perjantai 28. marraskuuta 2014

Arvonnan voittaja ja lisää askartelua

Tulipa viime viikolla järjestettyä kaksi arvontaa yhdellä kertaa: ensimmäinen ja viimeinen. Osallistujien määrä oli aika lannistava: tasan yksi. Arvonnan suorittamiseen ei juuri satunnaislukugeneraattoria tai numeroituja lappusia pipossa tarvita. Onnittelut ja suuret kiitokset rohkeasta osallistumisesta Johannalle! Saat palkintosi normaalin sunnuntailenkin yhteydessä.

Olisi voinut kuvitella että muutkin tuttavani/kaverini/ystäväni olisivat osallistuneet edes kohteliaisuudesta tai säälistä. Mutta ei. Valitse oikea seuraavista säälittävistä vaihtoehdoista:
a) Vanhan Jäärän kaverit eivät lue hänen blogiaan, koska joutuvat kuuntelemaan samoja jorinoita muutenkin
b) Vanhan Jäärän kaverit tuntevat hänen ompelutyönsä laadun (tai pikemminkin sen puutteen)
c) Vanhalla Jäärälle ei ole kavereita (ainoa osallistujakin on Vanhan Jäärän itsensä keksimä ja kirjoittama)

On toki sekin vaihtoehto että Johanna kätevänä koodarina häkkäsi tuon postauksen niin, ettei kukaan muu pystynyt enää kommentoimaan siihen.

Tuntemattomiin lukijoihin sen sijaan pätevät jotkin muut lainalaisuudet. Valitse oikea seuraavista todennäköisistä vaihtoehdoista:
a) Lukijat epäilevät että Vanha Jäärä on nettihäirikkö, jolle ei uskalla kertoa s-postiosoitettaan
b) Lukijoissa ei ole yhtään "Sisustus on lumivalkoinen" -henkilöä, joka kaipaisi valkoista tyynyä
c) Lukijoissa ei ole yhtään henkistä tai syntyperäistä pohjalaista, joka olisi riehaantunut iliman-saamisen mahdollisuudesta

Niin tai näin, "Eteenpäin!" sanoi mummo (eli Vanha Jäärä vaikkei mummo olekaan) lumessa. Hetken kyllä kirpaisi ja ajattelin lopettaa bloggaamisen kokonaan, mutta ehei, kiusa se on pienikin kiusa ja jatkan koska lukijoita kuitenkin on.

Tälläkin viikolla aiheena on eräänlaista nikkarointia. Jäärä Junior innostui tekemään niitä sellaisia juttuja, joita ihmiset tapaavat antaa toisilleen siinä yhdessä tapahtumassa ensi kuun loppupuolelle...you know...Posliinitussin ja uunin avulla syntyi tällaisia koristelautasia/tarjoiluvateja:


Näistä muistui mieleeni, että meillä on jossain varastojen kätköissä sellaisia ihmeaineita kuin kalvovärit, joilla voi koristella lasia vähemmän pysyväisesti (toivottavasti). Kalvovärillä syntyy nimensä mukaisesti kalvo, jonka voi halutessaan kuoria lasin päältä pois. Ja näin ratkesi eräs ihmiskuntaa pitkään piinannut ongelma.

Ihmisethän tapaavat erilaisissa illanistujaisissa usein juoda viiniä, mutta unohtavat illan edetessä yleensä että mikäsh she olikaan mun lashini. Tähän on tarjottu ratkaisuksi viinilasien merkkausrenkaita. Mutta ihmiset unohtavat yleensä myös että olikos mulla sirppi vai vasara vai punainen vai sininen killutin lasin jalassa roikkumassa. Mutta tuskin koskaan ihmiset nauttivat niin paljon viiniä että unohtavat oman nimensä. (Ainakaan Vanha Jäärä ei ole koskaan ollut sellaisissa juhlissa, mutta kokemusmaailmani saattaa toki olla rajallinen.) Tässä kalvovärit tulevat kuvaan:



Kirjailin noita satunnaisnimigeneraattorilla tempaistuja nimiä eilen illalla. Sekä Mr Vanha Jäärä että Jäärä Junior kävivät kumpikin erikseen ihmettelemässä, että pitikö se nyt kokeilla heti noin moneen lasiin kerralla. Mitäs jos teksti ei irtoa? Siihen minä että se ei pelaa, joka pelkää! Ja jos tekstit eivät irtoa, täytyy sitten vain myydä netissä käsin nimikoituja Iittalan viinilaseja. Ei kuitenkaan Vanhan Jäärän blogikirppiksellä, täältähän tavara ei tutkitusti liiku edes ilmaiseksi.

Ei tarvinnut kuitenkaan laittaa laseja myyntiin, koska tekstit kyllä irtosivat ihan nätisti.


Tuli mieleeni että tällä ratkaisulla pääsee eroon myös boolimaljan yhteydessä normaalisti käytettävistä kovamuovisista kertakäyttömukeista ja niiden merkkaamiseen käytetettävästä spriitussista. Tavallisia laseja vaan merkkaamaan kalvovärillä ja maailma pelastuu! Miksipä ei tarvittaessa myös glögilaseja, jos joku jaksaa tempoa useamman kuin yhden kupillisen glögiä yhden illan aikana.

Ja nyt nylkyttämään niitä loppuja kirjaimia irti...(kyllä ne lähtevät, mutta kynnenaluset ovat kovilla)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ti(l)kuista asiaa ja arvonta

Taannoin mainitsin ohimennen, että Jäärä Junior tahtoi laittaa huoneensa sisustuksen uusiksi. Saattaa olla, että taustalla oli vain halu päästä eroon vanhasta äidin ompelemasta päiväpeitosta, mutta hän ei kehdannut sanoa sitä suoraan ja siksi kaikki tekstiilit piti laittaa uusiksi. Vanha päiväpeitto oli sinistä maastokuvioitua pesussa haalistunutta farkkukangasta, joten ei sinänsä ihme, että Jäärä Junior tahtoi siitä eroon.

Ensin oli tarkoitus ostaa uusi päiväpeitto, mutta sitten sain yllättävän inspiraation nostaa ompelukoneen (ei sentään kissaa) keittiön pöydälle ja ryhtyä tilkkutöihin. Inspiraatio johtui muistaakseni flunssasta, joka sulki minut neljän seinän sisään ja kannusti tarttumaan puuhaan, jolla sai liikunnan puutteesta kipeän selän entistä pahemmin jumiin. Tällainen siitä sitten tuli. "Kun itte tekee, saa sellaisen kun tulee" oli johtava ajatus tässäkin nikkaroinnissa.


Jokainen tilkku ei suinkaan kerro tarinaa, mutta tilkkujen seassa on materiaalia (Mrs) Vanhan Jäärän kahdesta (eikä niitä enempää onneksi olekaan) hääpuvusta, vuosilta 1994 ja 2007. Muuten en tunnusta olevani mikään hamsteri, mutta kaikenlaisia kankaita (mukaanlukien erityisesti kaikkien perheenjäsenten vanhat farkut) säästelen vuosikausia suurenmoista ja jumalallista ompeluinspiraatiota odotellen.  Toivottavasti ompeluinspiraatio ei odota työttömäksi jäämistä...mutta jos odottaa, niin toivottavasti se sitten edes todellakin iskee työttömänä.

Päiväpeittoa varten jouduin leikkaamaan kankaista metritolkulla 9 cm leveää suikaletta ja koska tuotannonohjausjärjestelmäni ei ole mitenkään huippuunsa viritetty, suikaletta syntyi enemmän kuin päiväpeittoon tarvittiin. Ylijäämäsuikaleista syntyi ensin yksi sohvatyynynpäällinen, joka menee pukinkonttiin jollekulle, joka ei hyvin suurella todennäköisyydellä seuraa Vanhan Jäärän blogia, joten rohkenen näyttää tässä kuvan.


Ylijäämäsuikaleiden ylijäämäpätkistä syntyi sitten vielä toinenkin tyynynpäällinen, jonka Vanha Jäärä arpoo lukijoidensa kesken kiitokseksi viime perjantaina syntyneestä sivujen katseluennätyksestä. Jätä jonkinlainen kommentti sähköposti- tai esim blogiosoitteella (josta voin löytää sähköpostiosoitteen) varustettuna (tai jos olet Vanhan Jäärän tuttu, nimi riittää). Lupaan toimittaa sen postitse minne tahansa Eurooppaan. Arvaan tosin että useimmat lukijat asuvat Suomessa. Tutulle voittajalle voin toimittaa sen henkilökohtaisestikin. Arvontaan on aikaa osallistua torstaihin 27.11. klo 23.59 asti. Arvonnan voittaja julistetaan perjantaina 28.11.

Periaate on: Yksi henkilö = yksi kommentti = yksi arpa.

Arvonnan kohde näyttää tältä. Kuva on "tarjoiluehdotus", päällisen sisällä oleva tyyny EI sisälly arvontaan.


Myyntipuhe: Tyynynpäällisen sivun pituus on n. 42 cm. Se on siis mahdollisimman epäkäytännöllisen kokoinen:  hieman liian suuri 40 cm sisätyynylle ja auttamattomasti liian pieni 50 cm tyynylle. Väri on valkoinen, joten kaikenlaiset tahrat erottuvat selkeästi. Koska tilkkutöiden pesu pitää suorittaa ns. heikoimman lenkin periaatteella, ja osa tilkuista on silkkiä, punaviini ym. vaikeat tahrat jäävät siihen pysyvästi. Lisäksi tyynynpäällinen saattaa aiheuttaa varustelukierteen: se ei sovi muihin tyynynpäällisiin, torkkupeittoon, mattoon, sohvaan...Mutta ainahan sen saa sujautettua pukinkonttiin anopin riesaksi! (Ja vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole hyviä myyntimiehiä ja -naisia)

Tämän postauksen ekologinen lokero oli siis kierrätyskäsityöt. Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti, mielenkiintoista nähdä montako osallistujaa ilmaantuu!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Vastaisku joulufiileille


Eräs melko kuuluisa näytelmärepliikki on:"Jos kuulen sanan ‘kulttuuri’, poistan varmistimen Browningistani!" Vanhan Jäärän suussa se taipuu muotoon:"Jos kuulen sanan 'joulu' loka-marraskuussa, poistan varmistimen ilmakivääristäni!" Vähän laimeaa ehkä, mutta muutakaan ampuma-asetta ei Vanhalla Jäärällä ole joulufiilien hätistelemiseksi - ja hyvä niin. Nytpä sanoin itsekin tuon sanan: joulu. Jupisen sydämeni kyllyydestä nyt ja vaikenen ainakin ensi jouluun asti.

On pieni mutta äänekäs joukko ihmisiä, jota kutsun joulufiileiksi, ja joita palvelemaan kaupat ja media valmistautuvat hyvissä ajoin - joskus valitettavasti jo lokakuussa. Joulufiili alkaa suunnitella joulua heti juhannuskokon sammuttua, ensin toivottavasti salaa, mutta loka-marraskuussa jo koko maailmalle iloista joulunodotustaan julistaen.

Vaan on myös olemassa joukko (todennäköisesti joulufiilien joukkoa suurempi, mutta hiljaisempi) ihmisiä, joita joulun lähestyminen ahdistaa ja kaikenlainen ennenaikainen joulusta touhottaminen suoraan sanoen ketuttaa. Näiden ihmisten lapsuuden jouluista ei yleensä kerrota Reippahasti käypi askeleet -laulussa vaan ennemminkin Eppujen Murheellisten laulujen maassa.

 Kuvituskuva
 Kuva täältä

Fyysisen kirveen sijasta voi heilua myös henkinen kirves, joka ei kaunista joulumieltä tuo sekään. On myös yksinäisiä ihmisiä, jotka haluaisivat viettää perinteikästä joulua, mutta joilla ei ole ketään, jonka kanssa sitä viettää.

500x0 29942

Kuva täältä
.
Vanha Jäärä pyrkii rauhanomaiseen rinnakkaiseloon yrittämällä vältellä joulufiilien fiilistelyiden tuotoksia eikä todellakaan halua kieltää heiltä heidän iloaan vuosittain jokseenkin samanlaisena täsmälleen samaan aikaan toistuvan tapahtuman odottamisesta. Vanha Jäärä vain toivoo kainosti että joulufiilit ymmärtäisivät että suurin osa ihmisistä ei odota joulua yhtä tohkeisssan kuin he ja eräs osajoukko ajattelee aivan vastakkaisesti.

Noin. Nyt on vuodatettu eikä ollut tarkoitus pahoittaa joulufiilien mieltä. Edellinen vuodatus ei tarkoita sitä etteikö Vanha Jäärä viettäisi joulua siinä missä muutkin tapakristityt. Tässä vaiheessa vuotta Vanha Jäärä alkaa hiukan miettiä joululahjojen hankkimista, sillä sitä ei ole viisasta jättää aivan viime tinkaan. Tosin oma isäni meni lahjaostoksille aina aattoaamuna, kaupoissa (muualla kuin ruokaosastolla) oli kuulemma hyvinkin rauhallista silloin.

Mutta mitä ostaa kun haluaa välttää turhaa krääsää, joka vain turhaan kuormittaa maapalloa elinkaarensa jokaisessa vaiheessa?




Lämpöpupu, jonka vatsassa on mikrotettava lämpötyyny ei tietenkään ole turhaa krääsää vaan Mr Vanhan Jäärän lämmittävä älynväläys viime joululta. Käyttöohje tosin oli turhaa krääsää: "Ota lämpötyyny ulos pupusta. Lämmitä tyyny mikrossa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen käyttöä"  Vinkki: Säästää sähköä jättää mikrotusvaihe väliin, jos kerran huoneenlämpöä kuumempaan tyynyyn ja pupuun ei saa koskea!

Aineettomia lahjojahan aina suositellaan: lahjakortteja erilaisiin palveluihin - palveluntarjoajana joko jokin yritys tai lahjan antaja itse ("lupaan hoitaa tiskit ja koiran aamupissatuksen puolen vuoden ajan") tai erilaisia hyväntekeväisyyskohteita (vuohi, lapsen koulutus, rokotuksia, malarialääkkeitä...). Kyllä kyllä, nämä ovat ehdottoman kannatettavia ekologisia vaihtoehtoja, mutta Vanha Jäärä on sen verran lapsenmielinen että tunnustaa masentuvansa jos pukinkontista paljastuisi vain kortteja, joissa lukee:"Nimissäsi on ostettu afrikkalaiskylään vuohi" tai "Sinun ei tarvitse huolehtia vessanpönttöjen kuuraamisesta vuonna 2015". Kaikken pahin olisi lahjakortti kosmetologille! Inhoan sitä kun vieras ihminen käpälöi naamaani ja puristelee siitä mustapäitä ilman minkäänlaista puudutusta. Hammaslääkärikin on toisinaan miellyttävämpi kokemus. Hmmm...lahjakortti hammaslääkäriin joululahjaksi...epämieluisalle anopille?




Älkää lähettäkö minua Afrikkaan! T. Sami


Joku myi tällaisia käsintehtyjä kynttilöitä töissä lapsensa leirikoulun hyväksi. Vanhan Jäärän ystävät muistavat sitten näyttää aidosti yllättyneiltä jos sattuvat saamaan tällaisen kouraansa kutsuttuaan Jäärät jouluglögeille!

Eräästä mieltä ja jossain määrin myös luontoa kuormittavasta joulutoimenpiteestä Vanha Jäärä luopui jo vuosia sitten: joulukorttien lähettämisestä. Joulukortit ovat kuin Facebook, jossa Vanha Jäärä ei tietenkään ole. Ne, joiden kanssa olen tekemisessä säännöllisesti, saavat minulta jouluntoivotukset muutenkin. Ne, joiden kanssa minulla ei ole muuta kanssakäymistä kuin joulukorttien lähettäminen, pärjännevät ihan hyvin ilman sitäkin. (Edellisiin lauseisiin voi vaihtaa joulukortin tilalle sanan Facebook soveltuvassa muodossa.) Jos joulukorttiin ilmaantuu uusia nimiä ja pitää arvuutella onko kyseessä koira, lapsi vai kenties hylje, onko tällaisessa yhteydenpidossa mitään järkeä? Hylje? Onneksi meidän tuttava- tai sukulaispiirissämme ei kukaan ole erehtynyt nimeämään minkäänlaista perheenjäsentä Kuutiksi. Ja jos on, ei taida lähettää meille enää joulukorttia tämän jutun luettuaan ;-)

Tämä kuutti syntyi viime talvena ihmisten tekemään apukinospesään. Apupesiä kolattiin vähäisen lumen takia avuksi saimaannorpille. Kuvan on ottanut tutkija Mervi Kunnasranta. Copyright: MERVI KUNNASRANTA. Kuva: MERVI KUNNASRANTA.
 Kuva täältä

Eikä kukaan joulufiili taida lukea Vanhan Jäärän juttuja enää koskaan...tässäkö nyt oli bloggarin ammatillinen itsemurha jos KAIKKI blogilukijat ovatkin joulufiilejä? Hauskaa joulunodotusta kuitenkin niille, jotka siitä nauttivat, ja muille oikein synkkää, vesisateista ja syksyistä marraskuuta!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Haastava treenivaatehaaste

Helppoa olisi bloggaajan elämä jos ei itse yrittäisikään keksiä aiheitaan vaan poimisi aiheet muista blogeista ja niissä kiertävistä blogihaasteista. Tällä kertaa Vanha Jäärä tarttuu Coconut Whiten treenivaate-haasteeseen. Treenivaatteiden kautta saa puserrettua juuri ja juuri jonkinlaisen kiikkerän aasinsillan ympäristönäkökulmaan, jonka olen moneen otteeseen uhonnut olevan tämän blogin kantava teema. Jostain muusta haasteesta se olisi huomattavasti sananmukaisesti haastavampaa (kerrankin löytyi tuolle pomojen ja konsulttien suosimalle vaikean korvikkeelle sopiva käyttökohde). Esimerkiksi sisustusblogeissa on kiertänyt "esittele viisi kotisi väriä viitenä eri päivänä" -haaste. Meni kenties vaikeaksi. Tässä ovat kotimme vaaleanpunaiset/myrkynvihreät/mummokalsarinväriset nurkat. Kyseinen värihän on sisustuksessa ekologinen koska....???

Nämä blogihaasteet tuovat mieleen varhaiset pre-internet pyramidihuijaukset Vanhan Jäärän lapsuudesta 70-luvulta: eläinpostikortit. Joskus tupsahti postilaatikkoon eläinkortti, jossa oli ohjeet kuinka monelle ja millä logiikalla muutama eläinkortti pitäisi lähettää eteenpäin ja luvattiin että "muutamassa viikossa saat 96 (tai jotain) eläinpostikorttia". Vanha Jäärä oli jo pienenä melkoinen skeptikko eikä tainnut koskaan osallistua näihin korttihaasteisiin koska ei ymmärtänyt miten ihmeessä noita kortteja muka tuollainen määrä kertyisi. Mutta ajatus on kiertävä ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen sekä eläinkorteissa että blogihaasteissa!

Treenivaatteita löytyy Vanhalta Jäärältä moneen lajiin. Haastavaa (taas kerran) tässä haasteessa on niiden valokuvaaminen. Lisäksi minuun iski ensimmäistä kertaa moneen vuoteen flunssa, joten en ainakaan jaksa kiskoa kaikkia kamppeita päälleni kuvattavaksi. Tulee siis pääosin 2D-kuvia. Oli kai jo aikakin saada flunssa tai julistautua immunologiseksi Ihmejääräksi.

Aloitetaan normijumppakamppeista. Näitä paitoja ja housuja käytetään lajeissa, joissa tulee ankarasti hiki. Niihin kuuluvat erilaiset jumpat sekä hikisemmät tanssilajit. Tällä hetkellä Vanhan Jäärän kalenterissa tällaisia lajeja ovat pump ja hiphop. Vinkki: älkää koskaan laittako neonkeltaista paitaa puistojumppaan, ampiaiset luulevat kukkaseksi. Ei ollut hauskaa.


Vasemmanpuoleisia kenkiä käytetään vähemmän tanssillisissa ja oikeanpuoleisia ns. tanssilenkkareita enemmän tanssillisissa lajeissa.



Paritanssin treenivaatestandardi EI ole "mahdollisimman jurvat alennysmyynnistä löydetyt romppeet" vaikka Vanhan Jäärän paritanssivaatteista näin voisikin (aivan oikein) päätellä. Monet naiset tanssivat hameessakin, minä suosin stretch-housuja ja pyllyn peittävää kauhtanaa.



Edellä kuvattuja tanssilenkkareita tykkään käyttää fuskua, jiveä ja salsaa (kumma kyllä) tanssittaessa, alla olevan kuvan vasemmanpuoleisia korollisia kenkiä muissa lajeissa. Oikeanpuoleisia koiran syömän näköisiä kenkiä käytän treenisalien ulkopuolella kuten lavoilla ja laivoilla (kas, näissä tanssipaikoissa on vain yhden kirjaimen ero). Tanssipaikoilla ei yleensä pyöri koiria jaloissa järsimässä kenkiä, laivoilla pyörii usein kyllä lapsia, mutta eivät hekään yleensä iske hampaitaan tanssijoiden kenkiin. On siis täysi mysteeri mistä nuo nirhamat ovat mahtaneet tulla...koskaanhan kukaan ei astu kenenkään varpaille...



Sitten varsinaiseen tanssin juhlaan: flamencoon. Ei ole ehkä juhlaa katsoa kun Vanha Jäärä tanssii flamencoa, mutta flameco-varusteet ovat vaan niin ihania! Viuhkoja, huiveja ja kenkiä voisin ostaa vaikka kuinka paljon, mutta etenkin huivien ja kenkien kohdalla tulevat taloudelliset rajoitukset vastaan. Flamenco on Vanhan Jäärän pimeä naisellinen piste. Muuten en pukeudu alkuunkaan naisellisesti enkä jaksa innostua kukkasista ja röyhelöistä, mutta flamencossa kyllä.

Perustreenisetissä on hame ja yleensä mikä tahansa päälle sattunut t-paita, kuvassa tavattoman tyylikäs Åland-paita.



Kenkiä minulla on kahdet, vasemmanpuoleiset nauloilla ja oikeanpuoleiset ilman. Con ja sin clavos kuten espanjaksi sanotaan. Nauloja tarvitaan metelin maksimoimiseksi, mutta kyllä meidän ope saa valtavan töminän aikaan vaikka sukkasillaan. Naulattomia tarvitaan esiintyessä paikoissa, jotka eivät halua esiintymislavoihinsa hakattavan vasaralla kuoppia eli siis kaikkialla.





Flamenco- ja paritanssikenkien kanssa käytän aina kuvassa näkyvän kaltaisia mustia 40 denierin sukkia tai sukkahousuja siksi ettei tarvitse ajella säärikarvoja talvellakin.


Tältä ne naulat näyttävät.


Pesäpallossa merkki päällä? Viuhka on ehdoton suosikkivälineeni. Niitä ei voi naisella olla liikaa!



Bata de cola eli laahushame. Vaikea ommeltava, vaikea käytettävä ja vaikea kuvattava yksinään onnettoman pokkarikameran kanssa. Saatte tyytyä tähän kuvaan, en kuvaa enkä ompele tuollaista enää koskaan. Vanhan Jäärän innokkaimmat fanit (siis mitkä??) huomaavat että kierrätyskierrätyskassi on yhä käytössä. Kuvassa myös huiveistani toinen - tai ainakin osa siitä...



Vielä toinenkin huivi.

Sellaisia treenikamppeita täältä löytyy. Sitten se pakollinen ympäristönäkökulma. Tämän hetken harrastuspaletti aiheuttaa 100 km autoilua viikossa. Viikossa! Toisaalta tuo 100 km tulee Nyhtänköljän papalle täyteen jo yhdellä viikottaisella bingoreissulla kirkonkylälle (yhteen suuntaan...). Pääsisi täällä toki bussillakin liikkumaan, mutta pahimmillaan matkoihihin käytetty aika viisinkertaistuisi. Ekologisinta olisi toki hyökätä vain suoraan ovesta lenkille, harrastan minä joka toinen sunnuntai sitäkin kun lenkkikaverini autoilee tänne enkä minä sinne.

Mikä olisi sitten kaikkein epäekologisin harrastus: moottoriurheilu, laitesukellus, laskuvarjohyppy...? Kaikissa näissä ainakin palaa paljon bensaa. Näihin verrattuna Vanhan Jäärän harrastusten hiilijalanjälki on melko maltillinen. Kaikissa asioissa ei voi eikä pidäkään laskea päästöjä - saanen silti sanoa että kaikenlainen moottoriurheilu on ihan älytöntä. Mutta jos motocross on ainoa, joka pitää sinut pirteänä ja jaksat sitten paremmin arkea, niin mikä ettei. Vai?