tiistai 22. lokakuuta 2019

Nyt alkaa tapahtua (osa 6/N)

Nyt alkaa tapahtua kämpillä jotain jonkun muunkin kuin meidän toimesta. Putouksesta karannut omille jutuilleen hekotteleva remonttireiskamme on aloittanut hommat. Hyvä niin, koska itsellä onkin havaittavissa pientä hyytymistä sikäli, että ei meinaa jaksaa raksalla heilumisen lisäksi enää löytää energiaa päivitysten kirjoittamiseen. Tai siivoamiseen tai pihan syyshommiin kotona. Hooh.


On kuitenkin mukava kun oppii jotain uutta. Nyt olemme oppineet miten ns. kasettikylppäri remontoidaan. Tämä 70-luvulla suosittu kylppäri on siis kokonaisena kimpaleena paikoilleen asennettu metallilaatikko. Oikein mukava siitä, että se on erittäin vesitiivis paitsi ehkä lattiakaivon seudulta. Ei niin mukava esteettisessä mielessä ja remontoitavuusmielessä. Tai miten sen nyt ottaa. Koko metallilaatikon voi tietenkin purkaa pois, mutta sitten ei jää jäljelle yhtikäs minkäänlaista seinää tai kattoa, ne pitäisi sitten rakentaa kokonaan uusiksi. Joten normaali menetelmä on vain rei'ittää seinät (jottei synny kahden vesieristeen välistä loukkoa) ja tempaista siihen uudet levyt, laastit ja laatat päälle. Kylppärihän tietenkin tässä operaatiossa hieman kutistuu, kuulemma kolmisen senttiä suuntaansa. Kyllä sinne varmaan mahtuu kylppäri- ja vessa-asioita hoitamaan sen jälkeenkin.






Remonttireiska ja putkimies hommaavat muut kamppeet, me hommaamme laatat ja saumausaineet. Tai siis hommasimme jo ja reisissä tuntuu. Tai siis isännän reisissä tuntuu - minä en jaksanut kanniskella about 20 kilon seinälaattalaatikkoa kuin tasamaalla, ei puhettakaan että olisin saanut sitä kiikutettua rappusia ylös edes yhtä kerrosväliä. Pieni ja sinnikäs ukkoni kiikutti 13 kappaletta noita laattalaatikoita kolme rappusväliä ylös ihan putkeen. Luulen että olisi saattanut jäädä monelta isommalta ukolta tekemättä yrityksen päättyessä joko reisikramppiin tai sydänkohtaukseen.


Omien valkoisen saumalaastikokemusten perusteella halusin ehdottomasti, että saumalaasti on harmaata. Valkoisessa tai muuten vaalessa laastissa näkyy kaikenlainen kökkö hyvin äkkiä ja tuskin kukaan vuokralainen on sen innokkaampi laattasaumojen kuuraaja kuin minäkään. Tästä päästiin siihen, että laattojenkin on oltava harmaita, koska en tykkää valkoisista laatoista tummien saumojen kanssa. K-Raudasta löytyikin iloksemme juuri passelin harmaita seinälaattoja passeliin hintaan - 7e/neliö! Lisäksi löytyi avuliasta henkilökuntaa, johon vanhan ajan rautakauppameiningin kokenut ei vaan tahdo tottua. Ensin yksi myyjä auttoi avian pyytämättä nostelemaan laatat kärryyn. Sitten toinen myyjä hoiti homman niin, että pääsimme lastaamaan auton sateelta suojassa noutopisteellä emmekä joutuneet lykkäämään laattakärryä kaatosateessa pitkin parkkipaikkaa. Sillä välin kun me siirsimme autot noutopisteelle, avulias myyjä lykkäsi yli 250 kilon kärryn kaupan halki ja auttoi vielä nostelemaan laatikot autoon. Nuoremman polven mielestä tämä on varmasti ihan normaalia palvelua, mutta ennen muinoin rautakaupan myyjät vain lymyilivät piilossa asiakkailta ja jos sattui jonkun myyjän käsiinsä saamaan, sai vastaukseksi vain murahduksia ja ei puhettakaan, että olisivat auttaneet jotain ostoksia nostelemaan! Vanhan Jääränkin on myönnettävä, että joissain asioissa maailma on muuttunut parempaan suuntaan.




Kylppärin purkaminen toi kaaoksen keittiöön. Eikös vuonna pyykkilauta ja lypsyjakkara kylvetty keittiössä - siis muualla kuin Suomessa, jossa peseytyminen hoidettiin tietenkin saunassa? Amme painaa varmaankin sata kiloa! Kyllä ei liiku rappuja alas Jääräpariskunnan voimin eikä edes vaikka saisimme Kummipoika Seniorin avuksi. Päätimme siis tilata muuttofirman viemään kylppärin ja keittiön purkujätteen pois. Maksaahan se jonkin verran, mutta mitäpä sitä ei ihminen olisi valmis maksamaan välttääkseen tyrän tai välilevyn pullistuman.




Jaa, meinasi unohtua kertoa, että makkarissa ja olkkarissa on nyt sitten laminaatit lattiassa. Sudenselkä (Wolfsback Oak) on väri nimeltään ja siitä saikin väännettyä susiaiheista sanaleikkiä kerrakseen. Ei tullut juuri hukkapaloja eikä todellakaan sutta ja sekundaa!


Ilman mitään kuvaeditoriakin saa aikaan ennen/jälkeen-kuvan kun kuvaa oikeasta kulmasta oikeaan aikaan.



lauantai 5. lokakuuta 2019

Voimailua ja lisää maalausta (osa 5/N)

Kyllä nyt on maalattu riittävästi vähäksi aikaa. Mutta vain vähäksi aikaa, eteisen ja keittiön maalaukset ovat vielä edessä. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisi vetänyt ennestään tapetoituihin kipsilevyseiniin tasoitetapetin päälle. Tai en tiedä helposta kun en ole koskaan tapetoinut, mutta onnistuessaan lopputulos olisi varmasti ollut nykyistä lopputulosta parempi. Ensin pohjamaalattiin ja todettiin sen jälkeen, että epätasaista on, mutta vaikea edes sanoa mistä kohtaa, ehkäpä pintamaali tasoittaa. Tasoittamisen sijaan ensimmäinen kerros pintamaalia paljasti hyvin selkeästi kaikki epätasaisuudet, joten sitten toinen kierros kittausta peliin. Toisen pintamaalikerroksen jälkeen kitatut kohdat vielä erottuivat eri värisinä, joten ei kun kolmas kerros pintamaalia. Sen jälkeen todettiin taas kerran että "kun itte tekee, saa semmosen kun tulee" ja jos ei kukaan huoli tätä vuokrata, niin myydään pois.


Maalatessa neljää seinää maalarinvalkoisella halogeenilampun valossa alkoi vähitellen iskeä myös jonkinlainen lumisokeus. Itse en tykkää kokovalkoisista huoneista, mutta kun en osaa yhtään arvata mistä väristä potentiaalinen vuokralainen saattaisi tykätä, niin on paras pitäytyä valkoisessa. Nyt on makuuhuone ja olohuone maalattu. Makuuhuoneesta maalattiin myös katto, koska siellä oli yhdessä nurkassa vuotaneen ulkokaton aiheuttamia läiskiä. Ulkokatto on sittemmin onneksi korjattu. Olohuoneen kattoa ei maalattu, koska se on ihan siistissä kunnossa. Sitten vaihteeksi muihin hommiin.
Laminaatin kantaminen kolmanteen kerrokseen hirvitti jo etukäteen. Siis minua. Mies kuvitteli, että äkkiäkös sitä muutama paketti rappusia ylös kannetaan. Ja tuo kolmas kerros tarkoittaa siis kolmea kerrosta portaita, maan tasalla oleva kerros on tässä talossa nimeltään pohjakerros ja vasta yhdet raput kiivettyään saapuu ensimmäiseen kerrokseen. Hassua muuten, että Suomessa on tässä asiassa erilaisia näkemyksiä. Kävimme juuri kylässä Kummipoika Seniorin ja hänen avovaimonsa luona ja hekin asuvat kolmannessa kerroksessa. Mutta heille päästäkseen tarvitsee kävellä vain kaksi kerrosta rappusia.
Haettiin alkulämmittelyksi makuuhuoneen verran laminaattia mikä tarkoitti seitsemää pakettia. Jo niitä autoon nostettaessa mies jätti kesällä murtamansa sormen yhden paketin alle, mikä lupasi tosi hyvää koko rupeamalle. Paketit saatiin kuitenkin autosta rappukäytävään ilman suurempia vastoinkäymisiä, mutta sitten alkoi varsinainen puurtaminen. Paketti kerrallaan siirsimme laminaattia kauemmas maanpinnasta seuraavalla menetelmällä: minä kannoin paketin pohjakerroksesta kerrokseen 1, josta mies (nuorempana, vahvempana, parempikuntoisempana ja laihempana) kantoi sen kerrokseen 3. Viiden paketin jälkeen aloin olla siinä tilassa, että ei prkl nouse enää, mutta nousihan se kun oli pakko. Nyt on Bauhausissa tuo muutenkin halpa laminaatti vieläpä tarjouksessa, joten huomenna olisi tarkoitus hankkia loput laminaatit eli tadaaa....18 pakettia lisää!!! Oi voi...Vege Jäärä on kyllä  tulossa auttamaan ruoka- ja kattilapalkalla (hänelle tuli induktioliesi ja vanhat kattilansa eivät siinä toimi). On siinä hommaa silti.


Lisäksi remonttireiska sai erinäisten vaiheiden jälkeen toimitettua tarjouksen kylpyhuoneremontista. Vaiheet olivat sellaisia, että harkitsimme jo muihin firmoihin soittelemista. Mutta tulihan se sieltä sitten. Suurin osa jää taloyhtiön maksettavaksi ja meidän osuutemme rakennustöistä on "vain" 2200 euroa. Taloyhtiö lupasi myös kustantaa uudet hanat ja pytyn jos ne ovat alkuperäiset. Mistä ihmeestä minä tiedän ovatko ne alkuperäiset...kun talo rakennettiin, olin 13 vuotias enkä ollut koskaan Kivenlahdessa käynytkään! No, koska kaikki kämpässä on alkuperäistä ilmeisesti vessan lavuaaria lukuunottamatta, niin mikseivät hanat olisi. Pytty on ainakin ihan karmea, siitä ei uskalla laittaa edes valokuvaa ettei saa syytettä pysyvien traumojen aiheuttamisesta. Myöskin aika karmea kylpyamme meidän täytyisi saada jotenkin omin voimin ulos kämpästä, alas rappusia, sisään autoon ja kaatopaikalle. Väkivahva ja isokokoinen Kummipoika Senior saa luvan auttaa tässä.