torstai 21. marraskuuta 2019

Sisustusinhokit

Vaihteeksi jotain muuta kuin remonttia! Hyvä hyvä huutavat lukijat ja huitovat suuria karvaisia käsiään. Mistä ihmeestä tuo juttu muuten on? Noniin, asiaan. Vanha Jäärä tykkää katsella Instagramin sisustuskuvia, sisustusblogeja ja sisustuslehtiä. Niistä pääsee jokseenkin jyvälle, mikä on milloinkin "in" vaikkei trendien seuraaminen sinänsä Jäärää tietenkään kiinnostakaan. Ja nämä muodissa olevat asiat ovat joskus kyllä ihan älyvapaita ja suoraan sanoen rumia. Tässä Top5 inhokkini tällä hetkellä. Tietenkin ilman kuvia - vähän noloa lainata jonkun kuvaa vain haukkuakseen sitä. Mutta jos ette tunne kyseisiä konsepteja, löydätte ne varmasti googlen kuvahaulla. Ohessa siis omia kuvia vastaavista esineistä, jotka miellyttävät enemmän minun silmääni.

1. Ehdoton ykkönen on makramee-seinävaatteet. Että joku ripustaa seinälle jonkun epämääräisen lankasykkyrän?!?! Makrameen solminen voi olla mukavaa puuhaa, jos on siihen taipumusta, mutta suosittelisin tekemään lähinnä amppeleita ja kauppakasseja, joilla nyt sentään olisi jonkinlainen funktio. Ensin luulin, että ihmiset ripustelevat omia makramee-harjoitelmiaan seinille, mutta sitten ymmärsin tyrmistyksekseni, että monet jopa maksavat muiden solmimista makramee-hirvityksistä.



Väliaikaiseksi akustointiratkaisuksi tarkoitettua mattoa on katseltu seinällä kohta 9 vuotta. Ilmeisesti se miellyttää silmiämme.


2. Pampaheinä ja muut pölynkerääjät. Jos haluaa välttämättä "somistaa" kotiaan heinillä, niin niitä saa Suomen luonnosta ihan ilmaiseksi. Täällä Etelä-Suomessa sesonki on edelleen menossa. Jotkut kuitenkin haluavat, että niitä raahataan jostain toiselta puolelta maapalloa kukkakaupasta ostettavaksi. Kuivakukatkin ovat kuulemma tulossa muotiin. Huh, muistan elävästi ne 70- ja 80-luvun pölynkerääjät. Voitaisiinko jättää ne historian hämärään!


Elävätkin kasvit kyllä keräävät pölyä, mutta muuten hakkaavat kuivakasvit mennen tullen.


3. Nahkavetimet. Haha, en tarkoita nyt mitään Tom of Finlandin prätkäpoikien asuja vaan kaappien vetimiä. Mahtava esimerkki siitä, miten epäkäytännöllisyys ja epämääräisyys lyövät kättä. Etenkin sellainen vedin, jossa nahkalenksulla on vain yksi kiinnityskohta on varmasti tosi huono käyttää. Ja montako vuotta mahtavat nämä vetimet kestävät käytössä ennen kuin lötkistyvät ja hapertuvat? Eivät ole myöskään vegaanin valinta.



Sainpas yhden remppakuvankin tänne ympättyä, hähää.


4. Riisipaperivalaisimet. Jääkööt nämäkin valaisemaan historian hämäriä vuosikymmeniä. Jos riisipaperi tehdään todellakin riisistä, on se myös sangen epäekologinen valinta. Vai tehdäänkö riisipaperi riisintuotannon hukkamateriaalista kuten varsista ja lehdistä? Kertokaapa joku jos tiedätte, googlaamalla en tähän saanut selvyyttä. Vaikuttaa siltä, että kukaan muu ei ole yrittänytkään riisipaperin valmistusta googlettaa, koska sain tulokseksi vain ruokareseptejä.


En minä riisipaperivalaisimen muotoa vastusta, pyöreähän on hyvä muoto.


5. Venetsia-tuoli. En ymmärrä edes tuolin nimeä. Miten niin karmea tuoli onkin saanut jonkinlaiseen tyylihuonekaluun viittaavan nimen? Kyseessä on siis se 80-luvun suosikki, jossa on metallirunko ja puukehyksinen rottinkipunoksinen istuin ja selkänoja. On ihan suurinta hottia nyt. Jotkut asiat näyttivät hyviltä ollessaan ensimmäistä kertaa muodissa, mutta tämä tuoli ei kuulu niihin. Oli ruma silloin ja oli ruma nyt. Plus että se rottinkipunoshan ei varsinaisesti kestä käyttöä...



Vähän paremmin aikaa ja käyttöä kestävää tuolimuotoilua...


Makuasioistahan voi vain kiistellä, joten kertokaapas kommenteissa mitä itse tykkäätte näistä trendeistä.



maanantai 4. marraskuuta 2019

Sormet alkaa syyhytä (osa 7/N)

Nyt on kylppäri jo niin hyvällä mallilla ja keittiö purettu alkutekijöihinsä, että alkaa sormet todellakin syyhytä varsinaisen keittiöremontin pariin. Remonttireiska sitten osoittautui päteväksi ja tehokkaaksi, vaikka hänen persoonansa onkin melko omalaatuinen. Voisin suositella. Meillä on käynyt yllättävän hyvä tuuri näiden erilaisten raksaukkojen kanssa. Niitä on käytetty omassa kodissa kylppäriremppaan, parkkipaikan rakentamiseen, takan asentamiseen ja ulkoseinien maalaukseen, kaikki eri firmoja ja kaikki ovat olleet hyviä. Ja nyt myös vuokrakämppään löytyi hyvä. Joskus vielä se katastrofikallekin osuu kohdalle...




Meillähän oli pieniä haasteita aluksi kun tyhmyyttämme hääräsimme pimeässä. Sen jälkeen osoitimme tyhmyytemme vielä toisellakin tavalla. Kylppärin ovi oli melko kulahtanut, joten keksimme vaihtaa keittiön oven sen tilalle, koska emme ymmärrä miksi keittiöön tarvittaisiin ovea ollenkaan. Suurella äheltämisellä irroitimme molemmat ovet paikoiltaan ja kiinnitimme sitten keittiön oven kylppärin karmeihin. Pettymys oli suuri, kun ovea ei saanutkaan kiinni. Se oli nimittäin 10 senttiä liian leveä. Eipä tästä sitten sen enempää...


Ensi viikolla tulee muuttofirma kantamaan keittiön ja kylppärin purkujätteet pois. Samoin pitäisi tulla kuljetusfirma kantamaan uusi keittiö sisään. Parempi olla tulematta yhtaikaa, tulee muuten ruuhka. Lisäksi tulee putkimies asentamaan kalusteet kylppäriin ja siirtämään keittiön hanaa hieman alemmas - alunperin hanahan oli seinässä.


Keittiön seinälle tehtiin oikein kunnon ruumiinavaus. Seinää piti alunperin avata vain putkimiehen tarpeisiin, mutta kun alkoi näyttää siltä, että yläkaapit ovat aikaisemmin leijuneet ilmassa, niin piti purkaa koko seinä, jotta saisimme rakenneltua hieman paremmat tukirakenteet tuleville yläkaapeille, jotka tulevat eri korkeudellekin kuin entiset.




Eli ennen kun päästään asentamaan keittiökaappeja, pitää rakentaa yksi seinä. Ja toista seinää pitää tasoittaa, koska entinen laattalaasti ei suostu päästämään otettaan irti. Vähän isompaa nikkarointia tiedossa siis - haasteellisin osuus tulee toivottavasti olemaan kahden kipsilevyn kantaminen rappusia ylös.


Viikonloppuna käytiin asettelemassa vanhan keittiön palaset sellaiseen järjestykseen, että ne on helppo kantaa pois ja raivasimme olohuoneesta tilaa, jotta uuden keittiön voi kantaa sisään. Nyt vaan odotellaan.


Heti perjantaina ei päästä kuitenkaan remppaamaan, koska menemme miehen "kasvattajaseuran" 50v juhliin Kotkaan. Kyseessä ei ole jalkapalloseura vaan tanssiseura Kotkan Hyrrät. Välillä on tosiaan hyvä tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa. Itse asiassa kyllä joka viikonloppu on ollut jotain kulttuuria tai seurustelua ohjelmassa ja hyvä niin. Aika usein myös jonkinlaista ruumiinkulttuuria kuten tässäkin.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Nyt alkaa tapahtua (osa 6/N)

Nyt alkaa tapahtua kämpillä jotain jonkun muunkin kuin meidän toimesta. Putouksesta karannut omille jutuilleen hekotteleva remonttireiskamme on aloittanut hommat. Hyvä niin, koska itsellä onkin havaittavissa pientä hyytymistä sikäli, että ei meinaa jaksaa raksalla heilumisen lisäksi enää löytää energiaa päivitysten kirjoittamiseen. Tai siivoamiseen tai pihan syyshommiin kotona. Hooh.


On kuitenkin mukava kun oppii jotain uutta. Nyt olemme oppineet miten ns. kasettikylppäri remontoidaan. Tämä 70-luvulla suosittu kylppäri on siis kokonaisena kimpaleena paikoilleen asennettu metallilaatikko. Oikein mukava siitä, että se on erittäin vesitiivis paitsi ehkä lattiakaivon seudulta. Ei niin mukava esteettisessä mielessä ja remontoitavuusmielessä. Tai miten sen nyt ottaa. Koko metallilaatikon voi tietenkin purkaa pois, mutta sitten ei jää jäljelle yhtikäs minkäänlaista seinää tai kattoa, ne pitäisi sitten rakentaa kokonaan uusiksi. Joten normaali menetelmä on vain rei'ittää seinät (jottei synny kahden vesieristeen välistä loukkoa) ja tempaista siihen uudet levyt, laastit ja laatat päälle. Kylppärihän tietenkin tässä operaatiossa hieman kutistuu, kuulemma kolmisen senttiä suuntaansa. Kyllä sinne varmaan mahtuu kylppäri- ja vessa-asioita hoitamaan sen jälkeenkin.






Remonttireiska ja putkimies hommaavat muut kamppeet, me hommaamme laatat ja saumausaineet. Tai siis hommasimme jo ja reisissä tuntuu. Tai siis isännän reisissä tuntuu - minä en jaksanut kanniskella about 20 kilon seinälaattalaatikkoa kuin tasamaalla, ei puhettakaan että olisin saanut sitä kiikutettua rappusia ylös edes yhtä kerrosväliä. Pieni ja sinnikäs ukkoni kiikutti 13 kappaletta noita laattalaatikoita kolme rappusväliä ylös ihan putkeen. Luulen että olisi saattanut jäädä monelta isommalta ukolta tekemättä yrityksen päättyessä joko reisikramppiin tai sydänkohtaukseen.


Omien valkoisen saumalaastikokemusten perusteella halusin ehdottomasti, että saumalaasti on harmaata. Valkoisessa tai muuten vaalessa laastissa näkyy kaikenlainen kökkö hyvin äkkiä ja tuskin kukaan vuokralainen on sen innokkaampi laattasaumojen kuuraaja kuin minäkään. Tästä päästiin siihen, että laattojenkin on oltava harmaita, koska en tykkää valkoisista laatoista tummien saumojen kanssa. K-Raudasta löytyikin iloksemme juuri passelin harmaita seinälaattoja passeliin hintaan - 7e/neliö! Lisäksi löytyi avuliasta henkilökuntaa, johon vanhan ajan rautakauppameiningin kokenut ei vaan tahdo tottua. Ensin yksi myyjä auttoi avian pyytämättä nostelemaan laatat kärryyn. Sitten toinen myyjä hoiti homman niin, että pääsimme lastaamaan auton sateelta suojassa noutopisteellä emmekä joutuneet lykkäämään laattakärryä kaatosateessa pitkin parkkipaikkaa. Sillä välin kun me siirsimme autot noutopisteelle, avulias myyjä lykkäsi yli 250 kilon kärryn kaupan halki ja auttoi vielä nostelemaan laatikot autoon. Nuoremman polven mielestä tämä on varmasti ihan normaalia palvelua, mutta ennen muinoin rautakaupan myyjät vain lymyilivät piilossa asiakkailta ja jos sattui jonkun myyjän käsiinsä saamaan, sai vastaukseksi vain murahduksia ja ei puhettakaan, että olisivat auttaneet jotain ostoksia nostelemaan! Vanhan Jääränkin on myönnettävä, että joissain asioissa maailma on muuttunut parempaan suuntaan.




Kylppärin purkaminen toi kaaoksen keittiöön. Eikös vuonna pyykkilauta ja lypsyjakkara kylvetty keittiössä - siis muualla kuin Suomessa, jossa peseytyminen hoidettiin tietenkin saunassa? Amme painaa varmaankin sata kiloa! Kyllä ei liiku rappuja alas Jääräpariskunnan voimin eikä edes vaikka saisimme Kummipoika Seniorin avuksi. Päätimme siis tilata muuttofirman viemään kylppärin ja keittiön purkujätteen pois. Maksaahan se jonkin verran, mutta mitäpä sitä ei ihminen olisi valmis maksamaan välttääkseen tyrän tai välilevyn pullistuman.




Jaa, meinasi unohtua kertoa, että makkarissa ja olkkarissa on nyt sitten laminaatit lattiassa. Sudenselkä (Wolfsback Oak) on väri nimeltään ja siitä saikin väännettyä susiaiheista sanaleikkiä kerrakseen. Ei tullut juuri hukkapaloja eikä todellakaan sutta ja sekundaa!


Ilman mitään kuvaeditoriakin saa aikaan ennen/jälkeen-kuvan kun kuvaa oikeasta kulmasta oikeaan aikaan.



lauantai 5. lokakuuta 2019

Voimailua ja lisää maalausta (osa 5/N)

Kyllä nyt on maalattu riittävästi vähäksi aikaa. Mutta vain vähäksi aikaa, eteisen ja keittiön maalaukset ovat vielä edessä. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisi vetänyt ennestään tapetoituihin kipsilevyseiniin tasoitetapetin päälle. Tai en tiedä helposta kun en ole koskaan tapetoinut, mutta onnistuessaan lopputulos olisi varmasti ollut nykyistä lopputulosta parempi. Ensin pohjamaalattiin ja todettiin sen jälkeen, että epätasaista on, mutta vaikea edes sanoa mistä kohtaa, ehkäpä pintamaali tasoittaa. Tasoittamisen sijaan ensimmäinen kerros pintamaalia paljasti hyvin selkeästi kaikki epätasaisuudet, joten sitten toinen kierros kittausta peliin. Toisen pintamaalikerroksen jälkeen kitatut kohdat vielä erottuivat eri värisinä, joten ei kun kolmas kerros pintamaalia. Sen jälkeen todettiin taas kerran että "kun itte tekee, saa semmosen kun tulee" ja jos ei kukaan huoli tätä vuokrata, niin myydään pois.


Maalatessa neljää seinää maalarinvalkoisella halogeenilampun valossa alkoi vähitellen iskeä myös jonkinlainen lumisokeus. Itse en tykkää kokovalkoisista huoneista, mutta kun en osaa yhtään arvata mistä väristä potentiaalinen vuokralainen saattaisi tykätä, niin on paras pitäytyä valkoisessa. Nyt on makuuhuone ja olohuone maalattu. Makuuhuoneesta maalattiin myös katto, koska siellä oli yhdessä nurkassa vuotaneen ulkokaton aiheuttamia läiskiä. Ulkokatto on sittemmin onneksi korjattu. Olohuoneen kattoa ei maalattu, koska se on ihan siistissä kunnossa. Sitten vaihteeksi muihin hommiin.
Laminaatin kantaminen kolmanteen kerrokseen hirvitti jo etukäteen. Siis minua. Mies kuvitteli, että äkkiäkös sitä muutama paketti rappusia ylös kannetaan. Ja tuo kolmas kerros tarkoittaa siis kolmea kerrosta portaita, maan tasalla oleva kerros on tässä talossa nimeltään pohjakerros ja vasta yhdet raput kiivettyään saapuu ensimmäiseen kerrokseen. Hassua muuten, että Suomessa on tässä asiassa erilaisia näkemyksiä. Kävimme juuri kylässä Kummipoika Seniorin ja hänen avovaimonsa luona ja hekin asuvat kolmannessa kerroksessa. Mutta heille päästäkseen tarvitsee kävellä vain kaksi kerrosta rappusia.
Haettiin alkulämmittelyksi makuuhuoneen verran laminaattia mikä tarkoitti seitsemää pakettia. Jo niitä autoon nostettaessa mies jätti kesällä murtamansa sormen yhden paketin alle, mikä lupasi tosi hyvää koko rupeamalle. Paketit saatiin kuitenkin autosta rappukäytävään ilman suurempia vastoinkäymisiä, mutta sitten alkoi varsinainen puurtaminen. Paketti kerrallaan siirsimme laminaattia kauemmas maanpinnasta seuraavalla menetelmällä: minä kannoin paketin pohjakerroksesta kerrokseen 1, josta mies (nuorempana, vahvempana, parempikuntoisempana ja laihempana) kantoi sen kerrokseen 3. Viiden paketin jälkeen aloin olla siinä tilassa, että ei prkl nouse enää, mutta nousihan se kun oli pakko. Nyt on Bauhausissa tuo muutenkin halpa laminaatti vieläpä tarjouksessa, joten huomenna olisi tarkoitus hankkia loput laminaatit eli tadaaa....18 pakettia lisää!!! Oi voi...Vege Jäärä on kyllä  tulossa auttamaan ruoka- ja kattilapalkalla (hänelle tuli induktioliesi ja vanhat kattilansa eivät siinä toimi). On siinä hommaa silti.


Lisäksi remonttireiska sai erinäisten vaiheiden jälkeen toimitettua tarjouksen kylpyhuoneremontista. Vaiheet olivat sellaisia, että harkitsimme jo muihin firmoihin soittelemista. Mutta tulihan se sieltä sitten. Suurin osa jää taloyhtiön maksettavaksi ja meidän osuutemme rakennustöistä on "vain" 2200 euroa. Taloyhtiö lupasi myös kustantaa uudet hanat ja pytyn jos ne ovat alkuperäiset. Mistä ihmeestä minä tiedän ovatko ne alkuperäiset...kun talo rakennettiin, olin 13 vuotias enkä ollut koskaan Kivenlahdessa käynytkään! No, koska kaikki kämpässä on alkuperäistä ilmeisesti vessan lavuaaria lukuunottamatta, niin mikseivät hanat olisi. Pytty on ainakin ihan karmea, siitä ei uskalla laittaa edes valokuvaa ettei saa syytettä pysyvien traumojen aiheuttamisesta. Myöskin aika karmea kylpyamme meidän täytyisi saada jotenkin omin voimin ulos kämpästä, alas rappusia, sisään autoon ja kaatopaikalle. Väkivahva ja isokokoinen Kummipoika Senior saa luvan auttaa tässä.



maanantai 23. syyskuuta 2019

Remonttireiska ja maalausta (osa 4/N)

Uudet harrastukset ovat yleensä kivoja, mutta ei saa harrastaa yhtä asiaa liikaa, ettei siihen tylsisty. Meidän oli tarkoitus pysyä arki-illat poissa raksalta, mutta kun viime keskiviikon zumba vaihtuikin yllättäen combatiin, niin eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä raksalle harrastamaan pohjamaalijumppaa. Maalaus on sitten älyttömän nopeaa puuhaa kun ei tarvitse siirrellä huonekaluja, suojata lattiaa ja teipata viereisten seinien reunoja. 2 l/h tunnissa vauhdilla suunnilleen upposi maali seinään ja pian oli 2,7 litran purkki pohjamaalia hävinnyt. Tämä oli siis homma, jonka Polarin pojat jättivät tekemättä 70-luvulla. Pitäisiköhän lähettää lasku perään Polarin rakennustoiminnan ostaneelle Skanskalle. Voisivat vähän ihmetellä...

Perjantaina oli molemmilla vapaapäivä palkkatöistä. Ensin menimme keittiöfirmaan tilaamaan uudet keittiökalusteet. Tiskiallashan olikin tilattu jo ennen kuin oli asuntoakaan ostettu. Tämä on kolmas kerta kun tilaamme keittiötä Ideal-keittiöltä (maksettu mainos, useamman tonnin olemme sinne maksaneet) tosin ekalla kertaa firma oli vielä nimeltään keittiö.net. Ensimmäisellä kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen alkaen siitä, että sovitun toimituspäivän aattona alkoikin syksyn ensimmäinen ja oikein sankka lumisade eikä keittiö lähtenyt liikkelle ollenkaan kun kuorma-autossa oli vielä kesärenkaat. Mutta lopulta erinäisten käänteiden jälkeen saimme kyllä kaikki osaset paikoilleen. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Toisella kertaa kaikki meni lähes erinomaisesti. Kolmas kerta ehkä toden sanoo. Tämän näköinen siitä nyt on tulossa (kuvaan ei ole piirretty tiskiallasta kun sitä ei kerran tuolta tilattu, mutta kyllä sellainen on tarkoitus asentaa). Ovet ovat samanlaiset kuin meidän oman keittiön yläkaappien ovet koska materiaali on tyylikkyyden lisäksi kestävä.




Iltapäivällä tapasimme remonttireiskan, jonka olisi tarkoitus uudistaa kylpyhuone. Erikoinen hemmo. Kova höpöttämään ja aina välillä hekotti omille jutuilleen kuin jokin sketsihahmo. Mutta isännöitsijän mukaan pitäisi olla kelpo kaveri ja kokemusta vastaavanlaisista projekteista naapuritaloyhtiöstä. Kunhan saisi meille tarjouksen rustattua kirjallisessa muodossa niin voitaisiin tehdä päätöstä johonkin suuntaan.


Lauantaikin tuuletettiin aivoja mutta puudutettiin takapuolta. Ajeltiin Tampereelle ja takaisin katsomaan Poikabändi-musikaali. Kyllä muuten kannatti, myös seurueemme miehet suosittelevat vaikkeivat ehkä (toivottavasti!) saaneet samanlaisia viboja miesesiintyjien vatsalihaksista kuin minä ja muut naiskatsojat.


Pohjamaalauksen lisäksi olemme harrastaneet seinien (ei kaljan) kittausta (minä) ja katon maalausta (hän). Makuuhuoneen ruiskurapattua kattoa Tixomattilla telatessaan mies ihmetteli jälleen kerran ruiskurappauksen suosiota betonirakenteisten talojen sisäkatoissa. Tuon kämpän keittiössä on sileä betonikatto ja ihan hyvältä näyttää. Miksi sitä perhanan ruiskurappausta on siis pitänyt ruiskia tulevien sukupolvien maalausurakoiden kiusaksi? Raskasta maalata ja seiniä pestessä tai maalatessa tai tapettia poistaessa pitää ankarasti varoa, ettei osu kattoon, koska tuo onneton rappaus liukenee pois vesipohjaisia aineita kohdatessaan.


Ensi viikonloppuna pitäisi päästä jo pintamaalaamaan seiniä. Ainiin. Tyhmät sähköinsinöörit saivat lopulta vessaankin valon syttymään kun löysivät oikean katkaisijan. Olimme kokeilleet vessan oven vieressä vessan ulkopuolella olevaa katkaisijaa ja todenneet ettei tapahdu mitään. Sitten aivan vahingossa mies löysi vessan sisäpuolelta suunnilleen samasta kohdasta katkaisijan ja kas, tuli valkeus. Tai no, ainakin vähän valoa kun kahdesta lampusta toinen oli kuitenkin rikki ja se toimivakin erittäin paskaisen kuvun takana. Se ulkopuolella oleva katkaisija ilmeisesti liittyy vessan oven ulkopuolella olevaan kattovaloon, jossa meillä ei ole lamppua. Hyvä me!

maanantai 16. syyskuuta 2019

Kaupan tekoa ja tapetin repimistä (osa 3/N)

On se jännittävää puuhaa tuo asuntokauppojen tekeminen. Ei kuitenkaan meille, me olimme onneksi autuaan tietämättömiä kaupantekoa edeltäneistä sydämentykytyksiä erinäisille osapuolille aiheuttaneista vaiheista.Kun lampsimme perjantaina 13. päivä pankkiin, nämä kaikki myrskypilvet olivat onneksi jo hälvenneet vaikka vettä satoikin kaatamalla. Mainittu vesisade oli kuitenkin aamupäivällä aiheuttanut tulvan läheisellä rakennustyömaalla ja katkaissut sähköt ja tietokoneyhteydet pankista. Siellä oli ollut kuulemma sangen tuskainen aamupäivä, mutta lopulta kaikki oli kuitenkin alkanut toimia ja pankkitäti oli saanut printattua 50 sivua paperia meille allekirjoitettavaksi.


Välittäjä puolestaan kertoi hien nousseen otsalleen keskiviikkona, kun hän oli saanut kaupan kohteena olevan asunnon osakekirjan käsiinsä. Asunnon olivat alunperin vuonna 1981 ostaneet Matti ja Maija Meikäläinen (nimet muutettu) yhdessä, mutta myöhemmin heidän tiensä olivat erkaantuneet joko kuoleman tai avioeron takia ja asunto oli jäänyt yksin Maijan haltuun. Tätä omistussuhteiden muutosta ei kuitenkaan ollut koskaan merkitty osakekirjaan kuten olisi pitänyt. Ja nyt Maija oli myymässä asuntoa, josta osakekirjan mukaan omisti puolet Matti! Onneksi kuitenkin Maijan edunvalvojalta löytyi dokumentaatiota Maijan ja Matin omaisuuden osituksesta, jossa selkeästi sanoi, että ko. asunto jää Maijan haltuun.


Näin kaupat siis saatiin tehtyä ja me saimme asunnon avaimet plus muutaman mystisen avaimen, joista välittäjäkään ei tiennyt mitä ne ovat. Ilmeisesti asunnon aikaisemmat avaimet plus erillinen alaoven avain, jotka Maija oli jostain syystä säästänyt, vaikka asuntojen ja alaoven lukot oli vaihdettu aivan eri mallisiin. Perjantaina emme ehtineet juuri muuta kuin käydä kokeilemassa että avaimet toimivat ja räpsimässä muutamia kuvia Instagramiin laitettavaksi. Niin ja kiikuttamassa vähän siivous- ja remonttitarvikkeita paikalle.


Lauantaiaamuna pääsimme sitten tositoimiin jos nyt kaikenlaisia siivous- ja purkutoimenpiteitä voi sellaisiksi kutsua. Ovat kuitenkin valitettavan välttämättömiä varsinaisten tositoimien pohjatöitä. Vitsikäs lisäpiirre on se, ettei asunnossa ollut sähköä, joten päivänvalon voimalla mentiin. Hyvä syy lopettaa hommat ajoissa ja mennä omaan kotiin lepäämään. Toivottavasti kohta saamme taas elektronit hölkkäämään johdoissa!


Pääasiallinen ja näkyvin toimenpide oli tapetin poistaminen olohuoneen ja makuuhuoneen seinistä. Meille selvisi pian, että rakennusliike Polarin pojat olivat vähän oikaisseet 70-luvulla ja jättäneet kipsilevyt pohjamaalaamatta ennen kuin tempaisivat niihin tapetin päälle. Oikeasti tuollaisen rakentamisen pitäisi olla laitonta! Olisi pitänyt olla jo 70-luvulla. Ensimmäisestä seinästä kerkesi lähteä hiukan kipsilevyn pintapahvin pintaakin mukaan ennen kuin keksin oikean tekniikan. Se menee näin: Kostuta kaksi vuotaa tapettia liisterillä. Odota. Revi tapetin pintakerros pois. Kostuta tapetin pohjakerros liisterillä. Odota (vähän vähemmän). Revi tapetin pohjakerros pois. Tarkkaile joka käänteessä huolellisesti ettet vaan poista samalla kipsilevyn pintaa. Näillä ohjeilla pitäisi ainakin paperitapetin irrota - jopa käsittelemättömästä kipsilevystä. Jos ei, en ota mitään vastuuta.


Olin kuvitellut tapetin poistamisen paljon aikaa vievämmäksi hommaksi, mutta oikean tekniikan löydyttyä se alkoi sujua varsin sukkelasti. Ja betoniseinistä se irtosi toki aivan tuskattomasti. Valitettavasti tapetoidut betoniseinät olivat vähemmistössä luvuin 2-3. Kaikki tapetti siis tuli sullottua jätesäkkeihin kahdessa päivässä eikä kukaan kaveri pääsekään nyt repimään tapettia vaikka olin kovasti lupaillut että tällaista terapiaa saa tulla harjoittamaan jos haluaa.


Seuraavana viikonloppuna päästään maalaamaan - toivottavasti sähkövalossa! Jos sähköä on, niin ois ihan kiva hiukan imuroidakin...harja- ja rikkalapio on noissa hommissa vähän kuin ämpäriä yrittäisi tyhjentää teelusikalla.


P.S. Nyt selvisi että me puuhasteltiin viikonloppu ilman sähköä ihan huviksemme. Tyhmät sähköinsinöörit uskoivat välittäjää, joka sanoi, että sähkö on katkaistu ja vessan (kahta!) lamppua, jotka eivät syttyneet. Viisas sähköinsinööri (se, joka ei kirjoita tätä juttua) katkaisi kuitenkin virran pääkytkimestä ennen kun se toinen sähköinsinööri alkoi poistaa tapettia seinistä. Onneksi, koska muuten projekti olisi saattanut päättyä ikävästi tapetinpoistajan ennenaikaiseen kuolemaan hänen tunkiessaan liisteriä pistorasiaan!



torstai 5. syyskuuta 2019

Sijoitusasunto - The Prequel (oikeasti osa 2/N)

Sarja sijoitusasunnon hankinnasta jatkuu ja vieläkään ei päästä tositoimiin - kiitos erilaisten valtion virkamiesten. Kuinkas muuten...Asunnon myyntiinhän tarvittiin maistraatin lupa. Siinä vaiheessa kun maistraatti oli hautonut päätöstä kaksi viikkoa, otimme yhteyttä välittäjään ja kysyimme voiko maistraattia jotenkin hoputtaa. Välittäjä otti yhteyttä maistraattiin ja kas, seuraavana päivänä sieltä tuli hyväksyntä. Ilmeisesti joku tarvitsi vain kesäloman jälkeen potkun persauksille.


Seuraava haaste oli löytää kaikille osapuolille sopiva kaupantekoaika. Jäärillä on molemmilla aika joustavat duunit (työnantajamme ei siis ole Jäärä) joten me emme ole tässä hommassa pullonkaula. Mutta pankilla oli ensinnäkin hyvin vähän aikoja tarjota vaikka me kelpuutimme minkä tahansa toimipisteen pääkaupunkiseudulla. Ensimmäiseen tarjottuun vapaaseen aikaan puolentoista viikon päähän tiedusteluhetkestä välittäjä totesi että sopii hänelle, mutta pitää varmistaa myyjän edunvalvojalta. No, eikös tämä viranomainen sitten tietenkin sanonut, että hänelle ei käy.


Tämän keskustelun velloessa taustalla minä yritin pysyä hereillä tylsässä palaverissa ja surffailin samalla tiskialtaita. Menin sitten ja tilata täräytin sellaisen Netraudasta kun olivat hyvässä tarjouksessa vaikka meillä ei ole vielä kämpän avaimiakaan! Jostainhan se on remontti aloitettava. Yritän olla tilaamatta suihkuseinää ja keittiökaappeja, mies ei epäilemättä ilahdu jos joudumme varastoimaan sellaisia työ/vieras/pukeutumishuoneessamme ajanjakson, joka saattaa olla pitkäkin.


Vähän ennen kun minä aloin tilata tiskiallasta, välittäjä laittoi kyselyä edunvalvojalle, että voisiko välittäjä hoitaa kaupat valtakirjalla niin, ettei edunvalvojan tarvitse olla paikalla ollenkaan. Välittäjä sitten taas on nimittäin seuraavan viikon lomalla. Kyseessä on kahden hengen välitysfirma ja samalla ilmeisesti pariskunta, koska molemmat ovat lomalla samaan aikaan. Meitä alkoi vähitellen kyrsiä koko touhu. Tyhjyyttään ammottavan kämpän ollessa kyseessä tuntuu kohtuuttomalta, että kaupanteko menee vähintään kuuden viikon päähän tarjouksen hyväksymispäivästä! Ensin maistraatti hautoo ja hautoo, sitten pankilla ei ole aikoja ja kun on, edunvalvoja tyrmää ehdotetun ajan ja lopulta välittäjä häipyy lomalle. Toivottavasti nämä vastoinkäymiset eivät ole enteellisiä koko projektille!


No, mutta ei tässä nyt kuitenkaan pahin kauhuskenaario toteutunut. Juuri saamamme tiedon mukaan edunvalvoja suostui myöntämään välittäjälle valtakirjan kauppojen tekoon, joten asunto vaihtaa omistajaa ensi viikon perjantaina ja meidän pitkään lepotilassa olleet remonttivälineemme pääsevät jälleen töihin. Samoin kuin me itse. Hah!



perjantai 23. elokuuta 2019

Korsosta kapitalistiksi osa 1

Nyt alkaa uusi mukaansatempaava juttusarja Jääräpariskunnan sijoitusasunnon hankinnasta, remontoinnista ja vuokraamisesta. Sarjan nimi saattaa tosin vielä muuttua, mutta kun Mr Vanha Jäärä on perinteisen demariperheen vesa ja asui Korsossa kun tapasimme, niin tuo otsikon sanapari kuulosti jotenkin nasevalta.


Varokaa tylsyyttä kesälomalla! Se saattaa johtaa asuntonäytöissä hortoiluun ja jopa asuntokauppoihin. Viimeisellä kesälomaviikollamme oli tarkoitus hiukan remontoida kotona, mutta minä painoinkin jarrua juuri ennen rautakauppaan lähtöä ja sitten ei ollutkaan enää mitään tekemistä. Kuten elämän suurissa päätöksissä yleensäkin, on vaikea sanoa, kumpi keksi ja missä vaiheessa, että hankitaanpa sijoitusasunto ja lähdetäänpä näytöille. Ajatuksena oli hankkia kaksio Kivenlahdesta. Kaksio siksi, että siihen lie mahdollista saada pidempiaikainen vuokralainen kuin yksiöön. Kivenlahti siksi, että siellä asunnot ovat vielä suht kohtuuhintaisia (paitsi pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien mielestä), mutta niiden hinta ja alueen suosio ylipäätään tullevat nousemaan Länsimetron jatkeen valmistumisen myötä.


Ensimmäiseksi kävimme katsomassa tee-se-itse-miehen (ja naisen) unelmaa eli ihan kauheaa pommia vuodelta 1979. Sitten kävimme katsomassa paria muutakin, mutta niinhän se tietenkin oli, että se pommi piti ehdottomasti saada. Asiaa edesauttoi isännöitsijän nopea vastailu kysymyksiin ja vahva indikaatio siitä, että totaalinen kylppäriremontti onnistuisi jo tänä vuonna ja suurilta osin taloyhtiön kustantamana. Kävimme katsomassa sitä toisenkin kerran ja nukuttuamme/valvottuamme yön yli teimme tarjouksen. Tarjous meni yllättäen läpi ihan ilman mitään veivaamista ja yks kaks oltiinkin jo käsirahaa maksamassa.


Muuta kuvaa kuin pohjakuvan en vielä pysty esittelemään, koska muita kuvia kuin välittäjän ottamia ei ole enkä viitsi lisätä copyright-rikkomuksia tähän projektiin.



Juttusarjan seuraavaa osaa saakin sitten hetken odottaa koska asia on maistraatin harkinnassa. Tämän asunnon omistaja on edunvalvonnan alainen ja vaikka yleinen edunvalvoja onkin tarjouksemme hyväksynyt, tarvitaan kauppaan vielä maistraatinkin hyväksyntä. Sen pitäisi kuitenkin olla ihan läpihuutojuttu, mutta paljonko juttuja siellä nyt on saapuvan postin pinossa kesälomien jäljiltä...


Kohta ei olla ehkä edes päällepäin terveen oloisia (jos sitä ollaan nyttenkään) kun tapetti ei irtoa seinästä ja keittiökaappien irrottamisen myötä irtoaa myös seinä ja laminaatti ei todellakaan asennu just click -menetelmällä jne jne. Mutta siitä kuulemme ensi kerralla, jonka ajankohdasta en todellakaan tiedä.


maanantai 24. kesäkuuta 2019

Piskitön juhannus

Taas on yksi rauhaisa kaupunkijuhannus takana ja kyllä, luit otsikon oikein. Nimenomaan piskittömään juhannukseen havahduimme juhannuspäivänä, vaikka kyllä meidän juhannuksemme oli myös sangen riskitön. Juhannuspäivänä pihalla istuessani ymmärsin yks kaks mistä tämä ylimaallinen rauhallisuuden tunne johtuu: kukaan ei räkytä ja räyskytä missään. Kaikki naapuruston koirat oli viety viettämään juhannusta johonkin muualle. Koiraihminen = mökki-ihminen siis?


Itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, joten tähän saa ihan vapaasti kommentoida, että sinä nyt et ymmärrä koiran pitämisestä mitään. En ymmärräkään - siksi en aio koiraa hankkiakaan. Valitettavasti täydellinen ymmärtämättömyys koiran pitämisestä ei estä useimpia ihmisiä hankkimasta koiraa.


Lienee muinaissuomalainen perinne, että pihapiirissä pitää olla koira pitämässä rusakot, peurat ja muut kasvinsyöjät poissa pihapiiristä ja varoittamassa mahdollisesti lähestyvistä susista tai karhuista. Jos ei muuta, niin toimiipa piski sitten edes uhrilahjana Otsolle pienen välipalan muodossa. Kokemukseni Espoosta osoittavat, että rusakoihin ja peuroihin räkytys ei auta ollenkaan ja susista ja karhuista varoittamiseen ei onneksi ole ollut tarvetta. Jostain syystä edelleen kuitenkin tavanomaista koiranhoitoa on hankkia koira ja unohtaa se sitten pihalle haukkumaan kaikkea mikä liikkuu.


Tämä kaveri hortoili paikalle sunnuntai-iltana




Hyvät ihmiset: koira-ihmissuhde ei ole yksisuuntainen katu. Jos koiran hankkii, koiran kanssa pitää olla valmis viettämään aikaa ja kouluttamaan sitä. Koiralle pitää opettaa, että kaikkea mikä liikkuu oman pihapiirin ulkopuolella, ei tarvitse haukkua. Ja koiralle pitää opettaa, että on ihan ok olla yksin kotona, ei tarvitse ulvoa. Koiran kanssa pitää käydä myös kävelyllä ja koirapuistossa, koiran liikunnaksi ei riitä sen työntäminen omalle aidatulle pihalle. Eikä koiran suhteeksi muihin koiriin riitä niille haukkuminen aidan takaa. On aivan sama, osaako koira antaa tassua, mutta jokaisen koiran pitää osata todella ainakin seuraavia käskyjä: tänne, paikka ja irti. Terveisiä vaan koiranomistajanaapureille, joista kaikille paitsi yhdelle, nämä asiat tuntuvat olevan aivan vieraita.



Täällä käytiin lauantaina. Didrichsenin taidemuseon ranta.


Jääräpariskunta pitää koirista, mutta monet koiranomistajat yrittävät parhaansa mukaan muuttaa tämän olotilan...toistaiseksi kuitenkin antipatiamme kohdistuvat vain piittaamattomiin koiranomistajiin, ei itse koiriin. Mutta olihan se kyllä mukavaa viettää muutama päivä ilman räkýtystä...
Täällä käydään aina juhannusaattona.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Wannabe sisustusbloggaaja

Vanha Jäärä on nyt saavuttanut sen, mistä kaikki sisustusbloggaajat haaveilevat: päässyt esittelemään kotiaan lehteen. Ei nyt ihan sisustuslehteen kuitenkaan, vaan Espoon-Kauniaisten-Kirkkonummen paikallislehteen Länsiväylään. No, jostainhan se on aloitettava. Kohta täällä roikkuu makrameet seinillä ja sohvalla poseeraa chihuahua taikka pari kymmenien sohvatyynyjen keskellä ja blogissa on kerrallaan kymmenen kuvaa samasta kukkamaljakosta vähän eri vinkkelistä. Hah. Ei pelkoa, ei tule tapahtumaan.


Tämä omituisten sattumusten sarja meni kuitenkin niin, että jo helmikuun loppupuolella ystäväni A oli huomannut Länsiväylästä ilmoituksen, että he etsivät persoonallisia koteja ja pihoja esiteltäväksi juttusarjaansa. A vinkkasi minulle tiukkaan sävyyn, että minun pitäisi ilmiantaa itseni ja kotini Länsiväylälle. Juuri silloin meillä oli kuitenkin iskenyt joku hullu huonekaluroudari ja kotimme ei ollut todellakaan esittelykunnossa. Kuukautta myöhemmin huonekalut olivat kuitenkin asettuneet paikoilleen ja lähestyin Länsiväylää seuraavalla sähköpostilla:

"Ystäväni vinkkasi voimallisesti, että minun pitäisi tarjota sinulle kotiani esiteltäväksi Länsiväylässä. Muut ystävät kannustivat, joten tässä sitä ollaan, vaikka itse suhtaudun kotiimme arkisena "kun itte tekee, saa semmosen kun tulee" -filosofian edustajana.

Kotimme - siis minun ja mieheni - on 100 neliöinen omakotitalo Nöykkiössä. Sitä on nyt reilut 8 vuotta asuttu, remontoitu ja sisustettu. Sisustus kai se tässä on se vitsi, talo on ihan normaali pakettitalo 90-luvulta. Minulle kierrätys on tärkeä asia ja ankaran jätteiden lajittelun lisäksi teen myös vanhoista materiaaleista kaikenlaista. Vanhoista farkuista syntyy vaikkapa kasseja, pannulappuja ja sisustustyynyjä. Pullonkorkeista, kävyistä ja lusikoista koristeita. Lp-levyistä kulhoja. Pihalta löytyneet sulat kelpaavat tauluiksi. Oheisessa hyvin heikkolaatuisessa kuvakavalkadissa joitakin esimerkkejä.

Viherkasveja on myös runsaasti vaikka naureskelenkin ihmisille, joiden mukaan viherkasvit ovat nyt trendikkäitä. Viherkasvit ovat olleet minulle yhtä olennainen osa kotia kuin sohva jo 80-luvulta lähtien, jolloin teininä aloin pelastaa äitini lähes tappamia kasveja omaan huoneeseeni. Olen kuitenkin vain sisäviherpeukalo, pihakasvien hoito ei minulta suju. Siksi olemme hyvin onnellisia kun olemme löytäneet suurimmalta osin luonnontilassa olevan tontin. On hiilinielua omasta takaa kymmenien kuusien ja mäntyjen muodossa ja hyvänä vuonna piha antaa viisikin litraa mustikkaa.

Kodissamme lienee sitä, mitä sisustustoimittajat kutsuvat kerroksellisuudeksi. On perintötavaraa 1800-luvulta, tiikkihuonekaluja 60-luvulta, Ikeaa 90-luvulta tähän päivään ja joitakin viimeisimpiä design-kotkotuksia sulassa sovussa. Minä sisustan ensisijaisesti käytännöllisyys etunojassa, mutta harkitsen huolellisesti myös ulkonäköä. Saatan harkita vuosia ennen kuin ostan jotain, en koskaan osta mitään hetken mielijohteesta. Sisustustamme ei kuitenkaan voi kutsua tarkkaan harkituksi, vaan se on kokoelma sitä, mitä sattuu olemaan. Olen sitä mieltä, että nettikirppareissa ja Kierrätyskeskuksessa on myös huono puoli: ne tekevät tavaran jatkuvan vaihtamisen vähän liian helpoksi.

Näin meillä. Jos tämä herätti kiinnostusta, ota yhteyttä."



Tämähän herätti sen verran kiinnostusta, että eräänä toukokuisena perjantaina meille saapui oikein mukava toimittaja-kuvaaja-kaksikko. He kovasti kehuivat kaikkia sisustusratkaisuja - ammatin puolesta epäilemättä. Olisipa aika tylyä tulla tekemään juttua jonkun kodista ja jupista:"Jaa vai tämmönen. Okei. Hmmm...no, yritetään nyt jotain kuvia tästä saada, jos sais jotenkin rajattua kaikkein rumimmat jutut pois..."


Jos joku jaksoi lukea tuon sähköpostin ja jaksaa vielä lukea koko Länsiväylän artikkelinkin, niin havaitsee, että juttu ei ole pelkästään ensimmäinen lehtijuttu, jossa minä esiinnyn. Se on myös ensimmäinen lehtijuttu, jonka minä olen (suurimmalta osin) kirjoittanut. Toimittaja on ansiokkaasti hallinnut ammatissaan epäilemättä keskeisen copy-paste-menetelmän käytön.

Eniten toimittaja-kuvaaja-kaksikko muuten innostui Vege Jäärältä saamastani äitienpäiväkukasta, joka on kyllä todella söpö ja kuvaa myös kukan saajaa aika kattavasti: herttainen ja pyöreä, mutta myös kiihkeä ja piikikäs. Tyttärestä sisustusaskartelijan polvi paranee.


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Lähimatkailu kunniaan

Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, että säännöllisen lentomatkailun ei pitäisi olla mikään uusi normaali. Ilokseni olen huomannut, että muutkin tahot ovat alkaneet aiheesta kirjoittaa. Tosin esimerkiksi Helsingin Sanomia pidän tässä asiassa aika kaksinaismoralistisena. Välillä julkaistaan artikkeleita lentomatkailun vaarallisuudesta ilmastolle, mutta jokaisessa Lauantai-liitteessä on kuitenkin normaalit monisivuiset esittelyt milloin mistäkin matkakohteesta, jotka eivät todellakaan yleensä ole junamatkan päässä.

Itse olen viimeksi lentänyt juurikin tuolloin reilu vuosi sitten. En ole tehnyt mitään pyhää päätöstä olla koko vuosi 2019 lentämättä saatikka ikinä lentämättä, mutta vähentää on tarkoitus tähän astisesta noin kerran vuodessa tapahtuneesta/tapahtuvasta lentelystä Euroopan sisällä. En myöskään halua kieltää lentomatkailua keneltäkään kokonaan. Enkä laivamatkailua - varsinkaan itseltäni, koska pakko tunnustaa, että Jäärät ovat sangen innokkaita Tukholmassa ja Tallinnassa laivalla kävijöitä. Tallinnassa saatamme käydä ihan ilman mitään virallisempaa tarkoitusta kuten viinalastin noutaminen. Onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää käydä Tallinassa, jos samalla roudaa sieltä kymmeniä litroja alkoholijuomia? Me saatamme käydä siellä ihan vaan syömässä ja ostamassa pari marsipaanieläintä. Hyi hyi!

 Tämä viehättävä ympäristö löytyy jostain Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Nyt Jäärillä on edessä melkein kahden viikon pääsiäisestä Wappuun kestävä keväinen talviloma ja kyllä ei lennetä. Eikä edes laivailla. Me menemme Tampereelle. Ja lisäksi singahtelemme ees taas täällä pääkaupunkiseudulla. Eli aitoa oikeaa lähilomailua. Henkilöautoa tulemme kyllä käyttämään sangen paljon, mutta parempi se kuin lentomatka kuitenkin.

Tässä Vanhan Jäärän hyväksihavaitut vinkit iloiseen ekologiseen lähilomailuun. Reportaasi itse lomasta tulee ehkä myöhemmin...

1) Hyödynnä ravintoloita monipuolisesti. Hotellit tarjoavat normaalisti aamiaista myös muille kuin hotellivieraille. Nuku kotona ja porhalla herättyäsi hotelliaamiaiselle. Brunsseja on yleensä tarjolla vain viikonloppuisin, niiden etsimisessä kannattaa käyttää googlea apuna. Niitä on jos ja vaikka minkälaisia. Arkisin kannattaa perehtyä ennakkoluulottomasti erilaisten peruslounasravintoloiden tarjontaan. Niistä voi löytyä helmiä. Itse kun olen perjantait vapaalla, käyn normaalisti aina syömässä läheisen turkkilaisen ravintolan lounaspöydän herkullisen ihan suomalaistyyppisen lohikeiton. Ja jonain iltana voi tietenkin panostaa oikein kunnolliseen kolmen ruokalajin gourmet-ateriaan jossain.

 Voi sitä tietysti aina kotonakin grillata - sateessa, joka alkaa takuuvarmasti kun grillin laittaa päälle.

2) Museokortti, museokortti ja museokortti. Meillä on kohta vuoden ollut museokortit ja tulemme ehdottomasti uusimaan ne. Museokortti on niiiiiin hyvä juttu. Museokortilla ilmaiseksi avautuvia museoita on todella runsaasti pitkin ja poikin Suomea ja museovisiitti tekee piipahtamisen missä tahansa paljon mielenkiintoisemmaksi. Lisäksi poistuu tuska siitä, että pitäisi nyt väkisin jaksaa katsella tämän surkean taiteilijan ahdistavia teoksia kun tästä on kerran maksettu. Ei pidä. Kun ei ole sisäänpääsystä mitään maksanut, voi surutta marssia vaikka saman tien ulos jos näyttely ei miellytä.

 Ratikkamuseo on muutenkin ilmainen

3) Leiki turistia. Jos olet kaupungissa, jossa on tarjolla kiertoajeluita tai kiertokävelyitä, kokeile niitä. Jos ei, kaupungin nettisivut antavat kyllä matkailuneuvontaa. Katso mitä siellä vinkataan tekemään ja näkemään ja tee perässä. Leiki turistia omilla kotikulmillasi. Etenkin Helsingissä kävellessäsi: katsele ylöspäin. Tulet hämmästymään arkkitehtuurista.

 Ylöspäin kannattaa katsella muutakin kuin taloja.

4) Panosta hotelliin. Viikon matkalla on normaali-ihmisen harvoin varaa yöpyä neljän tai viiden tähden hotellissa. Suomessa hotellit ovat kieltämättä törkeän kalliita, mutta ei-sesonkiaikaan voi löytää hyviä hintoja hienoistakin hotelleista. Yövy yksi yö luksustunnelmissa. Me olemme ensi viikolla menossa  yhdeksi yöksi hotelli Tammerin presidenttisviittin. Alle 200 euroa jäi hinnaksi. Kallis on kyllä, mutta uskon, että minulle jää siitä parempi mieli kuin siitä, että olisin lentänyt viikoksi Kanarialle. Jossa en muuten ole koskaan käynyt, repikää siitä huumoria!

Tämäkin on viehättävä (ja kallis) hotelli hienoissa maisemissa.

Kesän tullen tällainen kotiterdellä lomailukin on ihan juhlaa. Kesää odotellessa - jahka tämä talviloma ensin hoidellaan.


tiistai 12. maaliskuuta 2019

Hullu huonekaluroudari iskee...

...jälleen. Paitsi että ei iskenyt jälleen vaan 35 vuoden tauon jälkeen. Teini-ikäisenä minulla oli tapana voimailla pienen huoneeni huonekalujen kanssa useankin kerran - vaikka oikeasti kirjoituspöytä, sänky, korituoli, kirjahylly ja stereotaso oli mahdollista asetella järkevästi vain yhdellä tavalla. Se oli ilmeisesti sen verran opettavainen kokemus, että sen jälkeen omissa kodeissani (joita on ollut kahdeksan kappaletta kaikki väliaikaisratkaisutkin mukaanlukien) huonekalut ovat saaneet olla rauhassa niillä paikoilla, joihin ne on muuton ja huolellisen harkinnan jälkeen aseteltu. Huolellisessa harkinnassa auttaa paperista askarreltu pohjapiirros ja paperiset huonekalut, joita voi sovitella. Tähän on varmaan jotain tietokoneohjelmiakin, mutta eihän Vanha Jäärä nyt sellaisia käytä.

Nyt iski kuitenkin yks kaks älynväläys muuttaa makuuhuoneiden sisältöjä keskenään. Eikä ollenkaan huono väläys, mutta jostain syystä sitä ei tullut mieleen tehdä jo silloin kun Vege Jäärä muutti pois kotoa vaikka hänen jälkeensä jättämä huone sisustettiinkin heti uudestaan eikä jätetty teinimuseoksi. Meillä on kolme makuuhuonetta ja niissä pitää pystyä suorittamaan seuraavat toiminnot: rouvan nukkuminen, herran nukkuminen, mahdollisten yövieraiden nukkuminen (vierashuone), ompelu ja läppärin räplääminen (työhuone), Wiin pelaaminen ja kakkostelkkarin katselu (pelihuone). Hmm...tuossahan on viisi virtuaalihuonetta ja oikeita huoneita on vain kolme.

Tämä huone on entinen Vege Jäärän huone, sittemmin työ/vierashuone ja nyt rouvan makuuhuone:





Ideealitilanne on minusta se, että makkari on vain makkari. Aikuisten ihmisten ei pitäisi joutua pysyvästi nukkumaan työpöydän, kirjahyllyn tai telkkarin kanssa samassa huoneessa. Ja nyt - TADAA - hieman yli 50-vuotiaana olen vihdoin saanut tällaisen lähes täydellisen systeemin aikaan. Aikaisemmin Mr Vanha Jäärä joutui jakamaan makuuhuoneensa pelihuoneen kanssa, mutta nyt pelihuone on yhdistetty työ/vierashuoneeseen. Ja kaksi muuta makkaria ovat vain meidän nukkumistamme varten. Hurraa! Kaupan päälle tuli yksi virtuaalihuone lisääkin. Mikä on huone, jossa on peili, jossa säilytetään vaatteita ja jossa ei nukuta vakituisesti? Tietenkin pukeutumishuone. Nyt on siis sellainenkin yhdistettynä työ/vieras/pelihuoneeseen.

Tämä on entinen herran makuuhuone/pelihuone, nyt työ/vieras/peli/pukeutumishuone:



Vähän mukavampaa kun keittiöstä aukeaa nyt tällainen näkymä eikä herran petaamaton sänky. Itse tehdylle norsullekin löytyi luonteva parkkipaikka.



Voisi ajatella, että huonekalujumppa on ekologista sisustamista. Ei tarvitse shoppailla mitään uusia sisustushärpäkkeitä kun kodin sisustus muuttuu uudeksi ihan vain lihasvoimalla. Mutta ei se kyllä ihan näin mennyt ainakaan meidän tapauksessa. Myös tauluja ja verhoja piti siirrellä huoneesta toiseen ja se aiheutti seuraavat hankinnat: Seinämaalia, kalustemaalia, maalausvehkeet, taulunkehyksiä (2 kpl) ja verhot.

Siirtelyn ja inventaarion tuloksena Kierrätyskeskukseen matkasivat seuraavat tavarat: rottinkikori täytettynä kirjoilla, kaksi lasihyllyä, matto, 20 kpl sohvatyynyn päällisiä, yksi sohvatyynyn sisätyyny, Linnanmäeltä voitettu suurikokoinen pehmopantteri (eli Voitto-kisu) ja seinäpeili. Ja ehkä jotain muutakin, jota en enää muista ja parempi niin. Toivottavasti nämä saavat uuden elämän jonkun toisen kodissa.

Tämä on entinen rouvan makuuhuone, nyt herran makuuhuone. Edellisillä asukkailla oli sängyn kohdalla kerrossänky, jonka yläpediltä oli ahkerasti pyyhitty räkää kattoon. Räkä oli niin fossiloitunut kiinni kattoon, että kipsilevyyn olisi tullut reikä, jos sen olisi yrittänyt kokonaan ruoputtaa pois. Niinpä katossa on jonkin verran päällemaalattua räkää. Jeah...



Mutta jos edellisellä huonejärjestelyllä mentiin 8 vuotta, niin en näe mitään syytä miksei tällä uudella järjestelyllä mentäisi 28 vuotta. Tai kauanko nyt pärjätäänkään tässä ennen kuin joudumme muuttamaan johonkin "palvelu"taloon laiminlyötäviksi, aliravituiksi ja ylilääkityiksi. Havaitsin, että tämä talo on paikka, jossa olen asunut pisimpään lapsuudenkotini jälkeen. Tätä edellisessä ehdimme asua 7 vuotta, nyt ollaan siis ohitettu entinen ennätys vuodella.



perjantai 8. helmikuuta 2019

Vinkkejä ekologisempaan asumiseen

Uusin Avotakka mainosti, että seuraavassa numerossa "20 vinkkiä, joilla kevennät asumisen hiilijalanjälkeä". Tuskin maltan odottaa maaliskuuta ja sitä, että alkaako sekin lista sillä perinteisellä: lämmityskaudella pidä asunnon lämpötila 21 asteessa. En muuten pidä ja ajattelin nyt itse yrittää lähestyä tätä teemaa vähän "besides the obvious" ajattelun kautta. En taida päästä 20 vinkkiin, tai voi olla että pääsisinkin, mutta ei niitä kukaan jaksaisi lukea Vanhan Jäärän jaarittelevan esitystyylin takia. Katsotaan montako tulee - ja montako jaksatte lukea.


 Suurin osa keskivertosuomalaisen  päästöistä syntyy asumisesta ja asumisessa suurimmat päästöt syntyvät lämmityksestä, lämmityksestä ja lämmityksestä, joten keskitynpä minäkin näihin teemoihin, mutta en antamaan vinkkejä kuinka selvitä hengissä 21 asteen sisälämpötilassa.

Aloitetaanpa teineistä, joiden hiilijalanjälki on jopa monta numeroa suurempi kuin koon 46 tennarinsa. Keskivertoteini ei todellakaan ole mikään Greta Thunberg vaan kuin teollisuusvaltio: ymmärtää vain rahalla ostettavia päästökiintiöitä. Siispä:

1) Sido teinin viikkoraha suihkussakäyntiaikaan. Esim. viikkoraha on N euroa ja standardisuihkun kesto 4 minuuttia. Jokainen alkava minuutti päälle neljän minuutin vähentää viikkorahaa eurolla. Tai kahdella. Mikä nyt onkaan hyvä tavoite. Tällaisia päästötavoitteita teinikin ymmärtää.

2) 5G:n tullessa jääkaapitkin maagisesti yhdistyvät internetiin ja voivat ilmoitella omistajilleen, että osta lisää (kaura)maitoa. Tätä odotellessa lie paras hankkia lasiovella varustettu jääkaappi tai jonkinlainen kamerasysteemi jääkaapin sisälle, jotta teinin ei tarvitse seistä minuuttitolkulla jääkaapin ovi auki sisältöä naama pitkänä tuijottaen. Lopputuloshan on aina sama:"Äitii/isää, miks meillä ei oo mitään syötävää?" Ehkäpä lukko jääkaapin ovessa on halvin ja varmin ratkaisu.

Naispuolinen pitkätukkainen teini lie suihkuttelun ennätyshenkilö, mutta itse kunkin on syytä tarkastella suihkussa ja saunassa käytettyä aikaa.

3) Pidä hiukset lyhyenä. Jopa kaljuna jos sopii tyyliin. Tästä olen muistaakseni kirjoittanut ennenkin. Lyhentää huomattavasti suihkussakäyntiaikaa kun ei tarvitse lotrata hoitoaineen kanssa ja huuhdella niin maan perusteellisesti joka käänteessä. Oma suihkimisaikani on hyvin lähellä kolmea minuuttia.

 Bloggaaja työssään juuri eilen kampaajalla käyneenä.

4) Älä hyvä ihminen mene suihkuun jos et tarvitse suihkua. Aikuinen ihminen ei sitä joka päivä yleensä tarvitse jos ei ole urheillut. Pese vain strategiset paikat kuten kainalot ja haaroväli lavuaarilla/vessanpytyllä. Tosin jaapa jaa, omalla kohdallani tämä menetelmä vie luultavasti enemmän vettä kuin suihkussakäynti ilman hiusten pesua, johon kuluu alle kaksi minuuttia. Mutta suosi tätä jos aina suihkun avatessasi tapaat juuttua sinne useiksi minuuteiksi.

5) Älä suhtaudu saunomiseen suihkun kaltaisena itsestäänselvyytenä. Saunominen noin kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja juhannuksena) lie suurin syy siihen, miksi Jäärätalous käyttää huomattavasti keskiverto-omakotiasukkia vähemmän sähköenergiaa. Suhtaudu saunomiseen harvinaisena herkkuna ja juhlahetkenä. Jos saunot joka päivä, vähennä aluksi vaikkapa kertaan viikossa ja siitä edelleen kertaan kuukaudessa. Jos käyt kuntosaleilla tms urheilupaikoissa, sauno siellä. Samalla kiukaan lämmityksellä saadaan hiostettua monta saunojaa.

Sitten siitä lämmityksestä. Kiinnostaisi tietää asuvatko nämä suositusten kirjoittajat itse 21 asteen lämpötilassa? Kun meillä katselukorkeudelle asennettu lämpömittari näyttää 24 astetta, näyttää sama mittari lattialle asetettuna 21 astetta. Tässä lämpötilassa Jääräkin pärjää. Ei niin, että rinnan korkeudella on 21 ja lattialla 18.

6) Pidä jalat lämpimänä. Villasukat, huopatöppöset jne...Jos varpaat ovat lämpimät, pysyy loppukroppakin paremmin lämpimänä.



7) Vilukohtauksen yllättäessä älä mene saunaan tai kuumaan suihkuun äläkä varsinkaan kylpyyn vaan laske vatiin lämmintä vettä ja lämmitä siinä jalkaterät. Toimii mainiosti. Meidän saunan tärkein tehtävä on säilyttää Vanhan Jäärän jalanlämmitysvatia (ja siivousämpäreitä, painepesuria, tikkaita ja remonttikeittiöjakkaraa).



8) Opettele miten asuntosi lämmitys ja ilmanvaihto toimivat. Tämä on avain kaikkiin seuraaviin kohtiin ja asumisen energiatehokkuuteen ylipäätään.

9) Älä pidä kämppää pätsinä. Kuten sanottu, 21 astetta ei tarvitse olla tavoitelämpötila paitsi lattian rajassa. Minä juuri ja juuri tarkenen kotona, mutta käydessäni talviaikaan kylässä muiden kodeissa, havaitsen yleensä, että niissä on tuskaisen kuuma ja asukkaat saattavat jopa kuljeskella ilman sukkia. Sukattomia ihmisiä näkee muuten paljon myös Instagramissa. Jos kotona tarkenee ilman sukkia, siellä on todellakin aivan liian kuuma.

10) Jos lähdet matkalle tai mökille (mihin pitää tietenkin sanoa, että älä lähde!) niin pienennä asuntosi lämmitystä ja ilmanvaihtoa matkan ajaksi.

11) Kylmällä ilmalla: älä tuuleta. Jos osaat käyttää kämppäsi ilmanvaihtoa (ja se toimiikin), ei normaalisti tarvitse tuulettaa koskaan. Meillä ei tuuleteta ikinä - paitsi jos piparkakut kärähtävät pellille. Kylmällä ilmalla voi ilmanvaihtoa myös pienentää. Kuumalla ilmalla: älä tuuleta, paitsi yöllä kun ulkoilma on viileämpi kuin sisäilma. Silloin kaikki lävet auki ja ilmanvaihto täysille.

Tähän tämä lista nyt hyytyi, koska joidenkin asioiden viisaudesta ja päästöistä olen hyvin epävarma, toisin kuin jotkut ilmastolliset besserwisserit. Meillähän on nykyisin takka, joka riittää kovallakin pakkasella ainoaksi lämmönlähteeksi. Pienellä pakkasella sitä ei edes viitsi polttaa, koska tulee liian kuuma. Mutta onko ilmastollisesti parempi polttaa takkaa, josta pienhiukkaset posottavat mitenkään suodattamatta suoraan taivalle VAI käyttää lämmitykseen sähköä, jonka fossiilisiinkin perustuvassa tuotannossa lie jonkinlaiset suodattimet voimalan piipussa? Asumisen energialuokituksen mukaan puulämmitteisen talon energialuokka on automaattisesti huomattavasti parempi kuin sähkölämmitteisen. Miksi? Jos kaikkia pientaloja alettaisiin lämmittää pelkällä puulla, täällähän kuljettaisiin sellaisessa savussa ettei eteensä näkisi! Kyllä ei voi olla hyvä juttu se.



Myös öljylämmitys on energiaviranomaisten mukaan parempi kuin sähkölämmitys. Miksi fossiilisen polttoaineen polttaminen pientalossa on hyvä homma siihen verrattuna, että sitä poltetaan autossa? Miksi sähköauto on hyvä, polttomoottoriauto huono kun taas taloissa asia on päinvastoin?

Entäpä sitten vihreä sähkö? Me olemme tilanneet sellaista. Sähköinsinöörinä tiedän kuitenkin, että sähköverkossa ei ole sellaisia filttereitä, että meidän pistorasioista virtaisi vain tuulivoimalla tuotettua sähköä. Mitä tapahtuu, jos ihmiset innostuvat ostamaan vihreää sähköä enemmän kuin sitä on tarjolla? Rakennetaanko Suomeen enemmän aurinko/aalto/tuulivoimaa vai ostetaanko Ruotsista ja Norjasta enemmän vesivoimaa? Millä toimenpiteellä voin kannustaa valtiota satsaamaan uusiutuvaan energiaan - onko vihreän sähkön ostamisesta mitään apua, vai saanko sillä vain vesivoimaa naapurimaista? Pitäisi varmaan yrittää panostaa eduskuntavaaleissa sopivan puolueen ja ehdokkaan valintaan, niin sitten voi taas ainakin valittaa seuraavat neljä vuotta.