perjantai 12. helmikuuta 2016

Ystävyydestä

Meinasin kirjoittaa "tyttöjen välisestä ystävyydestä", mutta muutinkin otsikon, ettei tänne turhaan tupsahtele kasapäin UltraBran biisien etsijöitä. Ensin meinasin muuttaa sen "ihmisten väliseksi ystävyydeksi", mutta se kajahti jotenkin neuvostoliittolaiselta. Sitten meinasin muuttaa sen "naisten väliseksi ystävyydeksi" mutta totesin sen miehiä syrjiväksi. Lyhyestä virsi kaunis siis ja vähitellen asiaan, kiitos!

Niin kas - ystävät - toverit - kylänmiehet - ylihuomenna on ystävänpäivä. Kerrankin humpuukimaakarit ovat lanseeranneet jotain umpijenkkiläistä tänne Härmälään järkevällä tavalla. Ei-romanttispainotteinen ystävänpäivä sopii meille jäyhille suomalaisille paljon paremmin kuin siirappinen Valentinen päivä. Ja toisaalta nämä kaksi voi tarvittaessa myös yhdistää, sillä eikö oma rakas ole myös paras ystävä? (Vai olikohan se koira...?) Olen ollut ymmärtävinäni, että joidenkin mielestä näin ei ole, mutta Vanhan Jäärän mielestä jotain on pahasti pielessä, jos oma puoliso ei ole myös paras ystävä. Kai minulla on sitten jotenkin perverssi käsitys ystävyydestä koska Mr Vanha Jäärä todellakin ON paras ystäväni. Now and forever darling! <3 (Nyt se on raukka ihan korvat punaisena!)
Häissä otettu kuva kertoo kaiken suhteestamme: mä oon ihan pihalla ja se nauraa mulle! :-D

Vanhalla Jäärällä ei kyllä ole ollut tapana muistaa ystäviään ystävänpäivänä, mutta tehtäköön nyt poikkeus ja muistettakoon heitä/teitä kaikkia oikein julkisesti. Ja älkäätten pelätkö etenkään introvertit ystäväni, en aio mainita ketään nimeltä!

Minulla ei ole jäljellä kouluaikaisia ystäviä kuin yksi. Muihin ei vain tullut pidettyä yhteyttä ja syykin selvisi perehdyttyäni introverttiyden ytimeen aikoinani. Puhelin ei ole introvertin juttu. Sikäli paska säkä, että Vanha Jäärä on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa lankapuhelimen ja vain lankapuhelimen aikakaudella. En oikeastaan koskaan soittanut kenellekään, koska se oli yksinkertaiseti ahdistavaa. Niinpä vähitellen ystävätkin lakkasivat soittamasta minulle ja pyytämästä mihinkään, koska he joutuivat aina tekemään aloitteen.

 Ystävien vuoksi väännät itsesi vaikka solmuun!

Nyt jompikumpi jo 80-luvulla tuntemistani ihmisistä ihmettelee, että kumpaa heistä tässä ei nyt lasketa. Rakas lapseni kummitäti, sinua ei lasketa, koska kouluaikana olit minulle poikaystäväni pikkusisko. Kouluajan jälkeen ja etenkin veljestäsi eroamisen jälkeen asia tietenkin muuttui ja tässä sitä edelleen ollaan ja toistemme lapsia ristiinkummitellaan. Niin että asialla ei kertakaikkiaan ole merkitystä kuin tilastollisessa mielessä. Kysyttäessä "Montako lapsuus- tai koulukaveria sinulla on jäljellä?" minä vastaan "Yksi". Kysyttäessä "Moniko ex-poikaystävän/miehen sisko on edelleen ystäväsi?" vastaan myös "Yksi". Jälkimmäinen on sitä paitsi kovempi ja harvinaisempi suoritus.

 Ystävien vuoksi olet valmis pukeutumaan vaikka saksalaiseksi (ei helvata noita viiksiä!)!

Onneksi sähköposti ja tekstiviestit keksittiin ja aikuisiälläkin voi ystävystyä. Mistäpä niitä ystäviä ja puolisoita paremmin löytäisi kuin töistä? Ihminen viettää hyvin suuren osan valveillaoloajastaan työpaikalla. Jos sieltä ei löydy sielunsiskoja tai -veljiä, niin huonosti ovat asiat. Ja on luultavasti aivan väärällä alalla, jos ajatusmaailma ei yhtään kohtaa kenenkään kanssa. Ex-anoppini antoi minulle aikoinaan (potkut saatuaan) elämänohjeen:"Älä koskaan kiinny työkavereihin. Kun työsuhde loppuu, se on sitten siinä." Täytyy ihan vilpittömästi sanoa, että tuo lienee huonoin ohje, mitä olen koskaan saanut. En ole sitä noudattanut, pirskutarallaa, olen päin vastoin mennyt jopa naimisiin työkaverin kanssa. Puhumattakaan niistä monista eri ystävyyden ja kaveruuden astetta edustavista entisistä ja nykyisistä työkavereista!

Ystävän kanssa töissäkin on hauskaa! (Ja sotkuista - ei ole muuten enää nykyään)

Voinee ystäviä löytää muualtakin kuin töistä, mutta sillä puolella on ollut vähän niukempaa. Vastaus on taas "Yksi". Erilaisissa harrastuksissa tulee kyllä juteltua ihmisten kanssa, mutta eipä ole "pukuhuonetuttavuus" johtanut mihinkään syvällisempään ainakaan Vanhan Jäärän osalta. Olen kuitenkin kuullut, että sellaistakin tapahtuu.

 Ystävien kanssa on hah-hah-hauskaa muuallakin kuin töissä (tässä tapauksessa lastenhuoneessa)!

Täältä Blogistaniasta on löytynyt aivan uusi ystävyyden alalaji, virtuaalikaverit, blogiystävät, miksi heitä nyt sitten kutsuukaan. Tässäkin lajissa laatu korvaa määrän. Parempi kourallinen ihmisiä, joiden kanssa kommentoi toistensa blogeja kuin tuhansia hiljaisia seuraajia. Ja tuntuu siltä, että täällä virtuaalimaailmassakin kaltaisensa kyllä löytävät mystisesti toisensa.

Oikein mukavaa ystävänpäivää kaikille Vanhan Jäärän juttujen ja Vanhan Jäärän itsensä ystäville!

8 kommenttia:

  1. No nythän tuli paljastuksia oikeen enempi. ;D
    Mua ei voi enää kommentoida. 9 vuotta piisas. :)
    Mutta mukavaa on sun perjantaitarinoitas lueskella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihmettelinkin, että mihin sä oot kadonnut! Hyvä, että oot sentään hengissä vaikka bloggaaminen piisaskin :-)

      Onhan se kieltämättä melkoinen paljastus, että on pukeutunut saksalaiseksi ;-)

      Poista
  2. :) Hyvää ystävänpäivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En sano "samoin" kun mähän toivotin jo ;-)

      Poista
  3. Ihanaa ystävänpäivää blogiystäväni!
    Introverttiyttä en ole tutkinut sen enempää, mutta puhelin on minulle myös ahdistava kapine. Samoin ahdistaa tilaisuudet, joissa täytyy seurustella useiden ihmisten kanssa. Ystävissä laatu ehdottomasti korvaa määrän. Tosiystävyys säilyy vaikka toinen olisikin surkea ylläpitämään yhteyksiä - onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja muakin ahdistaa kaikenlaiset cocktail-party -tyyppiset tilaisuudet, joissa pitäisi vääntää tikuista asiaa puolituttujen ja tuikituntemattomien kanssa! Totta töriset tosiystävyydestä!

      Poista
  4. Kylläpä kuulosti jotenkin tutulta tämä kirjoituksesi (ja tosi kiva kuvasarja!). Minullakaan ei ole supermonta ystävää, mutta mielestäni ihan riittävästi: mies+1kouluaikainen+2opiskeluaikainen+4töistä hankittua. Niin ja, mieskin tosiaan on oikeasti työpaikan kautta hankittu "ystävä" kuten sinulla, heh. Tähän lisään vielä siskon, joka on vuosi vuodelta aina vaan tärkeämpi ystävä kuin joskus nuorempana osasin arvatakaan. Ja hassua kyllä, että myös minulla siskon ex-mies lukeutuu ystävien joukkoon, eli menee vähän samaan kategoriaan kuin tuo sinun exän sisko (vai mikä se oli)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oo sisaruksia mutta aika monilla tuntemillani ihmisillä sisarukset tuntuvat olevan enemmän riesa kuin ystävä. Mutta ei kaikilla. Just äsken uutisissa oli juttua siitä, että nykyisin ystävät usein korvaavat sisarukset. Ja että koska ystävänsä voi valita, mutta sisaruksiaan ei, niin siksikin ystävät ovat usein tärkeämpiä. Tuohon en voi ainoa lapsena sanoa kuin jaapajaa :-) Good for you, että olet lähentynyt siskosi kanssa vanhemmiten!

      Poista