perjantai 30. toukokuuta 2014

Kierrätyskierrätyskassi

Otsikko kuulostaa vähän Harry Potterista reväistyltä, mutta se on kyllä ihan tästä maailmasta. Piti kirjoittamani tänään jostain ihan muusta, mutta jääköön se teitä kaihertamaan ensi viikkoon asti, sillä eilen syntyi ajankohtaisaihe: uutta tuotetta jätteistä.

Monenlaiset jätökset sopivat uusien tavaroiden raaka-aineiksi paitsi Vanhan Jäärän vakaan mielipiteen mukaan eivät sukkahousut ja kuormalavat (eurolavat, trukkilavat, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua). Sukkahousuista ei ehkä koskaan kukaan ole mitään väsännytkään muuten kuin huumorimielessä Niksi-Pirkkaan - vai mitä sanotte sipuleiden roikuttamisesta keittiön katosta hiutuneista Amareista tehdyssä sipulipussissa? Mutta ne kuormalavat, jotka täyttävät sisustuslehdet ja -blogit!?! Vanha Jäärä ei voi ymmärtää miksi joku haluaa tehdä sohvapöydän tikkuisesta ja ties-missä-maanneesta puusta, joka on valmiiksi kasattu malliin joka ei toimi oikein muuna kuin - kuormalavana. No, ei siitä sen enempää (tällä kertaa...jonain kertana kuormalavat saavat kyytiä kunnolla). Sohvapöytiin kuitenkin kun mentiin, niin Mr Vanhan Jäärän entisellä kolleegalla oli sohvapöytä tehty autonrenkaista ja niiden päälle asetetusta lasilevystä. Vaikka en ihmettele että tällä sisustustyylillä kyseinen herra pysyi poikamiehenä, niin idea on itse asiassa nerokas ja ratkaisee iänikuisen talvi/kesärenkaiden säilytysongelman rengashotellia edullisemmalla tavalla.

Eilen tapahtui kuitenkin jonkinlainen kirkkopyhien sekaantuminen ja helatorstai alkoi tuntua todella puuduttavasti pitkätorstailta. Niin puuduttavasti että könysin keittiön alakaappiin, jossa majailee tyhjien Juhla Mokka -pussien kokoelmani ja päätin vihdoin pukertaa niistä jotain. Töissä suurin osa porukasta kuuluu Juhla Mokkaa "nauttivaan" kahvikassaan ja sain jokin aika (tämä voi Vanhan Jäärän terminologiassa tarkoittaa mitä tahansa aikaa 2 viikon ja 2 vuoden välillä) sitten inspiraation alkaa keräillä tyhjiä kahvipusseja tarkoituksenani tehdä niistä joskus jotain. Aluksi poimin niitä itse työpaikan keittiön roskiksesta silloin kun satuin muistamaan eikä niitä kertynyt kovinkaan rivakkaan tahtiin. Mutta sitten reipas kolleegani Reinhold (nimi muutettu) tarttui toimeen ja valjasti koko kahviporukan laittamaan pussit talteen meikäläistä varten. Niitä alkoikin kertyä hälyyttävää tahtia ja hädissäni etsin netistä vinkkejä kahvipussien hyödyntämiseen. Juhla Mokka -pusseista ommeltu aidon kokoinen sika kyllä olisi mahtava maskotti työpaikan kahvipisteelle, mutta valitettavasti meikäläisen ompelutaitojen ulottumattomissa.

Päätin tehdä jotain sikaa simppelimpää: pöytätabletteja. Sekään ei mennyt tietenkään niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen neljästä pussissa ommeltu tabletti oli muhkurainen kuin Itä-Suomen maisema. Tuijottelin sitä aikani ja päätin tietenkin ommella niitä lisää ja odotella inspiraatiota. JOTAIN niistä muhkuraisista lämisköistä varmasti saisi kasaan. Ja sai:
Jätepaperien keräyskassin!Oikeanpuoleinen astia on meidän entinen ja nykyinen jätepaperiastia, mutta sen huono puoli on ollut se, että siitä pitää painomusteesta tummuvin pikku kätösin kaivaa paperit pois ja tunkea ne toiseen kassiin keräyspisteeseen vietäväksi. Tämä kahvipussikassi mahtuu juuri ja juuri tuon korin sisään ja lehdet voi ladata suoraan siihen ja tadaa, sitten vain nostetaan (pitäen toisella kädellä kiinni korista ja vienosti kiroillen) kahvipussikassi pois ja painellaan kohti kierrätyspistettä!

ÄLKÄÄ kysykö mitään ohjetta...reilut kaksi tuntia kamppailin tuon kanssa eilen ja pohjan kiinnittäminen oli suoraan sanoen persiistä. Hihnat ovat entisestä vyölaukusta, jota käytin joskus muinoin etelänmatkoilla, mutta päätin vihdoin lopettaa Välimeren maiden kansalaisten esteettisen piinaamisen vierailuillani.

Tälläista tällä kertaa. And hey hey hey, let's be careful out there (kesälaitumille kirmaava nuoriso huomenna)!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kaikki alkaa siivouskaapista

Blogin nimestä voisi kuvitella että kyseessä on panimoteollisuuden limuviinaa teineille piilomainostava some-yritelmä tai karppaajien kokkausvinkkikokoelma. Mutta ei.

Hiili viittaa hiilijalanjälkeen, mikä taas viittaa erittäin laveaan ja hajanaiseen ympäristönäkökulmaan. Hapoilla taas viittaa siihen, että (maito)hapoillehan sitä ihmisparka menee yrittäessään ottaa huomioon ympäristönäkökulmia jokapäiväisessä toiminnassaan. Pitäisikö paperinenäliina heittää vessanpönttöön vai sekäjätteisiin (biojätteet eivät ole vaihtoehto jos kompostoi itse kuten Vanha Jäärä tekee) vai olisiko parempi käyttää kangasnenäliinoja? Montako kertaa työmatka pitäisi sotkea fillarilla autoilun sijaan jos kerran vuodessa tahtoisi käydä kaupunkilomalla Keski-Euroopassa kasvamattamatta vuotuista hiilijalanjälkeään?

Näitä juttuja on turha ottaa kovin vakavissaan eikä niistä kannata ainakaan hernettä nenään vetää, sillä herneille on paljon parempaakin käyttöä. Tässä ei tule olemaan laskelmia kotimaisten kasvihuonetomaattien ja Espanjalaisten lentotomaattien ekologisista eroista eikä ilmalämpöpumpun säästämästä sähköstä (vaikka tästä kyllä löytyisi Mr Vanhan Jäärän excelistä ihan validia dataa kuukausien keskilämpötiloja myöten). Uutta settiä olisi tarkoitus pukata joka perjantai (saas nähdä kuinka ämmän käy...).

Ja sitten päivän epistolaan, jonka aiheena siis siivouskaappi. Hoplaa, saanko esitellä siivouskaappimme:
Nyt pitäisi herätä kysymys että miten tämä liittyy mihinkään. Ja minä vastaan että tietenkin siten, että jos haluaa suojella lähiympäristöään hukkumasta pölyyn niin pölynimuri on erittäin tarpeellinen taistelupari.

Jotta perheen teininkin saisi suuremmitta mukinoitta tarttumaan imuriin, on hyödyksi pitää siivouskaappi siistinä. Meidän teinillä on vertailupohjana isänsä siivouskaappi. Siellä imuria pitää panttivankina roinan ja roippeen symbioosista syntynyt hirviö, joka hyökkää kimppuun aina kun siivouskaapin ovea raottaa.

Teinin imurointitulokseen siivouskaapin siisteys ei valitettavasti auta. Imurointi suoritetaan jonkinlaisella pienimmän haitan (eli vaivan) periaatteella välttäen huolellisesti nurkkia, johtokasoja ja huonekalujen siirtämistä. Tässä suhteessa teini muistuttaa robotti-imuria. Rinnastus on kohdallaan siksikin että erään ystäväni perheessä robotti-imuri on lähes lemmikin asemassa ja kantaa - joskaan ei (toivottavasti) tottele - nimeä Ville.

Tässä kaikki tällä kertaa. Tarinan opetus on siis: pidä roinahirviöt poissa siivouskaapista niin lähiympäristö pelastuu!