perjantai 26. kesäkuuta 2015

Juhannuksen satoa

Olen ollut siinä uskossa, että suuri ellei jopa suurin osa suomalaisista viettää juhannuksen mökillä hyttysten syötävänä ja juhannuksen satoa ovat mojovat hyttysen puremat ja tyhjät kaljapullot (koska eihän niitä hyttysiä selvin päin kestä). Yllättävän moni ihminen ainakin meidän naapurustossa näytti tänä vuonna viettävän juhannusta kotona. En tiedä mitä he sitten puuhasivat, mutta Vanha Jäärä kaivoi juhannuspäivänä ompelukoneen esiin. Lie ehkä suht harvinaista juhannushupia, mene ja tiedä.

Oli meillä perinteistäkin juhannushupia, tosin vasta juhannuspäivänä, koska juhannusaattona ei olisi ollut oikein soveliasta sytyttää kokkoa ystäväpariskunnan olohuoneeseen.



Tässä tehdään kuormalavalle sitä, mitä pitääkin. Niistä ei pidä tehdä huonekaluja, vaan ne sopivat paremmin juhannuskokon polttoaineeksi.

Meillä on ollut jonkin aikaa uusi sohva (ei todellakaan kuormalavoista tehty) ja minulla on ollut sellainen tunne, että uusi sohva kaipaa kaverikseen uutta sohvatyynyä. Meillä on myös vanha (no, ei kovin vanha absoluuttisesti, mutta vanhempi kuin sohva) nojatuoli, joka kaipasi nojatuolityynyä, jonka avulla se sointuisi paremmin sohvaan.

Mr Vanha Jäärä on siitä hauska heppu, että hän on melkoinen yhden idean mies mitä pukeutumiseen tulee. Niin taitaa tosin olla moni muukin mies. Kun aloimme seurustella, hänellä oli talvisin tapana käyttää ruudullisia flanellipaitoja. Ei siinä muuten mitään...mutta kun hän käytti pelkästään ruudullisia flanellipaitoja. Ja useimmissa niistä oli erään laskettelukeskuksen logo eli laskettelukeskuksen matkamuistomyymälä oli melko hallitsevassa roolissa Mr Vanhan Jäärän muinaisen garderoobin toimittajana. Minä vihjasin, että voisi kai sitä talvella joskus muunkinlaisia paitoja käyttää ja tehostin vihjettäni ostamalla joululahjaksi muutaman neulepuseron. Seuraus oli se, että Mr Vanha Jäärä heitti jokaikisen flanellipaidan kertaheitolla UFF:in laatikkoon. Rehellisesti sanottuna en ollut asettanut sellaista tavoitetta, mutta kerrankos sitä tavoitteet ylitetään.

Neulepuserokautta kesti muutama vuosi, kunnes Mr Vanha Jäärä alkoi haikailla, että olisi kätevää, jos olisi sellaisia puseroita, jotka voisi helposti riisua töissä ja olla t-paitasillaan kun tulee kuuma (älkää kysykö millaista hikeennyttävää työtä hän tekee...). Ostimme siis yksissä tuumin muutaman neuletakin, joissa on vetoketju edessä. Mr Vanha Jäärä ei sentään tässä transitiossa nakannut kaikkia vetoketjuttomia neuleita UFF:in laatikkoon, mutta täysin käyttämättöminä ne hautautuivat vaatekaapin perukoille. Kunnes - TADAA - eräänä kauniina (tai oikeastaan osin sateisena, tosi kauniina päivänä tätä ei olisi tapahtunut) juhannuspäivänä vaimonsa kaivoi yhden niistä esiin ja tekaisi siitä nojatuolityynyn.



Samaan syssyyn kaivoin esiin myös käytöstä poistettujen farkkujen kokoelman, valikoin mustia, harmaita ja valkoisia yksilöitä ja pyöräytin niistä sohvan kaipaaman sohvatyynyn.



Eikä tässä vielä kaikki juhannuksen sato. Linnanmäen arpakojulta tarttui mukaan Idefix. Ja kompassi. Ja niin jurvan näköinen pehmolehmä, että siitä en viitsi edes kuvaa julkaista.



Nyt olisi sitten tyynyjä, kompassi ja Idefix (kas, Idefixin korvien yläpuolella näkyy vielä vanha nojatuolityyny). Niiden kanssa suunnistamme pikkuhiljaa kohti kesälomaa, joka on vielä aika kaukana. Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeisenä lomailee. Josko sääkin olisi heinäkuun loppupuolella jo kerinnyt hiukan lämmitä...??!!

6 kommenttia:

  1. Hienot tyynyt! Molemmat, farkkua ja neuletta - tosi kivat.
    Hah, samanlainen pukeutuja on meidän isäntä. Meidän ollessa uusia, isännän ainoa vaate kesät talvet oli farkkupaita (sellaisia 90-luvun alussa muodissa olleita), jolloin tein saman tempun kuin sinä: ostin kaappiin neuleita ja pari kauluspaitaa. Sitkeässä olivat silti farkkupaidat, mutta nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin, ne ovat siirtyneet remonttipaidoiksi. Olisihan niistä tosiaan voinut sohvatyynynkin tekaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs työkaveri, joka näki mut ja mieheni istumassa vierekkäin, sanoi heti:"Teidän täytyy olla pariskunta, koska ootte niin saman näköisiä!" Mä ihmettelin ja protestoin tätä aikani, mutta sitten tajusin, että pariskuntien mahdollinen samannäköisyys johtuu luultavasti siitä, että molempien osapuolten vaatteet edustavat naisen vaatemakua :-)

      Meidän isännällä ei oo tainnu koskaan olla yhtään farkkupaitaa, outoa...ehkä se kausi iskee joskus kuuskymppisenä ;-)

      Poista
  2. Hienot tyynyt! Mainio idea molemmissa :) Paremmalta se neulepaitakin tuossa näyttää, kuin UFF:n laatikossa :)

    Miehet ja pukeutuminen, njoo. Mä taisin laittaa melkeinpä isännän koko garderoobin uusiksi silloin kun alettiin oleen :D Eikä tuo onneksi ole vastustellut :D Hauskana juttuna muistan sellasen piirteen, että hän oli pessyt kaikki puuvillavaatteet aina villaohjelmalla. Koska villa kuin villa, mikäs siinä nyt on muka vialla. Jepp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ois pessyt villavaatteet kerrankin puuvillaohjelmalla, niin sillä ois ollut koneellinen erittäin tiiviitä ja paksuja vauvanvaatteita :-) Villa kuin villa joo...Pitäisi ehkä joskus kirjoittaa miehistä, pukeutumisesta ja pyykinpesusta.

      Poista
  3. Jep jep. Oma aiheensa tuo mies ja pyykinpesu!! 😄
    Kivat tyynyt tuli😊
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa viikkoa myös!

      Jotkut miehet ei kuulemma osaa edes ripustaa pyykkiä kuivamaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta Mr Vanha Jäärä ei sentään ole niin avuton. Saattaa olla siis, että jätän miehistä ja pyykistä kirjoittamisen jollekulle, jonka mies on sillä alalla ihan umpitumpula ;-)

      Poista