Blogimaailmasta löytyy aina uusia ja Vanhaa Jäärää tympäännyttäviä joukkohysteriaa muistuttavia ilmiöitä. Kuten joulun alla joulukalenterit. Tällä hetkellä se on kuvat tulppaanikimpuista, joita löytyy jokaisen itseään kunnioittavan sisustus/lifestylebloggaajan kuvastosta. Ihmisillä tuntuu olevan tapana ostaa kukka(tällä hetkellä siis tulppaani)kimppu itselleen erityisesti perjantaisin. Perjantaipuketti on toki mielettömän paljon parempi idea kuin perjantaipullo! Lisäksi tämä tapa tukee suomalaisia kukkakauppiaita, jotka ovat aivan hillittömän huumorintajuista väkeä - tai sitten täysin ummikoita sanamuunnosten suhteen. Vai mitä sanotte näistä espoolaisten kukkakauppojen nimistä: Kukkakaari ja Karakukka? Jälkimmäisen nimen luin viikko sitten Mr Vanhan Jäärän lähettämästä tekstiviestistä ollessani yksin kotona ja paluuviestiin pystyin kerrankin kirjoittamaan pahan inflaation kärsineen nettilyhenteen LOL ihan rehellisesti.
Jotta en ole yksin tympivien tulppaanien (tympaanien?) kanssa, tässä teidänkin riesaksenne viime perjantaina ostettu perjantaipuketti.
Ja poiketakseni keskivertoblogistin kaavasta, tässä sama kimppu "veckan efter"-tilassa:
Muutenkin viime perjantai oli varsinainen kukkaispäivä. Innostuin ompelemaan vanhalle ja kärsineelle tuolille uuden mekon silmällä pitäen tulevaa makkareiden uudistusurakkaa. Muistelin että tuolin takaosa on ihan hyvässä kunnossa ja välikö sillä vaikkei olisikaan, koska tuoliparka on aina ahdistettuna selkä seinää vasten. Pyllyn paljastavan mekon ompelu sujui ihan hyvin, mutta meinasti tulla uusi LOL-kohtaus kun mekkoa pukiessani näin tarkemmin tuolin takaosan.
Tuoli eestä:
Ja tuoli takaa:
Noita tarroja sai muistaakseni hammaslääkäristä kun Jäärä Junior oli pieni. Saa ehkä vieläkin, mutta teineille niitä ei jostain syystä anneta. Mikä #@€&+* siinä on että lasten pitää aina lätkiä tarroja huonekaluihin, ovenkarmeihin tai seiniin?
Lauantai olikin sitten lintujen päivä. Kaivoin esiin vuonna xx ostamani Finlaysonin alekankaan ja ompelin siitä pöytäliinan ja pari pannulappua. Lintulaudalla on viime aikoina näkynyt paljon vähemmän lintuja kuin aluksi, joten piti sitten saada tipusia edes sisälle. Mitä lie ulkona oleville linnuille käynyt...toivottavasti ovat löytäneet paremman buffeen eivätkä ole joukolla kuolleet kylmään!
Kukkien ja lintujen jälkeen alkoi tuntua siltä että eihän tästä puutu enää kuin mehiläiset! Vanhan Jäärän varastoista ei kuitenkaan löytynyt mehiläiskuvioista eikä edes musta-keltaraitaista kangasta. Jos nyt Suomessa käytetty termi "kukat ja mehiläiset" kuvaakin lähinnä keinohedelmöitystä eikä "sitä itseään" ja kenties johtaa pienet "Mistä lapset tulevat?"-kysymyksen kysyjät harhaan, niin Ameriikassa käytetty termi "birds and bees" on vielä hullumpi. Miten ihmeessä linnut ja mehiläiset liittyvät toisiinsa? Vai eivätkö mitenkään? Mutta ihmiset eivät muistaakseni lisäänny munia munimalla. Kai kyseessä on yleinen ameriikkalainen häveliäisyys että "Mistä lapset tulevat?"-kysymykseen ei missään tapauksessa saa antaa totuutta millään lailla muistuttavaa vastausta. Näin siis kansa, joka pikselöi taaperoiden paljaat pyllyt Hauskat kotivideot -ohjelmassa.
Kukkien ja mehiläisten tielle kun nyt lähdettiin, niin siirrytään siitä sitten sujuvasti ehkäisyasioihin. Maanantaina tuli suoritettua poikkeuksellisen tyydyttävä kondominpujotusoperaatio. Havaitsin, että yöpöytälampun varjostin oli alkanut haurastua palovaarallisella tavalla. Vanha Jäärä ei tällaisessa tilanteessa juuri koskaan ryntää ensi töikseen kauppaan ostamaan uutta. Ensin tutkitaan voiko rikkinäisen tavaran korjata. Tämän voi. Ompelin vanhasta suihkuverhosta päästään avonaisen sukan eli kondomin ja sitten ryhdyin pujottamaan sitä varjostinkehikon päälle. Aaahh mikä tyydytys kun operaatio lopulta onnistui! Huom: suihkuverhokankaasta tehtyjä tai molemmista päistä avoinaisia kondomeja ei pidä käyttää ehkäisyyn!
Vanhan korjaaminen on monin verroin tyydyttävämpää kuin uuden ostaminen. Kokeilkaa vaikka! "Ja maailma pelastuu!" Kuka muistaa kuka noin sanoi? :-)
Meinasin jo ihan menettää uskoni tähän blogiin, kun näin tuon tulppaanikuvan - ja vielä Aalto-vaasissa! Mutta selostuksen jälkeen päätin, että saat anteeksi ;). Itsekin suosin perjantaipullon sijaan perjantaikimppua, mutta pois se minusta, että siitä päätyisi kuva blogiin :)).
VastaaPoistaVanhan korjaaminen on kivaa ja siitä tulee hyvälle mielelle. Uutta ostaessa yritän tätä nykyä erityisesti pohtia, onko tavara tarvittaessa korjattavissa, koska aika monet uudet tavarat eivät ole sellaisia. Paitsi, jos on noin nokkela ja taitava kuin sinä!
P.S. Pitäisi pistää uusi kansalaisaloite käyntiin, että tarrjoja jaettaisiin lääkäreissä mieluummin teineille eikä pikkulapsille.
Kiva ettet menettänyt uskoasi kimpun kuvasta huolimatta! Don't worry, tämä ei koskaan tule muuttumaan sisustusblogiksi.
PoistaUudet tavarat ovat usein melko lailla mahdottomia korjata, mikä on ihan syvältä!
Mihinköhän ne teinit sitten ne lääkärin antamat tarrat tunkisi,,,,jaapa ;-)