perjantai 8. joulukuuta 2017

Suomi100 retrospektiivi

Vanha Jäärähän innostui jo alkuvuodesta että hitsiläinen, kyllä Suomi100 bileet pitää pitää. Eräs ystäväpariskuntamme, joka oli myös juhlimassa mukana, järjesti aikoinaan 10v hääpäivänsä kunniaksi vihkivalojen uusimisen ja illallisen omien sanojensa mukaan "ihan vittuillakseen" koska kaikki tuttavansa olivat samassa ajassa jo eronneet. Minun innostukseni Suomi100 juhliin lähti osin myös vittuilupohjalta niitä ihmisiä vastaan, jotka aina kitisevät, että kyllä täällä Suomessa on kaikki päin peetä ja muualla on parempi. Vai niin! Säästä ja soteuudistuksesta en sano mitään, mutta kyllä Suomi on todella hyvä maa asua ja syy juhlaan.

 Tähdet ikkunassa ovat so last season!

Bileet olivat siis esivastaanotto tiistai-iltana. Pidin tiistain vapaata töistä ja presidenttiparin toinenkin puolisko kotiutui jo puolilta päivin ja hääräiltiin siinä pikkuhiljaa koristellen ja valmistellen. Myönnettäköön, että välillä tilanne aina eskaloitui ja meni ärähtelyn puolelle, mutta kumpikaan ei silti ollut illalla ihan piipussa ja valmis köllähtämään sänkyyn vieraiden saapuessa.

Vieraiden saapuminen oli kyllä proseduuri sinänsä, sillä taksit olivat jossain mystisessä jumissa. Koska ne alkoivat myöhemmin illalla kuitenkin kulkea, niin vika oli ilmeisesti taksikeskuksessa. Jos samanlainen pulma olisi ilmennyt vuorokautta myöhemmin, olisi kyseessä ollut valtakunnallinen skandaali. Iltapäivälehtiä ei kuitenkaan jostain syystä kiinnostanut ollenkaan se, että Jäärä-presidenttiparin vieraat eivät onnistuneet saamaan taksia itsenäisyyspäivän esivastaanotolle päästäkseen. Lopulta kaikki pääsivät kuitenkin paikalle yksityisautojen voimin - hyvin espoolaiset kekkerit siis. Länsimetrolla ei tullut kukaan.

Vieraat tietenkin käteltiin ja lisäksi heille myönnettiin kunniamerkit, jotka kaikki ylpeinä kiinnittivät rintapieliinsä. Olimme iltakaudet askarrelleet kunniamerkkejä pullonkorkeista ja erilaisista nauhoista ja idea itsessään sekä lopputulos olivat aivan mahtavia vaikka itse sanonkin. Kunniamerkkejä jäi vähän ylikin. Täytyy kokeilla huonona päivänä laittaa tällainen rintaan, ties vaikka piristäisi.




Tai jos kunniamerkin pitäminen ei pelasta päivää, niin kannattaa kokeilla tiaraa. Tiara päässä tulee niin ylevä olo että. Rouva Presidentti Vanha Jäärä heilui koko illan tiara päässään ja hämmästyi siitä, että se pysyi paikallaan eikä edes kiristänyt päätä. Kokeilkaapa! Piristää varmasti myös työkavereiden päivää jos ilmaantuu työmaalle tiarassa.



Sauli ja Jenni eivät varmaankaan panostaneet ohjelmatarjontaan aivan niin paljon kuin me. Minä olen kyllä varsinainen yhden naisen ohjelmatoimisto, joka on spesialisoitunut erilaisiin höperöihin kilpailuihin. Meillä oli makuuhuoneissa kolme eri yksilölajipistettä, joita sai suorittaa omaan tahtiin. Lajit olivat tornin rakentaminen viinipullon korkeista, pingispallon tarkkuusheitto ja perinteinen mäkihyppy Wiillä. Pingispallot ovat muuten erinomaisen käteviä erilaisiin sisälajeihin. Saa olla nimittäin melkoinen heittokäsi, että pingispalloa heittämällä saisi rikottua mitään.

 Pingispallon kanssa poseerausta


Tarkkaa puuhaa!

Vakavia ilmeita hyppytornissa!

Yksilölajien lisäksi oli viisi joukkuelajia. Ihmiset arvottiin kahteen joukkueeseen, jotka sitten valitsivat keskuudestaan kahden tietäjän edustuskokoonpanot seuraaviin Suomi-lajeihin: musiikki, maantieto, yleistieto, presidentit ja urheilu. Ihmisten arpominen tosin osoittautui virheeksi. Arpa ei taaskaan ollut tasapuolinen vaan valitsi yhteen joukkueeseen ihmisiä, jotka olivat tasapuolisen valmiita osallistumaan eri lajeihin. Toiseen joukkueeseen arpa valitsi yhden ihmisen, joka oli valmis joka lajiin kuin Väyrynen presidenttipeliin ja loput eivät halunneet osallistua mihinkään. Seuraavalla kerralla suoritamme siis painotetun salaisen etukäteisarvonnan.

Jenni ja Sauli eivät joutuneet visailujuontajan hommiin

Nuoriso vaipuu epätoivoon maantieto-osuuden kanssa.

 Yleistietovisan rikkiviisaat osallistujat.

Palkinnot olivat huikeat. Joukkuekisan voittajat saivat kukin pussin Suomen lipulla koristetun xylitol-purkkapussin ja yksilökisan voittaja sai suklaalevyn (Fazerin sinistä tietenkin) ja Suomi-kuvioidun tiskirätin.

Tarjoilut järjestettiin nyyttäriperiaatteella ja kertakaikkisen ihania herkkuja pöytään ilmaantuikin. Erikoismaininta vanhemman kummipojan leipomalle siniselle kääretortulle, joka oli todella jännittävän näköistä, mutta oikein hyvää. Itse tein varmuuden vuoksi kaksi täytekakkua, mutta ensimmäinenkään ei tullut aivan kokonaan syödyksi. Seuraava aamu olikin sitten mukava aloittaa korkkaamalla uusi Suomi100 täytekakku.

Keskellä sininen kääretorttu.


Ohjelmassa oli tietenkin myös tanssia, joka osoittautui flopiksi johtuen ilmeisesti oikeiden paparazzien puutteesta. Presidenttipari aloitti valssin, mutta kukaan muu ei halunnut tungeksia tanssilattialle. Yksi naispari saatiin sentään pyörähtelemään. Juhlavalssi oli Juicen Valssaaja konepajalla, joka myöhemmin yöllä esti korvamadon muodossa presidenttiparin nukkumisen varsin tehokkaasti.




Kiitokset kerran vielä kaikille vieraille, teitte Suomi100 juhlasta ikimuistoisen!









perjantai 24. marraskuuta 2017

Erikoinen kielenopetusohjelma

Oletko aina haaveillut ryhtyväsi sisustussuunnittelijaksi tai kiinteistövälittäjäksi Pohjois-Amerikan markkinoilla, mutta puutteellinen kielitaito estää käymästä tuumasta toimeen? Ei hätää, voit helposti ja hauskasti saavuttaa tarvittavan kielitaidon katsomalla ohjelmaa Remppa vai muutto, Vancouver (tulee Liv-kanavalta).

Jäärätaloudessa ei katsota hirveästi telkkaria eikä varsinkaan mitään tosi-tv:hen viittaavaakaan. Mutta jostakin syystä Remppa vai muutto on livahtanut rutiineihimme. Ei arki-iltaa ilman sisustussuunnittelija Jillianin ja kiinteistövälittäjä Toddin nasevaa sanailua. Ja ne kodit, joita sarjassa näkyy! Niihin verrattuna meidän 100-neliöinen omakotitalomme on ihan pikkuruinen vierasmökki. Eikä meillä ole edes living roomia ja family roomia erikseen. Säälittävää! Mutta ai mitä roomia siis? Sarjaa katsomalla olen oppinut monta uutta sanaa. Kyllä minä olen jo peruskoulussa oppinut sellaiset sanat kuin kitchen ja bathroom, mutta niillä ei pitkälle pötkitä jos aikoo ryhtyä sisustelemaan, remontoimaan tai myymään taloja Pohjois-Amerikassa. Tässäpä siis teillekin olennaista alan sanastoa suomalaisittain kuvitettuna. Mutta hauskempaa on kyllä katsoa Remppa vai muuttoa kuin lukea tätä juttua - vaikka itse sanonkin!

Open concept. Tämä on ihan ehdoton villitys ja nimenomaan kanadalainen termi. Kanadan rajan eteläpuolella käytetään ilmeisesti termiä 'open plan'. Suomeksi se on karusti tupakeittiö. Eli keittiön ja erilaisten oleskelu- ja ruokailutilojen välissä ei ole seiniä. Kuinka innovatiivista ja ihanaa!

Eat-in kitchen. Tämä liittyy edelliseen. Tässä konseptissa ei ole erillistä dining roomia vaan ruokapöytä on keittiössä.






Here we can see an eat-in kitchen and open concept. Sooo trendy!

Hutch. Tästä ette taatusti arvaa mikä se on, vaikka edelliset termit olivatkin aika itsestään selviä. Tällainen usein löytyy vaikkapa ruokailutilasta. Se on jonkinlainen hylly/kaappi/senkki-yhdistelmä. Jaksossa, jossa näin sellaisen, kyseessä oli kyllä senkki. Mutta wikipedian mukaan hutchissa on senkkimäisen alaosan päällä hylly- tai kaappimainen yläosa.

Living room ja family room. Nämä ovat olohuoneen alatyypit. Taloa, jossa ei ole molempia, kutsutaan köyhäintaloksi. Jenkki-iskä ei todellakaan istu living roomissa - jota voidaan kutsua myös front roomiksi - kalsareillaan Bud-pullo kourassa katsomassa Superbowlia. Living room on edustusolohuone, jossa seurustellaan vieraiden kanssa. Family roomissa katsellaan telkkaria ja sählätään oman perheen kesken.

Vaulted ceiling. Oikein hienossa living roomissa on tällainen. Sana kuulostaa kovinkin kirkolliselta holvikatolta, mutta se on ihan vaan vino sisäkatto, joka myötäilee ulkokaton muotoa.

Deck. Terassi. Olisin kuvitellut että terassi on terrace, mutta ei. Se on deck.

Mudroom. Suomalainen vastinsana olisi kuraeteinen, mutta mudroom ei ole ihan sama kuin suomalainen kuraeteinen. Kuraeteisessä on mielestäni suihku ja lattiakaivo, jossa voi suihkia mudat pois koirista, kersoista ja kumppareista. Mudroomissa ei välttämättä (eikä yleensä) ole. Mudroom on vain sivueteinen, johon voi viskoa likaiset ulkovaatteet.

Laundry room. Suomessa samasta tilasta käytetään sanaa kodinhoitohuone enkä ollenkaan ymmärrä miksi. Miksei puhuta pyykkihuoneesta, sillä sitähän se useimmissa suomalaisissakin kodeissa on? Minun lapsuudenkodissani itseasiassa käytettiin sanaa pyykkihuone tilasta, jossa oli pyykkikone, mankeli, lavuaari (jonka hana oli rikki) ja metritolkulla pyykkinarua katonrajaan viritettynä. Mihin virastoon pitää ottaa yhteyttä, että saa kodinhoitohuoneen korvattua pyykkihuoneella julkisesssa kielenkäytössä?




This is a laundry room no matter what the Finns want to call it.

Three/four/five piece bathroom. Kylpyhuone on kylpyhuone, mutta siihen voi liittää vesipisteiden määrän kertovia etuliitteitä. Jos kylppärissä on suihku, amme, vessanpytty ja lavuaari, se on four piece bathroom. Amme muuten pitää olla, sitä ilman ei Pohjois-Amerikan mantereella ilmeisesti voi elää. Kaipa se on saunan korvike. Jääräpariskunta kyllä pystyisi elämään ilman molempia.



This four-piece bathroom would be very hard to sell because it has no bath tub.

Ensuite on makuuhuoneen yhteydessä oleva kylpyhuone. Normaalisti nimenomaan master bedroomin yhteydessä oleva. Yhden makuuhuoneen pitää nimittäin olla selkeästi isompi muita ja mielellään myös takalla varusteltu. Sen yhteydessä pitää olla oma kylpyhuone ja vaatehuone. Muuten on asiat huonosti ja kovin köyhää.

This is a sad excuse for a master bedroom.


Jack and Jill -bathroom taas on sellainen, johon on kulku kahdesta makuuhuoneesta - yleensä tietenkin lastenhuoneesta.

Powder room on vieras-wc, jossa on vain pytty ja lavuaari. Luulin, että nenän puuteroimisen käyttäminen pissalla käymisen peitesanana on enempi vitsi kuin eufemismi, mutta tämän termin perusteella se ei ole.

Water closet on komero, jossa on vessanpytty. Tällainen voi löytyä ensuitesta, jossa toinen voi harjata hampaitaan samalla kun toinen kykkii isolla hädällä water closetissa.

Tässäpä nämä tärkeimmät. Remppa vai muutto Vancouver on sikälikin hyvä kielenopetusohjelma, että kanadalaiset puhuvat englantia hyvin neutraalilla aksentilla, josta saa erittäin hyvin selvää toisin kuin texasilaista karjankasvattajista tai englantilaisista jalkapallohuligaaneista.


















perjantai 17. marraskuuta 2017

Missä Suomi 100 v hössötys?

Nyt olisi taas päästellä se Vanhan Jäärän perinteinen jeremiadi aiheesta erään loppuvuoden juhlan hössöttäjät, mutta säästän teitä tällä kertaa. Ihmettelenkin sen sijaan syvästi, että missä viipyy tai piileskelee hössötys toisesta juhlasta, joka koittaa tämän vuoden joulukuussa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Puhun tietenkin Suomen 100-vuotisjuhlasta. Missä hössötys? Laitetaanpa tämä asia nyt kuntoon.



Noin. Mutta oikeasti? Eikö kukaan somettaja tai bloggaaja aio viettää tätä juhlaa muuten kuin perinteiseen tapaan katsomalla kättelyä telkkarista? Missään lehdissä ei myöskään ole ollut vinkkejä ihanista juhlaherkuista tai helposti ja edullisesti ommeltavista iltapuvuista. Haloo???!!! Aina vaan niitä samoja j:llä alkavan juhlan juttuja. Se juhla tulee joka vuosi, mitä siitä vouhkaamaan, mutta Suomi täyttää 100 vuotta vain kerran!

Jääräpariskunta on ollut satavuotiaasta Suomesta täpinöissään jo alkuvuodesta alkaen kun rouva sai päähänsä että järjestetään itsenäisyyspäivän esivastaanotto 5.12. Järjestelyt pärähtivät käyntiin lokakuun alussa kun ystäväpiirimme postilaatikoihin kolahteli tällaista postia.


Ilmeisesti kukaan muu ei todellakaan ole järjestämässä mitään juhlia, koska osallistumisprosentti ja innostus tuntuvat olevan varsin suurta. Eräskin "Drottning Silvia" on tilannut itselleen Zalandosta ja nettikirppareilta mekkoja vaikka muille jakaa! Iskimme näköjään oivaan markkinarakoon. Olisi peräti voinut vuokrata jonkin tilan (ehkä vähän Hartwall-areenaa pienemmän) ja myydä pääsylippuja. Tämä vinkiksi jälkipolville 50 tai 100 vuoden päähän. Me pidämme nyt kuitenkin ihan ilmaiskekkerit kotonamme.

Tässä vinkkejä kodin etukäteiskoristelusta juhlatunnelmaan virittäytymistä varten.





Aitona vinkkinä muihinkin juhliin, että laseja ym astiastoa kannattaa käydä shoppailemassa kierrätyskeskuksesta (tai kirpparilta, mutta Vanhan Jäärän suosikkikauppa on Suomenojan kierrätyskeskus). Lasien ostoon mukaan otetaan kasa villasukkia. Lasit sujautetaan sitten kassalla villasukkiin ennen kassiin laittamista. Tämä on ilmeisen innovatiivinen ratkaisu, koska jokainen kierrätyskeskuksen myyjä jaksaa sitä ihastella. Juhlien jälkeen voi lasit kiikuttaa takaisin kierrätyskeskukseen ja maailma pelastuu eikä pelastajakaan paljoa köyhtynyt, vain noin 50 senttiä per lasi.

Tänä aamuna huomasin ilokseni Instagramissa, että juurikin hovihankkijani Kierrätyskeskus oli alkanut hössöttää. Kierrätyskeskuksissa on tänä viikonloppuna Suomi-teemapöydät! Hurraa!

Jos nyt siis ette vielä olleet ymmärtäneet, niin Suomi täyttää 100 vuotta 6.12.2017 ja sitä ei tapahdu toista kertaa. Joten havahtukaa nyt ihmeessä vähitellen hössöttämään tästä ettei tarvitse täällä ihan yksinään hössöttää! Iloista Suomi 100v juhlan odotusta!




torstai 26. lokakuuta 2017

Urospuolinen nainen on mies

Eilen illalla sängyssä nukkumaan mennessä lähti taas ajatusmopo käsistä. Ei ihme että minulla on nukahtamisongelmia, kun joka ilta pärähtää jokin tämäntapainen ajatuskulku käyntiin. Pitäisi varmaan näyttää tämä lääkärille. Anyway, näin se meni:

Tuli mieleen, että voisi joskus kokeilla tehdä itse tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Sitten aloin ihmetellä, että miksi tuohon keittoon tulevaa ranskalaista juustoa kutsutaan vuohenjuustoksi, mutta saman eläinlajin maidosta tehtyä suomalaista juustoa kutsutaan lajin naaraan nimellä kutunjuustoksi. Vuohista tulivat mieleen lampaat, mutta en todellakaan alkanut laskea niitä, vaan mietin, että jokin juusto on lampaanmaitojuustoa, lieneekö manchego. Miksei se ole uuhenmaitojuustoa? Tästä siirryin ihmettelemään mitä eläinlajia on lehmä. Eikös lehmä ole naaraspuolinen - mikä? Nauta? Vai onko tämä maitoa tuottava eläinlaji nimeltään lehmä? Jolloin naaraspuolinen lehmä on lehmä ja urospuolinen lehmä on sonni. Tässä vaiheessa teki mieli kaivaa kännykkä esiin ja alkaa googlettaa, mutta eihän niin voi tehdä koska kännykän sininen valo sotkee melatoniinituotannon. Hah, ikäänkuin se ei olisi jo niin sekaisin, että yksi googlailutuokio siihen vaikuttaisi. (Aamulla varmistin, että lehmä on eläinlajia nauta) Mutta ihmettelin kuitenkin sitä, että puhutaan lehmänmaidosta siinä missä kutunjuustostakin eikä naudanmaidosta. Ostaisitko litran rasvatonta naudanmaitoa? Ostat kuitenkin naudanpaistin, muttet lehmänpaistia.

Tämän eläimen uros voisi olla kundi koska eläinlaji on gundi.

Kirjoittaessa kappaletta on hyvä vaihtaa siinä vaiheessa, kun siirrytään sorkallisista nisäkkäistä lintuihin, päänsisäisessä myllerryksessä ei tietenkään mitään kappalejakoa tapahtunut. Lehmästä tuli mieleen kana. Vaikka kuinka pinnistin ja ponnistin, en keksinyt kanalle eläinlajina mitään muuta nimeä kuin kana. Muistin, että on olemassa myös esimerkiksi helmikana ja nokikana (jota monet tekevät tavallisesta kanasta kesällä grillissä), joten kyllä kanankin täytyy olla kana. Wikipedia tämän loisteliaan päättelyni vahvisti tänä aamuna. Kana on lintulaji, jonka naaraspuolista edustajaa kutsutaan kanaksi ja urosta kukoksi. Tästä seuraa loppuhuipennus. Jos ihminen olisi kuin kana: Nainen on aivoiltaan kehittynyt, mutta huonosti puissa kiipeilevä apinalaji. Urospuolista naista kutsutaan mieheksi. MOT. (Uni ei kyllä tullut sittenkään)

 Nokikoira ja lumikoira. Ei vaan kelpie ja kääpiösnautseri.

Pakko ottaa lopuksi vielä hiukan kantaa somessa ja kaikkialla velloneen MeToo-kampanjan tiimoilta. Olen ollut ihan silmät ja huuli pyöreinä että mitäääähhh!!?? Vaikkei alkoholi olekaan mikään lieventävä asianhaara, niin saatan kuitenkin ymmärtää, että kännipäissään jotkut urospuoliset yksilöt saattavat syyllistyä asiattomaan käytökseen naaraspuolisia kohtaan. Sanoisin kuitenkin, että edellisessä lauseessa voi vaihtaa myös sukupuolet toisin päin. Mutta ihmisten kertomusten perusteella ihan päiväsaikaan selvin päin tapahtuva seksuaalinen häirintä tuntuu olevan hyvinkin yleistä esimerkiksi työpaikoilla. Mitääähh??!! Aivan matelijamaista toimintaa! Tai ei niin kai saa sanoa, etteivät matelijat loukkaannu.

Minäkö sovinistisika?

Itse olen nyt aika lailla tasan 30 vuotta häärännyt erittäin miesvaltaisessa ensin opiskelu- ja sitten työyhteisössä. Näissä yhteisöissä miehet (ja suuri osa naisistakin) ovat pääasiallisesti jonkinlaisia insinöörejä (tai tulevia sellaisia). IKINÄ en ole töissä tai koulussa kokenut minkäänlaista seksuaalista häirintää enkä ole kuullut muidenkaan naisten sellaisesta kertovan. Ok, myönnetään että yksi poikkeusyksilö työpaikallamme oli muinoin. Hän onneksi joutuikin YT-neuvottelujen uhriksi. Mutta kaikki muut kohtaamani tuhannet miehet eivät todellakaan pidä tissejä (tai pyllyä) naisen tärkeimpänä ruumiinosana. Eli HYVÄ INSINÖÖRIT!!! Mutta mikä ihme kaikkia muita miehiä vaivaa - etenkin elokuva-alalla ja politiikassa?? Olisi taas mukava kuulla tässäkin asiassa ahdistelijoiden kannanottoja - miksi he katsovat asiakseen voida käyttäytyä sillä lailla? Jaapa, hiljaista on ollut sillä puolella.












tiistai 19. syyskuuta 2017

Ison laivan käyttöohje

Vanhaa Jäärää Instagramissa seuraavat tietävät, että viime viikon olemme seilanneet ja luistelleet vierailla vesillä. Päätimme aikoinaan viettää 10v hääpäivää matkailemalla vähän tymäkämmin ja työkaverin kokemusperusteisen kannustuksen johdosta päädyimme risteilemään läntiselle Välimerelle Royal Caribbean varustamon Freedom of the Seas -aluksella.


Etukäteen jännitti hiukan, että osaakos tällainen pohjolan tumpelo toimia suuren maailman eli Ameriikan meiningissä. Asiaa ei auttanut, että varustamon omilta sivuilta oli hyvin vaikea löytää ymmärrettävää tietoa mistään. Mutta erinomaisesti kaikki lopulta sujui ja tuli taas todettua, että tankerolla ja suomalaisjärjellä pärjää missä vaan. Tässä nyt kuitenkin pientä käyttöohjeen tynkää jos joku sattuisi harkitsemaan vastaavanlaista seikkailua.

 Missä me ollaan ja oonks mäkin siellä?


Terminaaliin saapuminen
Tämä risteily lähti Barcelonasta kuten moni muukin. Itse Barcelonan "rannasta" on vielä aika pitkä matka itse laivaterminaaleihin, mutta rannasta pääsee sinne sukkulabussilla, joka maksoi pari euroa. Bussi ei todellakaan lähde La Ramblan päässä olevalta Kolumbuksen patsaalta kuten bussifirman nettisivut väittävät, vaan patsaalta vielä enempi rantaa kohti ja oikealla näkyvän rakennuksen rannanpuoleiselle seinustalle. Myös taksi on kelpo vaihtoehto, kaikki näkemämme taksit olivat keltamustia virallisia takseja. Katalonian taksiliikenne lie yhtä säänneltyä kuin Suomen, mutta ei yhtä kallista.

 Jos mahdollista, La Ramblalla käveleminen kannattaa ajoittaa aamukahdeksan hujakoille.

Terminaalissa
Varaudu jonottamaan, jonottamaan ja jonottamaan. Ensin pitää hankkiutua eroon matkalaukusta, joka toimitetaan hytin ovelle tai hyttiin henkilökunnan toimesta. Siihen piti etukäteen kiinnittää matkadokumentaation mukana tullut tägi (joka piti itse printata). Noh...koska sitä ei tietenkään viitsinyt laittaa kiinni vielä lentomatkan ajaksi eikä nitojan pakkaaminen mukaan tuntunut hyvältä ajatukselta, niin jonkin aikaa säädettiin että löydettiin kaveri, jolla on nitoja. Hemmot kirjoittivat kyllä tägejä myös käsin. Härdelli oli aikamoinen, mutta tämä oli oikeastaan koko reissun pahimpia härdellejä. Siitä eteenpäin ei tarvinnut kuin jonottaa. Ja vastata kieltävästi jokaiseen jonkun Ameriikan terveysviraston kyselyyn, jossa kyseltiin onko nuhaa, kuumetta, visvasyylää jne...Onneksi Mr Vanha Jäärä kehitti flunssan vasta pari päivää myöhemmin, niin ei tarvinnut edes valehdella.

Terminaalin tiskillä pitää tällä nimenomaisella varustamolla esittää PASSI vaikka matkaillaankin Schengen-alueella. Olimme varmuuden vuoksi ottaneet mukaan printattuna KAIKEN mahdollisen ohjeenmukaisen dokumentaation. Dokumentissa, jonka kannessa luki TICKET, oli lähemmäs 20 sivua. Mutta sitä ei tarvittu ollenkaan. Dokumentissa nimeltä Set Sail Pass oli kolme sivua ja niistä tarvittiin päällimmäinen. Valokopiota passista ei tarvittu ollenkaan. Mutta suosittelen silti ottamaan mukaan kaiken mahdollisen vaikka se tarkoittaakin kansiollista paperia. Kaiken jonottamisen ja kaavakkeiden täyttelyn ja "mugshotin" ottamisen jälkeen saimme kouraamme luottokortin kokoiset Sea Passit, joilla kaikki hoitui siitä eteenpäin.

Hytissä
Ensimmäiseksi normaalissa kahden erillisen yksilön parisuhteessa olevat kiroavat sängyssä olevaa tuplapeittoa. Vaan ei hätää, soitto Housekeepingin numeroon tai ennemmin tai myöhemmin törmäys hyttipalvelijan kanssa, tankeroa kehiin ja hoplaa, iltaan mennessä teillä on kaksi erillistä peittoa.

 Sängyt pedattiin siivoojan toimesta joka päivä, joten enimmän aikaa oli siistin näköistä.

Siivooja teki muutakin kuin petasi. Mainittakoon tässä välissä että omia rantapyyhkeitäkään ei tarvitse ottaa mukaan.

Buffet-ruokaa
Laivan kannella 11 on buffet-ruokailu, joka kuuluu risteilyn hintaan. Etenkin ensimmäisenä päivänä kokemus muistutti post-apokalyptistä kaaosta, jossa eri kansallisuuksien henkiin jääneet edustajat kamppailevat kiivaasti jäljelle jääneistä ruokavaroista ja pöytäpaikoista. Ja niitä buffet-pöytiä on sitten aika monta ja niissä on erilaisia sapuskoita, älkää jämähtäkö ensimmäisen pöydän ääreen. Älkää ottako pihviä. Erilaiset liha/tofu-kastikkeet sen sijaan olivat hyviä. Täällä saa ruoan kanssa hakea laseittain vettä, limonaadia ja jääteetä. Muualla laivassa on ilmaiseksi tarjolla vain jäävettä. Ja kahvia. Laivan peruskahvi on kyllä aivan erinomaisen hyvää. Tarjoilijoilta olisi varmasti saanut tilata maksullisia alkoholi ym juomia, mutta emme nähneet kenenkään tekevän niin. Kukaan ei varsinaisesti halua jäädä hengailemaan tuohon kaaokseen, sapuskat vaan naamariin ja äkkiä pois. Aamiainen tarjoillaan samassa tilassa, se on vaan kestettävä. Mutta ameriikkalaiset pannukakut mansikkasurvoksen ja kermavaahdon kanssa kyllä antoivat hyvän startin päivälle!

Vettä
Laivan hanavettä ei kenties kannata juoda vaikka se ainakin hytissä tulee Oraksen hanasta. Se on jonkun satamamaan vesijohtovettä. Maistuu vahvasti kalkilta. Kannattaa varustautua isosuisella juomapullolla, jota voi tankata laivan vesijakelupisteistä. Mutta ei suoraan säiliöstä vaan lasin kautta. Siksi isosuinen pullo.

A la carte-ruokaa
Joka ilta on mahdollista nauttia listalta tilattavaa ruokaa vähän fiinimmässä ympäristössä. Ainakin sellaisessa, jossa on pirskatin iso kristallikruunu. Tähän on kaksi vaihtoehtoa, varata jo etukäteen matkavarauksen yhteydessä tietty kattausaika (18.30 tai 21.00 muistaakseni) TAI ottaa My Time Dining vaihtoehto, jossa voi periaatteessa joka ilta varata pöydän erikseen eri aikaan. Me kyllä varasimme koko viikoksi samaan aikaan kun sellaista vaihtoehtoa tarjottiin.

A la carte -kokemus oli hiukan outo ja vaihteleva. Ensimmäisenä iltana söimme elämämme kiistatta parhaat porsaanleikkeet. Seuraavana iltana kokemus olikin heikkoa työpaikkaruokalatasoa. Monet ihmiset rupattelivat runsaasti tarjoilijoiden kanssa herra ties mistä. Emme ole mielestämme snobeja, mutta meillä on kyllä tapana tulla ravintolaan syömään eikä seurustelemaan henkilökunnan kanssa.

Ameriikkalaisia erikoisuuksia: jahka saat pyllysi penkkiin, tarjoilija levittää lautasliinan polvillesi. Tämä ilmeisesti siksi, että keskiverto Texasin mies ripustaisi sen muuten roikkumaan kauluksestaan. Ja ruokalaji "beef sliders" on sitten hienompi nimi hampurilaisille. Tulipa sekin testattua.

Kahtena iltana viikosta on a la carte -ravintolassa "formal" pukukoodi. Meidän ruotsinlaiva-buffet-tasoinen asustuskin olisi kuulemma kelvannut, mutta koska osa porukasta todellakin oli pukeutunut smokkeihin ja pitkiin iltapukuihin, emme kehdanneet mennä joukkoon tummaan (ja kimaltelevaan).

 About 5 m korkea kristallikruunu teki Titanic-vaikutuksen!

Viinaa ja limppaa
Sitähän saa kun tilaa. Ameriikan tyyliin hinnastojen hinnat eivät sisällä veroja, mikä on kyllä ihan perverssiä. On mahdollista tilata etukäteen juomapaketteja, joko virvoitusjuoma tai viinapaketti. Olimme ilmeisesti suunnilleen ainoat ihmiset, joilla ei sellaisia ollut. Olisin voinut tilata YHDEKSI päiväksi viinapaketin ja tempaista lärvit, mutta paketit piti tilata vähintään neljäksi päiväksi ja jotta paketti olisi ollut taloudellisesti kannattava, olisi pitänyt juoda noin 8 (kahdeksan!!!) annosta alkoholia päivässä. Hiukan liikaa minulle useampana peräkkäisenä päivänä! Ja kalleimmat juomat eivät edes olleet paketin piirissä. Siihen nähden että kaikilla ilmeisesti oli viinapaketti, näimme sangen vähän kännisiä ihmisiä. Nimittäin tasan kaksi ja nämäkin Rooman retkellä. Huom: Eivät olleet suomalaisia!

Hih, ja ilmaista viinaakin saa kun malttaa kuunnella taidehistorialuentoja kannen 4 taidegalleriassa. Luennotkin olivat ihan mielenkiintoisia, kestivät noin puoli tuntia ja kuohari oli hyvää.

 Cocktailia ja kalpeita kinttuja.

Muuta snäksiä
Kannella 5 on Silja Linen tyylinen promenadi, joskin ehkä hivenen pidempi ja prameampi...Siellä on kahvila, josta saa iltapäivällä erilaisia täytettyjä patongin pätkiä lounaaksi. Varteenotettava vaihtoehto kannen 11 post-apokalyptiseen kaaokseen verrattuna. Jälkiruoaksi saa kakkuja ja herkullisia Ameriikan keksejä. On myös pizzeria, josta saa taattua Dr Oetker laatua viipaleittain. Onpa sekin vaihtelua. Outoa on se, että koko laivalta ei saa karkkia. Tai ehkä sitä olisi voinut ostaa promenadin "general store" myymälästä, mutta todennäköisesti ei, emme käyneet missään laivan kaupoista. Että satamissa kannattaa suunnata supermercadoon jos karkkihammasta kolottaa useinkin. Villefrancen satamassa eräs irtokarkkikauppias oli havainnut markkinaraon ja perustanut myyntipisteen aivan terminaalin ulkopuolelle.

 Pusuposeeraus promenaadilla

 Perusvälipala. Mmmm....cookies!

Ohjelmaa
Laivalla on Helsingin Kaupunginteatterin kokoinen (tai ehkä vähän isompi) teatteri, jossa on aivan mielettömiä esityksiä joka ilta. Laivan tanssijat, laulajat ja muusikot ovat tosi tosi tosi hyviä. Näissä spektaakkeleissa unohtaisi olevansa laivalla ellei yleisössä olisi ihmisiä, jotka katsovat asiakseen tulla ja mennä miten huvittaa kun pääsylipusta ei kerran tarvitse erikseen maksaa. Viimeisen illan hupaisa jonglöörisetä laittoi ainakin muutaman kesken esityksen eturiviin hiippailleen ojennukseen. Hän ryntäsi lavalta katsomon käytävälle hihkuen:"Rakkaat ystävät, pääsitte sittenkin paikalle, oi, olen niin iloinen" ja loikkasi näiden mattimyöhästen kaulaan. Kysäisi sitten myös mistä nämä ovat kotoisin. Virginiasta. Hetken päästä toista katsomon käytävää hiippaili joku muu kohti eturiviä. "Kas, lisää virginialaisia hiippailemassa sisään!" hihkaisi setä. Oikein niille.

Aika lailla oli myös erilaista interaktiivista ohjelmaa, erilaisia kilpailuja ja toki myös erilaisia bändejä ym muusikoita. Alusta alkaen tunsimme olomme kotoisaksi koska laiva oli tehty Suomessa, kapteeni oli norjalainen ja paras bändi ruotsalainen. Harry Potter -visassa meillä oli pieniä vaikeuksia koska terminologia oli meillä hallussa pääosin vain suomeksi. Aivan epistä että espanjalaiset saivat vastata espanjaksi! Olisi pitänyt saada vastata myös suomeksi! No, Avada kedavra on Avada kedavra kuitenkin. Luistelemaankin pääsi yhtenä päivänä. Ja oli ihan avartava kokemus havaita kuinka pieni luistinrata on, pari potkua ja jää loppui. Sai arvostamaan luisteluesityksiä ihan eri lailla, tyypit hyppelivät tyynesti ainakin kaksoishyppyjä kun itse sai hädin tuskin käännyttyä samassa tilassa.

 Piti olla jääprinsessaposeeraus, mutta näyttääkin lätkätuomarilta antamassa 2-minuuttista!

Joka ilta hyttiin jaetaan seuraavan päivän ohjelma, joka on A3-kokoinen paperi täynnä tekstiä molemmin puolin. Vähän harmitti että vasta viimeisenä päivänä löysimme pingispöydät kannelta 12, sitä olisi voinut lätkiä enempikin. Ei ollut ruuhkaa ainakaan silloin. Suffausgeneraattoria emme uskaltaneet kokeilla, mutta Mr Vanha Jäärä suoritti seinäkiipeilyseinän ihan apinana.

 Kanna minut metsään apinamies! Mutta ei noin korkealle!

Tämä poika oli ihan pro-surffari.

Maissa
Laiva pysähtyi viitenä päivänä jossain satamassa, viimeisenä päivänä vain porhallettiin takaisin lähtöpisteeseen. Retkiä voi varata etukäteen, jolloin paikka retkellä on taattu. Retkiä voi varata myös laivalta jos tilaa on. Retkelle lähtö saattaapi sisältää taas kerran odottelua ja jonotusta. Itse otimme vain Rooman ja Pompeijin retket. Jälkimmäisellä oli aivan erinomainen opastus ja Pompeiji on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka.
 
 Awww <3 sanoi Ameriikan rouva Pompeijin forumilla kun nappasin ukon halaukseen

Roomaan otimme kolmen stopin omatoimihortoilun. Se oli ihan toimiva vaihtoehto, mutta raskas. Ei kannata yrittää sisään Colosseumille tai Pietarin kirkkoon, aika ei riitä. Mutta enpä tiedä onko niissä sisäpuolella sen kummempaa katsottavaa kuin ulkopuolellakaan.

 Jo muinaiset roomalaiset ottivat selfieitä colosseumin edessä

Marseille, Villefrance ja La Spezia olivat ihan kelpo paikkoja ihan vaan hortoiltavaksi itsekseen. La Speziassa kannattaa ehdottomasti suunnata meri(sota)tekniikan museoon, joka maksoi huikeat 1,55 euroa ja jossa oli katsottavaa vaikka kuinka, Yellow Submarinea myöten. Marseillessa kannattaa panostaa noin 500 metrin kävelyyn, jolloin pääsee ilmaiseen kaupungin keskustaan vievään sukkulabussiin. Laivan sukkulabussi oli tolkuttoman kallis, 20 euroa muutaman kilometrin matkasta.

 Ei olla The Beatlesin kotiseudulla nyt

Kuka tämän lystin maksaa...
Halpaa hommaahan tämä ei ole. Meikäläisen matkabudjetilla sellainen "once or twice in a lifetime" -tyyppinen elämys. Mutta pointti on se, että luottokortti kannattaa rekisteröidä etukäteen varustamon erinomaisen sekavaan systeemiin. Sitten voi vain vingutella Sea Passia ja luottokorttia veloitetetaan automaattisesti jälkikäteen. Hytin telkkarista voi tarkistaa ostoksensa. Jos ei toimi näin, joutuu risteilyn viimeisenä päivänä jonottamaan todella, todella ankarasti maksaakseen ostoksensa laivan respassa. Tuntui hyvin hämmästyttävältä, että ihmisillä, jotka ovat niin varakkaita ostaakseen tällaisen risteilyn, ei tunnu olevan luottotiedot sen vertaa kunnossa, että saisivat luottokorttia.

Viimeinen vinkki
Lentokentällä kannattaa tsekata mihin ne matkatavarat tulevat...Helsingissä lento saapui terminaalin 1 puolelle ihan baggage claim 1:n viereen (mitä riivattua tuo on suomeksi?) mutta koneesta ulostauduttuessa näkyi kyllä ihan selkeä kyltti, että laukut tulevat baggage claim 2A:han. Mutta kun ensimmäinen koneesta poistuja oli sokea tai tumpelo, kaikki ihmiset laumaeläiminä marssivat joukolla baggage claim 1:een. Paitsi tietysti Jääräpariskunnan kaltaiset alfa-yksilöt, jotka mumisivat toisilleen suupielestä:"Pitäiskö noille sanoa että ne on menossa väärään paikkaan?" "Nääh, ei jaksa." Menimme sitten keskenämme hakemaan laukkumme 2A:sta. Olimme jo pelastaneet kännisen pariskunnan Roomassa menemästä väärään bussiin ja auttaneet ameriikkalaisrouvaa ostamaan metrolipun Barcelonassa, joten emme enää olleet kovin palveluhalukkaita reissun loppupuolella.

Lopuksi kaikista tärkein asia: älä ripusta henkaria sprinkleriin!































sunnuntai 13. elokuuta 2017

Asuntomessujen kotkotuksia

Asuntomessut Mikkelissä ovat tänään menossa (kuin) viimeistä päivää, joten tänään on niistä raportoitava, jos aikoo olla ajan hermolla. Tuossa edellisessä "ihanan kallista" -postauksessa mainittiin, että kävimme asuntomessuilla ostamassa Universal Stonen ja lampaantaljan. Mutta katselimme me asuntojakin. Keskityin bongaamaan suurimpia rakenteellisia ja sisustuksellisia kummallisuuksia. Tässäpä niistä kirpein kommentein varusteltu kuvakavalkadi.

Tämä on aika yleinen ilmiö asuntomessuilla vuodesta toiseen: olkkarissa on telkkari, mutta sitä ei pysty katselemaan miltään istumapaikalta. Jos ja kun kyseessä on messusisustus, niin miksi laittaa sinne sitten telkkaria ollenkaan - sehän nyt ei varsinaisesti kuitenkaan kaunista sisustusta.


Yleisenä trendinä näytti olevan viime vuosina muotiin tulleiden yläkaapittomien keittiöiden väistyminen. Näköjään on havaittu, että astioita ei sittenkään ole kätevä säilyttää saunan lauteiden alla. Mutta tässä asunnossa oltiin menty aivan toiseen laitaan, onpa todella YLÄkaappeja!


Kohde-esittelijäkin totesi vitsikkäästi (varmaankin tuhannennen kerran) että tuolla ylhäällä säilytetään tavaroita, joita tarvitaan vain muutossa. Missähän säilytetään tikkaita, joilla nuo muutossa tarvittavat tavarat kaivetaan esiin?

Aina jaksan myös ihmetellä makuuhuoneita, joissa on isoja ja/tai paljon ikkunoita. Eikä verhoja minkäänlaisia kuten tässä esimerkkitapauksessa. Niinkö tosiaan kaikki muut kuin Jääräpariskunta nukkuvat sujuvasti valoisassa?


Kaikki eivät kaipaa minkäänlaista yksityisyyttä muutenkaan, ainakaan oman perheen kesken. Lapsiperheen kodissa on aikuisten makuuhuoneeseen lasiovet olohuoneesta. Lapsiluku on ilmeisesti saatu täyteen - ainakaan meikäläisen ei tekisi mieli ryhtyä peuhaamaan lasiovien takana. Tämä kuva on muuten kohteesta, jolla on willein nimi: Casa Wellikulho. Rakennuttajat lienevät kukkakauppiaita tai muuten kyseenalaisen sanamuunnoshuumorin ystäviä...


Sitten joukko ainakin Vanhalle Jäärälle aivan ennennäkemättömiä ja innovatiivisia (tai jotain...) ratkaisuja. Ensimmäisenä takka-telkkari-toteemipaalu, jota sitäkään ei pysty istualtaan katselemaan kuin rahin päältä. Niinköhän telkkari tykkää takan lämmöstä...


Keittiön kaapistoon rakennettu istumapaikka. Ensin luulin tätä kääpiöiden työtasoksi, mutta kyllä se istumapaikka on, koska siinä on patja. Enpä osaa muuta sanoa kuin öööö, okei...??!!


Lasiset tilanjakajat. Tai tilanviejät kuten minä ne hahmotan. Mihin tällaisia tarvitsee normaalissa asuinkäytössä? No ei mihinkään! Ilmeisesti ne on asennettu vain messu/markkinointitarkoituksessa. Mutta eikö toimistotilaratkaisuille lie omat messunsa?


Sokerina pohjalla aidosti hauska ratkaisu. Corona-pöytä sohvapöytänä. Vaatii tosin kestokykyä aikuisten pelaajien polvilta.


Tällaisia ratkaisuja vuoden 2017 asuntomessuilta Mikkelistä! Laadukkaampia kuvia vähemmän näsäviisain kommentein löytyy useista sisustusblogeista.