Remonttiyhteenveto osa 2: Keittiö

Apua, kohta mä en enää muista mitä kaikkea me puuhailtiin viime syksynä ja talvena, joten paras alkaa kirjoitella näitä yhteenvetoja vielä kun on edes jotain muistikuvia kun kerran lupasin. Ja nyt ei voida enää mennä tarkistamaankaan mitä tuli tehtyä, koska asunto luovutettiin vuokralaisen haltuun maaliskuun alusta. Aika kultaa muistot sanonnan on keksinyt joku nuori ihminen, sillä itse hiukan yli viiskymppisenä sanoisin että aika tuhoaa muistot. Keittiö ja kylpyhuone kai ne ovat mielenkiintoisimmat huoneet remontoinnin kannalta, joten yritän kertoa edes niistä. Ensin keittiö.

Keittiö oli tosiaan ihan originaalissa joskin erinomaisen paskaisessa kunnossa. Mielenkiintoista kyllä, sieltä löytyi yksi osa, jota ei ollut sotkettu eikä edes käytetty: laatikostoon integroidut leikkuulaudat. Ilmeisesti asunnon entinen omistaja/omistajat söivät vain valmiiksi viipaloitua leipää. Tai eivät ymmärtäneet laatikostoon integroidun leikkuulaudan käsitettä, ihmettelivät vaan että onpas huono laatikko kun tavarat ei siinä pysy vaan putoavat reunoilta pois. Aivan kaikki piti siis vaihtaa. Lisäksi halusimme ehdottomasti lisätä keittiön varustukseen tiskikoneen ja vaihtaa pelkän jääkaapin jääkaappipakastimeksi. Jääkaapin sisäpuoli sitäpaitsi tuoksahti aika tyrmäävältä.

Laittaisitko tämän näköiseen tiskikaappiin edes sähkötarvikkeita kuivumaan?

Entinen keittiö meni suht pieneen tilaan purettuna. Tosin osa siitä taitaa olla parvekkeella...

Keittiökaappien asentamisessa haasteellisinta on yläkaappien kiinnittäminen seinään kun ei yleensä yhtään tiedä mitä seinä on syönyt ja missä koolaukset kulkevat - jos juuri missään. Tässä tapauksessa oli yksinkertaisinta purkaa koko perhanan seinä, koska siinä piti joka tapauksessa tehdä vesihanan siirto ja pistorasian lisääminen tiskikoneelle ja sähkön vetäminen yhdelle lampulle. Purettiin siis pois.

Hauska nähdä mitä seinä on syönyt!

Koska uudet yläkaapit olivat matalampia kuin entiset, ei niiden yläreunan kohdalle sattunut koolausta, joten rakensimme uudet koolaukset. Siinäpä oli yllättävän paljon nikkaroitavaa ja ihmeteltävää tällaisille amatööreille.

Sitten vaan levyä ja maalia päälle.

Säästäväiset ihmiset eivät maalaa kaappien taakse jääviä kohtia

Toisella seinällä oli myös ollut yksi yläkaappi, jonka kohdan ajattelimme ensin jättää tyhjäksi. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen, että kyseinen kaapintakainen kohta seinää oli ihan käsittelemätöntä raakabetonia. Koko seinä olisi pitänyt ylitasoittaa, jos olisimme halunneet seinän siedettävän näköiseksi. Ratkaisuna ostimme siihen sitten jälkeenpäin liesituulettimen päälle tarkoitetun maustehyllyn. Vähän kevyempi ratkaisu kuin yläkaappi.

Tässä näkyy ongelma muttei vielä ratkaisua

Välitilassa oli alunperin kaakelit, jotka piti betoniseinästä kolkutella irti. Oudosti osa niistä irtosi oitis kun niille vähän vilauttikin talttaa ja vasaraa kun taas osa ei meinannut irrota millään. Talon kellariin asti kuuluneen kilkutteluoperaation jälkeen seinä oli niin kuoppainen, että katsoimme parhaaksi tasoittaa sen, jotta saisimme tilalle suunnitellun välitilalevyn liimattua seinään. Pelkona oli, että kaikki liima uppoaa kuoppiin eikä tartu levyyn ollenkaan. Miestä pelotti jostain syystä levyn liimaaminen muutenkin - tämä todistaa taas sen, että ihmiset pelkäävät eniten kaikkea tuntematonta. Mutta hyvinhän se sujui - näytti ihan marenkien leipomiselta.

Ennen levyn liimaamista asennettiin tietty kaapit. Eipä siitä ole mitään ihmeempää kerrottavaa, tämä oli kolmas kerta kun yhdessä harrastettiin keittiökaappien asentamista. Toinen kerta kun tehtiin työtasoon reikää tiskialtaalle. Suuremmitta ongelmitta sujui, ihan normiräyhäämisellä mentiin. Siivouskaapin kylkeen jääkaappipakastimen ylle asennettava pikkukaappi aiheutti meille oman kodin keittiössä aikoinaan paljon päänvaivaa, mutta tällä kertaa keksimme asennusta helpottavan apuvälineen. Se on ruuvipuristin.

Siivouskaapin ja seinän väliin jäi vähän alle 10 cm rako, jonka alaosassa kulkevat patterin putket. Siihen piti nikkaroida soiro sokkelilevystä. Meitä kokeneempia remppaajia hymyilytti kun kummipoika kertoi vastaavasta projektista uudessa kodissaan - hän oli mitannut kolon leveyden vain yhdestä kohtaa ja sahannut sen levyisen soiron ja todennut että eihän se perhana sovi paikoilleen, koska kolo on ihan eri levyinen ylhäältä kuin alhaalta. Kokeneempi remppaaja tietää, että mikään kolo ei ole tasalevyinen eikä mikään kulma suora. Eiköhän kummipoikakin ole nyt paljon viisaampi.

Alakaappien asentamisen jälkeen päästiin asentamaan lattiaa. Nyt huomaan että tämä tarina ei etene mitenkään kronologisessa järjestyksessä, koska muisti pätkii ja pitää funtsailla asioita yksi huoneen pinta kerrallaan. Projektin aikataulu pelastui melkoisesti sillä, että joulukuussa olimme palkallisen työntekijän ominaisuudessa kolme päivää lakossa. Kapitalistihan ei taas lepää koskaan, joten kapitalistina naksuttelimme laminaattia paikoilleen duunariminämme lakkoillessa. Samaa laminaattia tuli keittiöön kuin muuallekin asuntoon. Tällaisia eläväisiä/kelluvia lattiamateriaaleja ei kannata asentaa kiinteiden tai muiden painavien kalusteiden alle, koska sitten lattia ei pääse elämään. Tämä testattiin kantapään kautta entisessä omassa kodissa, jossa II-mallisen keittiön käytävän lattia pullistui kesäisin lähes kuperaksi. Pikkuhiljaa näissä projekteissa viisastuu - melko kallis raksamiehen/naisen itseoppisopimuskoulutus tosin on kyseessä...

Tosiaan aivan ensimmäiseksi maalattiin katto. Melkein alkaa olla käänteinen aikajärjestys tässä tarinassa. Katto olikin mielenkiintoinen projekti, koska kylpyhuoneen vastaisen seinän tuntumassa katossa oli tuntemattomasta syystä pieni alue ruiskurappausta kun taas muu katto oli tasainen. Aikaisemmin tämä röpöliöinen osa oli jäänyt korkeiden yläkaappien ylätäytteen taakse, mutta nyt se jäisi näkyviin. Yritimme sitä eri keinoilla hinkuttaa tasaiseksi, mutta ei onnistunut. Entinen siivouskaappi/jääkaappi-härdelli ylettyi myös kattoon asti ja katossa näkyi selvä raja sillä kohtaa. Sillekään ei oikein voinut mitään. Joten hulluna vain maalia kaiken päälle ja toivomaan parasta. Ajattelimme että jos jää oikein rumaksi, niin vedetään sitten paneelit päälle, mutta yritetään ensin helpomman kautta. No, ihan ok siitä tuli. Varsinkaan ruiskurapattua kohtaa ei erota juurikaan vaikka katsomalla katsoisi.

Aika kiva keittiö siitä kaiken kaikkiaan tuli, vuokralainenkin tuntui siitä tykkäävän. Käytimme samaa firmaa kuin kahdessa aikaisemmassakin keittiössämme, Ideal Keittiöitä. Hinta on Ikean luokkaa ja hyvää me olemme kuulleet Ikeankin keittiöistä, mutta miksi vaihtaa hyväksi osoittautunuttta toimittajaa. Tuo ovimalli on omassa kodissa testattu ja todettu kestäväksi. Kodinkoneet ovat suunnilleen halvinta mahdollista mallia, miksi maksaa kalliimmista, koska eivät ne todennäköisesti ole sen kestävämpiä kuin halvatkaan.

Ennen...

...ja arvatenkin jälkeen