sunnuntai 13. elokuuta 2017

Asuntomessujen kotkotuksia

Asuntomessut Mikkelissä ovat tänään menossa (kuin) viimeistä päivää, joten tänään on niistä raportoitava, jos aikoo olla ajan hermolla. Tuossa edellisessä "ihanan kallista" -postauksessa mainittiin, että kävimme asuntomessuilla ostamassa Universal Stonen ja lampaantaljan. Mutta katselimme me asuntojakin. Keskityin bongaamaan suurimpia rakenteellisia ja sisustuksellisia kummallisuuksia. Tässäpä niistä kirpein kommentein varusteltu kuvakavalkadi.

Tämä on aika yleinen ilmiö asuntomessuilla vuodesta toiseen: olkkarissa on telkkari, mutta sitä ei pysty katselemaan miltään istumapaikalta. Jos ja kun kyseessä on messusisustus, niin miksi laittaa sinne sitten telkkaria ollenkaan - sehän nyt ei varsinaisesti kuitenkaan kaunista sisustusta.


Yleisenä trendinä näytti olevan viime vuosina muotiin tulleiden yläkaapittomien keittiöiden väistyminen. Näköjään on havaittu, että astioita ei sittenkään ole kätevä säilyttää saunan lauteiden alla. Mutta tässä asunnossa oltiin menty aivan toiseen laitaan, onpa todella YLÄkaappeja!


Kohde-esittelijäkin totesi vitsikkäästi (varmaankin tuhannennen kerran) että tuolla ylhäällä säilytetään tavaroita, joita tarvitaan vain muutossa. Missähän säilytetään tikkaita, joilla nuo muutossa tarvittavat tavarat kaivetaan esiin?

Aina jaksan myös ihmetellä makuuhuoneita, joissa on isoja ja/tai paljon ikkunoita. Eikä verhoja minkäänlaisia kuten tässä esimerkkitapauksessa. Niinkö tosiaan kaikki muut kuin Jääräpariskunta nukkuvat sujuvasti valoisassa?


Kaikki eivät kaipaa minkäänlaista yksityisyyttä muutenkaan, ainakaan oman perheen kesken. Lapsiperheen kodissa on aikuisten makuuhuoneeseen lasiovet olohuoneesta. Lapsiluku on ilmeisesti saatu täyteen - ainakaan meikäläisen ei tekisi mieli ryhtyä peuhaamaan lasiovien takana. Tämä kuva on muuten kohteesta, jolla on willein nimi: Casa Wellikulho. Rakennuttajat lienevät kukkakauppiaita tai muuten kyseenalaisen sanamuunnoshuumorin ystäviä...


Sitten joukko ainakin Vanhalle Jäärälle aivan ennennäkemättömiä ja innovatiivisia (tai jotain...) ratkaisuja. Ensimmäisenä takka-telkkari-toteemipaalu, jota sitäkään ei pysty istualtaan katselemaan kuin rahin päältä. Niinköhän telkkari tykkää takan lämmöstä...


Keittiön kaapistoon rakennettu istumapaikka. Ensin luulin tätä kääpiöiden työtasoksi, mutta kyllä se istumapaikka on, koska siinä on patja. Enpä osaa muuta sanoa kuin öööö, okei...??!!


Lasiset tilanjakajat. Tai tilanviejät kuten minä ne hahmotan. Mihin tällaisia tarvitsee normaalissa asuinkäytössä? No ei mihinkään! Ilmeisesti ne on asennettu vain messu/markkinointitarkoituksessa. Mutta eikö toimistotilaratkaisuille lie omat messunsa?


Sokerina pohjalla aidosti hauska ratkaisu. Corona-pöytä sohvapöytänä. Vaatii tosin kestokykyä aikuisten pelaajien polvilta.


Tällaisia ratkaisuja vuoden 2017 asuntomessuilta Mikkelistä! Laadukkaampia kuvia vähemmän näsäviisain kommentein löytyy useista sisustusblogeista.

torstai 10. elokuuta 2017

Tonnin pesuaine

Nordean tekemän selvityksen mukaan suomalaisen kotitalouden kesälomabudjetti on noin 1400 euroa. Vanha Jäärän selvityksen mukaan budjetti menee siliäksi kahdessa päivässä tehokkaalla kotimaan matkailulla. Yleisesti ottaen minua kyllä kiinnostaisi tuossa Nordean selvityksessä mitä siihen sisältyy. Ihmisten kun normaalisti tarvitsee syödä joka päivä olivat sitten lomalla tai eivät. Kotitalouden ja sen jäsenten koosta riippuen ruokaan menee kuukaudessa joka tapauksessa jokunen sata euroa. Sisältyykö normaali ruoka lomabudjettiin vai ei? Sitäpä emme tiedä, mutta tehokkaalla ravintolasyömisellä 1400 euroa ei riitä kuukaudessa mihinkään.

Suoritimme aikaisemmin tällä viikolla kahden yön Punkaharju-Savonlinna-Mikkeli -kierroksen. Kuitteja ei ole tallella, mutta melko hyvässä (tuskallisen hyvässä) muistissa on vielä mitä kaikki maksoi joten tässä summittainen Jääräpariskunnan parin päivän lomakulutus.

1. päivä, maanantai:
Menomatkalla lounas Kenkäverossa + shoppailua siellä ja Tertin kartanossa: 125 e

Kenkävero

Välikahvit ja illallinen Hotelli Punkaharjussa: 130 e



Hotelli Punkaharju
2. päivä tiistai:
Pääsyliput Olavinlinnaan ja ns. välilörtsyt: 30 e

 
Tästä kuvasta saattaa saada väärän käsityksen Suomen kesästä...
 
 
Sisävesiristeily S/S Punkaharjulla ja välikalja&limppari:  90 e

 
Tästä kuvasta saa realistisen käsityksen Suomen kesästä...

Lounas Savonlinnassa: 30 e
Shoppailua Savonlinnassa: 100 e
Iltapala K-market Punkaharjusta: 10e (tässä säästettiin, huom huom!!!)



3. päivä keskiviikko:
Kirjautuminen hotellista ulos: 360 e

 
Petäjä-huoneen oleskelu- ja tv-tila. Ihana!

Pääsyliput asuntomessuille + pysäköinti: 60 e
Ostoksia messuilta Universal Stone ja lampaantalja: 60 e
Lounas messuilla sisältäen tosi pahat lihapullat: 30 e
Paluumatkalla kahvit ja shoppailua Nanson myymälässä Heinolassa: 45 e

Tästä tulee yhteensä komiat 1070 euroa. Ei päästy ihan kuukausibudjetin 1400 euroon, mutta jotain se täytyy jäljelle jäävänä 25 lomapäivänäkin syödä! Mikä on siis otsikossa mainettu tonnin pesuaine? Messuilta ostettu 25 euroa maksanut jokaisen kätevän emännän ja isännän tuntema Universal Stone tietenkin. Se on ainoa järkevä menoerä koko reissulla. Universal Stonea ei nimittäin normaalikaupoissa myydä ja olin jo pitkään pitänyt silmäni auki sitä myyvän konsulentin varalta, koska edellinen kivi on reilun kymmenen vuoden käytön jälkeen käynyt vähiin.

Jos talouteemme kuuluisi alaikäisiä lapsia, olisi tuolla reissulla kulunut rahaa lisäksi tietenkin Visulahden hurvituksiin ja jollain huoltoasemalla tempaistuun hobittienkin harjoittamaan "second breakfastiin" sillä Hotelli Punkaharjun aamiainen ei kyllä olisi keskiverto pikkukulinaristiin uponnut. Puuroonkin olivat menneet tunkemaan jotain siemeniä!

Muuten Hotelli Punkaharju oli kyllä ehdottomasti visiitin arvoinen paikka - pienellä budjetilla vaikka vain kahvit terassilla jos ei muuta! Kyllä varmaan Putinkin on tykännyt :-)






tiistai 1. elokuuta 2017

JJ - In memoriam

Reilu vuosi sitten kirjoitin näin jälkikäteen ajatellen yllättävänkin koskettavan kirjoituksen YT-neuvottelujen aiheuttamista läksiäisbileistä, jotka järjesti ystäväni ja kolleegani JJ. Tänä aamuna sain toiselta ystävältä ja kolleegalta sydäntä kylmäävän viestin:"Ei helvetti, JJ on kuollut!" Helvetillä ei sinänsä ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan JJ on siirtynyt taivaallisen konsulttitoimiston palvelukseen ja jättänyt ison aukon maalliseen IT-alan konsultointiin ja meidän entisten ja nykyisten työkavereiden sekä ennen kaikkea tietenkin ystävien ja perheen sydämiin.

JJ ei tehnyt töitä tai elänyt elämäänsä hammas irvessä vaan todellakin irvi hampaassa, kieli poskella ja pilke silmäkulmassa. Veijarimaisesta olemuksestaan huolimatta JJ oli rautainen alansa ammattilainen. Minä osaan vastata kun kysytään, mutta JJ osasi auttaa organisaatiota löytämään toimintansa ongelmakohdat ja korjaamaan ne. On vaikea ymmärtää että JJ:n alati nauravainen olemus on poissa. YT-neuvotteluiden lopputuloksesta on yleensä turha valittaa, Viikatemiehelle vielä turhempi. Hyvästi JJ, perästä tullaan!

Kun Viikatemiehen työkalu nappaa yllättäen vieruskaverin, keski-ikäistä kylmää. Normaalin surun ja ikävän lisäksi tulee ikävän henkilökohtainen pelko: Se olisin voinut olla minä. Tai puolisoni. Miksipä se ei osuisi kohdalle jos läheltäkin käyttää. Tällaisena hetkenä on hyvä muistaa pitää huolta itsestään ja läheisistään ja vaikeuttaa Viikatemiehen työtä. Mutta kohtuu kaikessa sillä elämä ja ennen kaikkea kuolema ovat myös sattuman kauppaa.  Olisipa ankeaa elää koko elämänsä askeetikkona ja joutua nelikymppisenä rattijuopon yliajamaksi. Eikä tarvita kuin pieni sähköhäiriö sydämeen, joka jääkin päälle ja se on menoa. Tai kriittinen suoni joko tukkeutuu tai repeää. Hei hei.

Siirtyä ajasta iäisyyteen on aika kaunis ilmaisu. Käytetäänpä aikamme viisaasti niin kauan kuin täällä ajassa olemme. Ei pidetä läheisiämme itsestään selvyyksinä, mutta ei kuitenkaan murehdita turhia. Olen joskus sanonut, että kaikki tarvittavat kirjalliset sitaatit löytyvät Tuntemattomasta sotilaasta sekä Keisarin uudet kuviot - ja Madagaskar-piirretyistä. Tähän loppuun sopii taas pätkä Tuntematonta: "Älä pelkää! Mennähän rauhas ei s'oo ihmises se on suuremmas käres."

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Moni kakku päältä kaunis

Vanha Jäärä on taas pakertanut sorvin ääressä pari viikkoa puolipäiväisesti ja turhautuminen valtasi mielen välittömästi, kun tällä viikolla selvisi, mikä on yksi tiimimme prioriteeteista lähitulevaisuudessa. Teemme kauneusleikkauksen tai annamme ainakin botox-pistoksen tiimimme varsinaiselle lopputuotteelle, jotta erilaiset johtajat vakuuttuisivat siitä, että työmme on tärkeää. Jaaha. Kun tämä tieto vihdoin läpäisi tajuntani, aloin ensimmäiseksi hakata otsaani neuvotteluhuoneen pöytään.

Laajemmin ajatellen ei ole kyse vain siitä, että johtoporras on niin tyhmää, että tällaiset kauneusleikkaukset vetoavat heihin, vaan siitä, että kukaan muukaan ei näe kakun kuorrutusta syvemmälle. Erityisesti tämä on nähtävillä asuntokaupassa.

Etenkin ruotsalaisissa, mutta enenevissä määrin myös suomalaisissa myynti-ilmoituksissa asunnot ovat stailattu aivan viimeisen päälle ja kuvia on runsaasti. Ei minulla sinänsä sitä stailausta vastaan mitään ole, uuden ammattikunnan syntyhän on vain hyvä asia. Mutta monissa myyntikuvissa ei näy itse asunnosta kuin pieni kaistale seinää ja keskiössä on jokin kauppaan oletettavasti kuulumaton harkitusti aseteltu kasa irtaimistoa. Tähän tyyliin. Huom: Karhut eivät todellakaan kuulu kauppaan, jos talomme joskus myymme.



Jos asunto on rumasti sisustettu ja täynnä ei-trendikästä roinaa, kauppoja ei synny. Onneksi! voimme todeta nykyistä edellisen asuntomme tapauksessa. Kyseinen asunto oli ollut pitkään myynnissä ennen kuin me törmäsimme siihen eikä yhtään tarjousta ollut tullut. Me havaitsimme heti, että asunnossa ei ollut yhtikäs mitään vikaa. Keittiöremonttia se kyllä kaipasi, mutta sehän on pikku juttu. Tarjousten tekijät kuitenkin ilmeisesti karkoitti pieneen keittiöön tungetut kolme erilaista pakastinta, aivan täyteen rumia huonekaluja ja kuihtuvia viherkasveja tungettu olohuone ja postimerkin kokoinen piha, josta puolet valtasi ränsistyvä pensasaita ja loput sekalainen joukko rehuja ja vadelmaa, joiden sekaan ei juurikaan mahtunut edes seisomaan. Kaupat tuli ja raivaussaha alkoi heilua! Keittiöstä ei tullut ollenkaan hullumpi kun sieltä ensin kantoi kolme pakastinta pois ja vaihtoi kaiken muunkin. Vieläkin muistelen kaiholla noita välitilan kaakeleita. Mr Vanha Jäärä tosin muistelee niitä kauhulla, sillä ne olivat lähes timantinkovaa ainetta, johon ei tahtonut saada reikää edes iskuporakoneella.


Nykyisen asunnon tapauksessa ei myöskään jouduttu kamppailemaan kilpailevien tarjousten kanssa, vaikka "stailaus" edusti aivan päinvastaista tyylisuuntaa kuin edellisessä asunnossa. Tuolikin on löytänyt kaverin olkkarin nurkassa!


Eipä ole mitään isompaa vikaa tässäkään asunnossa vaikkei tätäkään kukaan muu halunnut. Toisilla ihmisillä on kyky nähdä pintaa syvemmälle ja toisilla ei. Töissä, asunnoissa, ihmissuhteissa...ja kakuissa! Nam. Huomenna taidankin pyöräyttää reilusti räjähtäneen näköisen mansikka-marenkikakun, josko sen voimalla jaksaisi vielä viikon töissä ennen lomaa!


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Upponallet ja käsityökallet

Kuluneen viikon aikana olen katsonut enemmän uppopalloa kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä - mikä ei ole kauhean paljon, mutta huomattavasti enemmän kuin 99,9%:lla Maapallon väestöstä. Suomessa on meneillään lajin EM-kisat. Ai et ole kuullutkaan? No kas, mikään valtaisan tunnettu laji ei ole kyseessä vaikka tällä kertaa laji ja kisat ovatkin saaneet aika paljon julkisuutta. Kummipoika Seniorin pikkuveli oli haastateltavana oikein televiisioissa, Ylen Aamu-tv:ssä ja Iltalehdessä oli lajista juttu, jossa oli haastateltu em. poikien isää. En aio tässä nyt perehtyä uppopallon saloihin, varsinkaan siksi, koska en ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä, mutta sitä katsellessa tuli auttamatta mieleen, että kaikkea merkillistä sitä ihmiset harrastavatkin. Mutta voisi kai sitä ihmisellä huonompiakin harrastuksia olla. Uppopallossa ei näköjään esimerkiksi pienestä tai vähän isommastakin ylipainosta ole haittaa, melkein koko Norjan joukkue muistutti ruumiinrakenteeltaan hylkeitä. Ilmankos ovat niin hyviä. Merileijona ui ja sukeltaa paremmin kuin rantaleijona. 

 Kisastudio

Eräs urheiluharrastuksen valintaan vaikuttava luonteenpiirre on ehdottomasti kilpailuhenkisyys. Jos ei ole yhtään kiinnostonut pelaamisesta saatikka voittamisesta, ei varmastikaan kannata ryhtyä uppo- tai miksikään muuksikaan palloilijaksi. Kanssaihmistensä kilpailuhenkisyyttä on helppo tarkkailla lautapelien yhteydessä. Jotkut ottavat ne kovin tosissaan, jotkut pelaavat vain lämpimikseen. Ja kaikkein patologisimmat tapaukset eivät pelaa ollenkaan, koska eivät kertakaikkiaan kestä häviämistä edes Afrikan tähdessä.

Itse en todellakaan ole kilpailuhenkinen enkä ole koskaan jaksanut innostua mistään joukkuepelistä enkä yksilölajeissakaan kilpailemisesta. Tanssi onkin tällaiselle kilpailuvietittömälle nyhverölle oikein erinomainen laji. Kyllähän tanssissakin kilpailuja järjestetään, mutta en kyllä tunne pienintäkään vetoa siihen suuntaan. On aivan tarpeeksi jännittävää ja adrenaliinitasoja nostattavaa kokeilla paritanssitunnilla opittua monimutkaista kuviota ensimmäistä kertaa julkisuudessa tanssilavalla. Kuvio kuin kuvio saattaakin muuttua ns. Titanic-liikkeeksi eli päättyä katastrofiin.



Harrastukset voidaan jakaa ainakin kahteen tyyppiin: liikunnallisiin ja taiteellisiin. Lisäksi on olemassa postimerkkien keräily. Tanssi on yhdistelmä näitä kahta tyyppiä. Käsityöt kuuluvat pääasiassa taiteellisten harrastusten ryhmään, mutta toisaalta käsitöitä tehdessään voi saada erinäiset niska- ja hartiaseudun lihasryhmät huomattavasti pahempaan jumiin kuin missään liikuntaharrastuksessa. Kuluneella viikolla tuli uppopallon seuraamisen ohessa myös ommeltua pitkästä aikaa. Tuotoksia näkyy kuvissa. Mikäli palkkatyössä ei tunnu syntyvän mitään näkyvää tai hyödyllistä, erilaiset käsityöt ovat erittäin suositeltu vastapainoinen vapaa-ajan harraste. Ja töissä hankittu niskajumi täydentyy entisestään.



Ensi viikolla oma palkkatyöni alkaa taas haitata harrastuksia. Mutta sairasloma on ollut kaiketi riittävä sikäli, että olen jaksanut palata edes harrastusten pariin. Voisi kuvitella, että onnellisia ovat ne, jotka voivat muuttaa harrastuksensa elannoksi. Ei muuten kuitenkaan lähivuosina kannata haaveilla rikastuvansa ammatti-uppopalloilijana. Mutta vaarana voi toisaalta olla, että harrastus alkaakin maistua puulta, jos siitä joutuukin repimään elantonsa. Tämä vaara lie erityisen suuri puusepillä, heh heh. Tähän puujalkavitsiin päätämme tältä erää.