perjantai 5. lokakuuta 2018

Introvertti ystävänä

Edellinen kirjoitukseni introverteistä, sillä kertaa työntekijöinä, saavutti niin valtaisan suosion, että lienee aika taas (kolmen ja puolen vuoden jälkeen) käsitellä introverttejä uudestaan. Tällä kertaa ystävän roolissa. Kukaan introvertti älköön ottako hernettä nenäänsä vaikkei osuisi ja uppoaisikaan, kokemukseni ja näkemykseni ovat kuitenkin vain omiani vaikka kirjoitankin yleistäen.

Vanhalla Jäärällä on erittäin ekstrovertti ystävä, joka viittaa muihin ihmisiin usein termillä "eräs hyvä ystäväni". Arvelen, että maailmassa on noin 200 ihmistä, joista hän käyttää tätä termiä. Maailmassa on aika tasan 6 ihmistä, joista Vanha Jäärä käyttää termiä ystävä uskaltamatta laittaa edes niin rajua adjektiivia kuin hyvä sen eteen.



Introverttikin mielellään tapaa ystäviään ja hiukan etäisempiäkin tuttujaan kunhan homma tapahtuu hallitusti. Jos joku pyytää, että lähdetkö huomenna syömään/kahville/leffaan/kävelylle/pakohuoneeseen/hoploppiin/ihanmihinvaan, introvertti vastaa refleksiivisesti:"En, koska <tilanteeseen sopiva tekosyy>." Ex-tempore -tapaamiset eivät ole introverttia varten. Hän tarvitsee sosiaaliseen kanssakäymiseen valmistautumis- ja myös palautumisaikaa.

Tämä nimenomainen introvertti järjestää mielellään erilaisia juhlia ja kissanristiäisiä, koska silloin hänellä on tilanne hallinnassa. Hän saa päättää ketä kutsutaan ja koska, mitä on tarjolla ja jossain määrin myös mitä tehdään. Koska introvertillä on kuitenkin sangen vähän ystäviä, jotka usein ovat ekstrovertimpiä kuin hän itse ja siksi paljon buukatumpia, introvertin on usein vaikea saada mitään tilaisuutta järjestettyä osallistujien puutteessa. Koska ekstrovertit ystävät panostavat mieluimmin ex-tempore -tapaamisiin silloin kun heillä sattuu olemaan aikaa, introvertti tuntee joskus olevansa hiukan hyljätty.


Pelkän lankapuhelimen aikakaudella introvertti oli suuressa vaarassa menettää vähäisetkin ystävänsä. Puhelinhan on introvertille sielunvihollinen numero yksi. Introvertti ei ikinä tartu puhelimeen vain kysyäkseen mitä kuuluu tai pyytääkseen kahville (parin viikon päästä lauantaina). Tekstiviesti, sähköposti ja nykyisin myös Whatsapp ym tekstuaalisen viestinnän välineet ovat introvertille siunaus. Tosin näilläkin kanavilla introvertti saattaa tuntea toisinaan itsensä hyljätyksi, kun kukaan ei jaksa alati vastailla hänen toisinaan erittäin runsaaseenkin kirjoitettuun puhetulvaansa.

Introvertti kaihtaa konflikteja. Tosin en ole aivan varma, onko tämä geneerinen introverttien piirre, vai oma henkilökohtainen piirteeni johtuen elämästä jatkuvasti konfliktihakuisen äidin kanssa. Introvertti ei sano ystävälle vastaan eikä ilmaise suuttuneensa jostain ystävän toimista, vaikka saattaa useinkin kokea itsensä loukkaantuneeksi, koska introvertilla on harmillinen tapa ylitulkita ihmisiä. Jossain vaiheessa introvertillä saattaa kuitenkin keittää yli ja silloin hän saattaa antaa yllättävän ja valitettavan suoraa palautetta tunteitaan loukanneelle ystävälleen. Introvertti on valmis kuitenkin pyytämään anteeksi, mutta toisaalta hän odottaa samanlaista kyvykkyyttä ystävissään. Tämä saattaa johtaa pattitilanteisiin, mikäli tällainen kyvykkyys ystäviltä puuttuu.



Introvertille olisi aivan tuskaa joutua hengailemaan cocktail-kekkereissä kymmenien tuntemattomien tai korkeintaan puolituttujen kanssa, koska introvertti vastuuntuntoisena ihmisenä kokee velvollisuudekseen käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla, muttei kuitenkaan pysty siihen. On olemassa myös ihmistyyppi "hiljainen ekstrovertti", joka viihtyy tällaisissa tilaisuuksissa vaikkei itse välttämättä sano sanaakaan kenellekään. Hiljainen ekstrovertti tykkää vain kuunnella muita ihmisiä ja olla heidän ympäröimänään. Introvertille taas puolituttujen höpinän kuunteleminen on täysin yhdentekevää ja pahimmillaan ahdistavaa.

Introvertillä voi toisaalta olla paljonkin sanottavaa tai jossain muussa muodossa kuten esimerkiksi musiikin tai tanssin kautta esitettävää jos hän katsoo sen tarpeelliseksi. Osa introverteistä toimiikin opetustehtävissä tai esittävän taiteen parissa. Itselläni ei esimerkiksi ole juurikaan vaikeuksia pitää puheita tai esitelmiä kunhan tiedän, että yleisö on vastaanottavaisessa tilassa tai ainakin tarpeeksi kohteliasta esittääkseen sellaista. Yläkoulun opettajaksi introvertistä ei siis todennäköisesti ole.


Intovertin sosiaalisuus on joskus purskeista. Hän saattaa olla kuukausia hiljaa viestien vain teksipohjaisesti, kunnes hän yhtäkkiä vaikkapa syyskuussa saa päähänsä haluavansa nähdä ystäviään marraskuun keskivaiheilla. Ja tietenkin hän masentuu, kun selviää, että kaikkien ystävien marraskuu on jo täyteen buukattu. Seuraava yritys ehkäpä ensi vuoden huhtikuussa. Intovertti saattaa petyttyään vannoa, ettei enää koskaan yritäkään tavata ketään, mutta koska ystävien tapaaminen kuitenkin on hänelle tärkeää, hän silti yrittää sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen.

Näin mutkikasta on ystävyys intovertille. Yritäthän ymmärtää minua ekstrovertti tai erilailla introvertti ystäväni tai kaverini!

P.S. Tämä kirjoituksen laatiminen vei tekstinsyötöllisesti lahjakkaalta introvertiltä noin 10 minuuttia.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kurret kyykkyyn

Kyllä on pientaloasujan elämä yhtä jatkuvaa kamppailua luonnonvoimia vastaan. Enkä tarkoita nyt mitään tsunameja ja pyörremyrskyjä vaan erilaisia jyrsijöitä. Jyrsijöiksi voidaan laskea myös ampiaiset ja muurahaiset, koska ampiaiset jyrsivät esimerkiksi harjanvarsia ja pihavaraston ovea pesän raaka-aineeksi ja muurahaiset jyrsivät tavalla tai toisella tiensä talon sisään kun sille päälle sattuvat. Mutta tällä kertaa puhumme kiipivästä rotasta, joka myös nimellä orava tunnetaan.

Orava on onneksi päiväeläin, joten kun se muuttaa talon rakenteisiin, se ei yleensä melskaa öisin vaan on yöt yleensä hiljaa ja pitää aamulla aikaisin jonkin verran mekkalaa lähtiessään töihin. Mutta ei silti ole hyvä homma saada oravaa alivuokralaiseksi, koska se ei noudata mitään omakotiasujan käsikirjaa vaan remontoi paikkoja ihan oman mielihalunsa mukaan. Eli syö reikiä puurakenteisiin, pissii villoihin, jemmailee käpyjä sinne tänne ja kaivelee villoja haluamallaan tavalla.

Melko pian sen jälkeen kun muutimme tähän taloon, kuulimme meteliä yläpohjasta. Siellä käyminen paljasti välittömästi kutsumattoman vieraan lajin: hän oli jättänyt jälkeensä kävyn. Tämä orava ei kuitenkaan onneksi tullut jäädäkseen. Muistakin taloomme yrittäneistä oravista päästiin aika hyvin eroon, kun kaadettiin kaikki puut, joilta ylettyi hyppäämään katolle. Nyt kuitenkin joku sinnikäs sissi päätti muuttaa olohuoneemme kattorakenteisiin. Siitäkös Vanha Jäärä hermostui, se nyt vielä puuttuu, että yhtenä päivänä tupsahtaa orava olohuoneen katon läpi sisään. On siis tukittava oravan kulkutiet kattorakenteisiin.

Tästä lähtökohdasta ryhtyi Dynamic Duo Mr ja Mrs Vanha Jäärä jälleen toimimaan. Tuttuun tapaan rouva innovoi ja herra toteutti. Syntyi KurreStop oravaeste tiilikatolle.



Hinta asennettuna 20 euroa/kappale. Emme tosin tule niitä teidän kattoihinne asentamaan näillä näkymin mistään hinnasta, mutta jos perustaisimme KurreStop Oy:n niin hinta voisi olla tuota luokkaa. Asennus tapahtuu niin, että herra asentaa ja kiroilee räystään reunalla ja rouva pitelee tikkaita pystyssä. Näitä menee keskikokoiseen omakotitaloon 200 +/- N kappaletta eli aivan pieni homma ei ole kyseessä. Meidän taloon taisi mennä 238. Mutta on se sen arvoista, koska saa nähdä "vituttaa kuin pientä oravaa" -ilmaisun toteutuvan käytännössä.



Raportoimme myöhemmin toimivuudesta jahka saamme havainnoitua tilannetta hieman pidemmältä tarkkailujaksolta. Toistaiseksi on ollut hiljaista yläkerrassa ja eilen bongattiin kuistin katolta selvästi masentuneen näköinen orava. Alustava analyysi siis sanoo: Toimii!





keskiviikko 29. elokuuta 2018

Loman lopetus -vinkki numero 1

Taitaa tätä kesää silmällä pitäen tulla loman lopetus- ja töihin paluu -vinkit liian myöhään, mutta aina kannattaa vinkit laittaa korvan taakse seuraavaa kesälomaa varten. Ne ihmiset, joille työ on kuin rakas harrastus ja vakaa kutsumus ja tarvitsevat ennemminkin vinkkejä siihen, kuinka raaskia jäädä lomalle, voivat lopettaa lukemisen tähän. Suurin osa meistä ei taida valitettavasti kuulua tuohon joukkoon.

Itselläni ainakin tuppaa usein viimeinen kesälomaviikko menemään vähän harakoille, kun ajatukset alkavat väkisin kääntyä voivottelemaan töihin paluuta. Tänä kesänä aivan vahingossa keksittiin Mr Vanhan Jäärän kanssa kuinka tällaiselta ikävältä ilmiöltä voi välttyä. Kannattaa järjestää loman loppuun jotain tekemistä, joka vie kaiken ajan, energian ja aivokapasiteetin, ettei kertakaikkiaan kerkiä murehtia loman loppumista. Meillä tällainen tekeminen oli Vanhan Jäärän 50-vuotisjuhlien järjestäminen loman toiseksi viimeiselle päivälle. Osoittautui erittäin tehokkaaksi. Jos ei satu mitään merkkipäivää loman loppuun, voihan sitä järjestää pirskeet muuten vaan! Tai tarjoutua pito- ja ohjelmapalveluksi jonkun muun pippaloihin.

Kannattaa loman aikaisemmissa vaiheissa myös vähän lämmitellä etukäteen vaikkapa ompelemalla omat juhlavaatteensa. Minulle on näköjään alkanut muodostua perinteeksi pukeutua erilaisissa pyöreiden vuosien juhlissa vanhoihin verhoihin. Tällä kertaa oman lastenhuoneeni verhoihin. Hyvänä säilynyt tuo kangas puolisen vuosisataa vaikka oli välillä Vege Jääränkin ikkunassa.


Jos valitsee tällaiseksi harhautustoiminnaksi nimenomaan juhlien järjestämisen, niin hyvä ajankohta juhlille on loman toiseksi viimeinen päivä. Juhlien jälkeisenä yönä ei tule juuri nukuttua, joten viimeinen lomapäivä menee ajatellessa "Koska saa mennä nukkumaan?" eikä "Kohta pitää mennä töihin!" ja töitä edeltävänä yönä uni maittaa oivallisesti.

Jotta saa varmasti kaiken ajatustoiminnan valjastettua johonkin muuhun kuin loman loppumisen vatvomiseen, täytyy juhlaruoat valmistaa ehdottomasti itse. Siinä hommassa ei kuitenkaan kannata menettää hermojaan syyttä suotta ja hyvä vinkki siihen on kehittää pariskunnan vähemmän Master Chef -kykyiselle osapuolelle jokin yksinkertainen, aikaa viepä mutta kuitenkin hyödyllinen keittiöhomma, jotta se varsinainen Master Chef saa rauhassa keskittyä olennaiseen. Meillä Mr Vanha Jäärä hoiti hitaasti mutta varmasti italiansalaatin ainesten pilkkomisen.


Italiansalaatti a la Vanha Jäärä  (kuvassa pilkotaan 6-kertaista määrää)
1 omena
1 herkkukurkku
1 dl pakasteherneitä
1 iso porkkana
1 iso peruna TAI 1 dl keitettyä makaroonia
Kastike:
1 prk kermaviiliä
turaus (oisko max 2 rkl...) majoneesia
1 tl dijon-sinappia
mustapippuria, suolaa
Kastiketta on hiukan liikaa tuohon määrään, meidän salaatissa oli 6 omenaa jne ja 5 purkkia kermaviiliä.

Kakun täyte oli myös tykätty, paljastetaanpa senkin salaisuus.
Perussatsi täytettä
1 prk (250g) mascarponea
2 dl vispi- tai kuohukermaa vatkattuna
5 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
100g sulatettua valkosuklaata
Tuollaiseen pellin kokoiseen kolmikerroskakkuun meni kolme satsia täytettä.


Tällainen ihmismäärä ei aivan suoriutunut koko kakusta eikä läheskään koko italiansalaatista. Toki tarjolla oli kaikenlaista muutakin...



Näin sitä sujuvasti palattiin töihin tämän viikon maanantaina ilman, että yhtään tuskailtiin sitä etukäteen. Ensi vuonna täytyy kyllä ehkä keksiä jokin muu harhautusoperaatio, juhlat 30 ihmiselle ruokineen, koristeluineen ja ohjelmineen on aika rankkaa tällaiselle 50 vuotta täyttäneelle vanhukselle joka vuosi ;-) Vaikka onhan tuo ukko tietenkin vielä nuori ja vetreä!



torstai 26. heinäkuuta 2018

Läski otti herneen nenään

Hesarin mielipideosastossa on viime aikoina käyty viihdyttävää ja kiihdyttävää keskustelua ylipainon vaaroista kansantaloudellemme. Keskustelu alkoi kirjoituksella, jossa kirjoittaja ehdotti suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi huomautella läheisille ihmisille heidän lihavuudestaan. Tähän vastasivat muutamat ihmiset järjen äänellä, että huomautteluko se saa ihmisen laihtumaan, ikään kuin lihava ihminen ei tietäisi olevansa lihava ja että lihavuus on terveydelle haitallista. Tällä viikolla iski sitten eräs insinööri, joka sai Vanhan Jäärän ensimmäistä kertaa elämässään syvästi epäilemään insinöörien järkevyyttä. Insinööri kirjoitti mm. että lihavuudesta huomauttamista parempi keino lienee yrittää ohjata lihava ihminen ravintoterapeutille (anteeksi mille?) koska kyseessä on kuitenkin SAIRAUS. Tässä kohtaa Vanha Jäärä (painoindeksi jossain hiukan alle 30:n korvilla) otti herneet syvälle nenään.



Jäi hiukan epäselväksi mitä insinööri tarkoitti sairaudella. Onko liiallisen syömisen lopputulos eli lihavuus sairaus vai onko sellainen elämäntapa, että syö enemmän kuin kuluttaa, sairaus? Aivan sama. Kävin muuten eilen sairaalla hammaslääkärillä. Kohta puoliin täytyy taas varata aika sairaalle gynekologille. Kumma juttu, että terveydenhoidon ammattilaisetkin ovat tällä lailla sairaita. Eivätkö he tiedä, että ovat LIHAVIA ja se on VAARALLISTA? Ehkä heidän läheisensä eivät ole ymmärtäneet huomauttaa heille asiasta?

Lihava voi syödä täysin ravitsemussuositusten mukaisesti, tarpeeksi kuituja, mutta tarpeeksi vähän suolaa ja tyydyttyneitä rasvoja. Hän vain saa kaloreita hieman liikaa. Lihava voi myös liikkua liikuntasuositusten mukaisesti, sekä lihaskuntoa että aerobista kuntoa kasvattaen tai ainakin ylläpitäen. Kukaan ei tunnu olevan huolissaan ns. "laihoista läskeistä", jotka eivät ole esteettinen haitta kaupungilla liikkuessaan, mutta jotka syövät päin helvettiä eivätkä liiku ollenkaan ja veriarvot ja verenpaineet ovat sen mukaiset. Mutta koska näitä ihmisiä ei voi silmämitalla erotella katukuvasta, niin heitä emme kyykytä emmekä ruoski.



Nämä insinöörit ja muut, jotka ovat kovasti huolissaan lihavuuden haitoista Suomen kansantaloudelle ovat epäilemättä itse kaikissa elintavoissaan ja kulutustottumuksissaan täydellisyyttä hipovia ihmisiä. He käyttävät liikkuessaan vain omia lihaksiaan tai julkista liikennettä. He eivät koskaan harrasta lento- tai laivamatkailua. Heidän asuntonsa lämpiää maalämmöllä. He syövät vain lähellä tuotettua kasvisruokaa huolehtien siitä, että ruoan viljely tehdään vesistöjä mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla. He lajittelevat kaikki jätteensä ja tuottavat sekajätettä korkeintaan ämpärillisen vuodessa. He ostavat vain suomalaisia tuotteita, mutta eivät koskaan shoppaile huvikseen vaan ostavat vain tarpeeseen.

En kiellä ollenkaan sitä, etteikö lihavuus aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia kansantaloudelle, mutta turha siitä on meuhkata jos sen vähentämiseen tai torjumiseen ei haluta kansantalouden tasolla puuttua. Sokerivero tuli ja meni. Ravitsemusterapeutin palvelut eivät ole Kela-korvattavia. Ei ole tarjolla A-klinikkaa tai AA-kerhoja vastaavaa ilmaista tukitoimintaa kuten alkoholisteille on. Eli lihavan pitäisi aivan yksin ilman minkäänlaista yhteiskunnan tukea ponnistella läskeistään eroon kanssaihmisten osoitellessa sormella vieressä.

Olisiko kuitenkin syytä olla enempi huolissaan paksun sinileväpuuron peittämistä vesistöistä ja helteeseen kuumissa asunnoissaan tikahtuvista vanhuksista kuin meikäläisen ja muiden punkeroiden tanhukahvoista?

 Vanha Jäärä jää tämän työpäivän jälkeen kesälomalle kerryttämään läskejään ankaralla jäätelön syönnillä! 

torstai 19. heinäkuuta 2018

Viilentämisen vaarallisuudesta

Nyt taitaa vihdoin olla tullut aika julkaista tämä melkein neljä vuotta sitten valmistelemani ja kunnollista hellekautta odottelemaan jäänyt juttu ilmalämpöpumpun viilennyskäytön vaarallisuudesta. Jutun kuvituksena hyötykasveja mukaanlukien yksi iso vihannes.

Tosiaan hupaisaa on, että mediassa suorastaan demonisoidaan ilmalämpöpumpun (eli ilpon eli pulmalämpöimpun) käyttöä viilentämiseen. Kaikki talvella säästynyt energia kuulemma haaskataan viilennystä käyttämällä ja talon rakenteet kostuvat ja homehtuvat kun sisällä on viileämpää kuin ulkona. "HAH!" sanoo tähän Vanha Jäärä ja etenkin Mr Vanha Jäärä, jolla on numeerista dataa ilpon käyttämästä ja säästämästä sähköstä.



Jos viilennystä pitää päällä 24/7 useita viikkoja, niin varmasti haaskataan talvella säästynyt energia. Mutta ilmastonmuutos ei ole mennyt vielä ihan niin pahaksi, että Suomessa kesän keskilämpötila huitelisi +30:n korvilla ja tarvittaisiin jatkuvaa viilennystä. Tosin aika lähellä tätä aletaan näinä päivinä olla...mutta silti riittää että pumpulla viilentää muutaman tunnin vuorokaudessa. Se ei koko talven säästöjä todellakaan syö. Ja kun illalla ulkolämpötila laskee sisälämpötilan alapuolelle, niin sitten saa kerrankin avata ne ikkunat ja laittaa poistoilmanvaihdon (jos sellainen on) isommalle ja tuulettaa sydämensä kyllyydestä. Viime yönä meidän talo viileni ihan mukavasti yhdellä tuuletusikkunalla ja huippuimurin 3/4 asetuksella. Silloin harvoin kun näissä säissä jaksaa ulkona käpötellä, ihmettelee, että täytyy olla todella kuuma monissa asunnoissa kun niitä kannattaa tuulettaa päiväsaikaan läpivedolla ulkoilman ollessa kolmenkympin hujakoilla. 


 Mitä taas viilentämisestä toimittajien mukaan seuraavaan homeongelmaan tulee niin en ole aineen olomuotomuutosten asiantuntija, mutta käsittääkseni lämpötilaeron pitää olla selkeästi enemmän kuin 5 astetta, jotta kosteus alkaa tiivistyä eri lämpöisten rakenteiden rajapintaan. Jos ulkona on +30 ja sisällä pitää lämpötilan +25:ssä, niin ei taatusti tule mitään kosteusongelmaa. Eivät muuten nuo aineen olomuotomuutosten asiantuntijat ole mitään Suomen kielen asiantuntijoita. Miksi ihmeessä muutos kiinteästä kaasuksi on hienostuneen ulkomaalaisittain sublimoitumista, mutta vastakkaisen suuntainen muutos härmistymistä? Jälkimmäinen kuulostaa pikemminkin poliittiselta termiltä vtr. suomettuminen, mutta Suomea vastaakin Härmä.



Tänä vuonna ei olla käyty asuntomessuilla eikä käydä, mutta muutamien aikaisempien vuosien messutaloissa ollaan kiinnitetty huomiota viilennyslaitteiden puuttumiseen. Talot ovat uusia ja hienoja ja muuten niissä on varustetta jos jonkinlaista asennettu pennosia säästämättä, mutta yhteen vaivaiseen ilmalämpöpumppuun ei ole ollut varaa. Kesä tulee melkein joka vuosi (viime vuosi jäi ainakin Espoossa tosin väliin), niin eikö kannattaisi hiukan rahaa laittaa sen haittapuolien torjumiseen? Mutta ilmeisesti tässä(kin) asiassa pätee "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -periaate.  On jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää hehkuttaa somessa ja muualla, kuinka on niin kovin vaikea nukkua näillä säillä kun on niin kuuma kuin hehkuttaa, että onpa mukava tulla ulkoa sisään ilmastoituun kotiinsa.


Kuten huomaatte, tässä asiassa Vanha Jäärä ei suostu ottamaan mitään ilmastonmuutospaineita. Toiset käyttävät sähköä saunan lämmittämiseen, meillä sitä käytetään päinvastaiseen tarkoitukseen ja saunotaan korkeitaan kerran kuukaudessa. Näillä keleillä ei todellakaan ollenkaan.

Koittakaahan selvitä helteistä!