perjantai 15. huhtikuuta 2016

Pöljät puolet

Oli muuten älyttömästi lukijoita viime viikkoisella jutulla. Ikään kuin joku olisi vaikkapa FB:ssä vinkannut, että joku kirjoittaa sen N:llä alkavan firman YT-neuvotteluista. Toisten epäonni kiinnostaa aina. Viehättävä piirre meissä ihmisissä. Ja sitten tämän viikon asiaan.

Eräs bloggaaja kerran avautui omista "pimeistä" tai oudoista piirteistään. Minusta se oli hyvä kirjoitus ja kommentoinkin sinne, että täytyypä varmaan itsekin joskus julkaista samanlainen. Nyt on se hetki. Tiesin etukäteen, että haastavin osuus tässä hommassa on etsiä kuka se eräs bloggaaja olikaan. En tietenkään voinut laittaa sitä mihinkään ylös. Löytyihän se sentään, se oli White&Black-blogissa. Kiitokset sinne inspiraatiosta!

Tässä siis Vanhan Jäärän ja samalla myös Mr Vanhan Jäärän pöljiä puolia - tosin myönnettäköön, että lievemmästä päästä. Ihan kaikkea ei tohdi internetissä julkaista.

1. Kaikilla on varmasti omat kulttimaineen saavuttaneet fiktiiviset sankarinsa. Eikö? No, meillä ainakin on. Yle ystävällisesti hiljattain viihdytti meitä näyttämällä runsain määrin Hercule Poirotia. Murhamysteerinautinto on täydellinen kun katsoessa nautitaan samalla Japp-mixiä. Jokaiseen yksityisetsiväänhään liittyy poliisi, joka on aina väärillä jäljillä ja saa lopulta jutun ratkaistua yksityisetsivän ei-niin-hienovaraisella avustuksella. Poirotilla tämä poliisi on ylikomisario Japp. Oletteko David Suchetin Poirotia nähneet? Hän kertakaikkiaan ON Poirot. Tällaiset supersankarit täällä.


2. Meillä syödään aika usein lehtipihviä - etenkin Vege Jäärän muutettua pois kotoa. Kauhian kätevää ruokaa. Atrian lehtipihvipaketissa on kaksi pihviä ja kaksi maustevoinappia, joista poikkeuksetta syömme hiukan alle puolet grillivoista ja tungemme valkosipulivoin jääkaappiin säästöön. Miksi? Jaa-a, sen kun tietäisi. Valkosipulivoita on kertynyt mukavasti. Onneksi se ei kasva korkoa!


3. Me emme ole todellakaan etunenässä ostamassa uusia viihde-elektroniikkalaitteita tai keittiökoneita. Yksi keittiöhullutus meille tuli kuitenkin reilu pari vuotta sitten hankittua ja se on todellakin niin sanotusti haukkunut hintansa takaisin ja tuonut luksusta viikonloppuihin. Nespresson kapselikahvikone.
Robert's Coffeen cappuccino: 3,40 e.
Mr Vanhan Jäärän taidonnäyte: noin 0,50 e maitoineen.

4. Jos on tylsää - kuten on viime aikoina ollut, niin syntyy kaikkea kummaa...


5. Kaikilla on tietenkin myös omat kulttimaineen saavuttaneet laulaja- tai bändisuosikit? Eikö? No, meillä joka tapauksessa Retuperän WBK:n konsertteihin täytyy päästä aina kun se on mahdollista. Uudempaa ranskalaista torwimusiikkia höystettynä teekkarihuumorilla. 2.4. tuli hiukkasen kiire keikalle, kun havaittiin asia Hesarin menovinkeistä saman päivän aamuna...


6. Joku jossain joskus (kun ikää tulee tarpeeksi, kaikki jutut alkavat näin) kertoi, että hänen lapsensa oli pärjännyt kavereidensa kesken hyvin "Mikä on nolointa, mitä olet joutunut vanhempien kanssa tekemään?" -kisassa vastauksella:"Kierteleen faijan kaa parkkihalleissa bongaten rekisterinumeroita." Me emme ole sentään pakottaneet Vege Jäärää leikkiin mukaan. Mutta siis tarkoitus on bongata rekisterikilpiä, joissa numerot 1-999 järjestyksessä. On muuten yllättävän hidasta. Siksipä teemme sitä yhteistyönä, kummankin yksinään bongaamat numerot kelpaavat. Olemme menossa on usean vuoden automulkoilun jälkeen vasta numerossa 471.

7. Minä en osaa nukkua muiden ihmisten kanssa samassa huoneessa. En ole osannut edes lapsena. Lomamatkoissa on siis aina omat haasteensa. Mr Vanha Jäärä on ainoa, jonka kanssa pystyn edes joten kuten nukkumaan, Vege Jääräkin on jo haastavampi huonekaveri. En nukkunut Vege Jäärän kanssa samassa huoneessa edes silloin kun hän oli vauva - viereiseen huoneeseen kuuli aivan hyvin, milloin on syötön aika.

8. Vanha Jäärä kuten myös puolisonsa voi olla naurettavan säästäväinen arkipäiväisissä asioissa. Kuvassa ovat hiustenhoitovälineeni.



Kampa on varmaan 20 vuotta vanha, harjakin reilusti yli 10-vuotias. Vanhoja hammasharjoja säästetään hiusharjan ja kamman enemmän tai vähemmän säännölliseen pesemiseen. Eipä varmaan olisi suuri investointi ostaa uusi harja silloin tällöin, mutta miksi kun vanhassa on 95% piikeistä tallella?

Toisaalta voimme sitten (kun vielä olemme töissä) kuluttaa rahaa ihan surutta, kun keksimme jotain mitä haluamme. Viime viikolla käytiin suunnilleen tällainen sähköpostikeskustelu:
Minä:"Vepsäläiseltä tuli mainos, että myyvät vanhoista stadionin penkeistä tehtyjä pihakalusteita. Mä haluun suuren urheilujuhlan tuntua meidän pihalle. Ostetaanko tollainen 2-istuttava penkki?"
Hän:"Vähänkö hienoja! Mäkin haluun. Ostetaan!"
Minä:"Jee! Mulla ei täällä videoneukkarissa oo mitään maksuvälinettä mukana, joten voitko sä tilata?"
Hän:"Okei, mä tilaan!"
Ja niin meille tuli tänä maanantaina 500 euron penkki. Kyllä nyt on sitä suuren urheilu- tai ehkä kulutusjuhlan tuntua!



9. ...*** antaa olla...Muita en kehtaa kertoa! :-)

13 kommenttia:

  1. Hahaha! Olipa kiva lukea teidän pöhlöimmät jutut :D Tuosta 6.kohdasta syytän sitten sinua jos alan itsekin bongailemaan numeroita 1-999. Voi apua kun muutenkin kyttään jo liikaa vastaantulevien rekkareita :D

    8. kohta myös huippu! Olispa kiva kun moni muukin bloggaaja tarttuis tähän ja kertois omat pöhlät jutut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varo vaan rekkarikierrettä! Mä haluaisin oikeasti lopettaa sen, mutta ei pysty, kun on kerran aloittanut, hooh....missä luuraat 472??

      Poista
  2. Heh, hauska postaus. Vitsit, huomasin tämän aamun lehdessä tuon Stadion-penkkimainoksen ja voi harmi, kun ei sellaista tarvita. Tosi hieno sekä tuoli sekä penkki!

    Meidän lapsilta jos kysyis, mikä on noloa omissa vanhemmissa, vastaus olisi, että "kun leikkivät nukkekotia saaressa". Omiin outouksiin ei aina perheenjäseniltä saa kannustusta, mutta hyvä tilanne on silloin, jos puolison kanssa jakaa samat outoudet, kuten monelta osin näyttää teilläkin olevan! Saahan näitä omia outouksia onneksi sellaisella piilo-opetussuunnitelmalla siirrettyä omiin lapsiinkin. Ne eivät vaan sitä tiedäb- huomaavat sitten jälkikäteen, kun joku muu ihmettelee jotain kummaa tapaa tai mieltymystä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yllättäen sitä onnistuu jälkikasvuunsa tartuttamaan samoja outouksia puolivahingossa. Hassuin outous oli kyllä yhden tuttavan lapsi, joka oli pienenä aika pulska ja äitinsä kehui aina lapsen reisiä, että "onpas muhevat". Lapsi sitten kerran koulussa kaatui pahasti ja meni terveydenhoitajalle valittamaan, että muhevaan sattuu :-) :-)

      Poista
  3. Hih, ihana postaus. Pöljiä juttuja riittäis itelläkin, oliskohan ihan postauksen aihe joskus? Mut on jo lapsena "koulutettu" rekkarikierteeseen samoin kuin tienviittabongariksi, kesälomareissuilla oli veljen kanssa loputon kilpa kumpi bongaa parhaan rekkarin tai tienviitan. On muuten tienviitta "Pöljä" ohitettu monesti, monta kertaa poikettukin ko. kylässä ;) nykyisin itsellä huvina (?) laskea rekkareiden numerot yhteen, esim. 123 = 3+3 =6, tai monimutkaisemmin 879 = 15+9=26=2+6=8 tai vaihtoehtoisesti 15+9=6+9=15=1+5=6.... :D muksaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa sullakin huvit! ;-) Mä tarkkailin ankarasti tienviittoja vuonna 1987 kun silloisen poikaystävän kanssa kierrettiin Suomi autolla ja muistan hihitelleeni viitalle Närpiö-Närpes kun tuli mieleen, että Herpiö-Herpes. Ei tosin löytynyt Herpiö nimistä paikkaa :-(

      Poista
  4. Mä oon ollu tota rekkarikisaa kolmesti ja joka kerrala vaan 1-100.
    Numerot on kertynny mökkimatkalla, 35 kilsaa pihasta pihaan. :D
    Nyt viimosen keräsin noin neljässä vuodessa ja päätin että ei koskaan enää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1-100 on selkeästi haastavin osuus, sen jälkeen alkaa sujua vauhdikkaammin, mutta aika nihkeästi silti. Sä voisit alkaa antaa jotain terapiaa kuinka lakata tuijottamasta rekkareita :-) Mä en pysty lopettaan, aaarrggh!

      Poista
    2. Kyllä tänäänkin kun köröttelin kaupunkiin niin viellä katse känty kahesti rekkariin. Aika, se vaan auttaa, ehkä... ;DD

      Poista
  5. No niin! Jään juuri tuollaisiin jumiin - numeroihin siis. Molemmat, sekä sinun kertomasi, että Jaana kommentissaan aiheuttaa minulle vielä varmasti hupia tulevina vuosina.
    Mutta hauska postaus! Saatanpa ottaa siitä vielä itsekin kopin. En ole vain varma osaanko analysoidan meidän outouksia yhtä hienosti. Ehkä en tiedosta meidän outouksia outouksiksi... Ne vaan on.
    Ja, einesten suurkuluttajana, täytyypä kokeilla tuota lehtipihviä :) Kuulostaa juuri minulaiseltani outoudelta.
    Täytyy ruveta funtsimaan, mikä tässä niin outoa on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mistäpä sitä tietää, mitkä on omia juttuja ja mitkä sellaisia, joita kaikki muutkin harrastaa. Kerran kaupassa yksi asiakas kysyi myyjältä:"Anteeksi, missä teillä on hapskuu?" Myyjä oli ihan huuli pyöreänä, samoin vieressä seissyt mieheni. "Hapskuu" toisti kyseinen asiakas muutaman kerran saamatta aikaan minkäänlaista ymmärrystä. Lopulta hän tajusi sanoa "hapankorppua" ja sai aikaan ahaa-reaktion. Hänelle hapsku oli ihan normaali sana, mutta muulle maailmalle omituisuus :-)

      Lehtipihveissä suosittelen niitä possupihvejä, ovat halvempia kuin naudan ja ihan yhtä hyviä :-)

      Ois hauska lukea sun/teidän outouksista jos satut saamaan jutun kasaan!

      Poista
  6. Mulle isä maksoi 70-luvulla markan, jos tunnistin 10 peräkkäistä vastaantulevaa autoa. Yksi sai mennä pieleen. Taisin kerran sen lunastaakin. Silloin autot olivat sentään enemmän muotoiluja. Nykyään kaikki on aika samannäköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole autot niin kuin ennen. Jos joku sattuukin olemaan personaallisesti muotoiltu, niin ei yleensä positiivisella tavalla :-(

      Poista