perjantai 8. helmikuuta 2019

Vinkkejä ekologisempaan asumiseen

Uusin Avotakka mainosti, että seuraavassa numerossa "20 vinkkiä, joilla kevennät asumisen hiilijalanjälkeä". Tuskin maltan odottaa maaliskuuta ja sitä, että alkaako sekin lista sillä perinteisellä: lämmityskaudella pidä asunnon lämpötila 21 asteessa. En muuten pidä ja ajattelin nyt itse yrittää lähestyä tätä teemaa vähän "besides the obvious" ajattelun kautta. En taida päästä 20 vinkkiin, tai voi olla että pääsisinkin, mutta ei niitä kukaan jaksaisi lukea Vanhan Jäärän jaarittelevan esitystyylin takia. Katsotaan montako tulee - ja montako jaksatte lukea.


 Suurin osa keskivertosuomalaisen  päästöistä syntyy asumisesta ja asumisessa suurimmat päästöt syntyvät lämmityksestä, lämmityksestä ja lämmityksestä, joten keskitynpä minäkin näihin teemoihin, mutta en antamaan vinkkejä kuinka selvitä hengissä 21 asteen sisälämpötilassa.

Aloitetaanpa teineistä, joiden hiilijalanjälki on jopa monta numeroa suurempi kuin koon 46 tennarinsa. Keskivertoteini ei todellakaan ole mikään Greta Thunberg vaan kuin teollisuusvaltio: ymmärtää vain rahalla ostettavia päästökiintiöitä. Siispä:

1) Sido teinin viikkoraha suihkussakäyntiaikaan. Esim. viikkoraha on N euroa ja standardisuihkun kesto 4 minuuttia. Jokainen alkava minuutti päälle neljän minuutin vähentää viikkorahaa eurolla. Tai kahdella. Mikä nyt onkaan hyvä tavoite. Tällaisia päästötavoitteita teinikin ymmärtää.

2) 5G:n tullessa jääkaapitkin maagisesti yhdistyvät internetiin ja voivat ilmoitella omistajilleen, että osta lisää (kaura)maitoa. Tätä odotellessa lie paras hankkia lasiovella varustettu jääkaappi tai jonkinlainen kamerasysteemi jääkaapin sisälle, jotta teinin ei tarvitse seistä minuuttitolkulla jääkaapin ovi auki sisältöä naama pitkänä tuijottaen. Lopputuloshan on aina sama:"Äitii/isää, miks meillä ei oo mitään syötävää?" Ehkäpä lukko jääkaapin ovessa on halvin ja varmin ratkaisu.

Naispuolinen pitkätukkainen teini lie suihkuttelun ennätyshenkilö, mutta itse kunkin on syytä tarkastella suihkussa ja saunassa käytettyä aikaa.

3) Pidä hiukset lyhyenä. Jopa kaljuna jos sopii tyyliin. Tästä olen muistaakseni kirjoittanut ennenkin. Lyhentää huomattavasti suihkussakäyntiaikaa kun ei tarvitse lotrata hoitoaineen kanssa ja huuhdella niin maan perusteellisesti joka käänteessä. Oma suihkimisaikani on hyvin lähellä kolmea minuuttia.

 Bloggaaja työssään juuri eilen kampaajalla käyneenä.

4) Älä hyvä ihminen mene suihkuun jos et tarvitse suihkua. Aikuinen ihminen ei sitä joka päivä yleensä tarvitse jos ei ole urheillut. Pese vain strategiset paikat kuten kainalot ja haaroväli lavuaarilla/vessanpytyllä. Tosin jaapa jaa, omalla kohdallani tämä menetelmä vie luultavasti enemmän vettä kuin suihkussakäynti ilman hiusten pesua, johon kuluu alle kaksi minuuttia. Mutta suosi tätä jos aina suihkun avatessasi tapaat juuttua sinne useiksi minuuteiksi.

5) Älä suhtaudu saunomiseen suihkun kaltaisena itsestäänselvyytenä. Saunominen noin kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja juhannuksena) lie suurin syy siihen, miksi Jäärätalous käyttää huomattavasti keskiverto-omakotiasukkia vähemmän sähköenergiaa. Suhtaudu saunomiseen harvinaisena herkkuna ja juhlahetkenä. Jos saunot joka päivä, vähennä aluksi vaikkapa kertaan viikossa ja siitä edelleen kertaan kuukaudessa. Jos käyt kuntosaleilla tms urheilupaikoissa, sauno siellä. Samalla kiukaan lämmityksellä saadaan hiostettua monta saunojaa.

Sitten siitä lämmityksestä. Kiinnostaisi tietää asuvatko nämä suositusten kirjoittajat itse 21 asteen lämpötilassa? Kun meillä katselukorkeudelle asennettu lämpömittari näyttää 24 astetta, näyttää sama mittari lattialle asetettuna 21 astetta. Tässä lämpötilassa Jääräkin pärjää. Ei niin, että rinnan korkeudella on 21 ja lattialla 18.

6) Pidä jalat lämpimänä. Villasukat, huopatöppöset jne...Jos varpaat ovat lämpimät, pysyy loppukroppakin paremmin lämpimänä.



7) Vilukohtauksen yllättäessä älä mene saunaan tai kuumaan suihkuun äläkä varsinkaan kylpyyn vaan laske vatiin lämmintä vettä ja lämmitä siinä jalkaterät. Toimii mainiosti. Meidän saunan tärkein tehtävä on säilyttää Vanhan Jäärän jalanlämmitysvatia (ja siivousämpäreitä, painepesuria, tikkaita ja remonttikeittiöjakkaraa).



8) Opettele miten asuntosi lämmitys ja ilmanvaihto toimivat. Tämä on avain kaikkiin seuraaviin kohtiin ja asumisen energiatehokkuuteen ylipäätään.

9) Älä pidä kämppää pätsinä. Kuten sanottu, 21 astetta ei tarvitse olla tavoitelämpötila paitsi lattian rajassa. Minä juuri ja juuri tarkenen kotona, mutta käydessäni talviaikaan kylässä muiden kodeissa, havaitsen yleensä, että niissä on tuskaisen kuuma ja asukkaat saattavat jopa kuljeskella ilman sukkia. Sukattomia ihmisiä näkee muuten paljon myös Instagramissa. Jos kotona tarkenee ilman sukkia, siellä on todellakin aivan liian kuuma.

10) Jos lähdet matkalle tai mökille (mihin pitää tietenkin sanoa, että älä lähde!) niin pienennä asuntosi lämmitystä ja ilmanvaihtoa matkan ajaksi.

11) Kylmällä ilmalla: älä tuuleta. Jos osaat käyttää kämppäsi ilmanvaihtoa (ja se toimiikin), ei normaalisti tarvitse tuulettaa koskaan. Meillä ei tuuleteta ikinä - paitsi jos piparkakut kärähtävät pellille. Kylmällä ilmalla voi ilmanvaihtoa myös pienentää. Kuumalla ilmalla: älä tuuleta, paitsi yöllä kun ulkoilma on viileämpi kuin sisäilma. Silloin kaikki lävet auki ja ilmanvaihto täysille.

Tähän tämä lista nyt hyytyi, koska joidenkin asioiden viisaudesta ja päästöistä olen hyvin epävarma, toisin kuin jotkut ilmastolliset besserwisserit. Meillähän on nykyisin takka, joka riittää kovallakin pakkasella ainoaksi lämmönlähteeksi. Pienellä pakkasella sitä ei edes viitsi polttaa, koska tulee liian kuuma. Mutta onko ilmastollisesti parempi polttaa takkaa, josta pienhiukkaset posottavat mitenkään suodattamatta suoraan taivalle VAI käyttää lämmitykseen sähköä, jonka fossiilisiinkin perustuvassa tuotannossa lie jonkinlaiset suodattimet voimalan piipussa? Asumisen energialuokituksen mukaan puulämmitteisen talon energialuokka on automaattisesti huomattavasti parempi kuin sähkölämmitteisen. Miksi? Jos kaikkia pientaloja alettaisiin lämmittää pelkällä puulla, täällähän kuljettaisiin sellaisessa savussa ettei eteensä näkisi! Kyllä ei voi olla hyvä juttu se.



Myös öljylämmitys on energiaviranomaisten mukaan parempi kuin sähkölämmitys. Miksi fossiilisen polttoaineen polttaminen pientalossa on hyvä homma siihen verrattuna, että sitä poltetaan autossa? Miksi sähköauto on hyvä, polttomoottoriauto huono kun taas taloissa asia on päinvastoin?

Entäpä sitten vihreä sähkö? Me olemme tilanneet sellaista. Sähköinsinöörinä tiedän kuitenkin, että sähköverkossa ei ole sellaisia filttereitä, että meidän pistorasioista virtaisi vain tuulivoimalla tuotettua sähköä. Mitä tapahtuu, jos ihmiset innostuvat ostamaan vihreää sähköä enemmän kuin sitä on tarjolla? Rakennetaanko Suomeen enemmän aurinko/aalto/tuulivoimaa vai ostetaanko Ruotsista ja Norjasta enemmän vesivoimaa? Millä toimenpiteellä voin kannustaa valtiota satsaamaan uusiutuvaan energiaan - onko vihreän sähkön ostamisesta mitään apua, vai saanko sillä vain vesivoimaa naapurimaista? Pitäisi varmaan yrittää panostaa eduskuntavaaleissa sopivan puolueen ja ehdokkaan valintaan, niin sitten voi taas ainakin valittaa seuraavat neljä vuotta.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Pahepäiväkirja tueksi elämänmuutokseen

Taas on se aika vuodesta kun tehdään jaloja lupauksia aloittaa uusi ja terveempi elämä. Vanhalla Jäärällä olisi tarjolla ihan uusi menetelmä laihduttamiseen, nenän valkaisuun ja tupakoinnin lopettamiseen. Kokeilepa tällaista: älä muuta elintapojasi aluksi mitenkään mutta tee paheistasi julkisia ja ala pitää haluamassasi some-alustassa niistä päiväkirjaa.


Annan esimerkin omasta erittäin paheellisesta päivästä noin viikkoa ennen joulua (kaikki maininut herkut jaettiin kahteen pekkaan): ruokakaupasta tarttui mukaan Maraboun mint-choko rulla ns. second breakfastiksi. Sekä Ben&Jerry-jätsipaketti jälkiruoaksi korvaamaan edellisenä päivänä syödyn huonoksi osoittautuneen jäätelön aiheuttama mielipaha. Iltapäiväkahvin kaveriksi ostettiin tietenkin pullat. Illalla poikkesin vielä Prismaan etsimään kuminauhaa ja vegaanisia joululaatikoita. Jälkimmäisiä ei löytynyt, joten ostinkin 300g pussin lakritsia.

Jos karkkipussitkin ovat vuosien varrella kasvaneet, niin kyllä ovat alkoholipakkauksetkin. Tässä päiväkirjamenetelmessä viinien hanapakkaukset ovat kiellettyjä ellet sitten aio heilua mittasetin kanssa ja raportoida juomaasi viiniä senttilitran tarkkuudella. Viinipullosta on sentään helppo hahmottaa kulutus - ja kahteen pekkaan viinipullo hupenee yllättävän vikkelästi. Olutta ja vastaavia on helppo mitata pullon/tölkin tarkkuudella, mutta tässäkin lajissa on yleistynyt 24 kpl laatikon ostaminen. Ennen oli tapana päättää etukäteen paljonko juo. Että pistänpä nyt elämän risaiseksi ja ostan 7 pulloa kaljaa. Nykyään ostetaan laatikko kerrallaan ja juodaan niin monta kuin sattuu sillä hetkellä tekemään mieli - mikä saattaa olla hyvinkin enemmän kuin 7.



Tupakan kanssa kannattaa poltettujen savukkeiden määrän raportoinnin lisäksi julkaista itsestään kuvia sauhuttelemassa antaumuksella. Veikkaisin herättävän jonkinlaisia reaktioita.

Ja pahepäiväkirjojen lukijat: paheksuva sana on vapaa. Ei mennä kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin siinä mielessä, että alettaisiin haukkua ihmisiä läskeiksi ja juopoiksi vaan päivitellään vaan niitä merkintöjä. "Aikamoinen sokeripläjäys yhdelle illalle" "Meni näköjään alkoholin riskikäytön rajat reippaasti rikki kolmatta kertaa tässä kuussa" "Et sitten pysty edes kahta tuntia olemaan polttamatta"



Eiköhän tällaisen tuomitsevan tukiryhmän luulisi johtavan tuloksiin melko nopeasti. Tai sitten päiväkirjan pitämisen lopettamiseen...No, kannattaa kokeilla! Itse en kyllä aio. Mutta kokeilkaa te muut! Hyvää tai ainakin kohtuullisen hyvää vuotta 2019!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Minäkö jouluihminen?

Ne, jotka Vanhan Jäärän tuntevat tai ovat ainakin lukeneet aikaisempien vuosien jouluaiheisia kirjoituksia, tietävät, että tähän aikaan vuodesta on v-käyrä huipussaan kun sekä reaalimaailma että some pursuavat joulu sitä ja joulu tätä. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat somen joulukalenterit. Tänä aamuna keksin uuden ärsytyksen kohteen: "apua, joulu on jo noin lähellä ja kauheasti kaikkea on vielä tekemättä" -voivottelun. Mitä ihmettä pitää niin kauheasti pökeltää ennen joulua, että oikein kiirettä ja stressiä pukkaa?


Jouluna tarvitsee olla jotain sapuskaa pöydässä ja ainakin lapsille lahjoja. Siinäpä ne tärkeimmät. Ja tämä lahja-asia sai minut tajuamaan, että minähän se olenkin kaikista jouluihmisistä kaikkein jouluisin. Oikea joulumielisten kantaäiti. Minä nimittäin ostelen joululahjoja ympäri vuoden, joten minulla on aina joulu tehtynä sydämeeni. Ensimmäiset lahjat ostetaan pian menneen joulun jälkeen alkuvuoden alennusmyynneistä. Iittalan ja Finlaysonin alet ovat vakiojouluostospaikkojani - tammikuussa! Tänä vuonna käytin kirjakaupan bonuspisteet alkukesästä miehen kummipojan joululahjaan. Kesän maakuntamatkoilla on aina joulu mielessä. Maakunnista löytää paljon hauskaa perus-Prisman tarjonnasta poikkeavaa pienten firmojen ja käsityöläisten tuotantoa laitettavaksi pukinkonttiin. Loput tilkkeet pukinkonttiin ostetaan sitten lähempänä joulua erilaisilta joulumarkkinoilta, pääasiassa Ornamon designmarkkinoilta. Siksi en ikinä voi päästä tavoitteeseeni saada kaikki joululahjat hankittua viimeistään syyskuun aikana.

Meillä on vaatekaapissa yksi kori varattu lahjojen säilytykseen ympäri vuoden. Nytkin siellä on tavaraa odottamassa joulua 2019, koska tämän vuoden tammikuussa hankittujen juttujen tilalle löytyikin kesällä parempia juttuja. Mutta suomalainen design ei mene ikinä pois muodista, joten sielläpä odottelevat. Ja jurvempikin suomalainen design tulee uudestaan muotiin kun tarpeeksi kauan odottelee. Ymmärrän, että kerrostalokolmiossa lasten kanssa asuessa on mahdoton piilotella kesäalesta ostettua lego-pakettia jouluun asti. Kahden aikuisen taloudessa tällainen kestojemmasysteemi toimii mainiosti. Tälle joululle valitut ja pakatut lahjat "piilotetaan" kekseliäästi tuolin alle.



Jouluruoan suhteen en sitten olekaan mikään joulukokkien kuningatar. Jos minulta kysytään, perinteiset jouluruoat voi unohtaa kokonaan. Mieluimmin söisin jouluna(kin) jotain HYVÄÄ. Kinkkua nyt toki pystyy syömään, mutta onhan olemassa paljon parempiakin lihoja. Mistään laatikoista ja rosollista ja kaloista en tykkää ollenkaan. Mr Vanha Jäärä kuitenkin tahtoo kinkkua ja laatikoita, joten niillä mennään. Itselleni keitän kinkun lisäkkeeksi perunoita ja teen herkkusienikastiketta.

Mutta kukapa on joulukeittiön kuningatar- heidän äidit tekee meidän äitien jouluruoat. Jouluhan on valmisruoan ja puolivalmisteiden ylistämisen juhlapyhä. Jos nyt erehdyn kysymään, että kuka muka tekee sitä ja tätä itse, saan kyllä hep-huutoja, mutta sanoisin, että suurin osa hankkii laatikot ja piparkakku- ja joulutorttutaikinat valmiina. Mitäs sitä sitten enää muuta tarvitaan kuin valmiiksi paistettu kinkku ja valmiiksi graavattu lohi? Helppo homma. MUTTA jos minulta kysyttäisiin, eipä olisi noitakaan. Paitsi joulutorttuja.  Joka tapauksessa kenenkään ei kannata jouluruokien takia hankkia burn-outia, ostaa vaan suosiolla niiden toisten äitien tekemiä sapuskoja.



Isäni oli kyllä kaikkien aikojen kylmähermoisin joululahjojen hankkija. Hän saapasteli Stockmannille perinteisesti aattoaamuna. Silloin muilla osastoilla kuin Herkussa oli typötyhjää ja lahjaostokset sai tehdä aivan rauhassa. Tätä menetelmää ei ehkä aivan kaikille voi suositella.

Stressitöntä joulua, vähemmän on enemmän! Ja myöhemmin on aikaisemmin ei kun aikaisemmin on myöhemmin tai jotain...


perjantai 7. joulukuuta 2018

Jos kaikki ois niin kuin mä...

Itsenäisyyspäivän jälkihumussa on hyvä pohtia hieman suomalaisuutta.

Eli jos kaikki suomalaiset alkaisivat käyttäytyä kuin Vanha Jäärä, mediassa olisi pian tällaisia otsikoita:

Katastrofin ainekset ilmassa - Oodin avajaisiin ei tullut ketään

"Mitä ihmettä minä näillä teen?" - kauppiaalle jäi 1000 ämpäriä kouraan

Mitä Redille pitäisi tehdä - vieläkään ei yhtään asiakasta

Mökkeily vähentynyt dramaattisesti - mökkikuntien yrittäjiä joukolla konkurssiin

Finnair joutuu miettimään strategiansa uusiksi - kaukolennoille ei enää kysyntää

Käänne suomalaisten ruokatottumuksissa - makkara ei myy enää ollenkaan
 - toisaalta suklaan ja jäätelön suosiota ei uhkaa mikään

Kansa kuivui - alkoholin kulutus romahti alle kahden litran

Joukkotyöttömyys uhkaa kotimaista viihdealaa - "Koodariksiko pitää opiskella?" ihmettelee Aku Hirviniemi

Poliitikkojen pelkäämä kysely paljastaa kaupunkilaisten kannan: Länsimetroa ei olisi pitänyt rakentaa ollenkaan

Kupla puhkesi, valmistus lopetettu - nyhtökaura ei koskaan ollutkaan hyvän makuista

Kosmetiikkafirmat kummissaan - eivätkö naiset enää meikkaa?

 Tässä Jäärät kerrankin siellä missä muutkin - Amos Rexissä

Oli helppo keksiä asioita, joita minä (ja armas mieheni) harjoitamme vähemmän kuin keskivertosuomalaiset. Jos kaikki muutkin suomalaiset alkaisivat käyttäytyä samalla lailla, se varmasti päätyisi otsikoihin. Vaikeampi oli keksiä mitä me teemme ja ostamme enemmän kuin keskivertokansalaiset. Kaikki omat puuhathan tuntuvat ihan normaaleilta - eivätkö kaikki tee näin? Mutta jotainhan meidän täytyy syödä makkaran sijaan ja jossain käydä erilaisten avajaisten sijaan.

Miesten uusi aluevaltaus - täyttävät ryhmäliikunta- ja tanssitunnit

Tanssikansa nuortuu - lavoilla säännöllisesti käyvien keski-ikä painui alle 70 vuoden

Pullaa pullaa, enemmän pullaa - pullabuumille ei näy loppua

Alkoholittomien oluiden ja siiderien kysyntä kasvoi eksponentiaalisesti

Kuplia kehiin - kansa tahtookin viininsä nyt vain ja ainoastaan kuohuvana

Irtokarkkilaarit tyhjenevät perjantaisin - perjantaipullolle terveellisempi (?) korvaaja

Mitä ihmiset oikein tekevät Tallinnassa?  Matkailu kasvaa, viinaralli vähenee

Nasevia otsikoita, eikö? Oisko Vanhasta Jäärästä iltapäivälehden toimittajaksi? :-D


torstai 15. marraskuuta 2018

Normaali raksaprojekti eli takka

Pari vuotta oli Jääräpariskunta funtsannut, että pitäisi hankkia takka siltä varalta, että Putin kääntää kaasuhanat kiinni, sähköä aletaan säännöstellä ja meitä uhkaa silloin pakkasella hypotermia ja vesijohtojen jäätyminen.


Niinpä keväällä 2018 aktivoiduin asian suhteen joillakin messuilla. Haastattelin paria takkafirmaa aiheesta "Saako teiltä takan avaimet (eli tulitikut) käteen periaattella?" Ensimmäinen firma sanoi epämääräisesti:"Joooo...ollaan me sellaisiakin projekteja hoidettu..." Toinen taas kuulosti vakuuttavalta ja kertoi, että heidän kauttaan hoituu asentamisen lisäksi myös rakennusluvan haku. Suuntasimme siis takkamyynnin kovimpaan sesonkiaikaan eli kesäkuussa tähän jälkimmäiseen firmaan.

Aluksi kaikki meni ok, valittiin takka, saatiin tarjous ja hyväksyttiin se. Sitten takkafirma ja rakennusfirma tulivat käymään ja mittailemaan paikkoja. Rakennusfirmalle annoin sosiaaliturvatunnukseni rakennusluvan hakemista varten. Sitten ei kuulunutkaan mitään. Espoon kaupungin rakennusvirasto kuitenkin tiedotti nettisivuillaan, että heillä on ruuhkaa, joten emme odottaneet ihmeitä tapahtuvan kovin pikaisesti. Löysin rakennusviraston päätökset netistä ja aloimme kytätä niitä. Elokuun lopussa pöytäkirjoista löytyikin, että meille on myönnetty lupa takkaan ja hormiin. Meille ei kuitenkaan tullut mitään lupapäätöstä, oletimme, että se on lähetetty ainoastaan "agentillemme", joka haki luvan puolestamme. Sitten aloimme innokkaasti odottaa, että takkafirma ottaisi meihin yhteyttä. Kun lupapäätöksestä oli kulunut kolme viikkoa, kärsivällisyytemme petti ja otimme itse yhteyttä takkafirmaan. Sieltä vastattiin aivan muina miehinä, että "juu, takka ja hormi toimitetaan teille ensi viikolla, sen jälkeen voitte ottaa yhteyttä rakennusfirmaan". Jaaha. Tällä tiedottamisella siis parhaassa tapauksessa jonain päivänä olisi vaan saattanut mystisesti tupsahtaa isoja paketteja keskelle pihaa sillä välin kun olemme töissä. Kuljetusfirma sentään onneksi soitteli etukäteen.

Tavara saapui pahvilaatikoihin pakattuna ja hetken päästä alkoi sataa vettä kuin saavista kaataen. Rakennusfirman kanssa ei tietenkään oltu saatu sovittua asennusaikaa samalle viikolle, joten siinä sitä sitten raahattiin pahiten vettynyt paketti itse sisään ja käärittiin loppuja paketteja pressuihin. Piiiiiiitkä piippu vaatii muuten aika ison pahvilaatikon.



Seuraava käänne ennen asennusta oli rakennuslupalaskun saapuminen. Kaupunki osasi mystisesti laskun kyllä lähettää minulle vaikkei itse lupapäätöstä osannutkaan. Lasku hiukan hämmensi, kun siinä oli rakennuslupamaksun lisäksi 90 euron maksu "työnjohdosta märkätiloissa". Eipä ole kaupungin työnjohtajaa meillä näkynyt eikä takka myöskään ole tulossa kylpyhuoneeseen. Tähän löytyi hirvittävällä googlaamisella selitys. Työnjohto ei tietenkään tarkoita työnjohtoa, vaan jotain muuta kaupungin virkamiehen suorittamaa puuhastelua (ei oikein selvinnyt mitä) ja märkätilat olivat lyhenne ilmaisusta "märkätilat ja muut vähäiset toimenpiteet". Suurta hämmennystä siis saatiin aiheutettua pienellä vaivalla.

Asentajan piti tulla yhdeksältä eräänä sunnuntaiaamuna. Puhelin soi noin klo 8.10 ja asentaja ilmoitti bensan loppuneen autostaan ja olevansa kävelemässä kohti bensa-asemaa. Tässä vaiheessa teki mieli ilmoittaa, että unohda koko juttu. Ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa ihmisestä bensan loppuminen, vai antaako? 9.30 hän kuitenkin saapui haalittuaan bensaa jostain. Takka asentui sillä välin kun olimme itse Kotkassa katsomassa 10-tanssin SM-kisoja. Lopputuloksesta ei ole ainakaan amatöörin silmin muuta valittamista kuin että takka on seinään nähden hieman vinossa. Sitä ei pelkkää takkaa katsomalla huomaa, mutta takan edessä olevasta kipinälasista huomaa, että sen reuna ei ole saman suuntainen lattialankkujen saumojen kanssa. Tämä voisi jotakuta tosi tarkkaa ihmistä ahdistaa pahastikin. Me emme onneksi ole niin nökönuukia. Mutta jokunen miinuspiste tästä pitää antaa silti.



Olimme alunperin kuvitelleet, että takan asentamiseen riittäisi toimenpidelupa, mutta koska kerran rakennuslupa oli myönnetty, rupesimme arvelemaan, että ehkä rakennusluvan alainen toimenpide edellyttää valmistuttuaan kaupungin rakennustarkastajan käyntiä. Soitto kaupungille osoitti tämän oletuksen todeksi. Lisäksi kaupungilta selvisi, että nimenomaan rakennusfirman  (ei meidän) pitäisi sopia tarkastuksesta kaupungin kanssa. Jaaha. Yhteyttä rakennusfirmaan, josta selvisi, että kaupungille pitää myös toimittaa paperi ko. rakennusfirman toimimisesta hankkeen valvojana. Se onkin tosiaan varmasti paras hoitaa vasta sen jälkeen, kun hanke on jo toteutettu.

Sitten jäimme odottamaan, että rakennusfirma sopii tarkastusajan, jotta uskallettaisiin polttaa takassa muutakin kuin kynttilää. Onneksi myöskään työnantajamme ei ole kovin nökönuukaa sorttia sen suhteen, että työntekijä ilmoittaa yllättäen olevansa ajankohtana T kotona päästämässä rakennustarkastajan sisään.



Seuraava vaihe oli se, että rakennusfirma ilmoittaa meille, ettei kaupungin rakennustarkastaja vastaa puhelimeen tai soittopyyntöihin ja että voisimmeko me yrittää sopia tarkastusajan. Voi pyhä sylvi. Rakennustarkastaja ei vastannut meidänkään puheluihimme, mutta sähköpostiin kyllä, joten saimme lopulta varattua tarkastusajan noin kuukauden päähän asennusajasta. Tämän jälkeen rakennusfirma kertoi meille, että verottajalle pitää tehdä ilmoitus rakennushankkeesta. Tässä kohtaa aikaa tarkastushetkeen oli hiukan yli kaksi viikkoa ja verottajan sivuilla sanoi, että menee noin kaksi viikkoa, että päätöksestä tulee kuittaus, joka pitää olla mukana rakennustarkastuksessa. Jännäksi menee! Onneksi verottajakaan ei ollut muuten kovin nökönuuka vaan ehti myöntää minulle uuden verokortin ilmoittaessani kotitalousvähennyksestä rakennushankkeesta, josta en ollut tiennyt ilmoittaa.

Rakennusfirma muistutti myös, että meidän pitää esittää myös lupapäätös tarkastuksessa. MIKÄ V***N lupapäätös - eihän meille ole sellaista lähetetty ollenkaan!!

Mikä kaikki meni pieleen? No IHAN KAIKKI mitä tiedottamiseen tulee.
1. Takkafirman olisi pitänyt tiedottaa tavaran saapumisesta oma-aloitteisesti
2. Kaupungin olisi pitänyt lähettää lupapäätös myös sille, jonka puolesta lupaa haettiin
3. Kaupungin laskussa voisi sanoa selkokielellä mistä maksetaan
4. Rakennusfirman olisi pitänyt etukäteen hoitaa valvojailmoituspaperi
5. Rakennusfirman olisi pitänyt kertoa, että tarvitaan kaupungin tarkastajan käynti ja että takassa ei saa polttaa tulta ennen sitä.
6. Rakennusfirman olisi pitänyt kertoa hyvissä ajoin, että verottajalle pitää tehdä ilmoitus
7. Rakennusfirman olisi pitänyt sopia tarkastuskäynti yli kahden viikon päähän siitä hetkestä kun verottajan ilmoittaminen on hoidettu.

Vai olenko väärässä? Pitääkö mun kaikki hoitaa ja potkiskella eri tahoja eteenpäin? Noh, takka on nyt jopa rakannustarkastettu ja käyttöön hyväksytty. Ei vaan vielä olla keritty suorittaa koepolttoa muulla kuin kynttilällä. Aika jämerä (ja kallis) kynttilänjalka...



Jos yhden vaivaisen takan asentaminen on näin vaikeaa, miten helvetin hankalaa voi olla talon rakentaminen? Masokistejako ovat ihmiset, jotka tekevät sen jopa useammin kuin kerran?

En tiedä ovatko masokisteja ne, jotka ovat alkaneet rakennuttaa taloa meidän naapuriin, mutta heidän kaivurikuskinsa on joka tapauksessa sadisti. Heppu ei millään malta odottaa klo 7.00:aan asti aamulla ennen kun alkaa nostella kivenmurikoita kuorma-auton lavalle, vaan ryske ja ryminä alkaa jossain 6.53-6.56 hujakoilla. Mielelläni nukkuisin nuokin tärkeät minuutit, mutta kaivurikuski on eri mieltä. Grrr!