Kiipivä jyrsijä

Kun viimeksi aiheena oli pohditaa akselilla söpöt ja pörröiset vs. ällöt ja niljakkaat eläinystävämme, niin pysytäänpä samassa aihepiirissä tälläkin viikolla. Käsitellään pöljää ja pörröistä kaveria nimeltään orava. Oravan lajikuvaushan kuuluu: Orava on kiipivä jyrsijä, jolla on käpy hukassa (ja pari ruuvia kans). "Oravalla maassa käpy oli hukassa" kuvaa paremmin oravien lajityypillistä käytöstä kuin perinteinen hokema "Oravalla puussa käpy oli suussa". Totuus ei tosin rimmaa. Se harvemmin tekee niin.

Kun blogin perustaminen alun perin alkoi kaihertaa aivoissani, ajattelin perustavani Käpyblogin, jos joskus joutuisin ns. työelämän käpykaartiin eli saisin kenkää (tuotannollisista ja taloudellisista syistä tietenkin). Omassa käpykaartissani seurailisin kaiket päivät oravien puuhia, se on helppoa orava-tv:stä, jota myös olohuoneen ikkunaksi kutsutaan. Blogiin olisin laittanut kuvia oravien erilaisista käpyjemmoista koska (elävien) oravien kuvaaminen Vanhan Jäärän pokkarilla on hivenen haastavaa. Koska olen edelleen työnantajani palveluksessa (syksyllä tulee muuten 20 v täyteen, tämä on Vanhalle Jäärälle lajityypillistä toimintaa), tarkempi oravatutkimus saa odottaa. Tässä kuitenkin maistiaisia siitä, miltä Käpyblogi näyttäisi. Kuvat esittävät tänä aamuna lavastettuja kopioita todellisista jemmoista, joita olen tässä talossa asuessani nähnyt. Kuvat puhuvat karua kieltään oravien aivokapasiteetista.

Melko käytännöllinen - siihen asti kunnes syksy saa ja kesäkukat nakataan kompostiin.

Söpöin! Hivenen nauratti kun tuo löytyi terassin nurkasta :-D

 Turhan julkinen, muuten hyvä.

Et usko kumminkaan -kategorian voittaja. Hyvä siihen asti kunnes sataa lunta. Tulipa muuten aika fallistinen installaatio, hups! Hihhihiii...(en minä tarkoituksella...)

Tyypillistä oravan puuhaa on säntäillä sinne tänne joko puussa tai maassa ilmaisten selkeästi olemuksellaan miettivänsä kuumeisesti:”Tänne jonnekin minä sen kävyn pari vuotta sitten laitoin, mutta missä ihmeessä se nyt on?” Maassa peuhataan usein sammalia irti kalliosta. No, voihan se olla että orava etsii sammalen alta meheviä tuhatjalkaisiakin, mutta huvittavampaa on ajatella että se etsii sammalen alle piilottamaansa käpyä. Sähköjohtoa pitkin juostessa pitää jokaisen sähkötolpan kohdalla kiivetä tolpan päähän varmistamaan että tästä ei edelleenkään pääse mihinkään. Puusta puuhun ei todellakaan liikuta varmasti kuin Tarzan vaan sangen usein kipitetään oksan päähän toteamaan:”Hups, väärä oksa, ei tästä pääsekään mihinkään!” Oravien tarvitsisi varmaan syödä puolet vähemmän käpyjä ym murkinaa mikäli ne eivät tuhlaisi energiaansa holtittomasti päättömään säntäilyyn. Mutta paha on oravankin kauhalla ammentaa kun lusikalla on annettu.

Oravien puuhia on älyttömän hauska seurata niin kauan kuin ne ovat harmittomia muiden lajien kuten ihmisten  (ja etenkin alalajin Vanhat Jäärät) ja talitinttien kannalta. Emme esimerkiksi halua oravaa alivuokralaiseksi välikatollemme. Emme halunneet tosin talitinttiäkään alivuokralaiseksi räystäslautojen ja katon väliin, mutta näin kuitenkin kävi. Väistämättömän tapahduttua, oli pakko hyväksyä vuoranantajan rooli ja puolustaa vuokralaisia oravaa vastaan, joka muutamaan otteeseen yritti munavarkaisiin. Erään puolustustaistelun seuraaminen oli jotensakin absurdia kun ensin katsoimme telkkarista jotain Pirates of the Caribbean leffaa, jossa Jack Sparrow toikkaroi omalaatuiseen tyyliinsä tv:n laidasta toiseen, ja hetkeä myöhemmin Mr Vanha Jäärä viipotti olohuoneen ikkunan ohi katuharjaa hurjasti heristäen vähän vähemmän (onneksi!) omalaatuiseen tyyliinsä. Talitinttien ja Mrs&Mr Vanhan Jäärän puolustusoperaatio oli kuitenkin tuloksellinen, sillä pikkutintit tupsahtivat juhannuksena pesästä ensiksi paskomaan terassillemme ja sitten meuhkaamaan pitkin puutarhaa.

Joku voisi olla sitä mieltä että ihmisen ei pidä tuolla tavoin puuttua luonnon kiertokulkuun, mutta "So not!" sanoo Vanha Jäärä tähän. Minä puolustan sitä elikkoa, jota sattuu huvittamaan. Olisin puolustanut oravaakin varista vastaan toissa kesänä, mutten pystynyt tekemään muuta kuin katsomaan kuinka varis pisteli oravan poikasta poskeensa korkealla puun oksalla. Tai tarkemmin sanoen, EN pystynyt katsomaan…Vanhan Jäärän sotkeentuminen eläinten taistoihin omalla 1070 neliön metsäpalstallaan ei kyllä hetkauta luonnon kiertokulkua suuntaan tai toiseen. Mutta järki täytyy pitää kädessä eikä lähteä esimerkiksi tuputtamaan tuttipulloa jäniksen poikasille. Ensin tutkitaan tilanne ja tämän 30 millisekuntia kestäneen tilanneanalyysin jälkeen vasta juostaan jonkin elikon perään ensimmäistä käteen sattunutta astaloa heiluttaen.

Muistattekos tv-sarjaa 80-luvulta, jossa mies puolusti heikompia lajitovereitaan erilaisia öykkäreitä vastaan? Sehän oli tietenkin The Equalizer eli suomeksi loistokkaasti käännetty Kutsukaa McCall. Olikohan nimen kääntäjä miettinyt että edelleen takaisin alkuperäiskielelle kääntäminen tuottaisi sarjan nimeksi tosi iskevän Call McCall? Ehkä tuo Kutsukaa McCall oli kuitenkin parempi nimi kuin suora käännös Tasaaja, josta tulee mieleen kaksi sisarusta, joista yksi kaataa viivottimen kanssa limupullon sisältöä laseihin ja toinen suorittaa lasien valinnan kaadon jälkeen. Ensimmäinen sisarus on tietetenkin Tasaaja ja toinen on Valitsija.

Siispä puolustakaa ja tasatkaa!