torstai 26. heinäkuuta 2018

Läski otti herneen nenään

Hesarin mielipideosastossa on viime aikoina käyty viihdyttävää ja kiihdyttävää keskustelua ylipainon vaaroista kansantaloudellemme. Keskustelu alkoi kirjoituksella, jossa kirjoittaja ehdotti suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi huomautella läheisille ihmisille heidän lihavuudestaan. Tähän vastasivat muutamat ihmiset järjen äänellä, että huomautteluko se saa ihmisen laihtumaan, ikään kuin lihava ihminen ei tietäisi olevansa lihava ja että lihavuus on terveydelle haitallista. Tällä viikolla iski sitten eräs insinööri, joka sai Vanhan Jäärän ensimmäistä kertaa elämässään syvästi epäilemään insinöörien järkevyyttä. Insinööri kirjoitti mm. että lihavuudesta huomauttamista parempi keino lienee yrittää ohjata lihava ihminen ravintoterapeutille (anteeksi mille?) koska kyseessä on kuitenkin SAIRAUS. Tässä kohtaa Vanha Jäärä (painoindeksi jossain hiukan alle 30:n korvilla) otti herneet syvälle nenään.



Jäi hiukan epäselväksi mitä insinööri tarkoitti sairaudella. Onko liiallisen syömisen lopputulos eli lihavuus sairaus vai onko sellainen elämäntapa, että syö enemmän kuin kuluttaa, sairaus? Aivan sama. Kävin muuten eilen sairaalla hammaslääkärillä. Kohta puoliin täytyy taas varata aika sairaalle gynekologille. Kumma juttu, että terveydenhoidon ammattilaisetkin ovat tällä lailla sairaita. Eivätkö he tiedä, että ovat LIHAVIA ja se on VAARALLISTA? Ehkä heidän läheisensä eivät ole ymmärtäneet huomauttaa heille asiasta?

Lihava voi syödä täysin ravitsemussuositusten mukaisesti, tarpeeksi kuituja, mutta tarpeeksi vähän suolaa ja tyydyttyneitä rasvoja. Hän vain saa kaloreita hieman liikaa. Lihava voi myös liikkua liikuntasuositusten mukaisesti, sekä lihaskuntoa että aerobista kuntoa kasvattaen tai ainakin ylläpitäen. Kukaan ei tunnu olevan huolissaan ns. "laihoista läskeistä", jotka eivät ole esteettinen haitta kaupungilla liikkuessaan, mutta jotka syövät päin helvettiä eivätkä liiku ollenkaan ja veriarvot ja verenpaineet ovat sen mukaiset. Mutta koska näitä ihmisiä ei voi silmämitalla erotella katukuvasta, niin heitä emme kyykytä emmekä ruoski.



Nämä insinöörit ja muut, jotka ovat kovasti huolissaan lihavuuden haitoista Suomen kansantaloudelle ovat epäilemättä itse kaikissa elintavoissaan ja kulutustottumuksissaan täydellisyyttä hipovia ihmisiä. He käyttävät liikkuessaan vain omia lihaksiaan tai julkista liikennettä. He eivät koskaan harrasta lento- tai laivamatkailua. Heidän asuntonsa lämpiää maalämmöllä. He syövät vain lähellä tuotettua kasvisruokaa huolehtien siitä, että ruoan viljely tehdään vesistöjä mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla. He lajittelevat kaikki jätteensä ja tuottavat sekajätettä korkeintaan ämpärillisen vuodessa. He ostavat vain suomalaisia tuotteita, mutta eivät koskaan shoppaile huvikseen vaan ostavat vain tarpeeseen.

En kiellä ollenkaan sitä, etteikö lihavuus aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia kansantaloudelle, mutta turha siitä on meuhkata jos sen vähentämiseen tai torjumiseen ei haluta kansantalouden tasolla puuttua. Sokerivero tuli ja meni. Ravitsemusterapeutin palvelut eivät ole Kela-korvattavia. Ei ole tarjolla A-klinikkaa tai AA-kerhoja vastaavaa ilmaista tukitoimintaa kuten alkoholisteille on. Eli lihavan pitäisi aivan yksin ilman minkäänlaista yhteiskunnan tukea ponnistella läskeistään eroon kanssaihmisten osoitellessa sormella vieressä.

Olisiko kuitenkin syytä olla enempi huolissaan paksun sinileväpuuron peittämistä vesistöistä ja helteeseen kuumissa asunnoissaan tikahtuvista vanhuksista kuin meikäläisen ja muiden punkeroiden tanhukahvoista?

 Vanha Jäärä jää tämän työpäivän jälkeen kesälomalle kerryttämään läskejään ankaralla jäätelön syönnillä! 

torstai 19. heinäkuuta 2018

Viilentämisen vaarallisuudesta

Nyt taitaa vihdoin olla tullut aika julkaista tämä melkein neljä vuotta sitten valmistelemani ja kunnollista hellekautta odottelemaan jäänyt juttu ilmalämpöpumpun viilennyskäytön vaarallisuudesta. Jutun kuvituksena hyötykasveja mukaanlukien yksi iso vihannes.

Tosiaan hupaisaa on, että mediassa suorastaan demonisoidaan ilmalämpöpumpun (eli ilpon eli pulmalämpöimpun) käyttöä viilentämiseen. Kaikki talvella säästynyt energia kuulemma haaskataan viilennystä käyttämällä ja talon rakenteet kostuvat ja homehtuvat kun sisällä on viileämpää kuin ulkona. "HAH!" sanoo tähän Vanha Jäärä ja etenkin Mr Vanha Jäärä, jolla on numeerista dataa ilpon käyttämästä ja säästämästä sähköstä.



Jos viilennystä pitää päällä 24/7 useita viikkoja, niin varmasti haaskataan talvella säästynyt energia. Mutta ilmastonmuutos ei ole mennyt vielä ihan niin pahaksi, että Suomessa kesän keskilämpötila huitelisi +30:n korvilla ja tarvittaisiin jatkuvaa viilennystä. Tosin aika lähellä tätä aletaan näinä päivinä olla...mutta silti riittää että pumpulla viilentää muutaman tunnin vuorokaudessa. Se ei koko talven säästöjä todellakaan syö. Ja kun illalla ulkolämpötila laskee sisälämpötilan alapuolelle, niin sitten saa kerrankin avata ne ikkunat ja laittaa poistoilmanvaihdon (jos sellainen on) isommalle ja tuulettaa sydämensä kyllyydestä. Viime yönä meidän talo viileni ihan mukavasti yhdellä tuuletusikkunalla ja huippuimurin 3/4 asetuksella. Silloin harvoin kun näissä säissä jaksaa ulkona käpötellä, ihmettelee, että täytyy olla todella kuuma monissa asunnoissa kun niitä kannattaa tuulettaa päiväsaikaan läpivedolla ulkoilman ollessa kolmenkympin hujakoilla. 


 Mitä taas viilentämisestä toimittajien mukaan seuraavaan homeongelmaan tulee niin en ole aineen olomuotomuutosten asiantuntija, mutta käsittääkseni lämpötilaeron pitää olla selkeästi enemmän kuin 5 astetta, jotta kosteus alkaa tiivistyä eri lämpöisten rakenteiden rajapintaan. Jos ulkona on +30 ja sisällä pitää lämpötilan +25:ssä, niin ei taatusti tule mitään kosteusongelmaa. Eivät muuten nuo aineen olomuotomuutosten asiantuntijat ole mitään Suomen kielen asiantuntijoita. Miksi ihmeessä muutos kiinteästä kaasuksi on hienostuneen ulkomaalaisittain sublimoitumista, mutta vastakkaisen suuntainen muutos härmistymistä? Jälkimmäinen kuulostaa pikemminkin poliittiselta termiltä vtr. suomettuminen, mutta Suomea vastaakin Härmä.



Tänä vuonna ei olla käyty asuntomessuilla eikä käydä, mutta muutamien aikaisempien vuosien messutaloissa ollaan kiinnitetty huomiota viilennyslaitteiden puuttumiseen. Talot ovat uusia ja hienoja ja muuten niissä on varustetta jos jonkinlaista asennettu pennosia säästämättä, mutta yhteen vaivaiseen ilmalämpöpumppuun ei ole ollut varaa. Kesä tulee melkein joka vuosi (viime vuosi jäi ainakin Espoossa tosin väliin), niin eikö kannattaisi hiukan rahaa laittaa sen haittapuolien torjumiseen? Mutta ilmeisesti tässä(kin) asiassa pätee "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -periaate.  On jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää hehkuttaa somessa ja muualla, kuinka on niin kovin vaikea nukkua näillä säillä kun on niin kuuma kuin hehkuttaa, että onpa mukava tulla ulkoa sisään ilmastoituun kotiinsa.


Kuten huomaatte, tässä asiassa Vanha Jäärä ei suostu ottamaan mitään ilmastonmuutospaineita. Toiset käyttävät sähköä saunan lämmittämiseen, meillä sitä käytetään päinvastaiseen tarkoitukseen ja saunotaan korkeitaan kerran kuukaudessa. Näillä keleillä ei todellakaan ollenkaan.

Koittakaahan selvitä helteistä!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Näin asennat parketin

Nyt on vihdoin lattiassa parketti, jota olen aina halunnut, mutta olen aikaisemmin ollut liian persaukinen hankkiakseni. Noin kuusi kertaa enempi maksoi kuin halvin mahdollinen laminaatti ja kokemusta on myös halvimmasta mahdollisesta laminaatista - ei siinäkään mitään vikaa ole. Mutta on tämä nyt kuitenkin ehkä 66 kertaa hienonpaa ja tietenkin lämpöisempää kroonisesti palelevien varpaitteni alla kuin laminaatti.

Tällaista siitä sitten tuli.


Tämä on mattalakattua lattiaa. Ei todellakaan mitään öljyvahattua. Kiinnostaisi tietää, kuinka moni öljyvahatun parketin valinnut huoltovahaa parkettiaan ohjeiden mukaisesti pari kertaa vuodessa. Tai edes kerran. Epäilen, ettei kovinkaan moni. Itselläni ei ole ainakaan pienintäkään halua siirrellä tavaroita ja huonekaluja ees taas pari kertaa vuodessa lattian vahauksen tieltä.

Homma tietenkin aloitetaan purkamalla vanha lattia pois. Näin saadaan aikaan ainakin vuosi pari sitten kovasti trendikäs betonilattia.


Seuraavaksi asennetaan alusmateriaali. Tähän asti kaikki on vielä aika helppoa ja mukavaa.



Sitten aletaan päästä tosi toimiin ja vähäksi aikaa kaikki helppous ja mukavuus katosivat kuin mattoveitsellä leikaten. Jos joku muukin harkitsee Parlan parketin asentamista, niin tässäpä täsmävinkit Parlan ohjeiden seuraamiseen:
  1. KATSO tarkkaan mitä asennusvideon ukko tekee sillä kädellään, jossa ei ole lyöntikapulaa
  2. Älä ota kirjoitettuja ohjeita aivan kirjaimellisesti
Erilaiset lukkoponttiparketit ja -laminaatithan asennetaan niin, että rivin n+1 urosponttinen sivu asennetaan rivin n naaraspontin huulille ja sitten kullekin parketille ominaiselle menetelmällä  klikataan/kilkutellaan/nytkytellään/hytkytellään/kiroillaan palaset tiiviisti yhteen.

Parlalla heidän ParlaFix-parkettinsa vastaava ohje kuuluu näin:
"Laudan pitkänsivun urospontti asetetaan kevyesti edellisen laudan naarasponttiin siten, että lauta jää lepäämään omalla painollaan hieman pystyyn. Lautaa ei saa vääntää kiinni. Naputa kevyesti lautaa pitkänsivun pontista asennuskalikalla kunnes se laskeutuu alas."

Tähänhän me uskoimme kuin toiset KonMariin. Jos olisimme olleet uskossamme väkeviä, harrastaisimme kevyttä naputtelua edelleen jossain olohuoneen puolen välin paikkeilla. Ei nimittäin tapahdu yhtikäs mitään jos naputtelee kevyesti. Siirryimme siis naputtelemaan raivoisasti. Kolmen parkettirivin jälkeen Mr Vanha Jäärä oli erittäin hikinen ja tavattoman kiukkuinen ja jonkin matkaa parketin ponttia oli aivan paskana ankarasta hakkaamisesta. Siinä vaiheessa laitettiin kalikat ja vasarat pussiin siltä päivältä.

Palattiin tuijottamaan asennusohjevideota. Onko siinä jokin piilosanoma, jota emme ole huomanneet? Kyllä siinä oli. Ukkohan painaa vapaalla kädellään parkettia alas samalla kun naputtelee toisella kädellä. Ilmeisesti hän ei ollut lukenut ohjetta, jossa sanotaan, että lautaa ei saa vääntää kiinni. Seuraavana päivänä uusin menetelmin työn touhuun. Isäntä naputtaa - ei tosin edelleenkään kovin kevyesti, sillä siitä ei ole mitään hyötyä - ja samalla emäntä painaa kädellä parkettisiivua kohti lattiaa. Kas, näinhän tämä alkoi sujua. Asennusvideossa esiintyvä parketti on kyllä jotain erityismallia, sillä meidän parkettimme ei todellakaan niin hentoisella naputtelulla olisi asettunut paikoilleen millään. Meidän puuhistamme olisi kyllä saanut paljon hauskemman asennusvideon - jätimme sen kuitenkin tekemättä.


Loppujen lopuksi raskain vaihe tässä projektissa kolmen ensimmäisen parkettirivin jälkeen oli tavaroiden roudaaminen ees taas. Onhan se ihan kivaa että on satoja kirjoja, cd- ja lp-levyjä silloin kun ne vain nököttävät paikoillaan hyllyssä. Mutta niiden kiikuttaminen sinne ja takaisin ei ole ollenkaan niin hauskaa. VegeJäärän entinen huone muistutti jossain vaiheessa huonosti ylläpidettyä kirpputoria. Ja saunahan on aina oiva säilytyspaikka.




Kaikkein pahin homma oli eteisen miljoonakaapin purkaminen ja siirtäminen. Ikean kalusteet eivät aina ole suunniteltu kestämään uudelleen kokoamista, mutta onneksi tämän kaapin liukuovimekanismi sen kesti. 

Vielä sananen toleransseista. Parketin reunan ja seinään väliin pitäisi jättää 10 mm rako parketin elämisen varalta. Normaali jalkalista on 12 mm paksua. Siinähän on huikeat 2 mm pelivaraa välttää rako jalkalistan edessä. Normitalo on rakennettu niin, että seinät kiemurtelevat hiukan sinne tänne. Että kun parkettisoiron alkupäässä on 10 mm rako seinään, niin loppupäässä saattaa hyvinkin olla 14 mm rako. Tarkka ihminen olisi tietenkin sahannut päädyt tarvittaessa vinoon. No, me emme vaivautuneet siihen saatikka edes kovin tarkkaan mittaamiseen. Menetelmä oli ennemminkin että parkettisoiron alkupäässä oli 12 mm rako ja loppupäässä 16 mm rako. Oho. Onneksi on paljon huonekaluja seinän vierustalla...

Jalkalistojen asentamisessa Mr Vanha Jäärä kyllä kaiken kaikkiaan tsemppasi ja kunnostautui. Ei voi kuin nostaa ison peukun pystyyn tästä työn jäljestä.


Ja ilmeisesti myös siitä, että listat ylipäätään asennettiin heti lattian asentamisen jälkeen. Joku miehen työkaveri oli nimittäin kysynyt hiukan hämmästellen, että meinaatko asentaa listatkin saman tien. Kaipa sitä sitten todellakin on ihmisiä, jotka saattavat asua pitkiäkin aikoja ilman jalkalistoja.

Muutama vuosi sitten kun aloin höpistä olkkarin lattian vaihtamisesta, eräs ystävä kysyi "Miksi?" Ehkäpä tämä kuva makuuhuoneen ja eteisen rajamaastosta vastaa kysymykseen.



Aivan lähiaikoina ei kyllä ruveta makkareiden lattioita vaihtamaan ja tällainen parketti olisi turhan järeää makkareihin muutenkin. Onpa jotain puuhaa tuleville vuosillekin - niin kauan kun jaksetaan könytä lattialle ja ylös tuhat kertaa vuorokaudessa!




tiistai 27. maaliskuuta 2018

Uusi aluevaltaus

Rakkaalla tyttärelläni alias Vege Jäärällä on viehättävä tapa ostella itselleen surutta hiukan liian isoja tai väärän mallisia vaatteita, jotka hän sitten kiikuttaa luottavaisin mielin äidin edulliseen korjausompelimoon muokattavaksi. Ilmeisesti olen onnistunut näissä hommissa varsin hyvin, koska Vege Jäärä päätti aivan omatoimisesti laajentaa ompelimoni toimenkuvaa huonekaluverhoilun suuntaan.

"Äiti, ostin käytetyn nojatuolin. Voitko tehdä siihen harmaan irtopäällisen?" Näillä historiallisilla sanoilla projekti polkaistiin käyntiin. Punavuori Kierrättää -Facebook ryhmä koituu vielä hengen menoksi - entäs sitten kun lapsi ostaa sieltä jonkun Biedermeir-sohvaryhmän ja pyytää verhoilemaan sen?


Tässä tuoli alkuperäisessä asussaan. Istuin- ja selkänojatyynyt olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta edellinen omistaja oli hiplannut käsinojia kiihkeästi tahmatassuillaan, koska niiden kangas oli sangen likainen ja kulunut - siksi tuo vilttiviritelmä. Ja mustavalkoinen raitakuosi ei muutenkaan Vege Jäärän silmää miellyttänyt.

Ennen projektin virallista aloittamista on hyvä vetää tyhjennysharjoitus, jonka tein noroviruksen avulla. Sen jälkeen mieli on kirkas ja ruumis tutiseva. Loput norovirukset kävin levittelemässä Ikeaan saatuani itseni jälleen jaloilleni. Ikeasta ostin hyvin halpaa mutta tukevaa harmaata kangasta, jonka nakkasin pesukoneeseen kutistumaan. Tuolia mittaamatta tehtyjen hihasta ravistettujen arvioiden mukaan kangasta menisi 2,5 metriä, joten ostin 4. Jos jotain projektien hallinnasta olen oppinut, niin varmuusvaraa pitää olla jokaisessa ulottuvuudessa.

Seuraavaksi kävin mittailemassa tuolia ja tein huolelliset mittapiirustukset. Säästän teidät enemmiltä tarinoilta muinaisesta pakollisiin opintoihin kuuluneesta Koneenpiirustus-kurssista. Kuvasta kuitenkin ymmärtää, että ykkönenhän siitä kurssista tuli arvosanaksi. Tärkeintä ei kuitenkaan ole tyyli vaan se, että ompelija itse ymmärtää piirustuksiaan.

 
Vähän kyllä arvelutti projektin pikkuhiljaa edetessä, että ymmärränkö sittenkään piirustuksiani, koska jättimäisen isoa kangaskasaa on melko vaikea hahmottaa ilman tuolia, jonka päälle sitä välillä sovittaa. Kappaleiden leikkausvaiheessa ilmeni jo, että eihän 4 metriä riitä mihinkään vaikka kuinka säästeliäästi yritin kappaleita leikellä. Ja ei kun takaisin Ikeaan ostamaan lisää kangasta. Saipa taas Ikean pehmistä.  Vahvan uskon varassa edettiin kunnes viime sunnuntaina oli aika palata ompeluksineni tuolin luokse ja pukea tuoli uuteen kuosiin. Lopputulos löi koko porukan ällikällä eikä vähiten itse verhoilijan.



"Sehän on kuin tehty siihen" totesi mieheni nerokkaasti. Kappas. Niinhän se on, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että se on sopiva. Mutta jostain syystä olin tällä kertaa onnistunut erinomaisesti ja se todellakin oli sopiva!

40 eurolla olisi Ikeasta saanut johonkin toiseen tuolimalliin irtopäälliset. Tämä tuoli ei ollut enää valikoimassa eikä siihen ollut päällisiäkään saatavilla. Melkein 40 euroa meni kankaisiin ja vetoketjuihin, siihen sitten vielä usean työtunnin tuntihinta päälle. Eli ei kannata alkaa ommella tuolien irtopäällisiä myyntiin. Mutta ainakin opin, että hernekeittopurkki on sopiva sapluuna kulmien pyöristykseen. Eipä siis mennyt tämäkään projekti hukkaan - oppia ikä kaikki!






perjantai 9. maaliskuuta 2018

Pelottavia terveisiä 70-luvulta

Joku oli tuonut työpaikan kahvipisteelle Anna-lehden marraskuulta 1974. Selailimme sitä villi nostalgiankiilto silmissämme. Mainokset olivat kaikkein hauskinta antia.

Kovasti valitetaan yhteiskunnan "pornoistumisesta" mutta enpä muista 2000-luvun puolella nähneeni yhtään mitään mainostettavan ilkialastomalla naisella. Hassuinta tässä on se, että nakupelle mainostaa käsisuihkua, jonka ideahan nimenomaan on, ettei tarvitse riisuutua alastomaksi peseytyäkseen. No, selvisi, ettei tuo ollut edes 70-luvun radikaalein käsisuihkumainos. Tsekatkaapa tätä munanhuuhtojaa!


 Saksimainos hämmästytti myös. Ai uutuus? Vanha Jäärä oli luullut että oranssikahvaisia Fiskarsin saksia on ollut AINA eli ainakin elokuusta 1968 lähtien. Fiskarsin sivuilta tosin selvisi, että olen oikeassa. Saksia on ollut vuodesta 1967 alkaen. Ilmeisesti 1974 on tullut vain uusi malli.


Ja kas, olikos VW Golf olemassa jo vuonna 1974! Minä luulin, että silloin oli vain kuplavolkkareita ja kleinbusseja. Yllättävän modernin näköinenkin tuo on. Ajokokemus räntäsateessa 80 km/h vauhdissa varmaan palauttaisi takaisin 70-luvulle paremmin.

Nämä joululahjavinkit olisivat nykyisin "Hanki trendikkäät retrolahjat kirppareilta"-otsikon alla.


 Muotisivut olivat täyttä törinää!

Kaikki tämä oli kovin hauskaa, mutta lääkäripalstalta löytyi kerrassaan kylmäävä kysymys-vastaus-pari, joka pisti miettimään millaisessa maailmassa 70-luvulla elettiinkään ja koska maailma muuttui.

Kysymys kuuluu näin:


 Ja palstaa pitäneen aikansa julkkislääkärin Pertti Pakarisen vastaus on tällainen:

Taitaapa todella olla aika dynaaminen mies tämä teidän aviosiippanne: isoremmi päällä koko ajan. Näitä perheristiriitoja on mahdotonta ratkoa silloin, kun toista osapuolta ei ole kuultu vielä ollenkaan. Näin ollen minunkin apuni jää mitäänsanomattomaksi nyhjäämiseksi ja sanoja joudutaan kierrättelemään kuin mälliä poskessa.

Tietysti voi olla, että miehenne elinvoima todella on melkoinen. Jos hän ei suutu silloin, kun jaksatte olla mukana, se puhuisi tämän näkökohdan puolesta. Mutta jos hän on sadisti, silloin hän kaipaisi elämäntoverikseen täydellisen masokistin; muut eivät pärjää sellaisen henkilön kanssa, ainakaan avioliitossa.

Niinpä tehtäväksenne jääkin pohdiskella sitä, oletteko masokisti, joka nauttii alentamisesta, kurituksesta ja terrorista. Jos olette, hyvä on. Mutta jos ette ole, on tehtävä johtopäätöksiä. Näitä taas teidän asioissanne ei pysty tekemään kukaan muu kuin te. 

Mutta muistakaa, että avioliitto on kahden kypsän ja aikuisen välinen liitto, joka on solmittu vapaaehtoisesti ja sen ylläpitämiseen tarvitaan molempien tahto.

Siis että mitä? Dynaaminen mies, jonka elinvoima lienee melkoinen??!! Onko lukijoiden joukossa lainoppineita: onko vuonna 1974 tilanne ollut se, että puolison pahoinpitely ei ole ollut rikos? Kammottaa ajatellakin, että olen elänyt aikana, jolloin vaimoa on saanut huoletta viskoa hiuksista pitkin lattioita ja se on ollut ihan ok.

Totta on, ettei perheristiriitoja voi ratkoa ilman molempien osapuolien kuulemista, mutta eihän tässä ole kyseessä mikään ristiriita vaan pahoinpitely, joka on poliisiasia. Paitsi, että 70-luvulla ei ilmeisesti ollut.

Jotkut jaksavat aina marista, että ennen oli kaikki paremmin, mutta kyllä pikakatsaus 70-luvulle osoitti, että eipäs ollutkaan. Edelleen toki on perheväkivaltaa, mihinkäs se maailmasta katoaisi, mutta enpä usko, että kukaan vastaisi puolisonsa pahoinpitelemälle, että "onpas teillä dynaaminen siippa".

Huh! Kylläpä elämmekin aika hyviä aikoja nykyään!
!