perjantai 29. huhtikuuta 2016

Papatus menee perille

Suomalainen Kirjakauppa on jostain syystä ottanut asiakseen myydä keväisin Tapio Wirkkalan suunnittelemia koruja pilkkahintaan. En voinut vastustaa tarjousta tänäkään keväänä. Viime keväänä kuitenkin postilaatikkoon mahtumaton korvakorupakkaus yllätti Vanhan Jäärän perinpohjaisesti ja papatin siitä(kin) pakkauksesta hivenen tuohtuneena. Tässä muistin virkistykseksi silloinen pakkaustaidonnäyte:


Mutta mitä merkillistä, Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupan pakkausvastaava ilmeisesti kuuluu Hiilihapoilla-lukijakuntaan, sillä tämän vuotinen pakkaus mahtui postilaatikkoon:



Voi ihmettä! Niin se kehitys kehittyy ja maailma pelastuu kun minun ei tarvinnut suhata postikonttorista pakettia hakemaan!

Asiasta kolmanteen. Onko seuraavassa kampaamossa halvat vai kalliit hinnat?



Jos Supermiehellä on suuret (ja muutenkin merkilliset) voimat, niin eivätkö Superhinnat ole myöskin suuret? Tämä saattaisi tietenkin olla myyntivaltti mainoksista tuttujen "ihanan kallista"-ihmisten keskuudessa, joilla saunan lauteetkin ovat kultaa, mutta kaupungin vuokratalojen ympäröimällä peruskorjausta kaipaavalla ja kapakoiden valtaamalla ostarilla epäilen kovasti superhintojen vetoavuutta. Tai sitten kampaajien huumori ei vain aukene minulle, toisin kuin sanamuunnoksia rakastavien kukkakauppiaiden huumori.



Eipä mulla muuta tällä kertaa. Olen hivenen YT-neuvottelujen ja siinä sivussa suunniteltavien organisaatiouudistusten lamauttama. Ei oikein irtoa juttua ja puolet kuvistakin oli kertaalleen julkaistuja. Mutta eilen illalla sain tiedon, että edustamani organisaatio ei kuulu YT-neuvottelujen piiriin. Saman tiedon saimme Mr Vanhan Jäärän organisaatiosta viime viikolla. Joten ehkä tämä lamaannus pikkuhiljaa hellittää vaikka tietenkin tuntuu erittäin ikävältä kaikkien uhanalaisten kolleegoiden puolesta. Hauskaa Wappua kaikille jaksan kuitenkin toivottaa!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Silmä tottuu

Torstai on uusi perjantai. Ainakin tänään. Tästä lähtee.

Eräs suosikkiblogeistani Mamma rimpuilee nakkasi ilmoille omaan ihanaan itsekritiikittömään ja itseironiseen tyyliinsä Silmä tottuu -haasteen. Kyllähän te tiedätte selittämättäkin mitä se tarkoittaa. Ne kaikki raivaamista tai korjaamista kaipaavat kohteet kotona, joihin silmä vaan tottuu ja mitään ei tapahdu. Jos silmä ei totu heti, niin enintään neljässä vuodessa kyllä.

Kommentoin jo tuonne Mamman blogiinkin, että meidän Silmä tottuu -kohteet ovat ehkä hieman laimeita kun ei ole ollut enää moneen vuoteen pieniä eikä vähään aikaan isojakaan lapsia hämmentämässä pakkaa ja totuttamassa näköelimiämme kaaokseen. Oikeastaan meidän villeimmät Silmä tottuu -kohteemme löytyvät pihalta - osin tosin naapurin puolelta. Jostain syystä silmä ei totu naapurin röykkiöihin aivan yhtä nopeasti kuin omiin. Ehkä pihakohteet ansaitsevat oman postauksensa, mutta otetaanpa nyt sitten ensin katsaus Jäärähuushollin Silmä tottuu -paikkoihin sisätiloissa.

1. Sängyn pitää antaa tuulettua ennen petaamista. Noin puoli vuotta on yleensä riittävä aika. Vaatteiden säilyttämisestä sängyllä ei taida olla mitään standardia.


2. Yöpöydällä kannattaa säilyttää kaikkea mitä saattaa tarvita yöllä. Kuten Nasolinia aivan äkillisesti iskevän totaalinuhan varalta ja yhtä korvatulppaa yöllisen metelin ja toisen korvan äkillisen kuuroutumisen varalta.

3. Säästät ehkäisykuluissa kun säilytät seksintappajia näkyvällä paikalla. Meillä ne eivät ole kovin näkyvällä paikalla vaan makuuhuoneen nurkassa. Ehkäpä ne siirretään olohuoneeseen jos toinen tai molemmat jäävät työttömiksi...


4. Wiin liikeanturi ei tahdo pysyä paikallaan telkkarin päällä. Lada-muki on korvaamaton apu sen säilyttämisessä pelisessioiden välillä. Huomaa pölykerros anturin päällä...


5. Eteiseen kannattaa hankkia jokin astia kaikenlaiselle sälälle. Check. Mutta huomatkaa astian vasemmalta puolelta kurkistava huonekaluruuvi. Se on odottanut siinä muutaman kuukauden, että menemme rautakauppaan hankkimaan samanlaisen, mutta lyhyemmän. Vai oliko se pidemmän? Vai paksumman? Ohuemman...? No, se kaluste, joka ruuvia kaipaa tuntuu pysyvän kasassa ilmankin. Mikä kaluste se sitten olikaan.


6. Avainsana allergiassa on siedätyshoito. Meihin ei pitäisi pölyallergian iskeä. Tässä myös taas esimerkki Vanhan Jäärän loistavasta valokuvaustaidosta. Luulin kuvaavani pölyä, mutta sain kuvaan myös hämähäkinseitin. Loistavaa, enempää ei tarvitse sanoakaan!


7. Banaanit, mausteet ja kännykän laturit säilytetään tietenkin samassa purnukassa. Mutta lisäksi partakone pitää tietenkin ladata keittiössä. Lataamisen jälkeen sitä kannattaa säilyttää keittiössä vielä seuraavaan päivään asti, sähkö imeytyy täten akkuun tehokkaammin.


8. Saunan lauteiden alla on kätevä säilyttää mitä tahansa kosteuden- ja lämmönkestävää tavaraa. Esimerkiksi tikkaita, joita tarvitaan ilmalämpöpumpun suodattimien puhdistuksessa. Ilmalämpöpumppukauppiaille vinkki: pumpun kanssa kannattaa samaan pakettiin niputtaa katseenkestävät tikapuut, joita kehtaa säilyttää vaikka olkkarin seinään nojaamassa.


Tällaisiin ovat meidän silmämme tottuneet! Kehtaatko julkistaa omasi? Laita hyvä kiertämään!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Pöljät puolet

Oli muuten älyttömästi lukijoita viime viikkoisella jutulla. Ikään kuin joku olisi vaikkapa FB:ssä vinkannut, että joku kirjoittaa sen N:llä alkavan firman YT-neuvotteluista. Toisten epäonni kiinnostaa aina. Viehättävä piirre meissä ihmisissä. Ja sitten tämän viikon asiaan.

Eräs bloggaaja kerran avautui omista "pimeistä" tai oudoista piirteistään. Minusta se oli hyvä kirjoitus ja kommentoinkin sinne, että täytyypä varmaan itsekin joskus julkaista samanlainen. Nyt on se hetki. Tiesin etukäteen, että haastavin osuus tässä hommassa on etsiä kuka se eräs bloggaaja olikaan. En tietenkään voinut laittaa sitä mihinkään ylös. Löytyihän se sentään, se oli White&Black-blogissa. Kiitokset sinne inspiraatiosta!

Tässä siis Vanhan Jäärän ja samalla myös Mr Vanhan Jäärän pöljiä puolia - tosin myönnettäköön, että lievemmästä päästä. Ihan kaikkea ei tohdi internetissä julkaista.

1. Kaikilla on varmasti omat kulttimaineen saavuttaneet fiktiiviset sankarinsa. Eikö? No, meillä ainakin on. Yle ystävällisesti hiljattain viihdytti meitä näyttämällä runsain määrin Hercule Poirotia. Murhamysteerinautinto on täydellinen kun katsoessa nautitaan samalla Japp-mixiä. Jokaiseen yksityisetsiväänhään liittyy poliisi, joka on aina väärillä jäljillä ja saa lopulta jutun ratkaistua yksityisetsivän ei-niin-hienovaraisella avustuksella. Poirotilla tämä poliisi on ylikomisario Japp. Oletteko David Suchetin Poirotia nähneet? Hän kertakaikkiaan ON Poirot. Tällaiset supersankarit täällä.


2. Meillä syödään aika usein lehtipihviä - etenkin Vege Jäärän muutettua pois kotoa. Kauhian kätevää ruokaa. Atrian lehtipihvipaketissa on kaksi pihviä ja kaksi maustevoinappia, joista poikkeuksetta syömme hiukan alle puolet grillivoista ja tungemme valkosipulivoin jääkaappiin säästöön. Miksi? Jaa-a, sen kun tietäisi. Valkosipulivoita on kertynyt mukavasti. Onneksi se ei kasva korkoa!


3. Me emme ole todellakaan etunenässä ostamassa uusia viihde-elektroniikkalaitteita tai keittiökoneita. Yksi keittiöhullutus meille tuli kuitenkin reilu pari vuotta sitten hankittua ja se on todellakin niin sanotusti haukkunut hintansa takaisin ja tuonut luksusta viikonloppuihin. Nespresson kapselikahvikone.
Robert's Coffeen cappuccino: 3,40 e.
Mr Vanhan Jäärän taidonnäyte: noin 0,50 e maitoineen.

4. Jos on tylsää - kuten on viime aikoina ollut, niin syntyy kaikkea kummaa...


5. Kaikilla on tietenkin myös omat kulttimaineen saavuttaneet laulaja- tai bändisuosikit? Eikö? No, meillä joka tapauksessa Retuperän WBK:n konsertteihin täytyy päästä aina kun se on mahdollista. Uudempaa ranskalaista torwimusiikkia höystettynä teekkarihuumorilla. 2.4. tuli hiukkasen kiire keikalle, kun havaittiin asia Hesarin menovinkeistä saman päivän aamuna...


6. Joku jossain joskus (kun ikää tulee tarpeeksi, kaikki jutut alkavat näin) kertoi, että hänen lapsensa oli pärjännyt kavereidensa kesken hyvin "Mikä on nolointa, mitä olet joutunut vanhempien kanssa tekemään?" -kisassa vastauksella:"Kierteleen faijan kaa parkkihalleissa bongaten rekisterinumeroita." Me emme ole sentään pakottaneet Vege Jäärää leikkiin mukaan. Mutta siis tarkoitus on bongata rekisterikilpiä, joissa numerot 1-999 järjestyksessä. On muuten yllättävän hidasta. Siksipä teemme sitä yhteistyönä, kummankin yksinään bongaamat numerot kelpaavat. Olemme menossa on usean vuoden automulkoilun jälkeen vasta numerossa 471.

7. Minä en osaa nukkua muiden ihmisten kanssa samassa huoneessa. En ole osannut edes lapsena. Lomamatkoissa on siis aina omat haasteensa. Mr Vanha Jäärä on ainoa, jonka kanssa pystyn edes joten kuten nukkumaan, Vege Jääräkin on jo haastavampi huonekaveri. En nukkunut Vege Jäärän kanssa samassa huoneessa edes silloin kun hän oli vauva - viereiseen huoneeseen kuuli aivan hyvin, milloin on syötön aika.

8. Vanha Jäärä kuten myös puolisonsa voi olla naurettavan säästäväinen arkipäiväisissä asioissa. Kuvassa ovat hiustenhoitovälineeni.



Kampa on varmaan 20 vuotta vanha, harjakin reilusti yli 10-vuotias. Vanhoja hammasharjoja säästetään hiusharjan ja kamman enemmän tai vähemmän säännölliseen pesemiseen. Eipä varmaan olisi suuri investointi ostaa uusi harja silloin tällöin, mutta miksi kun vanhassa on 95% piikeistä tallella?

Toisaalta voimme sitten (kun vielä olemme töissä) kuluttaa rahaa ihan surutta, kun keksimme jotain mitä haluamme. Viime viikolla käytiin suunnilleen tällainen sähköpostikeskustelu:
Minä:"Vepsäläiseltä tuli mainos, että myyvät vanhoista stadionin penkeistä tehtyjä pihakalusteita. Mä haluun suuren urheilujuhlan tuntua meidän pihalle. Ostetaanko tollainen 2-istuttava penkki?"
Hän:"Vähänkö hienoja! Mäkin haluun. Ostetaan!"
Minä:"Jee! Mulla ei täällä videoneukkarissa oo mitään maksuvälinettä mukana, joten voitko sä tilata?"
Hän:"Okei, mä tilaan!"
Ja niin meille tuli tänä maanantaina 500 euron penkki. Kyllä nyt on sitä suuren urheilu- tai ehkä kulutusjuhlan tuntua!



9. ...*** antaa olla...Muita en kehtaa kertoa! :-)

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Yippee, it's YT-time!

En ole missään vaiheessa tainnut suoraan kertoa, missä olen töissä. Nyt ainakin arvaaminen käy uutisia seuraaville jo melko helpoksi kun kerron, että tällä viikolla työnantajani ilmoitti aloittavansa YT-neuvottelut 1300 henkilön vähentämiseksi Suomesta. Mentiin siis suoraan yhden pisteen vihjeeseen. En silti sano firman nimeä suoraan.

Taitaa olla suunnilleen kymmenes kerta kun tähän härdelliin tämän työnantajan palkkalistoilla joudun. Ensimmäiset isot irtisanomiset ties kuinka kauan sitten olivat ihan kauhea kokemus. Kellään ei ollut aikaisempaa kokemusta sellaisista. Jotkut olivat toki kuulleet esim. paperikoneiden sulkemisista, mutta IT-alanhan piti vain porskuttaa ja työllistää. Toisin on nyt. IT-ala potkii porukkaa pellolle minkä kerkiää ja joko siirtää töitä Intiaan tai ylikuormittaa jäljelle jääviä länsimaisia työntekijöitä tai mikä pahinta, siirtää töitä Intiaan JA ylikuormittaa sillä jäljelle jääviä länsimaisia työntekijöitä.
 Tiimimme työvälineitä viime vuoden lopulta. Oikeanpuoleinen on käytössä edelleen. Kannattaako näin säästäväisen porukan töitä siirtää Intiaan?

En nyt lähde spekuloimaan sillä, että Suomesta on helppo irtisanoa porukkaa verrattuna pariin Keski-Euroopan maahan, jossa firmallamme on parin fuusion seurauksena runsaasti porukkaa. Kyllähän se korpeaa toimia joustopuskurina. Mutta Lederhosenin ja Bratwurstin maasta lähteekin tällä kertaa porukkaa jopa suhteellisesti enemmän kuin Suomesta. Mutta ei siitä sen enempää.   Keskityn miettimään asiaa yksilötasolla.

 Tiimimme Nöykkiön toimipiste

Miltä tuntuu? No, ei paljon miltään. Kuten moniin muihinkin ikäviin asioihin, YT-neuvotteluihin ja irtisanomisiinkin turtuu. Tarpeeksi paljon kun ketuttaa, tekee mieli suorastaan karjua kahvipisteellä:"No, antakaa potkut perkele!" Mutta enhän minä oikeasti potkuja halua ja jos ne kohdalle osuisivat, sitä olisi varmasti vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti. Varsinkin kun firmassa on nyt ensimmäistä kertaa otettu ns. voittokerroin eli pärstäkerroin huomioon insentiivien maksamisessa. Esimiehillä on mahdollisuus rukata alaistensa bonuksia hivenen ylös tai alaspäin, ylöspäin enintään kertoimella 1,5. Budjetti on kuitenkin rajallinen, joten jos joku on niin touhukas, että ansaitsee ison kertoimen, joidenkin muiden täytyy saada <1 kerroin. Itse sain kertoimen 0,9 ja kun paria päivää myöhemmin tulikin YT-uutinen, tuli sellainen olo, että kappas vaan, nyt kaikki irtisanottavat onkin jo kätevästi lokeroitu. Kaikki <1 kertoimen saaneet ovat tietenkin ensimmäisinä ei-vapaaehtoisissa lähtökuopissa. En tiedä onko näin (mutta ainakin soitan sitä oikein päin...Eppu Normaali: Sarvikuonojen maa...ei nyt liity tähän mitenkään) mutta siltä TUNTUU. Ei kiva tunne.

Mitäs sitä sitten työttömänä tekisi jos niin kävisi? Pitäisi kai yrittää panostaa pääkaupunkiseutulaisten kaljakiintiössä pysymiseen, koska töissä käyden ei mitenkään pysty 700 tölkin päivävauhtiin.



Tiukkaa se saattaa tehdä työttömänäkin. Ja mistä rahat siihen? No, kaksi tölkkiä päivässähän tuo tahti oikeasti on ja jutussa kerrottiin myös, että 10% ihmisistä juo 50% alkoholista. Siitä tuleekin sitten noin 10 kaljaa päivässä sille 10%:lle. Ottaen huomioon, että työssä käyvät ihmiset eivät kerkiä kuulua tuohon suurkuluttajien 10%:iin ja työttömyysaste on jossain 10% hujakoilla, voidaan täysin epätieteellisesti päätellä, että kaikki työttömät juovat 10 tölkkiä olutta päivässä. Ei kyllä oikein huvittaisi kuulua siihenkään sakkiin. Parempi varmasti alkaa pitää jo aikaisemmin kaavailemaani käpyblogia.

Esimerkki "Sisusta kävyillä"-blogista

Jos istuu meillä kotona ikkunan ääressä, näkee joka päivä ja joka säällä hiukan ennen aamuyhdeksää, kuinka eräs setä sotkee fillarilla hitaasti ja varmasti kohti Valintataloa ja palaa sieltä muutaman minuutin kuluttua yhtä hitaasti ja varmasti kaljapakkaus pakkarilla. Sama toistuu muutaman tunnin kuluttua uudestaan. Tähän asti setä on hakenut kerrallaan vain 8 kaljan pakkauksen, mutta eilen hän haki heti aamulla 24 kaljan laatikon. Ehkä hän kokee myötätuntoa meidän YT-neuvottelujemme takia ja tarvitsee enempi lohtukaljaa. Voi setää. Et saa kyllä minusta kaveria vaikka mitä tapahtuisi.Sedänkin olisi parempi alkaa tarkkailla oravia ja pitää Käpyblogia.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

To be or not to be?

Se on loppu ny. Laiskottelu nimittäin, toisin sanoen mm. bloggaamisen mahdollistaneet vapaat perjantait. Tästä päivästä alkaen siirryn jälleen täyspäiväiseksi (joskaan en taatusti täyspäiseksi) työntekijäksi työnantajani leipiin. Ja tämä ei ole aprillia.


Ajankohta työajan pidentämiselle hallituksen toiveita noudattaen ei ole itselleni mitä parhain. Takana on elämäni surkein loma ikinä. Lomaan kuului kortisonipistosta, antibioottikuuria, runsaita rytmihäiriöitä, unettomia öitä ja kaiken kruunaava kohdun tähystys polyypin poistolla. Viimeksi mainittu ei tietenkään mennyt kuten Strömsössä - epäilen tosin onko Strömsössä koskaan tehty hysteroskopiaa. Muutaman minuutin pituiseksi mainostettu toimenpide kesti lähemmäs puoli tuntia ja vaati kokeneemman lääkärin hälyyttämisen paikalle. No, ei siitä se enempää, onpa taas juttu kerrottavaksi naisten saunaillassa kuten hoitohenkilökunnalle totesin. Loppu oli kuitenkin onnellinen ja synnytin potran polyypin kolmessa osassa.



Mutta kuinka keritä käydä töissä, harrastaa (etenkin bloggaamista) ja suoriutua normaaleista kodin- ja itsensä hoitamisen toimenpiteistä? Olin joskus osapäiväsairaslomalla tehden vain nelituntista työpäivää ja silloin todella ihmettelin miten täyttä päivää tekevät ihmiset suoriutuvat kauppareissuista, kokkaamisesta, siivoamisesta jne. Miten? Jos teillä on jotain ei-kemiallisia mommy's little helpereitä niin kertokaa ihmeessä. Kuvituksena on muuten oma arjen innovaationi. Visiitti Helsingin talvipuutarhaan päivää pääsiäisen jälkeen. Koristelut ovat edelleen paikallaan mutta ryysis poissa. Vaatii tietenkin vapaapäivän...


Kaupassa käynti ja ruoanlaitto ovat Jääräpariskunnan suurimmat arjen haasteet. Olen kuullut, että on ihmisiä, jotka suunnittelevat kokonaisen viikon - jotkut poikkeusyksilöt jopa kuukauden - ruokalistan etukäteen ja käyvät sen mukaisesti kaupassa vain kerran viikossa tai kuukaudessa. On aivan järjetöntä yhteiskunnan resurssien tuhlaamista jos nämä ihmiset työskentelevät tavanomaisina opettajina, sairaanhoitajina, bussikuskeina, poliiseina jne. Tällaisten poikkeuksellisen kaukokatseisten ja organisointikykyisten ihmisten pitäisi olla vastuussa vähintään valtion budjetista tai ydinvoimalan rakentamisesta. Olkiluoto 3:a selkeästi pukertavat säälittävät eli normaalit ihmiset, jotka Vanhan Jäärän lailla tuskailevat joka päivä "mitä huomenna syötäisiin" -kysymyksen kanssa.



Mutta älkää surko tai riehaantuko, ei Vanha Jäärä bloggaamista lopeta. Tahti ja tyylilaji saattavat tosin muuttua. Saattaa tulla lyhyempiä juttuja useammin tai pidempiä harvemmin. Tai jonkinlainen hybridi. Kukapa tietää. Se näkee ken elää. Jutut pysyvät kuitenkin laadukkaina ja kuvat laaduttomina vaikka itse sanonkin.

Tuo sormi kuvan reunassa on niin kuvaamistaitoani kuvaava, etten ruvennut sitä rajaamaan pois sen enempää kuin aiemmin esiintynyttä koiranpaskaakaan. Voisiko joku järjestää Säälittävimmät blogikuvat -kilpailun? Vanhan Jäärän luulisi olevan palkintosijoilla.