Korsosta kapitalistiksi osa 1

Nyt alkaa uusi mukaansatempaava juttusarja Jääräpariskunnan sijoitusasunnon hankinnasta, remontoinnista ja vuokraamisesta. Sarjan nimi saattaa tosin vielä muuttua, mutta kun Mr Vanha Jäärä on perinteisen demariperheen vesa ja asui Korsossa kun tapasimme, niin tuo otsikon sanapari kuulosti jotenkin nasevalta.


Varokaa tylsyyttä kesälomalla! Se saattaa johtaa asuntonäytöissä hortoiluun ja jopa asuntokauppoihin. Viimeisellä kesälomaviikollamme oli tarkoitus hiukan remontoida kotona, mutta minä painoinkin jarrua juuri ennen rautakauppaan lähtöä ja sitten ei ollutkaan enää mitään tekemistä. Kuten elämän suurissa päätöksissä yleensäkin, on vaikea sanoa, kumpi keksi ja missä vaiheessa, että hankitaanpa sijoitusasunto ja lähdetäänpä näytöille. Ajatuksena oli hankkia kaksio Kivenlahdesta. Kaksio siksi, että siihen lie mahdollista saada pidempiaikainen vuokralainen kuin yksiöön. Kivenlahti siksi, että siellä asunnot ovat vielä suht kohtuuhintaisia (paitsi pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien mielestä), mutta niiden hinta ja alueen suosio ylipäätään tullevat nousemaan Länsimetron jatkeen valmistumisen myötä.


Ensimmäiseksi kävimme katsomassa tee-se-itse-miehen (ja naisen) unelmaa eli ihan kauheaa pommia vuodelta 1979. Sitten kävimme katsomassa paria muutakin, mutta niinhän se tietenkin oli, että se pommi piti ehdottomasti saada. Asiaa edesauttoi isännöitsijän nopea vastailu kysymyksiin ja vahva indikaatio siitä, että totaalinen kylppäriremontti onnistuisi jo tänä vuonna ja suurilta osin taloyhtiön kustantamana. Kävimme katsomassa sitä toisenkin kerran ja nukuttuamme/valvottuamme yön yli teimme tarjouksen. Tarjous meni yllättäen läpi ihan ilman mitään veivaamista ja yks kaks oltiinkin jo käsirahaa maksamassa.

Muuta kuvaa kuin pohjakuvan en vielä pysty esittelemään, koska muita kuvia kuin välittäjän ottamia ei ole enkä viitsi lisätä copyright-rikkomuksia tähän projektiin.

Juttusarjan seuraavaa osaa saakin sitten hetken odottaa koska asia on maistraatin harkinnassa. Tämän asunnon omistaja on edunvalvonnan alainen ja vaikka yleinen edunvalvoja onkin tarjouksemme hyväksynyt, tarvitaan kauppaan vielä maistraatinkin hyväksyntä. Sen pitäisi kuitenkin olla ihan läpihuutojuttu, mutta paljonko juttuja siellä nyt on saapuvan postin pinossa kesälomien jäljiltä...

Kohta ei olla ehkä edes päällepäin terveen oloisia (jos sitä ollaan nyttenkään) kun tapetti ei irtoa seinästä ja keittiökaappien irrottamisen myötä irtoaa myös seinä ja laminaatti ei todellakaan asennu just click -menetelmällä jne jne. Mutta siitä kuulemme ensi kerralla, jonka ajankohdasta en todellakaan tiedä.

Piskitön juhannus

Taas on yksi rauhaisa kaupunkijuhannus takana ja kyllä, luit otsikon oikein. Nimenomaan piskittömään juhannukseen havahduimme juhannuspäivänä, vaikka kyllä meidän juhannuksemme oli myös sangen riskitön. Juhannuspäivänä pihalla istuessani ymmärsin yks kaks mistä tämä ylimaallinen rauhallisuuden tunne johtuu: kukaan ei räkytä ja räyskytä missään. Kaikki naapuruston koirat oli viety viettämään juhannusta johonkin muualle. Koiraihminen = mökki-ihminen siis?


Itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, joten tähän saa ihan vapaasti kommentoida, että sinä nyt et ymmärrä koiran pitämisestä mitään. En ymmärräkään - siksi en aio koiraa hankkiakaan. Valitettavasti täydellinen ymmärtämättömyys koiran pitämisestä ei estä useimpia ihmisiä hankkimasta koiraa.


Lienee muinaissuomalainen perinne, että pihapiirissä pitää olla koira pitämässä rusakot, peurat ja muut kasvinsyöjät poissa pihapiiristä ja varoittamassa mahdollisesti lähestyvistä susista tai karhuista. Jos ei muuta, niin toimiipa piski sitten edes uhrilahjana Otsolle pienen välipalan muodossa. Kokemukseni Espoosta osoittavat, että rusakoihin ja peuroihin räkytys ei auta ollenkaan ja susista ja karhuista varoittamiseen ei onneksi ole ollut tarvetta. Jostain syystä edelleen kuitenkin tavanomaista koiranhoitoa on hankkia koira ja unohtaa se sitten pihalle haukkumaan kaikkea mikä liikkuu.

Tämä kaveri hortoili paikalle sunnuntai-iltana

Hyvät ihmiset: koira-ihmissuhde ei ole yksisuuntainen katu. Jos koiran hankkii, koiran kanssa pitää olla valmis viettämään aikaa ja kouluttamaan sitä. Koiralle pitää opettaa, että kaikkea mikä liikkuu oman pihapiirin ulkopuolella, ei tarvitse haukkua. Ja koiralle pitää opettaa, että on ihan ok olla yksin kotona, ei tarvitse ulvoa. Koiran kanssa pitää käydä myös kävelyllä ja koirapuistossa, koiran liikunnaksi ei riitä sen työntäminen omalle aidatulle pihalle. Eikä koiran suhteeksi muihin koiriin riitä niille haukkuminen aidan takaa. On aivan sama, osaako koira antaa tassua, mutta jokaisen koiran pitää osata todella ainakin seuraavia käskyjä: tänne, paikka ja irti. Terveisiä vaan koiranomistajanaapureille, joista kaikille paitsi yhdelle, nämä asiat tuntuvat olevan aivan vieraita.

Täällä käytiin lauantaina. Didrichsenin taidemuseon ranta.

Jääräpariskunta pitää koirista, mutta monet koiranomistajat yrittävät parhaansa mukaan muuttaa tämän olotilan...toistaiseksi kuitenkin antipatiamme kohdistuvat vain piittaamattomiin koiranomistajiin, ei itse koiriin. Mutta olihan se kyllä mukavaa viettää muutama päivä ilman räkýtystä...

Täällä käydään aina juhannusaattona.

Wannabe sisustusbloggaaja

Vanha Jäärä on nyt saavuttanut sen, mistä kaikki sisustusbloggaajat haaveilevat: päässyt esittelemään kotiaan lehteen. Ei nyt ihan sisustuslehteen kuitenkaan, vaan Espoon-Kauniaisten-Kirkkonummen paikallislehteen Länsiväylään. No, jostainhan se on aloitettava. Kohta täällä roikkuu makrameet seinillä ja sohvalla poseeraa chihuahua taikka pari kymmenien sohvatyynyjen keskellä ja blogissa on kerrallaan kymmenen kuvaa samasta kukkamaljakosta vähän eri vinkkelistä. Hah. Ei pelkoa, ei tule tapahtumaan.

Tämä omituisten sattumusten sarja meni kuitenkin niin, että jo helmikuun loppupuolella ystäväni A oli huomannut Länsiväylästä ilmoituksen, että he etsivät persoonallisia koteja ja pihoja esiteltäväksi juttusarjaansa. A vinkkasi minulle tiukkaan sävyyn, että minun pitäisi ilmiantaa itseni ja kotini Länsiväylälle. Juuri silloin meillä oli kuitenkin iskenyt joku hullu huonekaluroudari ja kotimme ei ollut todellakaan esittelykunnossa. Kuukautta myöhemmin huonekalut olivat kuitenkin asettuneet paikoilleen ja lähestyin Länsiväylää seuraavalla sähköpostilla:

"Ystäväni vinkkasi voimallisesti, että minun pitäisi tarjota sinulle kotiani esiteltäväksi Länsiväylässä. Muut ystävät kannustivat, joten tässä sitä ollaan, vaikka itse suhtaudun kotiimme arkisena "kun itte tekee, saa semmosen kun tulee" -filosofian edustajana.

Kotimme - siis minun ja mieheni - on 100 neliöinen omakotitalo Nöykkiössä. Sitä on nyt reilut 8 vuotta asuttu, remontoitu ja sisustettu. Sisustus kai se tässä on se vitsi, talo on ihan normaali pakettitalo 90-luvulta. Minulle kierrätys on tärkeä asia ja ankaran jätteiden lajittelun lisäksi teen myös vanhoista materiaaleista kaikenlaista. Vanhoista farkuista syntyy vaikkapa kasseja, pannulappuja ja sisustustyynyjä. Pullonkorkeista, kävyistä ja lusikoista koristeita. Lp-levyistä kulhoja. Pihalta löytyneet sulat kelpaavat tauluiksi. Oheisessa hyvin heikkolaatuisessa kuvakavalkadissa joitakin esimerkkejä.

Viherkasveja on myös runsaasti vaikka naureskelenkin ihmisille, joiden mukaan viherkasvit ovat nyt trendikkäitä. Viherkasvit ovat olleet minulle yhtä olennainen osa kotia kuin sohva jo 80-luvulta lähtien, jolloin teininä aloin pelastaa äitini lähes tappamia kasveja omaan huoneeseeni. Olen kuitenkin vain sisäviherpeukalo, pihakasvien hoito ei minulta suju. Siksi olemme hyvin onnellisia kun olemme löytäneet suurimmalta osin luonnontilassa olevan tontin. On hiilinielua omasta takaa kymmenien kuusien ja mäntyjen muodossa ja hyvänä vuonna piha antaa viisikin litraa mustikkaa.

Kodissamme lienee sitä, mitä sisustustoimittajat kutsuvat kerroksellisuudeksi. On perintötavaraa 1800-luvulta, tiikkihuonekaluja 60-luvulta, Ikeaa 90-luvulta tähän päivään ja joitakin viimeisimpiä design-kotkotuksia sulassa sovussa. Minä sisustan ensisijaisesti käytännöllisyys etunojassa, mutta harkitsen huolellisesti myös ulkonäköä. Saatan harkita vuosia ennen kuin ostan jotain, en koskaan osta mitään hetken mielijohteesta. Sisustustamme ei kuitenkaan voi kutsua tarkkaan harkituksi, vaan se on kokoelma sitä, mitä sattuu olemaan. Olen sitä mieltä, että nettikirppareissa ja Kierrätyskeskuksessa on myös huono puoli: ne tekevät tavaran jatkuvan vaihtamisen vähän liian helpoksi.

Näin meillä. Jos tämä herätti kiinnostusta, ota yhteyttä."

Tämähän herätti sen verran kiinnostusta, että eräänä toukokuisena perjantaina meille saapui oikein mukava toimittaja-kuvaaja-kaksikko. He kovasti kehuivat kaikkia sisustusratkaisuja - ammatin puolesta epäilemättä. Olisipa aika tylyä tulla tekemään juttua jonkun kodista ja jupista:"Jaa vai tämmönen. Okei. Hmmm...no, yritetään nyt jotain kuvia tästä saada, jos sais jotenkin rajattua kaikkein rumimmat jutut pois..."


Jos joku jaksoi lukea tuon sähköpostin ja jaksaa vielä lukea koko Länsiväylän artikkelinkin, niin havaitsee, että juttu ei ole pelkästään ensimmäinen lehtijuttu, jossa minä esiinnyn. Se on myös ensimmäinen lehtijuttu, jonka minä olen (suurimmalta osin) kirjoittanut. Toimittaja on ansiokkaasti hallinnut ammatissaan epäilemättä keskeisen copy-paste-menetelmän käytön.

Eniten toimittaja-kuvaaja-kaksikko muuten innostui Vege Jäärältä saamastani äitienpäiväkukasta, joka on kyllä todella söpö ja kuvaa myös kukan saajaa aika kattavasti: herttainen ja pyöreä, mutta myös kiihkeä ja piikikäs. Tyttärestä sisustusaskartelijan polvi paranee.

Lähimatkailu kunniaan

Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, että säännöllisen lentomatkailun ei pitäisi olla mikään uusi normaali. Ilokseni olen huomannut, että muutkin tahot ovat alkaneet aiheesta kirjoittaa. Tosin esimerkiksi Helsingin Sanomia pidän tässä asiassa aika kaksinaismoralistisena. Välillä julkaistaan artikkeleita lentomatkailun vaarallisuudesta ilmastolle, mutta jokaisessa Lauantai-liitteessä on kuitenkin normaalit monisivuiset esittelyt milloin mistäkin matkakohteesta, jotka eivät todellakaan yleensä ole junamatkan päässä.

Itse olen viimeksi lentänyt juurikin tuolloin reilu vuosi sitten. En ole tehnyt mitään pyhää päätöstä olla koko vuosi 2019 lentämättä saatikka ikinä lentämättä, mutta vähentää on tarkoitus tähän astisesta noin kerran vuodessa tapahtuneesta/tapahtuvasta lentelystä Euroopan sisällä. En myöskään halua kieltää lentomatkailua keneltäkään kokonaan. Enkä laivamatkailua - varsinkaan itseltäni, koska pakko tunnustaa, että Jäärät ovat sangen innokkaita Tukholmassa ja Tallinnassa laivalla kävijöitä. Tallinnassa saatamme käydä ihan ilman mitään virallisempaa tarkoitusta kuten viinalastin noutaminen. Onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää käydä Tallinassa, jos samalla roudaa sieltä kymmeniä litroja alkoholijuomia? Me saatamme käydä siellä ihan vaan syömässä ja ostamassa pari marsipaanieläintä. Hyi hyi!

 Tämä viehättävä ympäristö löytyy jostain Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Nyt Jäärillä on edessä melkein kahden viikon pääsiäisestä Wappuun kestävä keväinen talviloma ja kyllä ei lennetä. Eikä edes laivailla. Me menemme Tampereelle. Ja lisäksi singahtelemme ees taas täällä pääkaupunkiseudulla. Eli aitoa oikeaa lähilomailua. Henkilöautoa tulemme kyllä käyttämään sangen paljon, mutta parempi se kuin lentomatka kuitenkin.

Tässä Vanhan Jäärän hyväksihavaitut vinkit iloiseen ekologiseen lähilomailuun. Reportaasi itse lomasta tulee ehkä myöhemmin...

1) Hyödynnä ravintoloita monipuolisesti. Hotellit tarjoavat normaalisti aamiaista myös muille kuin hotellivieraille. Nuku kotona ja porhalla herättyäsi hotelliaamiaiselle. Brunsseja on yleensä tarjolla vain viikonloppuisin, niiden etsimisessä kannattaa käyttää googlea apuna. Niitä on jos ja vaikka minkälaisia. Arkisin kannattaa perehtyä ennakkoluulottomasti erilaisten peruslounasravintoloiden tarjontaan. Niistä voi löytyä helmiä. Itse kun olen perjantait vapaalla, käyn normaalisti aina syömässä läheisen turkkilaisen ravintolan lounaspöydän herkullisen ihan suomalaistyyppisen lohikeiton. Ja jonain iltana voi tietenkin panostaa oikein kunnolliseen kolmen ruokalajin gourmet-ateriaan jossain.

 Voi sitä tietysti aina kotonakin grillata - sateessa, joka alkaa takuuvarmasti kun grillin laittaa päälle.

2) Museokortti, museokortti ja museokortti. Meillä on kohta vuoden ollut museokortit ja tulemme ehdottomasti uusimaan ne. Museokortti on niiiiiin hyvä juttu. Museokortilla ilmaiseksi avautuvia museoita on todella runsaasti pitkin ja poikin Suomea ja museovisiitti tekee piipahtamisen missä tahansa paljon mielenkiintoisemmaksi. Lisäksi poistuu tuska siitä, että pitäisi nyt väkisin jaksaa katsella tämän surkean taiteilijan ahdistavia teoksia kun tästä on kerran maksettu. Ei pidä. Kun ei ole sisäänpääsystä mitään maksanut, voi surutta marssia vaikka saman tien ulos jos näyttely ei miellytä.

 Ratikkamuseo on muutenkin ilmainen

3) Leiki turistia. Jos olet kaupungissa, jossa on tarjolla kiertoajeluita tai kiertokävelyitä, kokeile niitä. Jos ei, kaupungin nettisivut antavat kyllä matkailuneuvontaa. Katso mitä siellä vinkataan tekemään ja näkemään ja tee perässä. Leiki turistia omilla kotikulmillasi. Etenkin Helsingissä kävellessäsi: katsele ylöspäin. Tulet hämmästymään arkkitehtuurista.

 Ylöspäin kannattaa katsella muutakin kuin taloja.

4) Panosta hotelliin. Viikon matkalla on normaali-ihmisen harvoin varaa yöpyä neljän tai viiden tähden hotellissa. Suomessa hotellit ovat kieltämättä törkeän kalliita, mutta ei-sesonkiaikaan voi löytää hyviä hintoja hienoistakin hotelleista. Yövy yksi yö luksustunnelmissa. Me olemme ensi viikolla menossa  yhdeksi yöksi hotelli Tammerin presidenttisviittin. Alle 200 euroa jäi hinnaksi. Kallis on kyllä, mutta uskon, että minulle jää siitä parempi mieli kuin siitä, että olisin lentänyt viikoksi Kanarialle. Jossa en muuten ole koskaan käynyt, repikää siitä huumoria!

Tämäkin on viehättävä (ja kallis) hotelli hienoissa maisemissa.

Kesän tullen tällainen kotiterdellä lomailukin on ihan juhlaa. Kesää odotellessa - jahka tämä talviloma ensin hoidellaan.

Hullu huonekaluroudari iskee...

...jälleen. Paitsi että ei iskenyt jälleen vaan 35 vuoden tauon jälkeen. Teini-ikäisenä minulla oli tapana voimailla pienen huoneeni huonekalujen kanssa useankin kerran - vaikka oikeasti kirjoituspöytä, sänky, korituoli, kirjahylly ja stereotaso oli mahdollista asetella järkevästi vain yhdellä tavalla. Se oli ilmeisesti sen verran opettavainen kokemus, että sen jälkeen omissa kodeissani (joita on ollut kahdeksan kappaletta kaikki väliaikaisratkaisutkin mukaanlukien) huonekalut ovat saaneet olla rauhassa niillä paikoilla, joihin ne on muuton ja huolellisen harkinnan jälkeen aseteltu. Huolellisessa harkinnassa auttaa paperista askarreltu pohjapiirros ja paperiset huonekalut, joita voi sovitella. Tähän on varmaan jotain tietokoneohjelmiakin, mutta eihän Vanha Jäärä nyt sellaisia käytä.

Nyt iski kuitenkin yks kaks älynväläys muuttaa makuuhuoneiden sisältöjä keskenään. Eikä ollenkaan huono väläys, mutta jostain syystä sitä ei tullut mieleen tehdä jo silloin kun Vege Jäärä muutti pois kotoa vaikka hänen jälkeensä jättämä huone sisustettiinkin heti uudestaan eikä jätetty teinimuseoksi. Meillä on kolme makuuhuonetta ja niissä pitää pystyä suorittamaan seuraavat toiminnot: rouvan nukkuminen, herran nukkuminen, mahdollisten yövieraiden nukkuminen (vierashuone), ompelu ja läppärin räplääminen (työhuone), Wiin pelaaminen ja kakkostelkkarin katselu (pelihuone). Hmm...tuossahan on viisi virtuaalihuonetta ja oikeita huoneita on vain kolme.

Tämä huone on entinen Vege Jäärän huone, sittemmin työ/vierashuone ja nyt rouvan makuuhuone:

Ideealitilanne on minusta se, että makkari on vain makkari. Aikuisten ihmisten ei pitäisi joutua pysyvästi nukkumaan työpöydän, kirjahyllyn tai telkkarin kanssa samassa huoneessa. Ja nyt - TADAA - hieman yli 50-vuotiaana olen vihdoin saanut tällaisen lähes täydellisen systeemin aikaan. Aikaisemmin Mr Vanha Jäärä joutui jakamaan makuuhuoneensa pelihuoneen kanssa, mutta nyt pelihuone on yhdistetty työ/vierashuoneeseen. Ja kaksi muuta makkaria ovat vain meidän nukkumistamme varten. Hurraa! Kaupan päälle tuli yksi virtuaalihuone lisääkin. Mikä on huone, jossa on peili, jossa säilytetään vaatteita ja jossa ei nukuta vakituisesti? Tietenkin pukeutumishuone. Nyt on siis sellainenkin yhdistettynä työ/vieras/pelihuoneeseen.

Tämä on entinen herran makuuhuone/pelihuone, nyt työ/vieras/peli/pukeutumishuone:

Vähän mukavampaa kun keittiöstä aukeaa nyt tällainen näkymä eikä herran petaamaton sänky. Itse tehdylle norsullekin löytyi luonteva parkkipaikka.

Voisi ajatella, että huonekalujumppa on ekologista sisustamista. Ei tarvitse shoppailla mitään uusia sisustushärpäkkeitä kun kodin sisustus muuttuu uudeksi ihan vain lihasvoimalla. Mutta ei se kyllä ihan näin mennyt ainakaan meidän tapauksessa. Myös tauluja ja verhoja piti siirrellä huoneesta toiseen ja se aiheutti seuraavat hankinnat: Seinämaalia, kalustemaalia, maalausvehkeet, taulunkehyksiä (2 kpl) ja verhot.

Siirtelyn ja inventaarion tuloksena Kierrätyskeskukseen matkasivat seuraavat tavarat: rottinkikori täytettynä kirjoilla, kaksi lasihyllyä, matto, 20 kpl sohvatyynyn päällisiä, yksi sohvatyynyn sisätyyny, Linnanmäeltä voitettu suurikokoinen pehmopantteri (eli Voitto-kisu) ja seinäpeili. Ja ehkä jotain muutakin, jota en enää muista ja parempi niin. Toivottavasti nämä saavat uuden elämän jonkun toisen kodissa.

Tämä on entinen rouvan makuuhuone, nyt herran makuuhuone. Edellisillä asukkailla oli sängyn kohdalla kerrossänky, jonka yläpediltä oli ahkerasti pyyhitty räkää kattoon. Räkä oli niin fossiloitunut kiinni kattoon, että kipsilevyyn olisi tullut reikä, jos sen olisi yrittänyt kokonaan ruoputtaa pois. Niinpä katossa on jonkin verran päällemaalattua räkää. Jeah...

Mutta jos edellisellä huonejärjestelyllä mentiin 8 vuotta, niin en näe mitään syytä miksei tällä uudella järjestelyllä mentäisi 28 vuotta. Tai kauanko nyt pärjätäänkään tässä ennen kuin joudumme muuttamaan johonkin "palvelu"taloon laiminlyötäviksi, aliravituiksi ja ylilääkityiksi. Havaitsin, että tämä talo on paikka, jossa olen asunut pisimpään lapsuudenkotini jälkeen. Tätä edellisessä ehdimme asua 7 vuotta, nyt ollaan siis ohitettu entinen ennätys vuodella.