keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Pissalla päivystyksessä

Otsikko viittaa edelliseen juttuuni yksityisestä ja julkisesta terveydenhuollosta. Siinä viuhdoin lähinnä risuilla, mutta täytyy kai sitä ruusujakin antaa kun siihen on aihetta. Vaikka se onkin joskus kovin vaikeaa meille suomalaisille.

 Tästä yli kolme viikkoa vanhasta kimpusta riittäisi vielä kiitosruusuja jaettavaksi.

Maanantai-iltana klo 21 maissa VegeJäärä soitti ÄPP:hen (äidin palveleva puhelin) ja kuvaili oireita, jotka kuulostivat yhdistetyltä virtsatieinfektiolta ja sappikivikohtaukselta tai umpisuolen tulehdukselta. Jos olisi ollut kyse vain virtsavaivoista, olisin sanonut tylysti, että ota buranaa, laita lämpöhaude virtsarakon päälle, yritä nukkua ja mene aamulla lääkäriin. Mutta äkisti alkanut ja jo tunnin tauotta kestänyt kova kipu ylävatsassa oikealla saivat minut arvelemaan, että saattaisi olla syytä mennä lääkäriin. Vaikka äitinä olenkin kaikkien alojen erityisasiantuntija ja ÄPP osaa hoitaa useimmat ihmiselämän ongelmat, lääketieteellinen tietämykseni sisätautien osalta on hiukan rajallinen. Niinpä kehotin soittamaan terveysneuvontapuhelimeen. Siellä ei kommentoitu vatsakipuun juuta eikä jaata, mutta kehotettiin menemään todennäköisen virtsatieinfektion kanssa päivystykseen.

 Lupiinejakin näköjään voisi vielä jaella kiitoskukkina. Kuva on siis otettu tänään, 26.10.

Niinpä lähdimme oikein porukalla suorittamaan tutustumiskäynnin Haartmannin sairaalassa toimivaan terveyskeskuspäivystykseen. Tunnelma oli rauhallinen lukuunottamatta yhtä itämaista naista, joka nyyhkytti hysteerisesti poikaystävänsä kaulassa roikkuen. Käytöksen perusteella olisin arvioinut, että naisella on keskenmeno menossa, mutta lopulta osoittautuikin, että hänellä oli reikä päässä - kirjaimellisesti. Side päässä hän tuli hoitohuoneesta hihitellen siinä vaiheessa niin yli-iloisesti, että taisi olla reikä päässä kuvaannollisestikin.

VegeJäärä ei saanut sidettä päähän, sen sijaan hän tietenkin pääsi pissaamaan purkkiin. Jonotus ilmoittautumiseen ja sen jälkeen sairaanhoitajan vastaanotolle kesti puolisen tuntia, vastaanotolla meni ehkä 15 minuuttia. Hoitaja kävi joltain lääkäriltä pyytämässä antibioottireseptin ja niinpä lähdimme kohti lähes kulman takana olevaa päivystävää apteekkia. Vatsakivusta hoitaja ei kuitenkaan sanonut juuri mitään. Niin että hooh, sen takiahan MINUN arvioini mukaan päivystykseen lähdimme. Vatsakipu oli kuitenkin myöhemmin seuraavana päivänä mennyt ohi, joten mitä lie akuuttia ruoansulatusvaivaa ollut. Terveydenhuollon ammattilaiset olivat ilmeisesti oikeassa ollessaan reagoimatta siihen mitenkään.

 Ei aihetta risuihin tällä kertaa, mutta tästä niitä saa jos tarvetta ilmenee.

Yhteenvetona siis sanon, että olin hyvin tyytyväinen päivystyksen toimintaan. Henkilökunta oli asiallista ja homma hoitui sangen nopeasti. Asiakaskuntakin oli rauhallista, poislukien outo itämaan elävä. Paikalla näytti olevan myös vartija valmiina tarttumaan toimeen jos asiakaskunta olisi vähemmän rauhallista. Hyvin hoidettu Haartmannin päivystys!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Haaste: kellota suihkusi

Vanha Jäärä ei meinaa enää itsekään muistaa, että alun perin aloitti bloggaamisen tarkoituksella kirjoittaa jotain ympäristöasioita ja energiansäästöä liippaavaa. Siitä periaatteesta on harhailtu vuosien varrella vähän joka suuntaan, mutta nyt tuli pitkästä aikaa mieleen ekologinen aihe. Suihku.

LahtiEnergia nimittäin antaa tällaisen energian "säästö"vinkin:
  • Ota tavoitteeksi viiden minuutin suihku. Suurimmat erot kotitalouksien vedenkäytössä syntyvät peseytymiseen käytetyn veden kulutuksesta.
Vai viiden minuutin suihkuun pitäisi pyrkiä. Mr ja Mrs Vanha Jäärä ovat molemmat sitä mieltä, että siihen pyrkimisestä seuraa energian haaskausta eikä suinkaan säästöä. Olemme kellottaneet kuinka kauan normaali suihkussa käyminen kestää ja kummallakin suihku kestää noin kolme minuuttia. Hiukan jopa alle. 


Ilmeisesti suurin osa porukasta kuitenkin lotraa suihkussa huomattavasti viittä minuuttia kauemmin jos viisi minuuttia on jokin jalo tavoite - ainakin Lahden seudulla. No, eläkeläisten pitäisi sentään pystyä suoriutumaan nopeammin, sillä ET-lehti puhuu radikaalisti kahden minuutin suihkujen aikaansaamasta energian säästöstä. Saattaa siinä kankeammalla mummulla ja papalla tulla jo kiirus. Tosin tietysti jos pappa (tai miksei mummukin) on kalju, niin säästää toki hiusten pesuun kuluvan ajan.



Tästä pääsemmekin itse asiaan - siis hiuksiin. Ratkaiseva tekijä suihkimisessa on hiukset. Pitkien hiusten pesu ja huuhtelu kestävät kauemmin kuin lyhyiden. Lisäksi pitkiin hiuksiin tarvitsee usein laittaa hoitoainetta - etenkin jos hiuksissa on jokin käsittely kuten väri tai permanentti. Eli siis oikea energiansäästövinkki onkin: pidä hiuksesi lyhyinä ja käsittelemättöminä. Tämä muuten myös vähentää lattiakaivojen ja viemärien tukkoisuutta. Ei mene meillä enää viemärit tukkoon kun Vege Jäärä ei ole enää tunkemassa hiuksiaan niihin. (Juu, lattiakaivoon voi hankkia myös sellaisen hiusverkon)

 
Mutta vaikka meillä suihkitaan nopeasti ja synkronoimme pissauksemme eli yhdellä vedolla hoidetaan molempien pienet hädät, niin silti lotraamme johonkin huomattavasti enemmän vettä kuin keskiverto-omakotiasukas. Kaikki suomalaiset käyttävät keskimäärin 155 litraa vuorokaudessa (sanoo Motiva) ja me olemme suurin piirtein tässä luokassa, hiukan ylikin. Veden kulutus kuitenkin jakautuu ymmärtääkseni niin, että kerrostaloissa sillä lotrataan surutta ja omakotitaloissa pihistellään ja päästään tuota 155 litraa pienempiin lukemiin (tämän vahvistaa myös HSY). Meikäläisen järjenjuoksuun tämä yhtälö ei jotenkin mahdu, koska omakotitaloissahan vettä menee lisäksi usein myös puutarhan kasteluun ja mahdollisesti johonkin pihapaljuun tai porealtaaseen. Kerrostalossa ei ole tällaisia vesisyöppöjä. 


Meillä ei ole nurmikkoa, jota pitäisi kastella, pyykkikone- ja tiskikone ovat noin 5 vuotta vanhat ja runksuttuvat kolmen tunnin pesuja pikkutilkalla vettä, joten niistäkään ei pitäisi keskiarvot ylittävä veden kulutuksemme johtua. Joku viisas kohta sanoo, että teillä on vuoto. Vaan kun ei ole, vesimittari ei hievahdakaan kun hanat ovat kiinni. Väitän, että suomalaisten vedenkulutustilastoissa on jokin harha, joka ei ainakaan meikäläiselle aukea. Tai sitten kaikki suomalaiset pökeltävät tarpeitaan koko perhe samaan pytylliseen, joka vedetään vain kerran vuorokaudessa. En tiedä.

Mutta: kauanko sinä suihkit? Jos kauemmin kuin 5 minuuttia, niin olisiko mahdollista päästä siihen 5 minuuttiin? Ehkä jopa kolmeen? Kampaajan kautta tai muuten?


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Marinaa äitiystraumoista

Vanha Jäärä on mahdollisesti onnistunut hankkimaan itselleen uuden ja vaarallisen vihamiehen, nimittäin Anonyymit marittaja-äidit ry:n (tai olikohan se marisija-äidit...). Eräs bloggaajasuosikeistani kertoili aika hauskasti Mamma rimpuilee-blogissaan uhkaavista pyykkikasoista ja eikös jotkut marittaja-anonyymit julistaneet oitis, että asiaan on ratkaisu. Siis KonMari. Enpä malttanut sitten itsekin olla kommentoimatta asiaan jotain ja nyt odotan kauhulla, että nämä himomarittajat löytävät blogini ja alkavat riehua täällä anonyymisti kommenttikentät täyttäen. Hmm. Toisaalta kai kommenttikenttien täyttämisen turhalla tavaralla pitäisi olla yhtä tuomittavaa kuin vaatekaappien täyttämisen turhilla vaatteilla...mitähän se Marie Kondo siihen sanoisikaan...?

 T-paidan ostin minä. (Jos ihmettelet miten nää kuvat liittyy mihinkään, se selviää kyllä vielä...)

En ole itse lukenut KonMaria, mutta jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että siinä mm. neuvotaan, että jos jokin tavara ei tuota sinulle iloa, nakkaa se menemään. Enpä usko, että paritkymmenet potkuhousut tuottavat suoranaista iloa kenellekään vanhemmalle, mutta niitä nyt vaan on pakko olla pyykkikasoiksi asti, koska muuten potkuhousuissa alkaa kehittyä sellaista pieneliöstöä, että ne alkavat potkiskella itsekseen. Muutenkin jos perheessä on pieniä lapsia tai koiria, joista kummallakin lajilla on tapana hinkata kakkaisia pyllyjään milloin mihinkin, niin pyykkikasoilta on vähän vaikea välttyä. Vaikka KonMari sanoisi mitä.

 Kato mitä ostin! (Tässä vaiheessa joku vois arvata, että äidillä ja tyttärellä on yhteinen harrastus...)

Minulle tuo KonMari nyt meni taas vähän näiden erilaisten vanhemmuusvaatimuksien kategoriaan ja otin ehkä vähän turhan herkästi herneet nenuuni. Jos et täysimetä n kuukautta ja käytä kestovaippoja ja istuta potalla x kuukauden iässä jne jne ja annat lapsen kasvaa pelottavien pyykkikasojen keskellä, niin oletpa ihan luuseri äiti. Onneksi nuo ajat ovat minulla jo kaukana takanapäin, mutta traumat pysyvät...
 Mun työkaverin koira.

Nyttemmin olen joutunut syyllistämään itseäni ihan uusista huonon äitiyden käänteistä. Missä on virallinen vaatimuslista kotoa poismuuttaneiden lapsien vanhemmille? Häh? Antakaas kuulua vaatimuksia. Yksinään on vaikea tietää mistä tässä pitäisi kulloinkin syyllistyä.

 Pystyisitköhän pienentään tätä mekkoa rinnan kohdalta?

Pääasiallinen ihmetyksen aiheeni on: kuinka usein ja millä medialla lapseen pitäisi pitää yhteyttä? Pitääkö tuntea syyllisyyttä jos ei ole viikkoon muistanut lapsen olemassaoloa? Entä jos on salaa tyytyväinen siitä, kun lapsella ei ole aikaa tulla käymään viikonloppuna ja minun ei tarvitsekaan yrittää kokata vegaaniruokaa? Jos noudattaisin jaloa:"Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan"-sääntöä en voisi soittaa tai whatsappata lapselle koskaan. Sen verran nimittäin kaipasin (ja kaipaan edelleen) yhteydenottoja omalta äidiltäni. Mutta kuvittelen kuitenkin, että suhteeni omaan lapseeni on himppasen lämpimämpi kuin suhteeni äitiini. Eli joskus voisi ehkä lapselta vähän kuulumisia kysellä. Mutta kuinka usein ilman, että lapsesta alkaa joko tuntua siltä, että äiti hengittää jatkuvasti niskaan tai toisessa ääripäässä siltä, että äiti ei piittaa hänestä pätkän vertaa ja on vain tyytyväinen kun sai lapsen pois oman kattonsa alta?

 Ois tämmönen naulakko vapaana. Kelpaako?

No, ei tämä oikeasti ole ongelma. Tai jos on, niin tämä kuuluu luokkaan  ns. ensimmäisen maailman ongelmia, joihin KonMarikin tarjoaa ratkaisuja. Tätä ei kyllä marittamalla ratkaista, marisemalla ehkä - "ei sulla kumminkaa oo aikaa tulla vanhaa äitiäs kattomaan." Tuo oli muuten myös turkulainen lähestymistapa, kuka tunnistaa "ei sulla kumminkaa..."-ilmaisun? Jos ette millään arvanneet, niin kuvat olivat sitten meidän äiti-tytär-whatsapp-kommunikaatiota.

Hyvää nimipäivää!

lauantai 8. lokakuuta 2016

It's a jungle in here!



Nyt on taas se aika vuodesta, kun yksi kotimme suosikkitiloistani pääsee täyteen arvoonsa. Nimittäin kuisti, veranta, ulkoeteinen tai valoisa jättiläistuulikaappi - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus aikaisemmin olen tainnut pohtia, että on olemassa sisä- ja ulkoviherpeukaloita. Minä olen sisäviherpeukalo. Minulla on teini-iästä asti ollut viherkasveja sisällä. Harrastus alkoi lähinnä siitä, kun pelastin äitini lahjaksi saamia henkitoreissaan viruvia sisäkasveja omaan huoneeseeni. Äitini on nimittäin ulkoviherpeukalo ja kaikkien sisäkasvien kauhu. Hänelle ei pidä antaa traakkipuuta sen enempää kuin kanarialintua ihmiselle, joka on määrätty eläintenpitokieltoon.

Useat kasvit toki viihtyvät huoneenlämmössä kesät talvet, mutta joskus sitä kaipaa vähän enemmän haasteita ja kasveja, jotka vaativat talveksi viileämmät olosuhteet. Ja olisihan mukava saada myös joitain kesällä pihalla viihtyviä kasveja selviämään talven yli hengissä. Näihin puuhiin meidän jättiläistuulikaappimme tarjoaa kohtuulliset mahdollisuudet.


Pelargoniat selviäisivät luultavasti vielä pitkään ulkona kuten muratitkin, mutta hätäännyin ensimmäisen pakkasyön uhatessa ja kiikutin pelakuut sisään. Samalla vaivalla roudasin myös muratit. Olkootpa nyt sisällä kun kerran ovat. Kuisti on hieman liian lämmin pelargonioiden talvehtimiseen, lämpötila on noin 15 astetta. Siksipä pelakuut saavat lisävaloa kasvilampusta, jonka ostin alunperin oliivipuuta varten. Oliivi ei ollut varsinainen menestys. Lisävalosta huolimatta se tiputti joka talvi melkein kaikki lehtensä, mutta koska se kasvatti joka kesä runsaasti uusia lehtiä pihalle päästyään, en raaskinut heittää sitä poiskaan. Vuosi vuodelta se muuttui pidemmäksi ja harvemmaksi. Ja nyt oliivipuu saa luvan tulla tiensä päähän. Ei ole enää talvisäilytyspaikkaa hänelle, paleltukoot ulkona.

Monelaista viritelmää on...Kekkilän taimihyllyhän on kuuluisa viime hetken ostokseni Anttilasta - nettikaupasta kaksi tuntia ennen konkurssia. Yllättäen sain sen sitten loppujen lopuksi vaikka luulin jo rahojeni kadonneen konkurssipesän syövereihin vailla vastinetta. Toivosta luopuneena kerkesin ostaa pystynaulakon, johon oli tarkoitus ripustella muratteja. Uusin käänne naulakkoasiassa on kuitenkin, että lahjoitan naulakon ripustustilan puutteesta kärsivälle Vege Jäärälle ja toinen muratti saatiin ripustettua suoraan seinään. Mutta mikä ihmeen astia on valesypressin alla? Kyllä, se on potta. Ei sattunut muutakaan koroketta löytymään ja kun meillä kuitenkin on sisävessa, niin potta jouti uudenlaisiin tehtäviin.



Kaktukset ostin kesäkukiksi kun kyrvähdin oravaan, joka kävi aina peuhaamassa yhdessä kukkalaatikossa. Eipä peuhannut sen jälkeen kun orvokit vaihtuivat kaktuksiksi.

Syksy on rehevää aikaa sisätiloissa muutenkin. Orkideat aina innostuvat kukkimaan syksyllä ja koska ne kukkivat useamman kuukauden, seuraa jouluna pienoinen evakuointioperaatio joulukuusen tieltä. Kukkiva orkidea ei tykkää hyvää joulukuusen erittämästä etyleenistä. Perhosorkidea on kyllä ehkä hinta-vääntö-helppohoitoisuus-suhteeltaan ihan paras kasvi.


Eikä tässä vielä kaikki mikä kukkii. Tiistaisella ruokakauppareissulla tarttui mukaan harvinaisen komea ruusukimppu hintaan 2,95. Mahtava hinta-vääntö-suhde tässäkin.


Ruusukimpun katveessa kelpaa juoda kahvia ja mussuttaa mustikkamuffinsseja viikonlopun kunniaksi. Raskas työ vaatii raskaat huvit - tässä siis kahden ihmisen viikonlopun muffinssiannos! Lupsakkaa viikonloppua kaikille!


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Uusi mattoprojekti

Piikkimatto (ainakin halpamalli, pro-versiota ei kokeiltu) on humpuukia. Tai ainakin minulla on sellaiset geenit, että kehoni ei reagoi selän rei'ittämiseen toivotulla tavalla. Koska piikkimatosta ei siis seurannut nirvanaa, päätin laittaa vähän enemmän rahaa vähän isompaan ja sileämpään mattoon. Meitä on alusta alkaen nyppinyt kodinhoitohuoneen lattian hempeä väri.



Helpointa asia olisi ollut fiksata tänne muuttaessamme kylpyhuoneremontin yhteydessä, mutta budjettimme oli silloin venytetty sen verran äärimmilleen, että päätimme, että pystymme elämään pinkkien lattiakaakelien kanssa. Kuusi vuotta niiden kanssa onkin eletty. Vessan vastaavat pinkit kaakelit peitettiin heti aluksi muovimatolla, mutta koska kyseisestä matosta alkoivat kaakelien saumat kuultaa melko nopeasti läpi, emme halunneet samaa ratkaisua kodinhoitohuoneeseeen. Kesti kuusi vuotta ymmärtää, että on olemassa eri paksuisia muovimattoja - myös niin paksuja, että kaakelien saumojen ei pitäisi alkaa ajan saatossa paistaa läpi.



Havaitsimme jälleen kerran, että rakennusmiehet ovat erittäin taitavia välttelemään 90-asteen kulmia. Huoneen seinät olivat vähän joka suuntaan vinksallaan ja kahden saman suuntaisen seinän etäisyys ei ollut sama mistään kahdesta eri pisteestä mitattuna. Tämä aiheutti hieman päänvaivaa ja Jääräpariskunnan remonttihankkeisssa tyypillistä kiroilua ja melskausta. Lopulta päätimme leikata suorakulmaisen matonpalan ja tunkea sen paikalleen vaikka väkisin.  Olkkarissa oli onneksi tilaa leikellä. Siirrettävä muovimaton pala olisi muutenkin kätevä breakdance- ja flamenco-harjoituksia varten.


Ennen melskaamista piti kodinhoitohuone tietenkin tyhjentää. Pyykkikoneen siirto sujui kätevästi naapurilta lainatuilla nokkakärryillä. Naapurit suuntavasivat itse mökille ja lupasivat, että saamme lainata kaikkea mitä heidän pihaltaan löytyy. Tässä projektissa ei kuitenkaan ollut tarvetta lumilapiolle, rattikelkalle, sahapukille, 10 eriväriselle ämpärille eikä kottikärryille. Pyykkikone keittiön pöydän vieressä olisi ehkä muutenkin kätevä perheissä, joissa on tapana tiputella ruokalista paidalle.


Lopputulos on silmiä ja sielua hivelevä. Kyllä rauhoittaa mielen paljon paremmin kuin piikkimatto! Ei ehkä aivan heittämällä istunut suorakaiteen muotoinen matto vinoneliön muotoiseen huoneeseen, mutta tällaisiin tilanteisiin löytyy onneksi rautakaupoista mittava valikoima erilaisia listoja, joilla epämääräiset kohdat peitetään.




Mr Vanhan Jäärän nakutellessa listoja paikalleen (ja sahatessaan järjestelmällisesti jokaisen jalkalistan palan 0,5 cm liian lyhyeksi ja pitäessään sen mukaista melskettä) meikäläinen nylkytti ylijäämäpaloista tabletteja. Vähän ehkä ysärityyliä, mutta sopii hyvin lattiaan ja pöytätasoihin.



Mr Vanha Jäärä antoi tunnustusta ja alkoi funtsata voisiko mattotableteilla rikastua. Montako tablettia mahtaa syntyä neliöstä mattoa? "Minkä kokoisia nuo tabletit on?" hän kysyi. Minä annoin eksaktin vastauksen:"Snoopy-tarjotin plus 1,5 cm joka suuntaan."



Mattoa jäi aika paljon....taitaisi saada tabletteja leikattua kaikkien ystävien ja sukulaisten tarpeisiin. Mutta älkää peljätkö, en aio kiusata ketään ysärityylisillä mattotableteilla. Ylijäämämatto on nyt turvallisesti ulkovarastossa odottamassa seuraavaa projektia. Nyt ei muuta kuin odotellaan sitä lihasrentoutta ja unta, jota piikkimatto ei tuonut.