perjantai 19. syyskuuta 2014

Aika on rahaa, mutta ihanan halpaa

Ensin virallinen surullinen tiedote: perjantaina 26.9. ei ilmesty postausta koska:

Ensi sunnuntaina lähdetään taas ilmastonmuutosta kiihdyttävälle reissulle kompostitomaattien kypsyttämiseksi. Tämä loppukesä/alkusyksy on ollut Jääräperheessä poikkeuksellisen matkustelevaista. Uskokoon ken tahtoo että normaalisti me emme juuri kotoa hievahda muualle kuin töihin, kauppaan ja harrastuksiin. Sunnuntain matka suuntautuu Menorcalle. Ajattelin tehdä hieman laskelmia että kuinka monta kertaa minun pitäisi körötellä bussilla töihin autolla suhaamisen sijasta mikäli haluaisin tällä keinolla kompensoida Menorcan-lentojen hiilidioksidipäästöt.

Meinasin ensin että tästä tulee pelkkää tekstiä sisältävä postaus ja saatte kuunnella Ultra Bran "Veturi, taksi, valtamerilaivaa" päästäksenne tunnelmaan. Ei tunnu järkevältä liittää tähän auton, bussin ja lentokoneen kuvia. Mutta liitänpä kuitenkin jotain kevennyskuvia sekaan aihetta liipaten, niin jaksatte paremmin lukea kun virkistytte välillä visuaalisen materiaalin parissa.

Yksi syy, miksi jotkut halajavat lentäjän uralle


Ensimmäiseksi eksyin päästölaskurien paljouteen. Yllättäen esim Finnairin, VTT:n ja jonkin ilmailujärjestön (ICAO) laskurien tulokset eivät poikenneet toisistaan kovinkaan merkittävästi. Suurin lukema, jonka näillä sain aikaiseksi Helsinki-Menorca-Helsinki -lennoille oli 480 kg hiilidioksidia. Lentolaskuri sen sijaan sai tulokseksi tuplamäärän, 950 kg. Mutta tämä laskuri laskee varsinaisen kerosiinin kulutuksen lisäksi myös muut matkaan liittyvät päästöt. Koska sivusto ei selitä sen tarkemmin mitä nämä päästöt ovat, en ota niitä huomioon. Koska en myöskään auto-linja-autovertailussa ota huomioon auton/bussin koko elinkaaren aikaisia päästöjä vaan ainoastaan bensiinin/dieselin kulutuksen, niin on vertailukelpoisinta tehdä niin myös lentämisen osalta.

Hevosvoimia on monelaisia

Sovitaan siis että Helsinki-Menorca-Helsinki -lentojen hiilidioksidipäästöt ovat 500 kg. HSL:n sivun reittilaskuri kertoo valitun reitin päästöt julkisella liikenteellä ja henkilöautolla. Julkisen liikenteen päästöjen osalta käytän HSL:n laskuria vertailussani, mutta henkilöauton osalta joudun käyttämään omia laskelmiani, koska HSL:n luvuissa ei ole mitään tolkkua. HSL:n henkilöauto on ökymalli, joka päästelee 170g/km. Vanhan Jäärän kotteron päästöiksi valmistaja ilmoittaa 99g/km. HSL:n mukaan Vanhan Jäärän kodin ja työpaikan välinen matka on autolla kuljettuna 11.9 km. Jaa, ehkä se onnistuisi jos kehtaisin ajaa keskuspuiston ulkoilureittejä pitkin autolla. Sellainen ei kuitenkaan ole tullut mieleeni. HSL:llä on mielenkiintoinen käsitys yksityisautoilijoista. Oikeasti Vanha Jäärä ei pääse autolla töihin juuri mitenkään alle 15 km:n ja normaalisti käytetty reitti on 17,4 km pitkä.Lasken siis 99g/km*17,4km.

 Mr Vanha Jäärä ihastui tähän menopeliin Budapestissä. Onneksi ei ostanut pois.

HSL saa Vanhan Jäärän edestakaisen työmatkan päästöiksi bussilla 4,2 2,2 kg (luvut korjattu, miten sitä ensimmäisessä yrityksessä aina onnistuukin sähläämään). Omalla autollani (ei HSL:n ökyautolla) päästelen samalla matkalla 3,4 kg. Bussia käyttämällä siis säästäisin 0,8 1,2 kg päivässä. Jotta säästyisi 500 kg hiilidioksidia, pitäisi minun mennä bussilla töihin 625 416 päivänä. Tämähän vastaa lähemmäs kolmen kahden vuoden työssäkäyntiä. Hui!

Koffin ratikan ekologisempi versio. Juo ja polje!

Katsotaanpa sitten toista muuttujaa: aikaa. Bussimatka töihin kestää HSL:n laskurin ja omien kokemusteni mukaan parhaimmillaan 55 minuttia. Automatka kestää 20 minuuttia. Työmatkoihin siis kuluu päivässä 70 minuuttia enemmän aikaa bussia käyttäen. 625 416 päivässä aikaa kuluu bussissa istumiseen 30 20 vuorokautta enemmän! Mikä huvittavinta tai säälittävintä, voin vaihtoehtoisesti kompensoida nämä hiilidioksidipäästöt maksamalla jonkinlaisen päästömaksun. Lentolaskuri ilmoitti maksuksi 24 euroa. Tai mitäpä sanotte matkan varauksen yhteydessä maksamastani naurettavasta 1 euron "ilmastomaksusta"?  Arvatkaa aionko muuttaa kolmeksi vuodeksi asumaan bussiin vai maksaa muutaman euron?

 Eräs näkökulma. Liikenneväline tämäkin.

En tosin ymmärrä miten nuo päästömaksut kompensoivat lentoliikenteen päästöjä. Mitä niillä rahoilla tehdään? Istutetaan puita vai kehitetään energiatehokkaampia lentokoneita? Kaipa se riippuu siitä kenelle rahansa antaa. Liian vaikeaa. Taidan antaa rahaa muuten vain jollekin ympäristöjärjestölle ja jatkaa loman jälkeen autoilua töihin ilman omatunnontuskia.

Tässä on Sami, joka ei liity asiaan mitenkään!

Joka tapauksessa lentoliikenteen päästöt ovat kuulemma hyvin pieniä verrattuna yksityisautoilun päästöihin. Mutta jos ja kun julkisen liikenteen matkustusajat eivät alkuunkaan kilpaile yksityisauton matkustusaikojen kanssa, niin on ihan turhaa yrittää houkutella Vanhaa Jäärää auton ratista pois. Vaikkakin 20 vuorokautta aikaani onkin vain 24 euron arvoinen.Onneksi työnantajani arvioi aikani paria dekadia arvokkaammaksi!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Leikkii sisustusblogistia

Ajattelin tehdä uuden aluevaltauksen kuin Putin konsanaan - ja aivan rauhanomaisesti. Mikäli jatkan tällä alueella, käyttäkää toki mitä tahansa pakotteita saadakseni minut palaamaan omien alkuperäisten rajojeni sisälle.

Vanha Jäärä leikkii nyt sisustusblogistia. Yleensähän Vanha Jäärä vain leikkii blogistia. Tässäpä muutama kuva meidän innovatiivisesta eteisen seinästä.




 Siispä ensin kaksi yleiskuvaa eri kulmista ja sitten kaksi yksityiskohtaa. Seinän funktio on toimia matkamuistojen ja muun sälän kaatopaikkana. Siihen uppoavat nätisti monet heräteostoina tehdyt hirvitykset ja kauniimmatkin asiat, askartelut ja sekalaiset löydöt. Huomaatteko että avainkaappi maastoutuu tuonne aivan muina kaappeina!

Vanha Jäärä tunnustaa seuraavansa satunnaisesti joitain sisustusblogeja. Niissä on usein suorastaan ammattitasoisia kuvia. Näillä blogisteilla on huomattavasti järeämpää kuvauskalustoa ja paljon enemmän kiinnostusta ja kykyjä valokuvaamiseen kuin Vanhalla Jäärällä. Mutta joillakin heistä on myös aimo annos päättämättömyyttä. Jos ette vielä tajunneet, niin tuo neljä kuvaa yhden sijaan oli sarkasmia. Joillain sisustusblogisteilla on useinkin se ongelma, etteivät osaa päättää mikä kuva parhaiten kuvaisi kohdettaan. Niinpä laitetaan kymmenen kuvaa siitä samasta symmetrisestä tuikkukupista hiukan eri kulmista otettuna. Tämä on aivan sama asia kuin jos tällainen verbaalisemmin suuntautunut blogisti kirjoittaisi saman lauseen kymmenellä eri tavalla. Kuinka moni jaksaisi lukea enää kolmatta lausetta huomattuaan kahden ensimmäisen lauseen sisällön samaksi? Eikö ollutkin osuva vertaus? Syntyipä mahtava metafora! Osuinpa kerrankin naulan kantaan (toisin kuin Mr Vanha Jäärä nikkaroidessaan). Am I right or am I right? Vai mitä sanotte? Noniin, syntyi vain viisi lausetta, mutta oletettavasti kerkisitte kyllästyä jo niitäkin lukemaan.

Jotkut sisustusblogistit myös kantavat tavaraa sisään ja ulos suorastaan hälyyttävällä tahdilla. Sama pätee varmasti muotiblogisteihin, mutta ne ovat Vanhalla Jäärällä vahvasti evvk-kategoriassa. Tavara kantautuu ulos yleensä jonkinlaisen nettikirppiksen kautta - suoraan blogissa myytynä tai jollain varsinaisella nettikirppiksellä. Vanhalla Jäärällä on alkanut herätä kysymys ovatko nettikirppikset pelkästään hyvä asia.  Niillä on vähän liian helppo päästä eroon kyllästyttävistä tavaroista, jolloin on puolestaan helppo ostaa tilalle uutta tavaraa, joka alkaa ennen pitkää luultavasti myöskin kyllästyttää. Ehkä sitä ensimmäistä ostopäätöstä harkitsisi hieman tarkemmin jos ei olisi "mähän voin sitt myydä sen netissä jos se ei ookaan passeli" -takaporttia tarjolla. Kauppiaat toki kiittävät, luonto ei.

Vanhan Jäärän eteisen seinän tavaroista suuri osa olisi pitänyt heittää roskiin ilman tuota seinäinnovaatiota. Kukaan täysjärkinen ei olisi halunnut ostaa tuollaista krääsää. Paitsi ehkä toiseksi viimeisen kuvan nenäliinan. Minkähän olympialaisten mainostavarasta mahtaa olla kyse? Tietenkin Suomen isännöimät kisat ovat kyseessä.  Oikeassa reunassa hieman keskikohdan yläpuolella on kuitenkin Natsi-Saksan lippu vaikka hakaristi onkin tuossa aika röhnäinen. Olen kuullut että kaikki ihmiset eivät ole näistä kisoista kuulleet, joten yleissivistäkää itseänne ja selvittäkää asia, jos ette sitä jo tiedä :-)

Loppukevennys: Tämä uutinen on varmaan jo jokaisen irvileuan blogissa, mutta pakko laittaa se tännekin: Uimakoulu Simsalabim teki katoamistempun kerättyään kausimaksut asiakkailtaan.  En ole aikoihin hihitellyt näin runsaasti Hesaria lukiessani. Asia ei varmaankaan naurata kyseisiä entisiä asiakkaita, mutta minkäs teet: Nomen est omen! :-D




perjantai 5. syyskuuta 2014

Hautamuistomerkkejä


Episodissa Remontti ja parisuhde kehuin että Mr and Mrs Vanhan Jäärän nikkaroinnit eivät koskaan mene pieleen. Jos tuumitte siihen silloin että ”just joo ja heko heko” olitte aivan oikeassa. Ajattelin nyt kokeilla useille pörssiyrityksille vierasta lähestymistapaa eli rehellisyyttä ja avoimuutta ja esitellä sen yhden pieleen menneen hankkeen. Okei, saatan joskus esitellä toisen ja kolmannenkin joskus kun oikein innostun…

Tältä näyttää kun johonkin on koira haudattuna:



Paitsi että siihen ei ole haudattu koiraa eikä edes oravaa. Sehän on kukkapenkki, joka odottaa purkamistaan ja sulauttamistaan takaisin luontoon. En tiedä missä ihmeen mielenhäiriössä sain aikoinaan päähäni että tuohon pitäisi saada kukkapenkki. Koko päähänpistosta ei ole ollut kuin riesaa kun monenlaista rehua olemattomassa multakerroksessa (siksi siihen ei saisi haudattua edes chihuahuaa) tavattoman kuivalla paikalla on yritetty saada kasvamaan. Huonolla menestyksellä tietenkin. Tuo koiran romahtanut hautaristi on aita, joka piti viime vuonna unikoiden lehtiä poissa maksaruohon päältä. Sitä ei juurikaan tarvittu tänä vuonna kun toistaiseksi ainoa viihtyjä unikkokin totesi ettei hän täällä yksinään jaksa kukoistaa. Jos vaatimus on järjetön, mikään speksaaminen ja toteuttaminen ei voi saada siitä toimivaa nikkarointitulosta. Siperia opettaa.

Pihaltamme kyllä löytyy myös ihan oikeakin hautamuistomerkki. Siihen on haudattu:



Koska kaiverrus hautakivessä on tehty spriitussilla, joka on päässyt vuosien saatossa hiukan haalistumaan, kerrottakoon että siinä lukee: HANI PÖÖ - HAMSTERI. Meillä ei ole osaa eikä arpaa tuossa hankkeessa – siis hamsteriparan hengen menossa eikä sitä seuranneissa seremonioissa. Hamsteri oli ilmeisesti taloa meitä ennen asuttaneiden poikien lemmikki. Kauhistuttaa ajatellakin millaisen lyhyen ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita pursuavan elämän Hani Pöö on viettänyt. Olemme nimittäin kuulleet sen verran mielenkiintoisia lausuntoja näistä pojista naapureilta. IT-alalla työskentelevä naapurinrouva luonnehti poikia diplomaattisesti ”ehtiväisiksi”. Kun kerroimme tämän lausunnon toisella puolella asuvalle lastenpsykiatrille, hän sanoi:”Vai ehtiväisiä poikia! HAH! Kauheita riiviöitä ne olivat!” Siinä siis ammatti-ihmisen lausunto. Nyt tiedätte mitä psykiatrin mielessä liikkuu kun hän kirjoittaa reseptiä pienen Jonne-Jantterin ADHD:hen. (Ja totta tosiaan toivon vahvasti ettei em. naapuri koskaan lue tätä!)


Nyt on pakko pysähtyä ihmettelemään että miten kummassa saan näistä hautamuistomerkeistä väännettyä millään lailla ympäristöasioita liippaavan jutun. Vanha parrakas ystävämme Karl Marx taisi aikoinaan sanoa että uskonto on oopiumia kansalle, mutta paras etten lähde sille tielle pohtimaan hautausmaiden tarpeellisuutta ja sitä, voisiko ihmisen maallisten jäännösten loppusijoittamisen hoitaa jotenkin ympäristöystävällisemmin. Pohtikoon tätä kukin ihan tykönään mikäli tahtoo. Tuskin tahtoo. Koska muuten olette viimeksi käyneet hautausmaalla moikkaamassa edesmenneitä sukulaisia ja ystäviä? Vanha Jäärä on haudannut edesmenneet rakkaansa sydämeensä ja käy hyvin harvoin hautausmailla. Hautausmaathan ovat ihan mukavia puistoalueita kuitenkin, joten jätetäänpä ne asukkaineen rauhaan ainakin tässä blogissa. Ehkäpä opetus on että jättäkää myös pihanne rauhaan, päästäkää se luonnontilaan älkääkä yrittäkö rakennella sinne mitään koiran hautaa muistuttavia kukkapenkkejä.


Ympäristönäkökulma jäi melko vaisuksi tällä kertaa. Yritetäänpä ensi viikolla uudella innolla ja paatoksella.