perjantai 3. maaliskuuta 2017

Artisti maksaa -miniloma

Käytiinpä tuossa viime viikonloppuna pikku lomalla Karhulan suunnalla. No, ei se kyllä lomasta käynyt kummallekaan. Se oli sellainen artisti maksaa ja vaimo valvoo tyyppinen rykäisy. Syynä lomaan oli Mr Vanhan Jäärän teinivuosien bändin Admiren yhden keikan 30-vuotisjuhlakiertue paikallisessa Sam's Pubissa.



Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna. Matkalla poikettiin Loviisassa syömässä oikein hyviä leivonnaisia Cafe Vaherkylässä


ja ostamassa miltälie katumarkkinoilta linnunpönttö. Pöntöstä ei nyt kuvaa, ettei tule liikaa pönttöjä tähän kirjoitukseen...huomaat kohta mitä tarkoitan.

Karhulassa bändin jätkät aloittivat roudaus- ja sound check -toimenpiteet ja basistin vaimo lähti Citymarketiin ja Rajamarketiin shoppailemaan. Tämä on se artisti maksaa osuus. Vaikka ihan itsehän minä ostokseni maksoin, mutta yhteistaloudessa vaimon shoppailut ovat kuitenkin pois miehen seuraavan viikon ruokakiintiöstä. On yllättävää miten paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä voi löytää tuikitavallisesta Citymarketista kun sen tarjontaan perehtyy huolellisesti. Myös jotain outoa ja yllättävää voi löytyä esimerkiksi wc-tiloista kuten tämä jonkun ylihygieenikon petaama pönttö.


Ostin silmälasien päälle laitettavat aurinkolasit, jumppahousut ja -rintsikat. Rajamarketista löytyi yksi pikku tuliaisjuttu erään ystävän lapselle. Sitten katsoin parhaaksi suunnata kohti hotellia, koska muut lähistön kaupat ovat luokassa Asko ja Gigantti jne ettei vahingossa innostuisi ostamaan sohvaa tai jääkaappia.

Hotellitarjontaa Karhulassa on yllättävänkin paljon, nykyisin vaihtoehtoja on kaksi, yhdessä vaiheessa jopa kolme. Se luksusvaihtoehto valitettavasti poistui valikoimasta epäilemättä konkurssin takia. Valitsimme nykyisestä tarjonnasta Cumuluksen.

Cumuluksessa sain huoneen, jonka kuva sai Whatsappiin lähetettynä risteilyaiheisia kommentteja.


Jep, Karhula-cruises. Risteilyllä oli viihdettäkin, lähinnä henkilökunnalle. Purettuani tavarat, ajattelin katsella hieman televisiota. Mutta huoneen telkkari ei reagoinut mitenkään kaukosäätimen nappien paineluun ja aggressiiviseen osoitteluun. Mitä tästä opimme...testaa hotellihuoneen telkkaria ENNEN kuin purat tavarat. No, minä marssin respaan ilmoittamaan, että telkkarin kaukosäätimestä lienee paristot loppu. Respaneiti hakee minulle viereisestä huoneesta kaukosäätimen. Se toimii viereisessä huoneessa normaalisti. Vaan eipä toimi meikäläisen huoneessa. Vika on siis telkkarissa eikä kaukosäätimessä. Respaneiti ehdottaa muuttoa viereiseen huoneeseen. En lämpiä ehdotukselle kun tuli purettua ne tavarat...saahan telkkaria säädeltyä historialliseen tyyliin painelemalla telkkarissa olevia nappeja. "Ok, mutta jos muutat mielesi, tule kertomaan" sanoo respaneiti. Minulla ei kestä kovin kauaa huomata, että telkkarin napeista en jostain syystä pysty vaihtamaan kanavaa kuin hotellin infokanavan ja TV1:n välillä. Koska 70-luvullakin oli enempi kanavia, päätin mennä respaan kertomaan muuttuneesta mielestäni.

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin aloittaa muutto-operaatio huoneesta 139 huoneeseen 137. Respaneiti auttoi roudauksessa. Olipa hänelläkin siis jotain tekemistä, mistä hän tuntui olevan ihan iloinen. Ei mikään vauhdikas turistirysä tuo Karhulan Cumulus. Tavarat saatiin roudattua ja pääsin katselemaan joltain kanavalta Grammyjen jakotilaisuutta - melkein yhtä hyvin olisin voinut tyytyä siihen pelkkään infokanavaan ja TV1:een.

Admiren saatua keikkaa edeltävät toimenpiteet valmiiksi, lähdimme kakkoskitaristi Maden ja hänen vaimonsa kanssa oikein Kotkan keskustaan syömään, syystä että Karhulasta ei löydy kuin pari pizza-kebab-paikkaa. Ravintola Canttiinin annoksissa oli kussakin noin puoli kiloa perunaa eri muodoissa, mutta muuten sapuska oli ihan ok.

Sitten taas hotellille juomaan pussikaljaa ja katsomaan telkkarista Avaraa luontoa. Kahdeksan maissa suuntasimme keikkapaikalle, keikan oli tarkoitus alkaa kymmenen maissa. Meikäläisen ohjelmassa pari tuntia epäluontevaa seurustelua puolituttujen ja tuikituntemattomien kanssa, Mr Vanhan Jäärän osalta sama homma, mutta korkeampi tuttuuden aste. Jännitys hiukan tiivistyi, kun säveltäjä-ykköskitaristi Vesku ja rumpali Timmy olivat olleet katsomassa Kotkan Titaanit - Imatran Ketterä -jääkiekko-ottelua kannattaen eri joukkueita eikä kumpaakaan kuulunut paikalle. Lopulta saapui Vesku, mutta Timmyä ei vaan näkynyt ja huolestuimme hajosiko bändi urheilullisiin erimielisyyksiin. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt vaan koko bändi saatiin kasaan suht hyvissä ajoin ennen keikkaa.

Sitten reilu tunti armotonta kasariheviä tai stadionrokkia pubimittakaavassa...kaljuuntuvien miesten tukkaheviä...ihan mitä vaan. Tässä näyte, jossa näkyy paljon riehaantuneita naisfaneja - kuten kunnon bändin keikalla pitääkin.


Minä fiilistelin, valokuvasin ja videoin. Ja kertaalleen poseerasin itsekin.





Ja naureskelin, kun tuli mieleen että Made näyttää ihan Leonardo di Capriolta The Revenantissa ja katselee huolestuneena ympärilleen, että hyökkääkö se karhu taas jostain (karhujahan Karhulassa tietenkin on joten huoli ei lie täysin aiheeton).



Keikka oli ohi vähän klo 23 jälkeen ja sitten yritettiin saada itse kunkin pulssi hieman tasaantumaan ennen Cumulukseen vetäytymistä. Loppujen lopuksi olimme hytissämme sammuttamassa valoja hiukan yhden jälkeen. Uni tuli basistin vaimolle hiukan viiden jälkeen rauhoittavasta lääkkeestä (muustakin kuin parista siideristä) huolimatta. Miten VOI olla niin vaikea nukkua??

Aamiaisella järjestin hauskat kotivideot (vai hotellivideot) tyyppistä hupaa onneksi olemattomalle yleisölle. Laihdutuskuurin seurauksena kaikki housuni ovat muuttuneet enempi hiphopparille kuin rokkarille sopiviksi. Otin kaikkein isoimmat farkut, purin ne ja ompelin ne uudestaan kasaan, jolloin niistä tuli melko lailla pillifarkut. Tämän siis tein hyvissä ajoin ennen hotelliaamiaista. Aamiaisella kumarruin nostamaan lattialle pudottamaani servettiä ja pyllyn puolelta kuului kovaääninen POKS. Ei päässyt paukku vaan "...on pillihousuni haaroista ratkenneet" lauleli armas mieheni Dingoa. Onneksi tuli ostettua Citymarketista ne jumppahousut niin ei tarvinnut lähteä kotimatkalle alkkarit vilkkuen. Cumuluksessa oli muuten jogurttijäätelöä aamiaisella, nam! Sellainen reissu. Päättyi perinteiseen "mä en enää ikinä lähe mihinkään" -fiilikseen vaikka kyllähän se on aina noita rock-tähtiä mukava katsella lähietäisyydeltä, etenkin sitä omaa sellaista!






perjantai 24. helmikuuta 2017

Outo talo

Sisustusbloggaaja en ole eikä minusta sellaista koskaan tule, kun en tunne halua pysyä ajan hermolla kirjoittamalla esimerkiksi seinääni HOME. Enkä myöskään ymmärrä mitä vitsiä on julkaista 10 kuvaa jostain kukkamaljakosta hiukan eri kuvakulmasta. Mutta tehdäänpä silti tällä kertaa talobloggaus ja kerrotaan meidän talon oudoista alkuperäispiirteistä, jotka vielä yli kuuden vuoden asumisenkin jälkeenkin meitä ihmetyttävät - ja osin ilahduttavat.

Talon myi meille silloin noin 55-vuotias hyvin rauhallisen, hiljaisen ja vaatimattoman oloinen marimekkoon pukeutuva lastenneurologi. Naisen tyylistä ei olisi mitenkään voinut arvata, että hän halusi petrata perus-talopakettia tilaamalla normaalin huonekorkeuden sijaan korkean olohuoneen.



Tämä ominaisuus meitä aina ilahduttaa, mutta sen kustannuksella jäi rakennusvaiheessa joitakin muita ehkä hivenen tärkeämpiä ja käytännöllisempiä ominaisuuksia pois.

Rakennuspiirustuksista löytyy takka, mutta sellaista ei talosta löydy vaikka kuinka etsisi. Sen kuuluisi olla tässä kuvassa oikealla näkyvän pehmopallin paikalla.



Vastapäätä olematonta takkaa oli alkuperäisessä keittiössä halkolaatikko. Se onkin tosi kätevä varuste takattomassa talossa. Sen tilalle hommasimme oikopäätä pakastimen, koska talossa ollut ruma ja ikäloppu pakastin taas oli syrjäyttänyt siivouskomeron, joten huushollissa ei ollut siivouskomeroakaan ollenkaan. Mutta olipa halkolaatikko. Ehkä siellä säilytettiin imuria.

Siivouskomerona saattoi toimia myös kodinhoitohuone, jossa ei ollut minkäänlaisia kalusteita. Ei ole tosin vieläkään, koska en näe niille tarvetta. Mitä ihmettä ihmiset säilövät niissä kodinhoitohuoneista löytyvissä keittiönkaappien kaltaisissa kalusterivistöissä? Lattiassa oli reikä lavuaarin viemäriä varten, mutta ei kuitenkaan vesiputkia lavuaarin hanaa varten. Jakotukki törrötti tyylikkäästi suoraan ylös lattiasta mitenkään kainostelematta. Mikä mielenkiintoisinta, vesiputket sojottivat suoraan ylös talon betonisesta pohjasta. Jos pyykkikone räjähtäisi, vesi valuisi suoraan talon perustuksiin. Rakensimme hädissämme puusta pienoisen silokonilla saumatun aidan jakotukin ympärille estääksemme enimmän veden valumisen perustuksiin vaikkapa lämminvesivaraajan haljetessa. Samoin nikkaroimme purettujen vaatekaappien rakenteista näkösuojan jakotukille. Näkösuojakaan ei ollut kovin tyylikäs kunnes Mr Vanha Jäärä sai miehille täysin epätyypillisen sisustuspuuskan noin vuosi sitten ja ehdotti näkösuojan verhoilemista kankaalla. Aika hyvähän siitä tuli vanhalla vahakankaalla päällystettynä.




Oudoin juttu oli kuitenkin kylpyhuone, jossa oli noin 15 vuoden ajan ollut "wc-varaus".



Siis että joku ihminen haluaa sijoittaa rahansa korkeaan olohuoneeseen, mutta jättää vessanpytyn tilalle reiän lattiaan? Talossa on toinenkin vessa, joten pihan perällä ei sentään tarvinnut asioida, mutta kuitenkin. Voisin vielä ymmärtää, että tietyntyyppinen hörhöihminen tekee niin, mutta talon rakennuttaja ei todellakaan vaikuttanut miltään hörhöltä. Noh, me korjasimme tilanteen - tai kätevä remonttireiskamme Vatanen sen kyllä teki - ennen sisäänmuuttoa tehdyn kylppäriremontin yhteydessä.


Kuusi vuotta tässä on nyt asustettu ja alkuperäisistä kummallisuuksista on vielä korjaamatta puuttuvan takan asentaminen. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vaihtaa olkkarin lattiakin. Aika aikaa kutakin - omakotitalostahan eivät hommat lopu. Kun saa toisessa päässä taloa remontin valmiiksi, saa aloittaa toisesta päästä uudestaan. No, ehkei ihan. Mutta pieni remontti silloin tällöin piristää kummasti kun saa purkaa parisuhdepatoumiaan!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Älyvapaat seinätekstit

Koska erilaiset tekstimuotoiset seinätarrat ja tekstitaulut ovat onneksi kuulemma menossa pois muodista, uskallan vihdoinkin tunnustaa, että olen koko ajan pitänyt suurinta osaa niistä äärettömän typerinä. Yleisen mielipideilmaston alkaessa vähitellen hivuttautua puolelleni, uskallan nyt julkisesti naureskelle parhaille seinään kiinnitetyille höperyyksille. Jutun kuvamateriaalina seinäkoristeita ilman tekstiä.

HOME
Tämä on ihan ykkösinhokki - koulujen kirous, virastojen vitsaus ja usean asunnonkin riesa. Sairastuttaa monet ihmiset pahastikin ja aiheuttaa riitoja oikeudessa. Miksi ihmeessä siis ihmiset haluavat kirjoittaa sen seinälleen?


HAPPINESS IS NOT A DESTINATION IT IS A WAY OF LIFE
Menemättä lauseen filosofiaan, repostellaan ensin hiukan siinä käytettyä kieltä. Kirjoitin tuon ensin vanhasta muistista ja kirjoitin "Happiness is not a destination BUT a way of life". Näin asian saisi ilmaistua yhdellä kieliopillisesti järkevämmällä lauseella. Sitten muistin, että ainiin, yksi lauseen sivuärsytyksistä liittyy siihen, että se on kirjoitettu pökkelöenglannilla. Mutta mitä tarkoittaa, että onnellisuus on elämäntapa? "Ole aina iloinen, niin kuin pieni peipponen" luki muistokirjoissa Vanhan Jäärän lapsuudessa. Olisiko se sama asia? Tahtoisiko joku sen seinälle?


DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY
Huooh. Mitkä ovat vaihtoehdot? Do more of what makes you unhappy? Do less of what makes you happy? Kai sitä nyt kaikki mieluiten tekisivät onnellistavia asioita, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Ja jos vaikkapa suklaan syömisestä tulee onnelliseksi, kannattaako sitä siltikään harrastaa joka päivä?



KEEP CALM AND CARRY ON
Toisen maailmansodan aikaisen englantilaisen siviiliväestön rauhoittelupropagandan päätyminen kotien seinille on minulle totaalimysteeri. Työpaikan jatkuvassa härdellissä tämä on ihan validi ohje, mutta en silti kaipaa siitä muistutusta nokkani eteen. Mutta kenen kotona on niin tiukat paikat, että tarvitsee jatkuvaa muistutusta rauhallisena pysymisestä? Vastaus: pikkulapsiperheiden....


ALWAYS KISS ME GOODNIGHT
Jos tästä tarvitsee muistuttaa, on paras laittaa avioeropaperit vetämään.

KITCHEN 24/7 SELF SERVICE
Meidän keittiö ei kyllä ole auki 24/7. Kolmelta yöllä jääkaapilla voileipää kasaava saa kyllä meillä nopeasti palautuksen ruotuun. Joissain kodeissa ilmeisesti ei.



I NEVER READ. I JUST LOOK AT PICTURES. - Andy Warhol
Tämä on varsinainen typeryyden kirsikka kakun päällä. Onko jotenkin hienoa kehua lukemattomuudellaan? Vai onko tämä lause muistuttamassa ihmisiä lukemisen tärkeydestä ja Andyn yksinkertaisuudesta? Vähän epäilen tuota jälkimmäistä tulkintaa, koska kodeissa, joissa tämä juliste on seinällä, harvemmin näkyy kirjahyllyjä.


En edes uskalla kysyä löytyykö teiltä tekstejä seiniltä...arvaatte varmaan, että meiltä ei.



perjantai 3. helmikuuta 2017

Rakastan testejä! Nyt levätestiin!

Tunnustus: testit ovat kivoja. Ei kuitenkaan mitkään ylioppilaskirjoitukset, inssiajot eivätkä verikokeet vaan sellaiset omaan luonteeseen ja toimintatapoihin liittyvät. Nuorena oli suurta hupaa tehdä naistenlehtien testejä. "Mikä on parisuhteesi tila?" Ei paljon haitannut vaikkei ollut parisuhdetta, testin saattoi hyvin tehdä imaginäärisellä poikaystävällä. Hiukan myöhemmin kiinnostuin enemmän vähän vakavammista persoonallisuustestistä. Esim Myers-Briggs-testin tulokset aiheuttivat suurta polemiikkia työpaikalla kun niitä jollain kurssilla tehtiin. Nykyisin tuokin vaihe on mennyt ohi, Vanhan Jäärän persoonaa ei hetkauteta enää mihinkään suuntaan, joten aivan sama mitä testit sanovat. Nykyisin minua kiinnostavat enää lähinnä erilaiset ympäristöaiheiset testit.

Hesarissa on "levätesti" eli kuinka paljon elintapasi kuormittavat Itämerta. Minä sain tästä testistä suht puhtaat paperit verrattuna keskivertosuomalaiseen:




Toki tällaista paikallista ympäristökuormitusta mittaavat testit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Jos syön suomalaista naudanlihaa, kuormitan Itämerta. Onko siis parempi, että siirryn brasilialaisen naudan syöjäksi? Jutussa sanottiin myös, että on (tietenkin) parempi syödä uransa päättänyt lypsylehmä kuin erikseen pelkästään pihviksi kasvatettu nautaeläin. Jossain toisessa jutussa sanoi, että jauheliha on pääasiassa lypsykarjan lihaa. Lihantuottajat hoi, voisiko tästä saada merkinnän naudanlihapakkaukseen! Itse mieluimmin haluaisin syödä lypsykarjan lihaa. Jos meillä nautaa syödään, se useimmiten on jauhelihaa, joten sikäli ehkä ollaan oikeilla jäljillä. Minua ei broileria ostaessani yhtään kiinnosta, onko broilerit kasvattanut Möttösen tila Takahikiällä vai Yli-Otsalohkon tila Peräseinäjoella. Riittää aivan hyvin kun kerrotaan onko se suomalaista vai ei. Mutta lihan lypsykarjataustaisuus olisi erittäin hyödyllinen tieto!

Testissä oli myös hauskaa katsella testiin valmiiksi täytettyjä keskivertokansalaisen arvoja. Tai oliko se nyt oikeastaan hauskaa...pikemminkin kummallista ja hiukan pelottavaa. Jokainen suomalainen tempaisee viikossa 3 litraa maitoa ja/tai piimää naamariinsa. Liekö tässä luvussa lasten kulutus mukana? Kyllä kai. Mutta jokunen litra jäänee aikuisillekin. Maidon ja piimän juomisen lopettaminen on erittäin näppärä keino vähentää ympäristökuormitusta. Jokainen suomalainen juo myös 2 litraa olutta viikossa. Jaaha, täytyy alkaa tempoa ankarasti, että saadaan kiintiöt täyteen. Etenkin kun minun täytyy täyttää myös alkoholista luopuneen puolisoni kiintiö. Huhhuijaa, rankka viikonloppu edessä.

Testailkaapa leväkontribuutiotanne!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Käänteentekevä flunssadieetti

Alkuvuodesta eri mediat pursuavat erilaisia dieettiohjeita. Meno on ehkä jossain määrin järkeistynyt vuosien varrella ja enää ei tuputeta mitään ihmedieettejä vaan ihan suht järkeviä "syö vähemmän kuin kulutat"-tyyppisiä ohjeita. Mutta eihän tammikuu olisi mistään kotoisin ilman yhtä ihmedieettiä, joten Vanhan Jäärän Epätieteellinen Tutkimuskeskus VJETK esittelee flunssadieetin.

Vanha Jäärä on marraskuusta asti ortopedin suosituksesta yrittänyt pudottaa painoaan vaihtelevalla menestyksellä. Keino on se, että neljänä päivänä viikossa syödään vain noin 1100kCal ja kolmena päivänä saa syödä normaalisti noin 1800-2000kCal. Laskennallisesti tällä menetelmällä pitäisi lähteä 400-500g viikossa, mutta totuus on matematiikkaa ihmeellisempää.

Erehdyin syksyllä näkemään osan englantilaisesta "dokumentista" (sitaattien käytön syy selviää myöhemmin), jossa lihavat ihmiset oli jaoteltu kolmeen kategoriaan heidän ylipainonsa syyn takia ja kaikille kolmelle ryhmälle neuvottiin omalle syömätyylille parhaiten sopiva dieetti. Yhden ryhmän dieetti oli muunnos pätkäpaastosta eli 5:2-dieetistä, jossa kahtena päivänä viikossa syödään hyvin vähän ja viitenä normaalisti. Mutta mullistavaa tässä oli, että ohje oli näinä kahtena vähäkalorisena päivänä karpata eli välttää hiilihydraatteja ja väittivät (paskiaiset), että kaloreita kuluu enempi, koska ketoosi alkaa jo näinkin lyhyiden karppauspätkien tuloksena.

 Porkkanajäädykettä, nam! (Oikeasti se on jäinen keittokimpale)

Minähän siis englantilais"tutkijoiden" harhauttamana aloitin touhun niin, että karppasin neljä päivää viikossa 1100kCal energiamäärällä. Kananmuniin kyllästyin alta aikayksikön. Proteiinipatukat, raejuusto, paistettu kana ja porkkanat, perhanan porkkanat, tökkivät pahasti. Ensimmäisenä viikkona paino putosi peräti 1,5 kg, mutta siihenpä hyytyi. Koska ruokavalio tökki muutenkin, päätin joulun jälkeen kokeilla samaa 3:4 menetelmää mutta unohtaen hiilihydraattien välttelyn. Hedelmät ja ruisleipä, tervetuloa! No, kappas, painohan alkoi pudota. Päätelmä: Karppaus on kusetusta. Noh, ei se taida olla, mutta sitä pitäisi harrastaa koko ajan ja pointti on kai se, että karppaamalla voi laihtua ilman, että tarvitsee pudottaa päivittäistä kalorimäärää. Meikäläisestä ei kuitenkaan ole popsimaan raejuustoa ja porkkanoita viikot läpensä. Pitää saada hedelmiä, leipää, pastaa, perunaa ja joskus hiukan karkkia ja pullaakin...

 Vanha Jäärä suosittelee säännöllisiä kimppuja laihduttajan ja/tai flunssapotilaan piristykseksi!


Sitten siihen mullistavaan flunssadieettiin. Tämän viikon tiistaina havaitsin olevani melko massiivisessa räkätaudissa, joka jatkuu edelleen. Syönyt olen samalla 1100kCal/päivä kaavalla ja tadaa, neljässä päivässä on lähtenyt 900g!!! Päätelmä: rään tuottaminen kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Eli jos tahdot laihtua, käy halailemassa flunssaisia lähimmäisiäsi ja homma hoituu.

 Flunssadieetin tykötarpeita.

Sivupäätelmä: koska rään tuottaminen kuluttaa runsaasti energiaa, räkä todennäköisesti myös sisältää runsaasti energiaa (vrt. äidinmaito). Ehkäpä ihmiskunnan kannattaisi panostaa räkään uusiutuvana energiamuotona - sitä on yleensä runsaasti tarjolla etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla talvisaikaan, jolloin ja jossa (äidinkielenmaikkani kierähti nyt haudassaan) energian kulutuskin on suurta. Ei aavistustakaan miten räästä saisi tehtyä sähköä, mutta siitä vaan nyt teekkarit ja muut propellipäät innovoimaan!