tiistai 12. kesäkuuta 2018

Näin asennat parketin

Nyt on vihdoin lattiassa parketti, jota olen aina halunnut, mutta olen aikaisemmin ollut liian persaukinen hankkiakseni. Noin kuusi kertaa enempi maksoi kuin halvin mahdollinen laminaatti ja kokemusta on myös halvimmasta mahdollisesta laminaatista - ei siinäkään mitään vikaa ole. Mutta on tämä nyt kuitenkin ehkä 66 kertaa hienonpaa ja tietenkin lämpöisempää kroonisesti palelevien varpaitteni alla kuin laminaatti.

Tällaista siitä sitten tuli.


Tämä on mattalakattua lattiaa. Ei todellakaan mitään öljyvahattua. Kiinnostaisi tietää, kuinka moni öljyvahatun parketin valinnut huoltovahaa parkettiaan ohjeiden mukaisesti pari kertaa vuodessa. Tai edes kerran. Epäilen, ettei kovinkaan moni. Itselläni ei ole ainakaan pienintäkään halua siirrellä tavaroita ja huonekaluja ees taas pari kertaa vuodessa lattian vahauksen tieltä.

Homma tietenkin aloitetaan purkamalla vanha lattia pois. Näin saadaan aikaan ainakin vuosi pari sitten kovasti trendikäs betonilattia.


Seuraavaksi asennetaan alusmateriaali. Tähän asti kaikki on vielä aika helppoa ja mukavaa.



Sitten aletaan päästä tosi toimiin ja vähäksi aikaa kaikki helppous ja mukavuus katosivat kuin mattoveitsellä leikaten. Jos joku muukin harkitsee Parlan parketin asentamista, niin tässäpä täsmävinkit Parlan ohjeiden seuraamiseen:
  1. KATSO tarkkaan mitä asennusvideon ukko tekee sillä kädellään, jossa ei ole lyöntikapulaa
  2. Älä ota kirjoitettuja ohjeita aivan kirjaimellisesti
Erilaiset lukkoponttiparketit ja -laminaatithan asennetaan niin, että rivin n+1 urosponttinen sivu asennetaan rivin n naaraspontin huulille ja sitten kullekin parketille ominaiselle menetelmällä  klikataan/kilkutellaan/nytkytellään/hytkytellään/kiroillaan palaset tiiviisti yhteen.

Parlalla heidän ParlaFix-parkettinsa vastaava ohje kuuluu näin:
"Laudan pitkänsivun urospontti asetetaan kevyesti edellisen laudan naarasponttiin siten, että lauta jää lepäämään omalla painollaan hieman pystyyn. Lautaa ei saa vääntää kiinni. Naputa kevyesti lautaa pitkänsivun pontista asennuskalikalla kunnes se laskeutuu alas."

Tähänhän me uskoimme kuin toiset KonMariin. Jos olisimme olleet uskossamme väkeviä, harrastaisimme kevyttä naputtelua edelleen jossain olohuoneen puolen välin paikkeilla. Ei nimittäin tapahdu yhtikäs mitään jos naputtelee kevyesti. Siirryimme siis naputtelemaan raivoisasti. Kolmen parkettirivin jälkeen Mr Vanha Jäärä oli erittäin hikinen ja tavattoman kiukkuinen ja jonkin matkaa parketin ponttia oli aivan paskana ankarasta hakkaamisesta. Siinä vaiheessa laitettiin kalikat ja vasarat pussiin siltä päivältä.

Palattiin tuijottamaan asennusohjevideota. Onko siinä jokin piilosanoma, jota emme ole huomanneet? Kyllä siinä oli. Ukkohan painaa vapaalla kädellään parkettia alas samalla kun naputtelee toisella kädellä. Ilmeisesti hän ei ollut lukenut ohjetta, jossa sanotaan, että lautaa ei saa vääntää kiinni. Seuraavana päivänä uusin menetelmin työn touhuun. Isäntä naputtaa - ei tosin edelleenkään kovin kevyesti, sillä siitä ei ole mitään hyötyä - ja samalla emäntä painaa kädellä parkettisiivua kohti lattiaa. Kas, näinhän tämä alkoi sujua. Asennusvideossa esiintyvä parketti on kyllä jotain erityismallia, sillä meidän parkettimme ei todellakaan niin hentoisella naputtelulla olisi asettunut paikoilleen millään. Meidän puuhistamme olisi kyllä saanut paljon hauskemman asennusvideon - jätimme sen kuitenkin tekemättä.


Loppujen lopuksi raskain vaihe tässä projektissa kolmen ensimmäisen parkettirivin jälkeen oli tavaroiden roudaaminen ees taas. Onhan se ihan kivaa että on satoja kirjoja, cd- ja lp-levyjä silloin kun ne vain nököttävät paikoillaan hyllyssä. Mutta niiden kiikuttaminen sinne ja takaisin ei ole ollenkaan niin hauskaa. VegeJäärän entinen huone muistutti jossain vaiheessa huonosti ylläpidettyä kirpputoria. Ja saunahan on aina oiva säilytyspaikka.




Kaikkein pahin homma oli eteisen miljoonakaapin purkaminen ja siirtäminen. Ikean kalusteet eivät aina ole suunniteltu kestämään uudelleen kokoamista, mutta onneksi tämän kaapin liukuovimekanismi sen kesti. 

Vielä sananen toleransseista. Parketin reunan ja seinään väliin pitäisi jättää 10 mm rako parketin elämisen varalta. Normaali jalkalista on 12 mm paksua. Siinähän on huikeat 2 mm pelivaraa välttää rako jalkalistan edessä. Normitalo on rakennettu niin, että seinät kiemurtelevat hiukan sinne tänne. Että kun parkettisoiron alkupäässä on 10 mm rako seinään, niin loppupäässä saattaa hyvinkin olla 14 mm rako. Tarkka ihminen olisi tietenkin sahannut päädyt tarvittaessa vinoon. No, me emme vaivautuneet siihen saatikka edes kovin tarkkaan mittaamiseen. Menetelmä oli ennemminkin että parkettisoiron alkupäässä oli 12 mm rako ja loppupäässä 16 mm rako. Oho. Onneksi on paljon huonekaluja seinän vierustalla...

Jalkalistojen asentamisessa Mr Vanha Jäärä kyllä kaiken kaikkiaan tsemppasi ja kunnostautui. Ei voi kuin nostaa ison peukun pystyyn tästä työn jäljestä.


Ja ilmeisesti myös siitä, että listat ylipäätään asennettiin heti lattian asentamisen jälkeen. Joku miehen työkaveri oli nimittäin kysynyt hiukan hämmästellen, että meinaatko asentaa listatkin saman tien. Kaipa sitä sitten todellakin on ihmisiä, jotka saattavat asua pitkiäkin aikoja ilman jalkalistoja.

Muutama vuosi sitten kun aloin höpistä olkkarin lattian vaihtamisesta, eräs ystävä kysyi "Miksi?" Ehkäpä tämä kuva makuuhuoneen ja eteisen rajamaastosta vastaa kysymykseen.



Aivan lähiaikoina ei kyllä ruveta makkareiden lattioita vaihtamaan ja tällainen parketti olisi turhan järeää makkareihin muutenkin. Onpa jotain puuhaa tuleville vuosillekin - niin kauan kun jaksetaan könytä lattialle ja ylös tuhat kertaa vuorokaudessa!




tiistai 27. maaliskuuta 2018

Uusi aluevaltaus

Rakkaalla tyttärelläni alias Vege Jäärällä on viehättävä tapa ostella itselleen surutta hiukan liian isoja tai väärän mallisia vaatteita, jotka hän sitten kiikuttaa luottavaisin mielin äidin edulliseen korjausompelimoon muokattavaksi. Ilmeisesti olen onnistunut näissä hommissa varsin hyvin, koska Vege Jäärä päätti aivan omatoimisesti laajentaa ompelimoni toimenkuvaa huonekaluverhoilun suuntaan.

"Äiti, ostin käytetyn nojatuolin. Voitko tehdä siihen harmaan irtopäällisen?" Näillä historiallisilla sanoilla projekti polkaistiin käyntiin. Punavuori Kierrättää -Facebook ryhmä koituu vielä hengen menoksi - entäs sitten kun lapsi ostaa sieltä jonkun Biedermeir-sohvaryhmän ja pyytää verhoilemaan sen?


Tässä tuoli alkuperäisessä asussaan. Istuin- ja selkänojatyynyt olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta edellinen omistaja oli hiplannut käsinojia kiihkeästi tahmatassuillaan, koska niiden kangas oli sangen likainen ja kulunut - siksi tuo vilttiviritelmä. Ja mustavalkoinen raitakuosi ei muutenkaan Vege Jäärän silmää miellyttänyt.

Ennen projektin virallista aloittamista on hyvä vetää tyhjennysharjoitus, jonka tein noroviruksen avulla. Sen jälkeen mieli on kirkas ja ruumis tutiseva. Loput norovirukset kävin levittelemässä Ikeaan saatuani itseni jälleen jaloilleni. Ikeasta ostin hyvin halpaa mutta tukevaa harmaata kangasta, jonka nakkasin pesukoneeseen kutistumaan. Tuolia mittaamatta tehtyjen hihasta ravistettujen arvioiden mukaan kangasta menisi 2,5 metriä, joten ostin 4. Jos jotain projektien hallinnasta olen oppinut, niin varmuusvaraa pitää olla jokaisessa ulottuvuudessa.

Seuraavaksi kävin mittailemassa tuolia ja tein huolelliset mittapiirustukset. Säästän teidät enemmiltä tarinoilta muinaisesta pakollisiin opintoihin kuuluneesta Koneenpiirustus-kurssista. Kuvasta kuitenkin ymmärtää, että ykkönenhän siitä kurssista tuli arvosanaksi. Tärkeintä ei kuitenkaan ole tyyli vaan se, että ompelija itse ymmärtää piirustuksiaan.

 
Vähän kyllä arvelutti projektin pikkuhiljaa edetessä, että ymmärränkö sittenkään piirustuksiani, koska jättimäisen isoa kangaskasaa on melko vaikea hahmottaa ilman tuolia, jonka päälle sitä välillä sovittaa. Kappaleiden leikkausvaiheessa ilmeni jo, että eihän 4 metriä riitä mihinkään vaikka kuinka säästeliäästi yritin kappaleita leikellä. Ja ei kun takaisin Ikeaan ostamaan lisää kangasta. Saipa taas Ikean pehmistä.  Vahvan uskon varassa edettiin kunnes viime sunnuntaina oli aika palata ompeluksineni tuolin luokse ja pukea tuoli uuteen kuosiin. Lopputulos löi koko porukan ällikällä eikä vähiten itse verhoilijan.



"Sehän on kuin tehty siihen" totesi mieheni nerokkaasti. Kappas. Niinhän se on, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että se on sopiva. Mutta jostain syystä olin tällä kertaa onnistunut erinomaisesti ja se todellakin oli sopiva!

40 eurolla olisi Ikeasta saanut johonkin toiseen tuolimalliin irtopäälliset. Tämä tuoli ei ollut enää valikoimassa eikä siihen ollut päällisiäkään saatavilla. Melkein 40 euroa meni kankaisiin ja vetoketjuihin, siihen sitten vielä usean työtunnin tuntihinta päälle. Eli ei kannata alkaa ommella tuolien irtopäällisiä myyntiin. Mutta ainakin opin, että hernekeittopurkki on sopiva sapluuna kulmien pyöristykseen. Eipä siis mennyt tämäkään projekti hukkaan - oppia ikä kaikki!






perjantai 9. maaliskuuta 2018

Pelottavia terveisiä 70-luvulta

Joku oli tuonut työpaikan kahvipisteelle Anna-lehden marraskuulta 1974. Selailimme sitä villi nostalgiankiilto silmissämme. Mainokset olivat kaikkein hauskinta antia.

Kovasti valitetaan yhteiskunnan "pornoistumisesta" mutta enpä muista 2000-luvun puolella nähneeni yhtään mitään mainostettavan ilkialastomalla naisella. Hassuinta tässä on se, että nakupelle mainostaa käsisuihkua, jonka ideahan nimenomaan on, ettei tarvitse riisuutua alastomaksi peseytyäkseen. No, selvisi, ettei tuo ollut edes 70-luvun radikaalein käsisuihkumainos. Tsekatkaapa tätä munanhuuhtojaa!


 Saksimainos hämmästytti myös. Ai uutuus? Vanha Jäärä oli luullut että oranssikahvaisia Fiskarsin saksia on ollut AINA eli ainakin elokuusta 1968 lähtien. Fiskarsin sivuilta tosin selvisi, että olen oikeassa. Saksia on ollut vuodesta 1967 alkaen. Ilmeisesti 1974 on tullut vain uusi malli.


Ja kas, olikos VW Golf olemassa jo vuonna 1974! Minä luulin, että silloin oli vain kuplavolkkareita ja kleinbusseja. Yllättävän modernin näköinenkin tuo on. Ajokokemus räntäsateessa 80 km/h vauhdissa varmaan palauttaisi takaisin 70-luvulle paremmin.

Nämä joululahjavinkit olisivat nykyisin "Hanki trendikkäät retrolahjat kirppareilta"-otsikon alla.


 Muotisivut olivat täyttä törinää!

Kaikki tämä oli kovin hauskaa, mutta lääkäripalstalta löytyi kerrassaan kylmäävä kysymys-vastaus-pari, joka pisti miettimään millaisessa maailmassa 70-luvulla elettiinkään ja koska maailma muuttui.

Kysymys kuuluu näin:


 Ja palstaa pitäneen aikansa julkkislääkärin Pertti Pakarisen vastaus on tällainen:

Taitaapa todella olla aika dynaaminen mies tämä teidän aviosiippanne: isoremmi päällä koko ajan. Näitä perheristiriitoja on mahdotonta ratkoa silloin, kun toista osapuolta ei ole kuultu vielä ollenkaan. Näin ollen minunkin apuni jää mitäänsanomattomaksi nyhjäämiseksi ja sanoja joudutaan kierrättelemään kuin mälliä poskessa.

Tietysti voi olla, että miehenne elinvoima todella on melkoinen. Jos hän ei suutu silloin, kun jaksatte olla mukana, se puhuisi tämän näkökohdan puolesta. Mutta jos hän on sadisti, silloin hän kaipaisi elämäntoverikseen täydellisen masokistin; muut eivät pärjää sellaisen henkilön kanssa, ainakaan avioliitossa.

Niinpä tehtäväksenne jääkin pohdiskella sitä, oletteko masokisti, joka nauttii alentamisesta, kurituksesta ja terrorista. Jos olette, hyvä on. Mutta jos ette ole, on tehtävä johtopäätöksiä. Näitä taas teidän asioissanne ei pysty tekemään kukaan muu kuin te. 

Mutta muistakaa, että avioliitto on kahden kypsän ja aikuisen välinen liitto, joka on solmittu vapaaehtoisesti ja sen ylläpitämiseen tarvitaan molempien tahto.

Siis että mitä? Dynaaminen mies, jonka elinvoima lienee melkoinen??!! Onko lukijoiden joukossa lainoppineita: onko vuonna 1974 tilanne ollut se, että puolison pahoinpitely ei ole ollut rikos? Kammottaa ajatellakin, että olen elänyt aikana, jolloin vaimoa on saanut huoletta viskoa hiuksista pitkin lattioita ja se on ollut ihan ok.

Totta on, ettei perheristiriitoja voi ratkoa ilman molempien osapuolien kuulemista, mutta eihän tässä ole kyseessä mikään ristiriita vaan pahoinpitely, joka on poliisiasia. Paitsi, että 70-luvulla ei ilmeisesti ollut.

Jotkut jaksavat aina marista, että ennen oli kaikki paremmin, mutta kyllä pikakatsaus 70-luvulle osoitti, että eipäs ollutkaan. Edelleen toki on perheväkivaltaa, mihinkäs se maailmasta katoaisi, mutta enpä usko, että kukaan vastaisi puolisonsa pahoinpitelemälle, että "onpas teillä dynaaminen siippa".

Huh! Kylläpä elämmekin aika hyviä aikoja nykyään!
!

perjantai 23. helmikuuta 2018

Hyväosaisten kupla

Olen tainnut ennenkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta menköön toisenkin (tai kolmannenkin?) kerran, koska toisto on dementian äiti. Nykyäänhän ihmiset elävät kaltaistensa kanssa kuplassa, oli kupla sitten punavihreä, oranssiturkoosi, pinkkiruskea tai mikä vaan. Me elämme sellaisessa kuplassa, jonka väristä en tiedä, mutta jonka sisällä olevat matkustelevat paljon. Tässä kuplassa on ihan yhtä normaalia kysyä:"Missä olette viime aikoina käyneet?" (ja vastaukseksi ei odoteta kirjastossa tai lähikaupassa) kuin:"Mitä kuuluu?" Tuntemani ihmiset (itsemme mukaan lukien) ovat viimeisen noin vuoden aikana käyneet ainakin seuraavissa paikoissa: Meksiko, Vietnam, Dubai, Kambodza, Lontoo, Alpit (en muista tarkemmin missä), Malta, Tokio, Florida ja läntisen Välimeren risteily lähtien Barcelonasta.

Menee kauan ennen kuin Suomessa näyttää taas tältä.

Huomatkaa että listalla ei esimerkiksi esiinny Thaimaata koska se on "so last season". Lisäksi Jääräpariskunta on tuttavapiirissään melkein ainoa, joka harrastaa jotain niin säälittävää kuin Tukholman risteilyt. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme itsekin matkustelleet "ansiokkaasti". Syksyllä tosiaan Välimeren risteilyllä ja viime viikolla kävimme Lontoossa, josta tämän jutun kuvat ovat. Pääsiäisen jälkeen on varattu säälittävä Tukholman risteily. Viimeksi mainittua lukuunottamatta ei siis ole tarvinnut häpeillen mumista jotain epämääräistä vastausta "Missä olette viime aikoina käyneet?" -kysymykseen. Mutta hei haloo, onko tässä mitään järkeä? Aktiivista kamppailua ilmastonmuutoksen puolestahan tämä ees taas lentely ja laivailu on.


Tylypahkan suuri sali...


...ja pikajuna.

Mitäpä sitä sitten tekisi ylenmäärin läjittyvälle rahalle jos ei matkustelisi? Ankara shoppailukaan ei ole ekologinen vaihtoehto. Sijoittaisi rahansa poikimaan lisää rahaa - ja olisi entistä suuremmissa ongelmissa kasaantuvan likviditeetin kanssa. Paras tapa päästä rahasta eroon on varmasti sijoittaa lähialueen palveluihin ja ruokaan. Kun keski-ikäinen syö, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kaikki tarttuu takuuvarmasti reunoille.


Kiinalaisen uuden vuoden koristelua.

Toivottavasti joku edes havaitsee tässä pientä ironiaa. Hävettääkö Vanhaa Jäärää? No kyllä hävettää. Minä en tunne ollenkaan niitä ihmisiä, joilla ei todellakaan ole varaa matkustella - edes Tukholmaan. Tai jotka eivät voi tuosta vaan ostaa uutta lamppua olkkariin vaikka vanha vielä toimii tai uusia kenkiä mätsäämään hiljattain hankitun käsilaukun kanssa. En välttämättä halua laajentaa kuplaani, mutta haluaisin, että tässä omani kaltaisessa kuplassa kelluvat ihmiset ymmärtäisivät kuinka etuoikeutetussa asemassa he ovat. Ja että oman kuplan ihmisten matkailu- ja shoppailuaiheiset some-päivitykset eivät ole mikään uusi normaali.

 The White Tower.

Hesarissa oli hiljattain juttua siitä, että työn ja varallisuuden uusjako saa jopa hyvin toimeentulevat kettuuntumaan. Kas kun ihminen ei vertaa tilannettaan omaan tilanteeseensa 20 vuotta sitten, jolloin asuttiin kaksiossa ja kuljettiin bussilla ja oltiin iloisia jos päästiin Tallinnaan, vaan vertaisiinsa nykyhetkessä, jolloin ottaa älyttömästi päähän kun naapurilla on hienompi auto. Vaikka itselläkin on omakotitalo, Mersu ja matkalippu Balille.

Mr Vanha Jäärä ja hopeinen kylpyamme vai jättiläissokerikko? Oikea vastaus samppanjajäähdytin.


Victoria&Albert-museosta löytyi myös suomalaisen Kim Simonssonin teos nurkasta häpeämässä.

Jos olet samankaltaisessa kuplassa kuin minä, käypä katsomassa Tuntuuko tutulta? Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttely Valokuvataiteen museossa. Eipä juuri näyttänyt tutulta. Sateenkaari ja sairaala näyttävät samalta köyhälle ja rikkaalle, ihminen itse ja hänen kotinsa eivät. Ajatuksen aihetta itse kullekin.




perjantai 9. helmikuuta 2018

Posti se palvelee ja pankki myös...

Puuha-Peten ystävät voivat rallattaa otsikkoa Peten tunnussävelmällä ja jatkaa "aamulla alkaa se palvelutyö". Tosiaan. Vanha Jäärä on hivenen turhautunut näihin kahteen instituutioon. Enpä taida olla tuntemuksieni kanssa yksin. Kerrotaanpa mikä mättää. Voitte sitten vapaasti jakaa vastaavanlaisia kokemuksia kommenteissa.

Olen Koti&Keittiö -lehden tilaaja. Helmikuun numero ilmeistyi torstaina 1.2.2018. Jaettiinko sitä minulle? No ei. Jaettiinko perjantaina? Ei. Kyllä varmaan maanantaina? Ehei. Maanantai-iltana menin seikkailemaan Postin sivuille antaakseni palautetta. Ensin selvisi, että minun postinumeroalueellani ei ole jakeluhäiriöitä. Jaa. Löysin palautelomakkeen, jossa luvattiin:"Jakeluhäiriöstä voit olla meihin yhteydessä oheisen lomakkeen kautta, jonka ohjaamme suoraan alueesi jakeluesimiehelle." Hienoa. Kerroin mikä mättää ja annoin puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteeni, jotka olivat pakollisia tietoja täytettäväksi.

Jäin odottelemaan, että tiistaina palautteeseeni vastattaisiin ja/tai lehti tulisi. Eipä. No, ehkäpä keskiviikkona. Ei kumpaakaan. Joten keskiviikkoiltana täytin saman palautelomakkeen uudestaan ja mainitsin, että olen valittanut asiasta jo maanantaina. Torstaina soitin Koti&Keittiö -lehteen ja he lupasivat lähettää uuden lehden ja toivoimme yhdessä, että posti tällä kertaa suoriutuisi.

 Posteljooni toi eilen kuitenkin Avotakan. Kappas!

Alueeni jakeluesimies ei ole toistaiseksi korvaansa lotkauttanut minun palautteelleni, joten tänä aamuna yritin soittaa Postin yleiseen palvelunumeroon kysyäkseni, että miksi teillä ON tällainen palautelomake, jos palautteisiin ei reagoida mitenkään! Ensin sain kuulla kolmella kielellä, että puhelu nauhoitetaan, johon tuumin vain että "hyvä, onpa teilläkin seuraavissa pikkujouluissa jotain jutun juurta". Sitten piti painella nappeja:"Paina yksi, jos haluat haistattaa meille paskat suomeksi. Tryck två om du vill samma på svenska" jne. Lopulta pääsin kuuntelemaan surkeaa jonotusmusiikkia - maksua vastaan tietenkin. Muutaman minuutin jonotus lannisti minut, mikä oli epäilemättä tarkoituskin ja katkaisin puhelun. Jäänpä nyt vain jännittyneenä odottelemaan saapuuko lehti joskus - vai saapuuko peräti kaksi lehteä. Kahden lehden saapumiseen en kuitenkaan usko, käsitykseni postinjakelusta alueellamme on, että viikon aikana jakamatta jääneet postit heitetään ennen seuraavan viikon alkua roskikseen.

Sitten pankkiin. Lähdemme ensi keskiviikkona Lontooseen ja tarkoitus olisi ottaa varmuuden vuoksi jonkin verran puntia käteisenäkin mukaan. Ajattelin tänään mennä pankkiini Nordeaan vaihtamaan valuuttaa. Nyt valistuneet ihmiset jo naureskelevat räkäisesti, että kaikkea se Vanha Jäärä kuvitteleekin Nordean konttorissa tekevänsä! No, enhän minäkään ihan idiootti ole. Ensin tarkistin, onko lähimmissä konttoreissa kassapalveluita ollenkaan. Eipä tietenkään ole enää. Leppävaarassa olisi. Tässä vaiheessa aloin olla jo suht varovainen ja aloin setviä kuuluuko kassapalveluihin Leppävaarassa valuutanvaihto. Haku Nordean omilta sivuilta ei tuntenut termiä "valuutanvaihto" ollenkaan eikä sellaista toimenpidettä ollut myöskään pankkipalvelujen hinnastossa. Aloin pitää melko todennäköisenä, ettei Nordea vaihda käteistä valuuttaa konttoreissaan enää ollenkaan. Haku googlesta sanaparilla "nordea, valuutanvaihto" vahvisti, että tällainen palvelu on loppunut jo huhtikuussa 2016! Sitä minä vaan ihmettelen ja hiukan myös mieleni pahoitin, että Nordea lähettelee minulle paljonkin asiakastiedotteita, joissa kerrotaan joitain aivan toisarvoisia asioita, mutta eivät huhtikuussa 2016 tasan tarkkaan ole kertoneet minulle riittävän ilmaisuvoimaisesti lopettavansa käteisen ulkomaanvaluutan vaihtamisen. Lisäksi olen tuohtunut Nordealle siitä, että en ole myöskään saanut sijoitusneuvontaa, jossa selitettäisiin, kuinka voisin sijoittaa varojani veroparatiiseihin. Ilmeisesti on jokin avainasiakastakin korkeampi luokka, joka ainoastaan on oikeutettu veroparatiisivinkkeihin.

 Kotoa löytyvästä valuuttavarannosta ei ole Lontoossa apua.

Kuinkas teillä Kusti polkee ja pankki palvelee?

P.S.
Tilannepäivitys pari tuntia myöhemmin: Posti ilmeisesti seuraa blogiani, koska sain heiltä hetki sitten vastineen palautteeseeni. Siitäkös minulla vasta riemu repesi. Vastine kuuluu näin:

Hei,
Saimme vastauksen jakelulta:
"Alueen postinjakelussa on ollut jakeluhäiriöitä ilmoitettuna aikana, mutta siitä on päästy jo yli eli kaikki postit
ajalta 1.-5.2.2018 on jaettu asiakkaille. Mm. torstain 1.2. keliolosuhteet ja perjantain 2.2.mielenilmaus on vaikuttanut asiaan."
Ovat käyneet palautteen läpi jakelussa ja pyrkivät pitämään huolta että postit tulevat jälleen jatkossa ajallaan postinjakelun laadun varmistamiseksi.

Pahoittelemme tapahtunutta.

Ystävällisin terveisin
 H.R. Asiakaspalvelu

Ai kaikki postit on jaettu asiakkaille. No, helmikuun Koti&Keittiö oli sitten kai näkymätön erikoisnumero. Eipä tässä sitten enää auta itkeä.