perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ko iliman sai!

(Etelä)pohojalaaset, nuo Suomen teksasilaiset! En tosin tiedä onko heillä muuta yhteistä kuin tietynlainen suureellisuus ja vaatimattomuuden puute sekä aukeat maisemat. Jokaisessa pohjalaisisännässä kenties asuu salainen halu pukeutua buutseihin ja stetsoniin. Mutta en tiedä ollenkaan riehaantuuko Texasin öljypohatta saatuaan jonkin mainoslahjan tai jotain muuta ”iliman”. Ilmaiseen lounaaseen on aina koira haudattuna – paitsi Kiinassa missä ”Moppea bambunversoilla” maksaa ihan normaalilounaan hinnan - mutta "so not" sanoi pohojalaanen tähän. Minusta tuo ”iliman” on kerrassaan mainio ilmaisu! Kuten tuosta nyt ehkä jo pystyi päättelemään, se tarkoittaa samaa kuin ilimaatteks tai ilimaaseks eli iliman rahaa.

Tätä ilmaisua viljeli ja viljelee taatusti vieläkin pilke silmäkulmassa pohojalaanen ex-appiukkoni, joka oli/on suuri (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti) mainoslahjojen ja vastaavien iliman-saatujen härpäkkeiden ystävä. Muutama (jossa x>14) vuosi sitten silloinen appeni tepasteli polleana mökin pihamaalla jonkun sokean ja tyylitajuttoman henkilön suunnittelemassa mainos-t-paidassa ja kehui:"Eiks oo komia? Iliman sain!" Olipa minullakin samoihin aikoihin eräs vastaavanlainen asuste. Olin saanut silloiselta kaupan alalla toimivalta työnantajaltani kirkkaankeltaisen lippalakin, jota henkilökunnan oli tarkoitus käyttää erään myyntikampanjan yhteydessä (eikä kukaan yhtään arvaa mistä firmasta ja kampanjasta mahtaa olla kyse...keltainen...huhuu). Exäni otti lippiksen mökkikäyttöön, ehkä hänessäkin asuu pieni iliman-tuotteiden ystävä. Exän äidin esteettistä silmää tämä lippis ei jostain syystä miellyttänyt (vaikka se oli iliman saatu, outoa) ja hän tokaisi happamasti:"Olis täällä muodikkaampiakin lippalakkeja!" Muodikas lippalakki, mikä oksymoron!*

Vakavasti puhuen, tarinan sanoma on se, että Vanhaa Jäärää yleisesti ottaen ärsyttävät kaikenlaiset "ilmaiset" "lahjat". Ei vain siksi, että se hinta on loppujen lopuksi leivottu myytävän tuotteen tai palvelun hintaan, vaan myös siksi että useimmiten nuo tuotteet ovat täysin turhaa roskaa, jonka tuottaminen ja hävittäminen vain turhaan kuomittaa luontoa. Mutta koska meissä lähes jokaisessa taitaa asua pieni iliman-tuotteita rakastava pohojalaanen, niin siksi nuo ilmaiskampanjat aina purevat.

Myös Vanhan Jäärän on pakko tunnustaa retkahtaneensa taannoin iliman-kiusaukseen. Teini oli havainnut kaupassa kampanjan, jossa kolme myslipakettia ostamalla sai blenderin eli Vanhan Jäärän terminologiassa tehosekoittimen. Teinin isän (tuon aiemmin mainitun tyylikkään keltalippalakkisen miehen) talouteen tällainen ihmekone oli jo hankittu iliman eli vain kolmen myslipaketin hinnalla, joten pitihän sellainen meillekin saada. Täytyy kyllä puolustautua sillä että teini vetelee sitä mysliä joka tapauksessa joka aamu, seisoi keittiön nurkassa sitten tehosekoitin tai ei. Tässä tuo ihmekone polleana pönöttää (ja pönöttääkin pitkänä ja hoikkana, en tiedä mikä tässä kuvan lisäämisessä nyt mättää, mistäs Vanha Tumpula sellaista tietäisi):


Mutta ettäkö Vanhan Jäärän keittiössä surauteltaisiin blenderillä smoothieita? Tuskin. Vanha Jäärä lausuu smoothien juuri kuten se kirjoitetaan. Tämä lausumisasu jostain syystä sijoittuu melko korkealle teinin listalla "Jurvimmat ja ärsyttävimmät asiat, joita äiti voi suustaan päästää." Tosin teini ei käytä adjektiivia jurva...en tiedä sen teinivastinetta, joten olkoon noin. Kerran teimme tehosekoittimella pirtelöä. Näin oli tapana toimia myös 70-luvulla. Kerran teini teki blenderillä smoothien itselleen. Muuten onkin ollut sitten vähän hiljaisempaa. Joten kannatti ostaa ne kolme pakettia mysliä...

"Ei kai tässä nyt auta muu kuin että hän puusta nyt laskeutuu" - ei kun siirtyy pihalle jatkamaan eeppistä kamppailuaan juolavehnää ja muita heinäkasveja vastaan. 10 pistettä ja käpytikkamerkki sille, joka tunnistaa mistä kirjasta tuo kappaleen alun sitaatti on. Mutta kamppailuni taitaa olla turhaa viivytystaistelua ennen hetkeä, jolloin jättiläismäinen heinätupas nielaisee koko tontin taloineen. Jatkakaahan te omia kamppailujanne rikkakasveja ja/eli iliman-tuotteiden houkutuksia vastaan!


*Oksymoron = äitien käyttämä sivistyssana, tässä yhteydessä tarkemmin itseristiriita eli retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä (wikipedia auttoi). Ystäväni Anna Mae (nimi jälleen muutettu) marmatti huomautti ystävällisesti vanhemmalle pojalleen Oswaldille referaatista, joka piti tekemän äidinkielen tunnille. Nuorempi poika Torvald kysyi:"Mikä on referaatti?" jolloin Oswald valisti pikkuveljeään:"Se on äidin käyttämä sivistyssana." Molemmat pojat muuten kirjoittivat ylioppilaiksi tänä keväänä - Torvald huolimatta puutteistaan sivistyssanavarastossa ja Oswald hieman referaatteja ja matematiikkaa viivästävälle tyylilleen uskollisena  :-)


1 kommentti:

  1. Kukaan ei sitten ollut vailla käpytikkamerkkiä...tai ehkä on ja haluaa pysyäkin ilman. Se, jonka ei auttanut muu kuin laskeutua puusta, on Nunnu. Nunnu-lastenkirjat ovat Oili Tannisen tuotoksia Vanhan Jäärän lapsuudesta . Tuo puu-episodi on varmaankin kirjasta Nunnu putoaa.

    VastaaPoista