perjantai 20. marraskuuta 2015

The story of my life...eiku blog

Tiedättehän miten vaikeaa on tehdä yhtikäs mitään saatikka harjoittaa sellaista haastavaa toimintaa kuin blogin kirjoittamista jos päässä pyörii jokin biisi niin sitkeästi, ettei omia ajatuksiaan kuule. Vielä vaikeampaa ja ärsyttävämpää on, jos ei osaa biisistä kuin pari sanaa. Ja ihan sikamaista on, jos kyseessä on jonkun poikabändin kappale. Yritä tässä nyt kirjoittaa jotain, kun päässä pyörii One Directionin The story of my life, josta en todellakaan osaa yhtään sanaa enempää. Sopii ihmetellä miten parikymppiset pojanjolpit ovat tuosta aiheesta saaneet aikaan peräti neljäminuuttisen kappaleen. Kyseinen kappale - tai siis sen nimikohta - on junnannut päässäni siitä asti, kun luin Romuaarteeni-blogin Jaanan minulle heittämän haasteen Blogini tarina. Vanhan Jäärän blogikin on niin nuori, ettei tästä neliminuuttista biisiä väännä edes Bob Dylan. Vaikka 1D:llä tuo biisin nimi ja sisältö ehkä tarkoittaa vain sanontaa "siis tää on niiiin tyypillistä mulle". Niin tai näin, tyypillistä tälle blogille on:

Keväällä 2014 kysyin työnantajalta olisiko mitenkään mahdollista siirtyä osa-aikaiseksi siten, että työskentelisin neljä päivää viikossa ja pitäisin perjantait vapaata. Takana oli parin vuoden sisään pari burnoutia pitkine sairas- ja osapäiväsairaslomineen. Viisas esimies suhtautui asiaan erittäin myötämielisesti, mutta HR-osaston edustaja mulkoili minua kuin lehmä uutta porttia. Asia kuitenkin järjestyi HR-osastosta huolimatta. Tiesin heti, että en jaksa vain maata perjantaisin, halusin jotain hauskaa ja mielekästä tekemistä työn ulkopuolelta, mutta mitä? Aikani asiaa pohdittuani julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni 23.5.2014 ja tulin kirjaimellisesti siivouskaapista.

Tämän jutun kuvat on muuten räpsitty eilen meidän pihalta ja ne yrittävät sanoa, että marraskuussakin on kauneutta kun sitä vaan ymmärtää katsoa.


Aluksi tavoitteeni oli parantaa hiukan maailmaa, tarkoitus oli ympätä jokaiseen kirjoitukseen jonkinlainen ympäristönäkökulma. Melko pian havaitsin, että väkisin ymppääminen menee saarnaamiseksi tai muuten tylsäksi. Voin kyllä tunkea joka juttuun vaikka vegaaninäkökulman, mutta väkinäiseksi menee sekin. Varsinkin kun en ole vegaani. En ole mikään suunnaton viherpiipertäjäkään, mutta ehkä keskivertokansalaista enemmän ekologisesti valveutunut. Enemmän tämä on kuitenkin puolipöpin puoliunettoman terapiablogi.


Mainostin aluksi blogia kaikille harvoille tutuilleni kuvitellen, että heillä on paljon tuttuja, joille he tietenkin mainostavat erinomaisen hauskaa blogiani FB:ssä ja missälieneessä. Jostain syystä niin ei tapahtunut, useimmat primäärit mainonnan kohteet eivät edes itse lukeneet blogiani. Suuntasin pettyneenä markkinointini internetiin ja aloin yksinkertaisesti kirjoitella kommentteja säännöllisesti tai satunnaisesti seuraamiini blogeihin ja sitä kautta alkoi pikkuhiljaa löytyä lukijoita ja loppujen lopuksi peräti virtuaalikavereita. Ensimmäiset kommentit reaalimaailmassa tuntemattomilta ihmisiltä olivat suurta juhlaa - ja ovat edelleen!



Kuten sanottu, olen luopunut pakollisesta ympäristönäkökulmasta, mutta jos sen luontevasti saan tuotua esiin, teen sen. Aiheet liittyvät ihan normielämään. En halua kirjoittaa mitään höttöistä höpönpöpöä vaan tuoda jonkinlaista ajattelemisen aihetta mutta huumorin kautta. Joskus se onnistuu, joskus ei. Elämähän on joskus syvältä ja kun itkettää, pitää itkeä ja kun kiroiluttaa, pitää kiroilla. Vanhan Jäärän filosofia on, että kun tippa on pyyhitty silmäkulmista ja pahimmat ärräpäät päästelty, on asiasta paras vääntää (tarvittaessa mustaa) huumoria.


Mistä nimimerkki Vanha Jäärä ja miksi ylipäätään nimimerkki, miksi en esiinny oikealla nimelläni? Pieni määrä hulluja terrorisoi suurta määrää järkeviä ihmisiä niin suuressa kuin pienessäkin mittakaavassa. Minulla on eräs (hullu) lähisukulainen, jonka en halua tietävän itsestäni yhtään mitään. Etunimenikin on kirjoitusasussaan sen verran harvinainen, että pelkästään sitäkin käyttämällä google voisi minut löytää. Utelias (kääpiö tai ei) saa etunimeni selville tämän jutun viimeisestä kuvasta, lla vaan perään, mutta kuvassa näkyvällä lyhyemmällä versiolla minut tunnetaan. Siksi nimimerkki, joka voisi yhtä hyvin olla vaikka Vanha Pieru, Käpy tai Vanha Haahka. Jäärä kuitenkin ilmaisee jääräpäistä maailmankatsomustani, jonka mukaan kaikki uusi teknologia ei ole ihmisille hyväksi. Internet on sinänsä hyvä juttu, mutta nettimaailman jatkuva seuraaminen kännykällä ei ole.



Tulipa pitkä historiikki aika nuoresta blogista, ilmankos se One Directionin biisikin on niin pitkä.

Haastettavia on aina haastavaa keksiä, kun virtuaaliseurapiirini ei edelleenkään ole suuren suuri.  Erittäin lyhyen pohdinnan jälkeen heitän haasteen seuraaville henkilöille (jotka ovat jokseenkin ainoat bloggaajat haasteen antajan lisäksi, joiden kanssa minulla on säännöllistä kahdensuuntaista kanssakäymistä virtuaalimaailmassa).

Taru - Outovalo
Pilvi- Villa Idur
Saara -Tuulentupa
Timo - Mimiplato

Osalla näistä mainioista bloggaajista löytyykin kyllä bloginsa tarinaa jo aika lailla blogin tai bloggaajan perustiedoista, joten en ota hernettä nenään vaikkette haasteeseen vastaisikaan :-)


Blogini tarina -haasteen säännöt tulevat tässä:
1) Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa).
Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää,
jos tiedät jonkun saaneen sen). 
2) Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa,
kuinka se on kehittynyt ajan saatossa
ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3) Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.
Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, 
voit haastaa jonkun toisen.
4) Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen,
miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
5) Mikäli olet Instgramissa, käy halutessasi lisämässä jonkin
kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina.
Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa
nuo tarinat ovat nähtävillä. 
#Blogisitarina-haasteen
käynnisti kototeko-blogi.

12 kommenttia:

  1. Kiva, kun otit haasteesta kiinni, tiesin että tätä tekstiä lukiessa saa nauraa ;) Sana on sulla hallussa, olen tainnut ennenkin saman todeta. Mukavaa viikonloppua - ja anteeksi tahattomasta korvamadon tartuttamisesta :) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo korvamato hellitti heti kun sai tekstin valmiiksi :-) Ei tullut kyllä kovinkaan naurettava teksti tällä kertaa, haaste veti jotenkin vakavaksi ;-)

      Poista
    2. No ehkä itse asia ei ollut niin "naurettava" mutta tekstisi ja sanavalintasi ovat niin oivallisia :) ja löytyihän linkkienkin takaa hauskutusta

      Poista
  2. Tätä mä jo pelkäsinkii, mutta vastaan kyllä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Nyt sun ei enää tarvii elää pelossa :-)

      Poista
  3. Hauskasti ja realistisesti kirjoitettu juttu - ja sinustahan kuoriutui ihan uusiakin salaisuuksia ;). Ekoteema on hyvä, minä jaksan ainakin lukea niitä juttuja, vaikka tulisi vähän saarnaakin. Ja vegaanijuttuja lukisin tosi mielelläni, olet vegaani tai et! Mutta jaa-a, katsotaan väännänkö itse blogin tarinaa. Ehkä luulen turhaan, että niin moni on siitä joskus aiemmin jo lukenut. Ehkä on niitä, jotka eivät ole, joten ainahan asiaa voi kerrata, eli ei kai se blogi siitäkään kulu, että siihen käyttää yhden postauksen… Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sua mä just nimenomaan aattelin, että sulla on kyllä blogin tarina jo aika hyvin kerrottuna. Mutta ei se todellakaan siitä kulu, jos jaksat postauksen käyttää lisätaustoitukseen :-)

      Vai vegaanipostaus, nojoo, itse asiassa Juniorilla on joitain vegaaniherätyksen saaneita kavereita, joiden logiikka herättää ainakin kummastusta, ehkä jopa hilpeyttä, joten saatanpa aihetta joskus käsitelläkin.

      Eikä mulla mitään salaisuuksia ole, en vaan ole kaikkea kerinnyt kertoa vielä ;-)

      Poista
  4. Huomentapäivää Vanha Pieru :D Sä oot kyllä ihana :D

    Mäkin tykkään ihan kympillä sun realistisesta otteesta. Kiitos hienosta tarinasta.

    Ja haasteesta. Töräytinkin omani ennen kuin joudin edes kommentoimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prööt! Ite oot ihana! Kiitos haasteeseen vastaamisesta, luin koko tarinan suurella mielenkiinnolla, täytyy vielä kommentoida sinnekin! Vai on sulla veneilymenneisyyskin...kaikkea sitä... ;-)

      Poista
  5. Kiitos vaan Vanha Jäärä haasteesta. Katsotaan syntyykö jotain. Taidan olla parhaillaan siinä oravanpyörässä, josta monet minua fiksummat ovat hypänneet pois. Tarkoitan siis, että en meinaa ehtiä mitenkään tehdä kaikkea mitä haluaisin. Tai, että olen niin stressaantunut, että en kykene.
    "Vanha Jäärä" on hyvä nimimerkki, jotenkin tuntuu (vaikka emme ole koskaan fyysisesti tavanneetkaan) että se taitaa istua kantajalleen hyvin :) Sanon tämän ainoastaan positiivisessa mielessä.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa. Minä rustaan jotain ja julkaisen haasteen mukaisen tarinan ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, en todellakaan ota hernettä nenään vaikket jaksaisi tarttua haasteeseen ollenkaan. Turhaa stressiä siitä ei todellakaan kannata ottaa!

      Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
    2. Juu, ei blogin pitäminen missään nimessä stressaa. Päinvastoin, tästä saa virtaa ja ajatuksiin vähän muutakin kuin työasioita. En siis ota tästä stressiä. Haasteita on mukava saada. Edelliseenkin vastasin ilolla, tosin vasta 1½ kuukauden kypsyttelyn jälkeen.

      Poista