torstai 5. maaliskuuta 2020

Remonttiyhteenveto osa 2: Keittiö

Apua, kohta mä en enää muista mitä kaikkea me puuhailtiin viime syksynä ja talvena, joten paras alkaa kirjoitella näitä yhteenvetoja vielä kun on edes jotain muistikuvia kun kerran lupasin. Ja nyt ei voida enää mennä tarkistamaankaan mitä tuli tehtyä, koska asunto luovutettiin vuokralaisen haltuun maaliskuun alusta. Aika kultaa muistot sanonnan on keksinyt joku nuori ihminen, sillä itse hiukan yli viiskymppisenä sanoisin että aika tuhoaa muistot. Keittiö ja kylpyhuone kai ne ovat mielenkiintoisimmat huoneet remontoinnin kannalta, joten yritän kertoa edes niistä. Ensin keittiö.

Keittiö oli tosiaan ihan originaalissa joskin erinomaisen paskaisessa kunnossa. Mielenkiintoista kyllä, sieltä löytyi yksi osa, jota ei ollut sotkettu eikä edes käytetty: laatikostoon integroidut leikkuulaudat. Ilmeisesti asunnon entinen omistaja/omistajat söivät vain valmiiksi viipaloitua leipää. Tai eivät ymmärtäneet laatikostoon integroidun leikkuulaudan käsitettä, ihmettelivät vaan että onpas huono laatikko kun tavarat ei siinä pysy vaan putoavat reunoilta pois. Aivan kaikki piti siis vaihtaa. Lisäksi halusimme ehdottomasti lisätä keittiön varustukseen tiskikoneen ja vaihtaa pelkän jääkaapin jääkaappipakastimeksi. Jääkaapin sisäpuoli sitäpaitsi tuoksahti aika tyrmäävältä.

Laittaisitko tämän näköiseen tiskikaappiin edes sähkötarvikkeita kuivumaan?
Entinen keittiö meni suht pieneen tilaan purettuna. Tosin osa siitä taitaa olla parvekkeella...
Keittiökaappien asentamisessa haasteellisinta on yläkaappien kiinnittäminen seinään kun ei yleensä yhtään tiedä mitä seinä on syönyt ja missä koolaukset kulkevat - jos juuri missään. Tässä tapauksessa oli yksinkertaisinta purkaa koko perhanan seinä, koska siinä piti joka tapauksessa tehdä vesihanan siirto ja pistorasian lisääminen tiskikoneelle ja sähkön vetäminen yhdelle lampulle. Purettiin siis pois.
Hauska nähdä mitä seinä on syönyt!
Koska uudet yläkaapit olivat matalampia kuin entiset, ei niiden yläreunan kohdalle sattunut koolausta, joten rakensimme uudet koolaukset. Siinäpä oli yllättävän paljon nikkaroitavaa ja ihmeteltävää tällaisille amatööreille.

Sitten vaan levyä ja maalia päälle.
Säästäväiset ihmiset eivät maalaa kaappien taakse jääviä kohtia
Toisella seinällä oli myös ollut yksi yläkaappi, jonka kohdan ajattelimme ensin jättää tyhjäksi. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen, että kyseinen kaapintakainen kohta seinää oli ihan käsittelemätöntä raakabetonia. Koko seinä olisi pitänyt ylitasoittaa, jos olisimme halunneet seinän siedettävän näköiseksi. Ratkaisuna ostimme siihen sitten jälkeenpäin liesituulettimen päälle tarkoitetun maustehyllyn. Vähän kevyempi ratkaisu kuin yläkaappi.
Tässä näkyy ongelma muttei vielä ratkaisua
Välitilassa oli alunperin kaakelit, jotka piti betoniseinästä kolkutella irti. Oudosti osa niistä irtosi oitis kun niille vähän vilauttikin talttaa ja vasaraa kun taas osa ei meinannut irrota millään. Talon kellariin asti kuuluneen kilkutteluoperaation jälkeen seinä oli niin kuoppainen, että katsoimme parhaaksi tasoittaa sen, jotta saisimme tilalle suunnitellun välitilalevyn liimattua seinään. Pelkona oli, että kaikki liima uppoaa kuoppiin eikä tartu levyyn ollenkaan. Miestä pelotti jostain syystä levyn liimaaminen muutenkin - tämä todistaa taas sen, että ihmiset pelkäävät eniten kaikkea tuntematonta. Mutta hyvinhän se sujui - näytti ihan marenkien leipomiselta.


Ennen levyn liimaamista asennettiin tietty kaapit. Eipä siitä ole mitään ihmeempää kerrottavaa, tämä oli kolmas kerta kun yhdessä harrastettiin keittiökaappien asentamista. Toinen kerta kun tehtiin työtasoon reikää tiskialtaalle. Suuremmitta ongelmitta sujui, ihan normiräyhäämisellä mentiin. Siivouskaapin kylkeen jääkaappipakastimen ylle asennettava pikkukaappi aiheutti meille oman kodin keittiössä aikoinaan paljon päänvaivaa, mutta tällä kertaa keksimme asennusta helpottavan apuvälineen. Se on ruuvipuristin.

Siivouskaapin ja seinän väliin jäi vähän alle 10 cm rako, jonka alaosassa kulkevat patterin putket. Siihen piti nikkaroida soiro sokkelilevystä. Meitä kokeneempia remppaajia hymyilytti kun kummipoika kertoi vastaavasta projektista uudessa kodissaan - hän oli mitannut kolon leveyden vain yhdestä kohtaa ja sahannut sen levyisen soiron ja todennut että eihän se perhana sovi paikoilleen, koska kolo on ihan eri levyinen ylhäältä kuin alhaalta. Kokeneempi remppaaja tietää, että mikään kolo ei ole tasalevyinen eikä mikään kulma suora. Eiköhän kummipoikakin ole nyt paljon viisaampi.

Alakaappien asentamisen jälkeen päästiin asentamaan lattiaa. Nyt huomaan että tämä tarina ei etene mitenkään kronologisessa järjestyksessä, koska muisti pätkii ja pitää funtsailla asioita yksi huoneen pinta kerrallaan. Projektin aikataulu pelastui melkoisesti sillä, että joulukuussa olimme palkallisen työntekijän ominaisuudessa kolme päivää lakossa. Kapitalistihan ei taas lepää koskaan, joten kapitalistina naksuttelimme laminaattia paikoilleen duunariminämme lakkoillessa. Samaa laminaattia tuli keittiöön kuin muuallekin asuntoon. Tällaisia eläväisiä/kelluvia lattiamateriaaleja ei kannata asentaa kiinteiden tai muiden painavien kalusteiden alle, koska sitten lattia ei pääse elämään. Tämä testattiin kantapään kautta entisessä omassa kodissa, jossa II-mallisen keittiön käytävän lattia pullistui kesäisin lähes kuperaksi. Pikkuhiljaa näissä projekteissa viisastuu - melko kallis raksamiehen/naisen itseoppisopimuskoulutus tosin on kyseessä...


Tosiaan aivan ensimmäiseksi maalattiin katto. Melkein alkaa olla käänteinen aikajärjestys tässä tarinassa. Katto olikin mielenkiintoinen projekti, koska kylpyhuoneen vastaisen seinän tuntumassa katossa oli tuntemattomasta syystä pieni alue ruiskurappausta kun taas muu katto oli tasainen. Aikaisemmin tämä röpöliöinen osa oli jäänyt korkeiden yläkaappien ylätäytteen taakse, mutta nyt se jäisi näkyviin. Yritimme sitä eri keinoilla hinkuttaa tasaiseksi, mutta ei onnistunut. Entinen siivouskaappi/jääkaappi-härdelli ylettyi myös kattoon asti ja katossa näkyi selvä raja sillä kohtaa. Sillekään ei oikein voinut mitään. Joten hulluna vain maalia kaiken päälle ja toivomaan parasta. Ajattelimme että jos jää oikein rumaksi, niin vedetään sitten paneelit päälle, mutta yritetään ensin helpomman kautta. No, ihan ok siitä tuli. Varsinkaan ruiskurapattua kohtaa ei erota juurikaan vaikka katsomalla katsoisi.

Aika kiva keittiö siitä kaiken kaikkiaan tuli, vuokralainenkin tuntui siitä tykkäävän. Käytimme samaa firmaa kuin kahdessa aikaisemmassakin keittiössämme, Ideal Keittiöitä. Hinta on Ikean luokkaa ja hyvää me olemme kuulleet Ikeankin keittiöistä, mutta miksi vaihtaa hyväksi osoittautunuttta toimittajaa. Tuo ovimalli on omassa kodissa testattu ja todettu kestäväksi. Kodinkoneet ovat suunnilleen halvinta mahdollista mallia, miksi maksaa kalliimmista, koska eivät ne todennäköisesti ole sen kestävämpiä kuin halvatkaan.
Ennen...

...ja arvatenkin jälkeen


torstai 20. helmikuuta 2020

Ohjeita vuokranantajalle vuokralaisen etsintään

Yksi juttu unohtui edellisen kerran vuokralaisen ohjeista. Se on: Kun olet katsomassa asuntoa, kehu sitä. Jos tykkäät siitä ihan vilpittömästi, anna sen näkyä. Jos et erityisemmin välitä keittiön tyylistä ja lattiamateriaalista, mutta kuitenkin tarvitset ja haluat juuri tämän asunnon, kehu jotain muuta, esimerkiksi sijaintia tai näkymiä. Vuokrananataja mieluiten vuokraa asunnon jollekulle, joka oikeasti vaikuttaa arvostavan sitä ja pitävän siitä.

Maisemissa on kehumista...
Tuosta pääseekin kätevän aasinsillan kautta vuokranatajan ohjeistukseen - ensimmäinen ohje koskee sitä, miten saada vuokralainen noudattamaan tuota kehumisohjetta.

1. Ennen kuin laitat ilmoitusta mihinkään, varmista, että asunto on sellainen, että joku maksukykyinen ja luotettava ihminen haluaisi sen vuokrata. Vuokralaisiahan on tarjolla pilvin pimein, mutta et ehkä halua vuokrata asuntoa luottotietonsa menettäneille päihdeongelmaisille työttömille. Tai mistä minä tiedän, ehkä haluatkin. Minä kuitenkaan en. Jos asunto ei täytä kriteerejä sijainti, sijainti ja sijainti eli se ei sijaitse Helsingin (tai jonkun muun isohkon kaupungin keskustassa), on muilla asunnon parametreillä huomattavasti enemmän väliä. Bussipysäkkiä on vaikea siirtää tai parkkipaikkaa tai hissiä rakentaa, mutta asunnon sisäpuoliseen kuntoon voit vaikuttaa remontoimalla. Jos yrität tarjota vuokralle karmeaa murjua Hevonkuusen tuolta puolen vailla pysäköintipaikkaa, niin et todennäköisesti herätä maksukykyisten työssä käyvien ihmisten kiinnostusta.

2. Valitse ilmoituskanava huolella. Me yritimme ensin Facebookia. Sitä kautta ei ilmaantunut ensimmäistäkään maksukykyiseltä ja täysjärkiseltä vaikuttavaa hakijaa. Seuraavaksi Oikotielle. Sitä kautta alkoi tapahtua muutakin kuin ei-potentiaalisten-kandidaattien napinpainantaa (sitäkin tapahtui edelleen ankarasti). Tällä hyvin vähäisellä kokemuksella sanoisin, että käytä Oikotietä. Se riittää. Ja on myös ilmainen.

3. Panosta ilmoituksen kuviin ja tekstiin. Kuvien ei tarvitse olla mitään ammattikuvaajan ottamia ja ympäristön stailattua. Kunhan niistä saa tolkkua. On hämmästyttävää miten onnettomia kuvia ilmoituksissa on tarjolla. Tai ei kuvia ollenkaan asunnon sisäpuolelta. Eli jos ei halua vaivata poismuuttoa suunnittelevaa vuokralaista valokuvasessiolla, kannattaa ottaa asunnosta kunnon kuvat ennen ensimmäistä vuokralaista ja säästää ne myöhempää käyttöä varten. Tekstissä kannattaa rehellisesti kehua asunnon houkuttelevia puolia, olivat ne sitten mitä tahansa. Ehkä hyvät liikenneyhteydet, vuokraan sisältyvä laajakaistayhteys, vasta remontoitu kylpyhuone, mahtavat maisemat ym. Sanomattakin on selvää, että kaiken olennaisen tiedon täytyy ilmoituksesta löytyä. Me emme ensimmäisellä yrityksellä tähän pystyneet, koska Oikotie toimi hiukan epäloogisesti hissin suhteen. Talotiedoissa oli mahdollista ruksata että talossa ON hissi. Jos sitä ei ruksannut, mihinkään ei tullut näkyviin tietoa, että talossa EI ole hissiä. Joku markkinahenkisempi voi olla sitä mieltä, ettei tällaisia puutteita kannata mainostaa, mutta minusta on parempi säästää kaikkien osapuolien aikaa kertomalla kaikki olennainen heti kättelyssä. Tai siis huomattavasti ennen kättelyä. Olisi ollut melko tyhmä olo sopia esittelystä jonkun kanssa, joka olisi sitten hypellyt paikalle kainalosauvoilla ja todennut että jaa, unohtakaa koko juttu kun eihän tässä olekaan hissiä.

Kuvan laadussa ei ole kehumista, mutta keittiön koko selviää siitä kyllä
4. Mieti etukäteen mitkä ovat reunaehtosi. Jotkut eivät kuulemma halua vuokrata opiskelijoille. Itse en näe tähän mitään estettä, opiskelijakin on ihminen. Jotkut eivät halua asuntoon lemmikkejä. Tähänkään en näe estettä, lemmikkikin on ih...ei kun ei olekaan, mutta eikö lemmikin pito ole ihmisessä yleisesti ottaen jonkinlaisesta vastuuntunnosta kertova piirre? Jotkut eivät vuokraa tupakoitsijoille, vaikka tupakoitsija kuinka vakuuttelisi käyvänsä pihalla tupakalla. Mieti etukäteen mihin haluat vetää rajan - se helpottaa kummasti karsintaa kun kandidaatteja alkaa tulvia ovista ja ikkunoista.

5. Kerro miten haluat kandidaattien ottavan yhteyttä. Älä hyvä ihminen laita ilmoitukseen puhelinnumeroasi, jos et ole kykeneväinen vastaamaan puhelimen jatkuvaan pirinään. Itse laitoin vain sähköpostiosoitteeni ja pyysin ottamaan siihen yhteyttä ja kertomaan itsestään. Jotkut osasivatkin hienosti toimia tämän ohjeen mukaan ja sain lukea mitä viihdyttävimpiä kuvauksia eri ihmisten taustoista ja elämäntilanteesta. Vaihtelevan tasoisella suomen kielellä kirjoitettuna...Potentiaalisille vastasin ja tein tarkentavia kysymyksiä käyttäen 10 kysymystä visaa (katso kohta 7).

6. Googleta, leiki salapoliisia. Et saa kysyä ihmiseltä hänen poliittista, uskonnollista tai seksuaalista suuntautumistaan ja päihteiden käyttöä, mutta mikään laki ei kiellä googlettamasta sydämensä kyllyydestä. En nyt tosin tiedä mitä väliä seksuaalisella suuntautumisella olisikaan, mutta muista kuitenkin ettet saa sellaisia asioita tiedustella. Googleta myös mahdolliset suosittelijat ja työnantajat, jos ne eivät ole jotain yleisesti tunnettuja tahoja.

7. Pelaa 10 kysymystä visaa. Tarkoitus ei ole varmistaa kandidaattien yleistiedon tasoa iltapäivälehtien kysymyksillä, vaan katsoa miten he suorituvat kirjallisesti tai suullisesti seuraaviin kysymyksiin vastaamisesta. Nämä kysymykset ovat sellaisia, että niitä on laillista kysyä ja ne kattavat melko lailla kaiken olennaisen.

  1. asukkaiden määrä ja ikä
  2. etsitkö pitkä- vai määräaikaista asuntoa?
  3. miksi olet muuttamassa?
  4. tupakoitko?
  5. onko sinulla lemmikkejä?
  6. asumismuotosi tällä hetkellä?
  7. mitä teet elääksesi? Opiskelu/työpaikka?
  8. onko maksukykysi ja luottotietosi kunnossa (tarkistetaan)?
  9. löytyykö 2 kk takuusmaksu?
  10. mahdolliset suosittelijat

8. Kun olet vakuuttunut jonkun mahdollisesta soveltuvuudesta vuokralaiseksi, sovi asunnon esittely. Voit tietenkin laittaa ilmoitukseen myös jonkin julkisen näytön ajankohdan, mutta silloin et pysty tekemään niin tarkkoja havaintoja kandidaateista ja haastattelemaan heitä. Eli julkisen näytön jälkeen haluat todennäköisesti kuitenkin sopia vielä erikseen henkilökohtaisista tapaamisista. Tässä on merkittävin ero oman järjen käyttösi ja välittäjän käyttämisen välillä. On olemassa hyviä välittäjiä, jotka aidosti perehtyvät kandidaattien luonteeseen ja pärstäkertoimeen. On olemassa myös huonoja välittäjiä (en nyt mainitse erästä suurta alan toimijaa nimeltä), joita ei kiinnosta kandidaatissa mikään muu kuin se, miltä hän vaikuttaa paperilla. Ihmisellä voi olla vakituinen työpaikka ja luottotiedot kunnossa, mutta vähän juttelemalla hän saattaa paljastua kertakaikkiaan Kohtalokkaaksi Vuokralaiseksi. Itselläsi on tämä mahdollista havaita, jos hoidat homman itse.

Säilytystilan määrässä on kehumista
9. Kun vuokralaisen valinta on parhaan kyvyn mukaan tehty, tarkista luottotiedot ja tavalla tai toisella että työ ja/tai opiskelupaikka on sitä mitä kandidaatti väittääkin. Ota yhteyttä suosittelijoihin ja varmista että he ovat sitä mitä väittävät olevansa. Tässä vaiheessa junan voi vielä pysäyttää jos hälytyskellot alkavat soida.

10. Jos kaikki on ok, sitten vain vuokraopimusta allekirjoittamaan. Siihen liittyen pari ei-välttämätöntä vinkkiä. Sopimuspohjia löytyy netistä. Lisää apuja löytyy Suomen Vuokranantajat ry:stä, johon mekin liityimme. Sitä kautta saa myös alennusta takausvakuutuksesta, joka kannattaa tässä myös mainita. Ottamalla takausvakuutuksen, vuokralaisen ei tarvitse kaivaa kuvettaan parin kuukauden vuokravakuuden verran. Tällainen vakuutus on halvempi ottaa vuokranantajalle kuin vuokralaiselle ja vielä halvemmaksi se tulee Vuokranantajien jäsenenä. Me otimme sellaisen kun juttelimme ykköskandidaattimme kanssa ja hän sanoi, että ottaisi lainaa saadakseen vuokravakuuden kasaan. Me sitten ehdotimme, että haluatko mieluimmin maksaa 15e/kk enemmän vuokraa, jolloin me otammekin vuokratakausvakuutuksen puolestasi. Hän halusi ja näin teimme.

Olipa taas kerran pitkä juttu. Eipä tätä kukaan varmasti vain hurvitellakseen jaksanut lukeakaan, mutta onpa nyt itsellenikin laitettu ylös vinkkikokoelma kun seuraavan kerran tarvitsee vuokralaista etsiä. Toivottavasti ei tarvitse pitkään aikaan.

torstai 13. helmikuuta 2020

Vinkkejä vuokra-asunnon hankintaan

Ei etene näköjään mun kirjoitukset remontista, mutta kerrotaanpa nyt tuosta asunnon vuokraamisesta kun se on vielä tuoreena muistissa. Ja koska olen viime aikoina omaksunut näköjään besserwisserin roolin lääketiedettä myöten, niin tehdäänpä tästäkin elämänopas-tyyppinen ratkaisu. Tässä siis ohjeita vuokra-asunnon hakijalle vuokranantajan näkökulmasta.


1. Lue mitä siinä perhanan asuntoilmoituksessa sanotaan ja yritä sisäistää lukemasi. Kaikkea ei valitettavasti voi vääntää rautalangasta. Esim "Luottotiedot tarkistetaan" tarkoittaa suomeksi:"Luottohäiriöiset älkää vaivautuko". Alan perusterminologiaan kannattaa siis perehtyä.

2. Lue myös millä keinolla sinun halutaan ottavan yhteyttä. Jos ilmoituksessa lukee esim "Kerro itsestäsi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen xxx" niin jos tee sitten niin ja KERRO ITSESTÄSI. Itsestään kertomista ei ole pelkkä "Olen kiinnostunut tästä kohteesta" tms napin painaminen ja yhteystietojen täyttäminen eikä sähköposti, johon kirjoitat itsevarmasti:"Haluaisin tulla katsomaan asuntoa. Käykö huomenna?" Ymmärrä että hakijoita on muitakin. Vaikka olisit omasta mielestäsi automaattisesti erinomainen, maksukykyinen ja luotettava vuokralainen, vuokranantajan on vaikea havaita sinua kymmenien muiden napinpainajien joukosta jos et kerro itsestäsi mitään.

3. Kun kerrot itsestäsi joko oma-aloitteisesti tai vastailemalla vuokranantajan kysymyksiin, mieti mikä on olennaista ja mikä uskottavaa. Ole rehellinen. Jos poltat tupakkaa, myönnä se. Näytössä jäät kuitenkin kiinni tupakanhajusta. Pienet kirjoitusvirheet eivät maata kaada, mutta katso nyt vähän mitä kirjoitat. Itse hihitin varmaan 15 minuuttia hakijalle, joka kertoi:"Olen taksinkuljettaja, ajan siis ammatikseni taksia."

4. Googlaa itsesi. Vuokranantaja googlaa sinut varmasti jos herätät hänen kiinnostustaan vähääkään. Kannattaa siis pitää kaikenlainen poliittisesti epäkorrekti toiminta poissa julkisesta internetistä. Ei ole ollenkaan pahitteeksi jos sinusta löytyy edes jonkinlainen järjellinen LinkedIn-profiili tai edes Facebook-tili. Jos sinusta ei löydy netistä yhtään mitään tietoa ja olet alle 60-vuotias, niin olet todennäköisesti vuokranantajan mielestä epäilyttävä yksilö.

5. Älä ghostaa tai muuten katoa yks kaks kun olet jonkinlaiseen yhteyteen päässyt. Voi olla että tulit siihen tulokseen, että et sittenkään halua sitä asuntoa. Selvä, mutta kerropa se sitten äläkä vain häviä savuna ilmaan. Suomi on pieni maa. Voi olla että törmäät ghostaamaasi vuokranantajaan myöhemmin vaikka työpaikkaa hakiessa. Taannoinen katoamistemppu ei ole meriitti työnhaussa tai missään muussakaan tilanteessa.

6. Hanki suosittelijoita. Äitiä ei lasketa. Entinen/nykyinen vuokranantaja tai työnantaja ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Mieti etukäteen miten voit todistaa olevasi tietyssä työpaikassa töissä

7. Jos et osaa suomea, kokeile englanniksi. Jos et osaa sitäkään, voit yksityisten vuokranantajien kyseessä ollen unohtaa koko jutun. Paitsi tietenkin tietyissä tapauksissa ruotsi on validi vaihtoehto. Itse en tosin osaisi hoitaa vuokra-asioita ruotsiksi.
8. Kun olet katsomassa asuntoa kehu sitä. Jos tykkäät siitä ihan vilpittömästi, anna sen kuulua. Jos et erityisemmin välitä keittiön tyylistä ja lattiamateriaalista, mutta kuitenkin tarvitset ja haluat juuri tämän asunnon, kehu jotain muuta, esimerkiksi sijaintia tai näkymiä. Vuokrananataja mieluiten vuokraa asunnon jollekulle, joka oikeasti vaikuttaa arvostavan sitä ja pitävän siitä.



Tuollaisiin ohjeisiin päädyin katseltuani hiukan alle viikon yhteydenottoja Oikotieltä. Tiistaina julkaistiin ilmoitus, sunnuntaina ilmaantui se henkilö, jolle asunto lopulta vuokrattiin. Suurin osa ihmisistä - etenkin ilmeisesti maahanmuuttajataustaisista - vain painoi Ota yhteyttä ilmoittajaan -nappia ja täytti nimensä, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Voin kertoa, että 90% näistä napinpainajista päätyi suoraan roskakoriini koska ei kertakaikkiaan ollut resursseja ottaa yhteyttä kaikkiin. Ja sanotaan nyt rehellisesti että jos napinpainajan nimestä en edes osannut päätellä onko se miehen tai naisen nimi ja minkä maan alueelle mahtaa viitata, niin roskakoriin päätyminen oli todennäköisempää, kuin sellaisella, jonka nimen tunnistin viittavan johonkin ns. länsimaahan.

Tämänkin tarinan opetus on se, että aina on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Eli napinpainajat menevät roskakoriin - paitsi se, jonka kanssa tehtiin vuokrasopimus. Nimen perusteella päättelin, että kysessä lienee kantasuomalainen ei-aivan-nuori nainen, joten googletin vaikka hän painoikin vain nappia kertomatta itsestään mitään. Mutta Facebook-profiilinsa näytti niin asialliselta ja lupaavalta, että vastasin hänelle. Pari tuntia myöhemmin hän olikin jo kämppää katsomassa ja asia oli aika lailla selvää. Jos tämän vuokralaisen kanssa menee homma jotenkin puihin, niin sitten laitetaan kämppä myyntiin, koska teoriassa vaikuttaa niin hyvältä. Ans kattoo. Joku kerta kertoilen sitten vinkkejä vuokranantajalle.


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Keski-ikäisen käsikirja osa 2: Vaihdevuodet

Tässäpä asia, joka sentään on ollut viimeaikoina pinnalla: vaihdevuodet. Hienoa, että naiset kehtaavat nykyisin ihan julkisestikin keskustella tästä aiheesta ja ihan virallista lääkärien kirjoittamaakin tietoa on hyvin saatavilla. Mutta ainakin minulta oli jotain jäänyt epäselväksikin, joten tässä pläjäyksessä saattaa olla jotain uutta jollekulle muullekin.
Vahvasti symbolinen kuva, eikö?




Noin vuosi sitten aloin ilmeisesti kärsiä kuumista aalloista. Ne ilmenivät siten, että yöllä saattoi yks kaks tulla aika kuuma. Siihen riitti avuksi että otti peiton pois päältä, odotti muutaman minuutin ja veti sitten peiton takaisin. Jos nämä ovat niitä kuuluisia kuumia aaltoja, niin ovatpa suuresti ylimainostettuja tuumin. Kaikille niitä ei ilmeisesti tule ollenkaan, joillekin taas tulee aivan kamalia ja joillekin kuten minulle siltä väliltä. Kaikki on siis mahdollista, ainoa ohje on: toivo parasta ja pelkää pahinta. Kaiken huipuksi ne loppuivat kesään mennessä. Joten olin vähän epätietoinen että mitä oikeastaan tapahtui vai tapahtuiko mitään. Samoihin aikoihin sain myös riesakseni lähes jatkuvat virtsavaivat ja kirjoitankin nyt niistä enemmän, koska en ainakaan itse ole löytänyt netistä kovin paljoa asiaa aiheesta. Enemmän meuhkataan vaan niistä kuumista aalloista.


Jos vaihdevuosissa on jokin hyvä puoli, niin se on kuukautisten loppuminen. Juu, mutta sitäkään iloa ei välttämättä ole, jos muut oireet ovat niin pahoja, että tarvitsee hormonikorvaushoitoa pillerien muodossa. Suun kautta napsittava estrogeeni nimittäin aiheuttaa kohdun limakalvon paksunemista ja yllätys yllätys, se pitää sieltä tietenkin aina välillä tyhjentää pois. Tähän on ratkaisuna joko hormonikierukka tai kuukausittain nautittava keltarauhashormoni, joka ta-daa: saa aikaan kuukautiset. Kukapa ne nyt haluaisi takaisin kun on niistä kerran eroon päässyt?! Mutta joskus voi olla pakko. Tätä aspektia kannattaa siis jo etukäteen ankarasti miettiä jos tuntuu siltä, että estrogeenilisä voisi olla tarpeen. Käsi ylös kuka tiesi tämän jutun? Minä en. Minä tiesin kyllä että vaihdevuosioireisiin voi käyttää estrogeenikorvaushoitoa, mutta en tiennyt että kaveriksi tarvitaan joko kierukka tai menkat takaisin. Olen siis tullut siihen tulokseen, että ei minulla mitään vaihdevuosioireitakaan -  ole ainakaan riesaksi asti. Paitsi ne virtsavaivat.


Nyt siis pissajuttuihin. Kakkajutuilta säästän teidät toistaiseksi. Alapään limakalvojen kuivuminen alkaa aluksi aiheuttaa vain viattomasti liukuvoiteen tarpeen seksin yhteydessä, mutta sitten tilanne saattaa eskaloitua ja eskaloitua. Kainona ihmisenä en mene sen syvemmällä näihin seksijuttuihin. Itselläni kuivuus alkoi aiheuttaa jatkuvaa virtsatietulehduksen kaltaista oloa. Pahimmillaan kirveli ja pissatti koko ajan. Parhaimmillaan ainoastaan havaitsin jatkuvasti virtsarakkoni olemassaolon. Muutaman kerran testillä todettiin että ei ole tulehdusta. Muutaman kerran todettiin että on. Ei ollut ollenkaan hauskaa eikä ole oikein vieläkään, mutta parempaan päin ollaan menossa ilmeisesti. Ehkä. Toivottavasti. Saas nähdä. Prkl.


Vinkkejä vaihdevuosien (ja muihinkin) virtsavaivoihin:
1. Paikallisestrogeeni. Auttaa alapään vaivoihin huomattavasti tehokkaammin kuin suun kautta nautittava eikä vaadi mitään kierukkaa tai puolukkapäivien paluuta rinnalleen. Sitä on montaa merkkiä ja saa apteekista ilman reseptiä. Itse käytän Vagifemiä. Aiheuttaa paljon roskaa, koska jokaisessa annoksessa on oma kertakäyttöinen asetin, mutta aivan järjettömän kätevää verrattuna jonkin voiteen kanssa läträämiseen. Valitettavasti en tässä asiassa jaksa murehtia ympäristöasioista.


2. Karpalo, C-vitamiini ym. Tämä on kaksiteräinen miekka jos mikä. Olin innokkkaasti popsinut karpalovalmisteita koska niiden pitäisi torjua virtsatietulehduksia. Mutta happamina aineina ne saattavat herkkärakkoisille aiheuttaa kirvelyä. Jätin karpalot pois ja kas olo, parani kummasti. Sama vaikutus voi olla myös tietyillä enimmäkseen happamilla ruoka-aineilla ja juomilla kuten sitrushedelmillä, tomaatilla, kahvilla ja teellä. Ja varmaan ties millä.


3.  Virtsatietulehdustesti. Onko tämä nyt tulehdus vai muuten vain ikävä olo? Apteekeista saa tee-se-itse testejä muunkin kuin raskauden toteamiseen, mm. virtsatietulehduksen. On aika lailla helpompaa lirauttaa vaikka tyhjään jogurttipurkkiin kotona kuin soitella lääkäriin ja hypellä jalat ristissä labraan jne. Samoja testejä ne ovat kuin terveydenhuollon ammattilaisilla. Jos ei näytä tulehdusta, niin sitten vaan kärsitään.


4. Urologi. Jos kärsimys pitkittyy ja vie hermot, mene hyvä ihminen urologille. Urologi hoitaa minkä tahansa sukupuolen edustajan virtsavaivoja. Uro-alkuosa ei siis viittaa uroksiin, kuten monet ehkä kuvittelevat, vaan ureaan. Jokseenkin suora sitaatti tapaamaltani urologilta:"Naisten virtsavaivoja usein vähätellään, ollaan vaan että mitä siitä jos vähän kirvelee. Mutta kyllä näihin apua löytyy kun vaan tutkitaan missä vika piilee". Oli melko kannustava lausunto muutamaa päivää aikaisemmin tapaamaan nuoreen naispuoliseen työterveyslääkäriin verrattuna, joka sortui horisemaan jotain siitä, että sperma on hyväksi kuiville naisten limakalvoille. Ahaa, pitäisikö siis pyytää miestä hoitamaan hommansa kuppiin ja sivellä sitten tuotosta alapäähänsä, koska jos koko alapäätä polttaa ja kirvelee, niin siinä ei paljon seksiä tee mieli harrastaa!


5. Antibiootit estohoitona. Jos ongelma on nimenomaan toistuvat tulehdukset eikä muuten vaan huono olo rakon seudulla, voi ihan yleislääkärikin kirjoittaa antibioottia tulehduksen ennaltaehkäisyyn. Jos tulehduksia on paljon eikä mikään tietty asia laukaise niitä, silloin antibioottia joutuu syömään jatkuvasti. Jos tulehdus taas pamahtaa päälle yleensä seksin jälkeen, silloin nautitaan seksin päälle eräänlainen katumuspilleri. Itse nautin nykyisin seksin jälkeen tupakan tai viinilasin sijaan kaksi antibioottitablettia. Jos kohdassa yksi en jaksa murehtia ympäristöasioista, niin tässä kohtaa en jaksa murehtia antibioottiresistenttien bakteerien kehittymisestä. Ongelma kyllä on kehittymässä jossain ihan muualla kuin minun pöksyissäni luulisin...


Tällaisia pissajuttuja tällä kertaa. Muista vaihdevuosiongelmista löydätte hyvin tietoa muiltakin nettisivuilta, mutta tämä on kuulkaa paras kooste pisupuolesta.



perjantai 24. tammikuuta 2020

Keski-ikäisen käsikirja osa 1: Silmät ja karvat

Olen ihmetellyt miksi murrosikäisille on tarjolla paljon tietoa ja jopa kirjoja heidän mieleensä ja kroppaansa kohdistuvista muutoksista, mutta keski-ikää lähestyville ja siinä rypeville ei ole vastaavia tietopaketteja. Kun nyt olen päässyt perehtymään erilaisiin keski-iän vaivoihin kantapäänkin kautta (vasemmassa nilkassa on nivelrikko ja kantapää on joskus tosi kipeä), niin ajattelin korjata tämän puutteen. Olkaa hyvät, tästä lähtee: Keski-ikäisen käsikirja eli kaikki mitä olet aina halunnut tietää keski-iästä, mutta et ole uskaltanut kysyä. Keski-ikäinen on vähän kuin nämä tulppaanit: vähän rupsahtanut, mutta vielä joten kuten pystyssä ja tunnistettavissa ihmiseksi.


Kappale 1: Silmät
Yleistä tietoa lienee, että lähinäkö alkaa heiketä 40 ikävuoden hujakoilla. Sen huomaa ihan julkisilla paikoillakin, kun epätoivoiset keski-ikäiset käyttävät selfiekeppiä kännykän asettamiseen lukuetäisyydelle. Etulyöntiasema on entuudestaan likinäköisillä ihmisillä, joilla on aina tähänkin asti ollut rillit nokalla. Vaihdetaan sankoihin moniteholinssit ja hoplaa, taas pystyy lukemaan. Hätätilassa voi ottaa silmälasit pois ja viedä tutkittavan tekstin kiinni nenään. Ongelmissa ovat ne ressukat, joiden ei ole tähän asti tarvinnut käyttää silmälaseja. Heillä on tunnetusti rillit aina hukassa. Eilen töistä lähtiessäni bongasin jonkun ressukan silmälasit postilokerikosta. Mutta tässä on siihen ratkaisu: moniteholinssit, joiden yläosa on ikkunalasia (tai mitä säälittävää -0,25 vahvuutta nyt tarvitseekaan) ja alaosassa tarvittava lukuvoimakkuus. Näin voi pitää silmälaseja kokoajan päässä eivätkä ne ole alituiseen hävyksissä. Silmälasien käyttö tuo keski-ikäiselle myös toimistouskottavuutta, katu-uskottavuutta nyt ei enää tarvitakaan.

Itse en ollut kuullut tai lukenut etukäteen siitä, että hämäränäkö heikkenee ja katseen kohdistaminen läheltä kauas tai päinvastoin hidastuu huomattavasti. Keski-ikäinen ei niin vaan kudo kirjoneuletta ja katso telkkaria samaan aikaan, koska ei voi vaihdella katsetta käsityöstä telkkariin ja takaisin tuosta vaan. Hyvä puoli on se, että kielitaito kehittyy, koska ulkomaisia ohjelmia katsoessa on pakko kuunnella puhetta, koska tekstitystä ei kerkiä lukea jos zoomailee välillä kutimeen. Tähän ei ole mitään apua, pakko vain sopeutua.

Eilen tutustuin vähän tunnettuun, mutta hyvin yleiseen vaivaan, joka on todellakin ansainnut paikkansa keski-ikäisen käsikirjassa. Aivan yllättäen alkoi oikeassa silmässä näkökentän reunoilla välähdellä kirkkaita valoja ja sitten näkökenttään ilmaantui sinnikkäästi roikkuva kärpänen. Se ei kuitenkaan näyttänyt kärpäseltä, vaan ikäänkuin vesipisaralta lasilla, jonka läpi maailma näkyy hieman vääristyneenä. Kun se seuraavana aamunakin vielä pysytteli seuralaisenani ja valojakin toisinaan hiukan välähtelee, vakuutuin google-diagnoosini oikeellisuudesta: lasiaisen irtauma. En ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan, mutta 2/3 ihmisistä kokee sen jossain vaiheessa elämäänsä ja kokemusta aikaistaa vankka likinäköisyys. Vaiva on ärsyttävä (todellakin!!) mutta vaaraton. Paitsi jos siitä seuraakin verkkokalvon repeämä, se on huono homma joten kannattaa siis tarkkailla tilannetta. Koska Terveyskirjasto ohjeistaa: "Jos lasiaisen irtauma on todettu silmälääkärin vastaanotolla, suositellaan tässä yhteydessä usein voimakkaan fyysisen rasituksen välttämistä kuukauden ajaksi" niin minäpä annan sitten vinkin, että älkää menkö silmälääkärin vastaanotolle niin voitte jatkaa fyysistä rasittumista kaikessa rauhassa. Luulen kyllä että tuolla tarkoitetaan jotain painonnostoa silmämunat pullistuen eikä tavallista kuntoliikuntaa. Kohtahan se selviää...aion jatkaa liikuntaa normaalisti.

Kappale 2: Karvat
Tasan eivät käy keski-ikäisten karvat. Miehillä ne vähenevät ja naisilla lisääntyvät. No, ei naisillakaan tukka varsinaisesti tuuhene, mutta mikään kohta naisen ruumiissa ei osoita karvoituksen vähenemisen merkkejä. Paitsi minulla käsivarret. Kyynärvarteni näyttivät lapsesta asti siltä, kuin esi-isissäni olisi ollut paljonkin gorilloja. "Ne ovat sikiökarvoja ja lähtevät pois kouluikään mennessä" lohdutti lastenlääkäri pikkuista Vanhaa Jäärää ja hänen vanhempiaan. No, minä pysyin sikiönkaltaisessa tilassa keski-ikään asti mutta sitten karvat yks kaks putosivat. Eli jos olet nainen ja kärsit karvaisista kyynärvarsista, toivoa on!

Säärikarvat taas eivät naisilla häviä mihinkään, mutta miehillä alkaa ilmaantua kaljuja läikkiä sääriin. Tähän voisi joku kehittää karvansiirron naisen säärestä miehen sääreen. Meilläkin isäntä harmittelee entisten lähes hobitinkaltaisten kinttujensa paljaita kohtia. Minä mielelläni siirrättäisin omista edelleen karvaisista kintuistani erittäin aktiivisia karvatuppia hänen koipiinsa. Lääkärit hoi, tällaista proseduuria kehittämään kiitos!

Naisilla alkaa myös kasvaa parta. Pakko se on myöntää. Ei tässä nyt joulupukiksi olla muuttumassa, mutta leuka on täynnä vaaleaa hitulaa. Onneksi sentään vaaleaa. Erilaisille karvanpoiston ammattilaisille riittää siis työmaata väestön vanhentuessa.

Käsikirjan seuraavissa osissa tulemme tutustumaan ainakin tuki- ja liikuntaelimistön, naisten alapään ja molempien sukupuolten yläpään vaivoihin. Sikäli jos muistan mitä ajattelin niistä sanoa...