perjantai 23. helmikuuta 2018

Hyväosaisten kupla

Olen tainnut ennenkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta menköön toisenkin (tai kolmannenkin?) kerran, koska toisto on dementian äiti. Nykyäänhän ihmiset elävät kaltaistensa kanssa kuplassa, oli kupla sitten punavihreä, oranssiturkoosi, pinkkiruskea tai mikä vaan. Me elämme sellaisessa kuplassa, jonka väristä en tiedä, mutta jonka sisällä olevat matkustelevat paljon. Tässä kuplassa on ihan yhtä normaalia kysyä:"Missä olette viime aikoina käyneet?" (ja vastaukseksi ei odoteta kirjastossa tai lähikaupassa) kuin:"Mitä kuuluu?" Tuntemani ihmiset (itsemme mukaan lukien) ovat viimeisen noin vuoden aikana käyneet ainakin seuraavissa paikoissa: Meksiko, Vietnam, Dubai, Kambodza, Lontoo, Alpit (en muista tarkemmin missä), Malta, Tokio, Florida ja läntisen Välimeren risteily lähtien Barcelonasta.

Menee kauan ennen kuin Suomessa näyttää taas tältä.

Huomatkaa että listalla ei esimerkiksi esiinny Thaimaata koska se on "so last season". Lisäksi Jääräpariskunta on tuttavapiirissään melkein ainoa, joka harrastaa jotain niin säälittävää kuin Tukholman risteilyt. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme itsekin matkustelleet "ansiokkaasti". Syksyllä tosiaan Välimeren risteilyllä ja viime viikolla kävimme Lontoossa, josta tämän jutun kuvat ovat. Pääsiäisen jälkeen on varattu säälittävä Tukholman risteily. Viimeksi mainittua lukuunottamatta ei siis ole tarvinnut häpeillen mumista jotain epämääräistä vastausta "Missä olette viime aikoina käyneet?" -kysymykseen. Mutta hei haloo, onko tässä mitään järkeä? Aktiivista kamppailua ilmastonmuutoksen puolestahan tämä ees taas lentely ja laivailu on.


Tylypahkan suuri sali...


...ja pikajuna.

Mitäpä sitä sitten tekisi ylenmäärin läjittyvälle rahalle jos ei matkustelisi? Ankara shoppailukaan ei ole ekologinen vaihtoehto. Sijoittaisi rahansa poikimaan lisää rahaa - ja olisi entistä suuremmissa ongelmissa kasaantuvan likviditeetin kanssa. Paras tapa päästä rahasta eroon on varmasti sijoittaa lähialueen palveluihin ja ruokaan. Kun keski-ikäinen syö, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kaikki tarttuu takuuvarmasti reunoille.


Kiinalaisen uuden vuoden koristelua.

Toivottavasti joku edes havaitsee tässä pientä ironiaa. Hävettääkö Vanhaa Jäärää? No kyllä hävettää. Minä en tunne ollenkaan niitä ihmisiä, joilla ei todellakaan ole varaa matkustella - edes Tukholmaan. Tai jotka eivät voi tuosta vaan ostaa uutta lamppua olkkariin vaikka vanha vielä toimii tai uusia kenkiä mätsäämään hiljattain hankitun käsilaukun kanssa. En välttämättä halua laajentaa kuplaani, mutta haluaisin, että tässä omani kaltaisessa kuplassa kelluvat ihmiset ymmärtäisivät kuinka etuoikeutetussa asemassa he ovat. Ja että oman kuplan ihmisten matkailu- ja shoppailuaiheiset some-päivitykset eivät ole mikään uusi normaali.

 The White Tower.

Hesarissa oli hiljattain juttua siitä, että työn ja varallisuuden uusjako saa jopa hyvin toimeentulevat kettuuntumaan. Kas kun ihminen ei vertaa tilannettaan omaan tilanteeseensa 20 vuotta sitten, jolloin asuttiin kaksiossa ja kuljettiin bussilla ja oltiin iloisia jos päästiin Tallinnaan, vaan vertaisiinsa nykyhetkessä, jolloin ottaa älyttömästi päähän kun naapurilla on hienompi auto. Vaikka itselläkin on omakotitalo, Mersu ja matkalippu Balille.

Mr Vanha Jäärä ja hopeinen kylpyamme vai jättiläissokerikko? Oikea vastaus samppanjajäähdytin.


Victoria&Albert-museosta löytyi myös suomalaisen Kim Simonssonin teos nurkasta häpeämässä.

Jos olet samankaltaisessa kuplassa kuin minä, käypä katsomassa Tuntuuko tutulta? Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttely Valokuvataiteen museossa. Eipä juuri näyttänyt tutulta. Sateenkaari ja sairaala näyttävät samalta köyhälle ja rikkaalle, ihminen itse ja hänen kotinsa eivät. Ajatuksen aihetta itse kullekin.




perjantai 9. helmikuuta 2018

Posti se palvelee ja pankki myös...

Puuha-Peten ystävät voivat rallattaa otsikkoa Peten tunnussävelmällä ja jatkaa "aamulla alkaa se palvelutyö". Tosiaan. Vanha Jäärä on hivenen turhautunut näihin kahteen instituutioon. Enpä taida olla tuntemuksieni kanssa yksin. Kerrotaanpa mikä mättää. Voitte sitten vapaasti jakaa vastaavanlaisia kokemuksia kommenteissa.

Olen Koti&Keittiö -lehden tilaaja. Helmikuun numero ilmeistyi torstaina 1.2.2018. Jaettiinko sitä minulle? No ei. Jaettiinko perjantaina? Ei. Kyllä varmaan maanantaina? Ehei. Maanantai-iltana menin seikkailemaan Postin sivuille antaakseni palautetta. Ensin selvisi, että minun postinumeroalueellani ei ole jakeluhäiriöitä. Jaa. Löysin palautelomakkeen, jossa luvattiin:"Jakeluhäiriöstä voit olla meihin yhteydessä oheisen lomakkeen kautta, jonka ohjaamme suoraan alueesi jakeluesimiehelle." Hienoa. Kerroin mikä mättää ja annoin puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteeni, jotka olivat pakollisia tietoja täytettäväksi.

Jäin odottelemaan, että tiistaina palautteeseeni vastattaisiin ja/tai lehti tulisi. Eipä. No, ehkäpä keskiviikkona. Ei kumpaakaan. Joten keskiviikkoiltana täytin saman palautelomakkeen uudestaan ja mainitsin, että olen valittanut asiasta jo maanantaina. Torstaina soitin Koti&Keittiö -lehteen ja he lupasivat lähettää uuden lehden ja toivoimme yhdessä, että posti tällä kertaa suoriutuisi.

 Posteljooni toi eilen kuitenkin Avotakan. Kappas!

Alueeni jakeluesimies ei ole toistaiseksi korvaansa lotkauttanut minun palautteelleni, joten tänä aamuna yritin soittaa Postin yleiseen palvelunumeroon kysyäkseni, että miksi teillä ON tällainen palautelomake, jos palautteisiin ei reagoida mitenkään! Ensin sain kuulla kolmella kielellä, että puhelu nauhoitetaan, johon tuumin vain että "hyvä, onpa teilläkin seuraavissa pikkujouluissa jotain jutun juurta". Sitten piti painella nappeja:"Paina yksi, jos haluat haistattaa meille paskat suomeksi. Tryck två om du vill samma på svenska" jne. Lopulta pääsin kuuntelemaan surkeaa jonotusmusiikkia - maksua vastaan tietenkin. Muutaman minuutin jonotus lannisti minut, mikä oli epäilemättä tarkoituskin ja katkaisin puhelun. Jäänpä nyt vain jännittyneenä odottelemaan saapuuko lehti joskus - vai saapuuko peräti kaksi lehteä. Kahden lehden saapumiseen en kuitenkaan usko, käsitykseni postinjakelusta alueellamme on, että viikon aikana jakamatta jääneet postit heitetään ennen seuraavan viikon alkua roskikseen.

Sitten pankkiin. Lähdemme ensi keskiviikkona Lontooseen ja tarkoitus olisi ottaa varmuuden vuoksi jonkin verran puntia käteisenäkin mukaan. Ajattelin tänään mennä pankkiini Nordeaan vaihtamaan valuuttaa. Nyt valistuneet ihmiset jo naureskelevat räkäisesti, että kaikkea se Vanha Jäärä kuvitteleekin Nordean konttorissa tekevänsä! No, enhän minäkään ihan idiootti ole. Ensin tarkistin, onko lähimmissä konttoreissa kassapalveluita ollenkaan. Eipä tietenkään ole enää. Leppävaarassa olisi. Tässä vaiheessa aloin olla jo suht varovainen ja aloin setviä kuuluuko kassapalveluihin Leppävaarassa valuutanvaihto. Haku Nordean omilta sivuilta ei tuntenut termiä "valuutanvaihto" ollenkaan eikä sellaista toimenpidettä ollut myöskään pankkipalvelujen hinnastossa. Aloin pitää melko todennäköisenä, ettei Nordea vaihda käteistä valuuttaa konttoreissaan enää ollenkaan. Haku googlesta sanaparilla "nordea, valuutanvaihto" vahvisti, että tällainen palvelu on loppunut jo huhtikuussa 2016! Sitä minä vaan ihmettelen ja hiukan myös mieleni pahoitin, että Nordea lähettelee minulle paljonkin asiakastiedotteita, joissa kerrotaan joitain aivan toisarvoisia asioita, mutta eivät huhtikuussa 2016 tasan tarkkaan ole kertoneet minulle riittävän ilmaisuvoimaisesti lopettavansa käteisen ulkomaanvaluutan vaihtamisen. Lisäksi olen tuohtunut Nordealle siitä, että en ole myöskään saanut sijoitusneuvontaa, jossa selitettäisiin, kuinka voisin sijoittaa varojani veroparatiiseihin. Ilmeisesti on jokin avainasiakastakin korkeampi luokka, joka ainoastaan on oikeutettu veroparatiisivinkkeihin.

 Kotoa löytyvästä valuuttavarannosta ei ole Lontoossa apua.

Kuinkas teillä Kusti polkee ja pankki palvelee?

P.S.
Tilannepäivitys pari tuntia myöhemmin: Posti ilmeisesti seuraa blogiani, koska sain heiltä hetki sitten vastineen palautteeseeni. Siitäkös minulla vasta riemu repesi. Vastine kuuluu näin:

Hei,
Saimme vastauksen jakelulta:
"Alueen postinjakelussa on ollut jakeluhäiriöitä ilmoitettuna aikana, mutta siitä on päästy jo yli eli kaikki postit
ajalta 1.-5.2.2018 on jaettu asiakkaille. Mm. torstain 1.2. keliolosuhteet ja perjantain 2.2.mielenilmaus on vaikuttanut asiaan."
Ovat käyneet palautteen läpi jakelussa ja pyrkivät pitämään huolta että postit tulevat jälleen jatkossa ajallaan postinjakelun laadun varmistamiseksi.

Pahoittelemme tapahtunutta.

Ystävällisin terveisin
 H.R. Asiakaspalvelu

Ai kaikki postit on jaettu asiakkaille. No, helmikuun Koti&Keittiö oli sitten kai näkymätön erikoisnumero. Eipä tässä sitten enää auta itkeä.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Valoa kansalle

Sisustus Jäärä täällä pitkästä aikaa, hei! Tai ehkä pikemminkin Valaistus Jäärä. Tapahtui nimittäin niin, että Vanha Jäärä sanoi olohuoneessaan:"Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli. Tai ehkä pikemminkin keltaisuus, mutta eipä mennä vielä yksityiskohtiin.

Meillä oli olkkarissa tällainen lamppu, joka ostettiin 14,5 vuotta sitten edelliseen asuntoon.


Edelliseen asuntoon se osoittautui liian pitkävartiseksi ja kiinnitettiin kattoon ilman tuota kettinkiä. Vanhan olkkarin se valaisi ihan kiitettävästi, siellä meillä ei ollut kuin yksi toinen lamppu ja sekin oli lukunurkkauksessa, jota kukaan ei koskaan käyttänyt. Tässä nykyisessä asunnossa sai kiinnittää lamppuun roimasti kettinkiä, mutta valoteho ei riittänyt alkuunkaan. Niinpä meillä on vähän joka nurkassa jonkinlainen lisävalaisin, kattolampun lisäksi olkkarista löytyy viisi (5) muutakin valaisinta. Oli siis aika sanoa "tulkoon valkeus", mutta sitä edelsi kyllä piiiiitkä harkinta.

Nyt uskallan julkisesti tunnustaa myös mieheni Asuu-Sisustajan-Kanssa nähden, että ensiksi harkitsin Flosin megalomaanista kattokruunua. Siis tätä.

FLOS 2097/30 valaisin kromi
Kuva Laatukalusteen sivulta

Mutta siivoamista inhoava mutta siisteydestä kuitenkin pitävä sivupersoonani tuumaili, että nuo lukuisat sähköjohdot alkavat varmasti näyttää kammottavilta kerättyään pölykerroksen päälleen. Ja pölyjen pyyhkiminen sähköjohdoista ei kyllä ole kenenkään hommaa. Eikä tuo ole kovin halpakaan...

Vaan sitten suosikkimme Remppa vai Muutto saapui apuun. Jillian oli erääseen keittiöön valinnut lampun, josta Mr Vanha Jäärä tokaisi heti:"Toi on aika kiva" ja se polkaisi vaimonsa päässä olkkarin lampunvaihtoprojektin heti täyteen käyntiin. Seuraavana päivänä olinkin jo tilannut cdon.comista, jonka en sitä ennen edes tiennyt myyvän lamppuja, House Doctorin Molecular 5 valaisimen. Ostos oli suorastaan edullinen - ainakin tuohon Flosin häkkyrään verrattuna - koska se sattui olemaan alennuksessa ja yli 100 € ostoksista ei tarvinnut maksaa edes huimia 4,90€ postikuluja.  Muissa kaupoisssa kyseinen lamppu maksaa 240-260€, mutta cdon:in tarjouksesta kotiutin sen 181€:llä. Kylläpä taas säästin. Tällainen valaisin on siis kyseessä.


Noudettuani paketin postista ja tutkailtuani asennusohjeita ja liittimiä lähetin Mr Vanhalle Jäärälle viestin:"Minäpä nyt sanon sen, niin sun ei tarvitse: ei sitä pysty asentamaan ilman ylikonemestarin papereita!" Mr Vanhalla Jäärällä on nimittäin tapana aloittaa kaikenlaiset projektit toteamalla ne ensin mahdottomiksi. Mutta tällä kertaa minustakin näytti mahdottomalta saada lamppu kattoon mukana tulleiden ohjeiden ja liittimien avulla.

Mahtiohjeet. Esimerkiksi vasemman alakulman kuvassa lukee minun englanninkielen taidollani käännettynä:"Madalla osa katosta". Ahaa.


Ohjeet unohtamalla pystyimme järkeilemään, että toinen näistä osista olisi pitänyt ruuvata katon sähkörasiaan kiinni ja toinen osa sitten siihen kiinni. 


Muuten varmaan aivan mahtava idea, mutta kaksi pientä vikaa siinä on: Ensiksikin ruuvien etäisyys toisistaan ei vastaa Suomessa yleisesti käytettäviä sähkörasioita. Toisekseen, sähkö lamppuun pitää sitten ottaa jostain muualta jos sähkörasian päällä on tällainen mötikkä.

Siispä sähköinsinöörit nakkasivat nämä osat metallinkeräykseen ja lähtivät rautakauppaan. Sieltä ei tietenkään löytynyt mustia "lampputötteröitä" mutta onneksi maali on keksitty.


Miksi oi miksi ei kattolampuissa voi olla yksinkertaisesti tällainen tötterö mukana eikä jotain tanskalais-intialaista ihmeviritystä (House Doctor on tanskalainen firma ja lampussa sanoi Made in India)?

Perinteisin keinoin siis lamppu kattoon, siihen Ikeasta hankitut komeat palluralamput ja hoplaa, valkeus tuli.


Tai kuten aikaisemminkin sanoin, keltaisuus. Näiden lamppujen värisävy on aika kellertävä. Halusin ehdottomasti tuollaiset isot pallurat ja mistään en löytänyt (ainakaan kohtuuhinnalla) esteettistä silmääni miellyttäviä valkoista valoa säteileviä palluroita. Mutta kyllä lumeneita on nyt ainakin riittävästi vaikka kelvinit eivät olekaan ihan kohdallaan. Toisaalta nyt kun tuohon keltaisempaan valoon on tottunut, se muistuttaa auringosta ja kun asettuu lampun alle paistattelemaan ja ilmalämpöpumppu puhaltaa kuumaa ilmaa suoraan päälle, voi kuvitella olevansa jossain etelässä. Tai Suomessa hyvänä kesänä. Ja meidän sekalaiseen ja aika tummasävyiseen sisustukseen keltainen valo sopii ihan hyvin. Ultramoderniin valkoiseen kotiin se ei passaisi ollenkaan.


Vanha lamppu lähtee hyvin palvelleena Kierrätyskeskukseen. Hetken harkitsin sen myymistä jollain nettikirppiksellä, mutta sitten totesin, että en jaksa alkaa sopia tapaamisia ohareita tekevien potentiaalisten ostajien kanssa saadakseni ehkä kympin. Pääasia on, että tavara kiertää eikä se, saanko minä pari euroa. Jeh.

Valoa teidänkin lopputalveenne! Valoa heijastavaa materiaalia tuli eilen ainakin tänne etelärannikolle taivaalta ihan kiitettävästi.