perjantai 5. lokakuuta 2018

Introvertti ystävänä

Edellinen kirjoitukseni introverteistä, sillä kertaa työntekijöinä, saavutti niin valtaisan suosion, että lienee aika taas (kolmen ja puolen vuoden jälkeen) käsitellä introverttejä uudestaan. Tällä kertaa ystävän roolissa. Kukaan introvertti älköön ottako hernettä nenäänsä vaikkei osuisi ja uppoaisikaan, kokemukseni ja näkemykseni ovat kuitenkin vain omiani vaikka kirjoitankin yleistäen.

Vanhalla Jäärällä on erittäin ekstrovertti ystävä, joka viittaa muihin ihmisiin usein termillä "eräs hyvä ystäväni". Arvelen, että maailmassa on noin 200 ihmistä, joista hän käyttää tätä termiä. Maailmassa on aika tasan 6 ihmistä, joista Vanha Jäärä käyttää termiä ystävä uskaltamatta laittaa edes niin rajua adjektiivia kuin hyvä sen eteen.



Introverttikin mielellään tapaa ystäviään ja hiukan etäisempiäkin tuttujaan kunhan homma tapahtuu hallitusti. Jos joku pyytää, että lähdetkö huomenna syömään/kahville/leffaan/kävelylle/pakohuoneeseen/hoploppiin/ihanmihinvaan, introvertti vastaa refleksiivisesti:"En, koska <tilanteeseen sopiva tekosyy>." Ex-tempore -tapaamiset eivät ole introverttia varten. Hän tarvitsee sosiaaliseen kanssakäymiseen valmistautumis- ja myös palautumisaikaa.

Tämä nimenomainen introvertti järjestää mielellään erilaisia juhlia ja kissanristiäisiä, koska silloin hänellä on tilanne hallinnassa. Hän saa päättää ketä kutsutaan ja koska, mitä on tarjolla ja jossain määrin myös mitä tehdään. Koska introvertillä on kuitenkin sangen vähän ystäviä, jotka usein ovat ekstrovertimpiä kuin hän itse ja siksi paljon buukatumpia, introvertin on usein vaikea saada mitään tilaisuutta järjestettyä osallistujien puutteessa. Koska ekstrovertit ystävät panostavat mieluimmin ex-tempore -tapaamisiin silloin kun heillä sattuu olemaan aikaa, introvertti tuntee joskus olevansa hiukan hyljätty.


Pelkän lankapuhelimen aikakaudella introvertti oli suuressa vaarassa menettää vähäisetkin ystävänsä. Puhelinhan on introvertille sielunvihollinen numero yksi. Introvertti ei ikinä tartu puhelimeen vain kysyäkseen mitä kuuluu tai pyytääkseen kahville (parin viikon päästä lauantaina). Tekstiviesti, sähköposti ja nykyisin myös Whatsapp ym tekstuaalisen viestinnän välineet ovat introvertille siunaus. Tosin näilläkin kanavilla introvertti saattaa tuntea toisinaan itsensä hyljätyksi, kun kukaan ei jaksa alati vastailla hänen toisinaan erittäin runsaaseenkin kirjoitettuun puhetulvaansa.

Introvertti kaihtaa konflikteja. Tosin en ole aivan varma, onko tämä geneerinen introverttien piirre, vai oma henkilökohtainen piirteeni johtuen elämästä jatkuvasti konfliktihakuisen äidin kanssa. Introvertti ei sano ystävälle vastaan eikä ilmaise suuttuneensa jostain ystävän toimista, vaikka saattaa useinkin kokea itsensä loukkaantuneeksi, koska introvertilla on harmillinen tapa ylitulkita ihmisiä. Jossain vaiheessa introvertillä saattaa kuitenkin keittää yli ja silloin hän saattaa antaa yllättävän ja valitettavan suoraa palautetta tunteitaan loukanneelle ystävälleen. Introvertti on valmis kuitenkin pyytämään anteeksi, mutta toisaalta hän odottaa samanlaista kyvykkyyttä ystävissään. Tämä saattaa johtaa pattitilanteisiin, mikäli tällainen kyvykkyys ystäviltä puuttuu.



Introvertille olisi aivan tuskaa joutua hengailemaan cocktail-kekkereissä kymmenien tuntemattomien tai korkeintaan puolituttujen kanssa, koska introvertti vastuuntuntoisena ihmisenä kokee velvollisuudekseen käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla, muttei kuitenkaan pysty siihen. On olemassa myös ihmistyyppi "hiljainen ekstrovertti", joka viihtyy tällaisissa tilaisuuksissa vaikkei itse välttämättä sano sanaakaan kenellekään. Hiljainen ekstrovertti tykkää vain kuunnella muita ihmisiä ja olla heidän ympäröimänään. Introvertille taas puolituttujen höpinän kuunteleminen on täysin yhdentekevää ja pahimmillaan ahdistavaa.

Introvertillä voi toisaalta olla paljonkin sanottavaa tai jossain muussa muodossa kuten esimerkiksi musiikin tai tanssin kautta esitettävää jos hän katsoo sen tarpeelliseksi. Osa introverteistä toimiikin opetustehtävissä tai esittävän taiteen parissa. Itselläni ei esimerkiksi ole juurikaan vaikeuksia pitää puheita tai esitelmiä kunhan tiedän, että yleisö on vastaanottavaisessa tilassa tai ainakin tarpeeksi kohteliasta esittääkseen sellaista. Yläkoulun opettajaksi introvertistä ei siis todennäköisesti ole.


Intovertin sosiaalisuus on joskus purskeista. Hän saattaa olla kuukausia hiljaa viestien vain teksipohjaisesti, kunnes hän yhtäkkiä vaikkapa syyskuussa saa päähänsä haluavansa nähdä ystäviään marraskuun keskivaiheilla. Ja tietenkin hän masentuu, kun selviää, että kaikkien ystävien marraskuu on jo täyteen buukattu. Seuraava yritys ehkäpä ensi vuoden huhtikuussa. Intovertti saattaa petyttyään vannoa, ettei enää koskaan yritäkään tavata ketään, mutta koska ystävien tapaaminen kuitenkin on hänelle tärkeää, hän silti yrittää sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen.

Näin mutkikasta on ystävyys intovertille. Yritäthän ymmärtää minua ekstrovertti tai erilailla introvertti ystäväni tai kaverini!

P.S. Tämä kirjoituksen laatiminen vei tekstinsyötöllisesti lahjakkaalta introvertiltä noin 10 minuuttia.

6 kommenttia:

  1. Heh, kyllä toinen introvertti tuntee lajitoverinsa. JA sympatiseeraan sen mukaisesti. Sain muuten aiempaan postaukseesi linkittämästäsi testistä 80% Olisin saanut enemmänkin, mutta vastasin niinkuin yleensä toimin enkä niin kuin haluaisin toimia. Eli kun kysyttiin, että annanko puheluiden yleensä mennä vastaajaan vastasin en, vaikka yleensä kyllä haluaisin antaa niiden mennä vastaajaan. Nykyään en työni ja perheeni vuoksi voi tehdä niin. Sama päti parissa muusakin kysymyksessä. Eli olen siis puhdas introvertti. Kun nyt olen vaihtanut työpaikkaa lyhyellä aikavälillä kolme kertaa, niin ei ihme että olen äärimmäisen väsynyt iltaisin ja viikonloppuisin. Lukemattomien uusien ihmisten tapaaminen vie voimat!
    Mutta siis, mitä sen väliä vaikka ollaan introverttejä. Eihän eksovertit saisi riittävästi suunvuoroa jos mekin vielä alettaisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh, sympatiseeraan kyllä sun uupumusta! Mä pystyisin vielä joten kuten hanskaamaan työtä, jossa joutuu vastailemaan puhelimeen, mutta sellainen työ, jossa pitäisi joka päivä soitella vierailla ihmisille, olisi ihan murhaa. Totaalinen työuupumus alle viikossa ;-)

      Ja eihän sillä mitään väliä olekaan, että ollaan introverttejä. Eihän maailmassa saataisi mitään aikaiseksi, jos kaikki ois ekstroverttejä ja keskittyisivät vaan suun pieksentään :-) Tunnen kyllä myös tosi tosi aikaansaavia ekstroverttejäkin!

      Poista
  2. Tutulta kuulosti moni kohta. Monet itse asiassa kuvittelevat minun olevan ekstrovertti, koska silloin tällöin pakotan itseni suuntautumaan ulospäin, jos tilanne vaatii. Pystyn siis siihen kyllä ilman ahdistusta, mutta en varsinaisesti nauti siitä ja voimia se kyllä vie, ei suinkaan tuo. Olen kaiketi jonkinlainen hybridi näiden kahden ääripään välillä. Kaikkein mieluiten kuitenkin vetäydyn omiin oloihini suunnittelemaan ystävien tapaamista :). Aina ihmettelen, miten he ovatkaan niin aktiivisia ystävärintamalla ja itse en meinaa saada tapaamisia aikaiseksi. Postauksestasi löysinkin syitä tähän - se vaan ei käy niin luontevasti, vaan vaatii jonkinlaista ekstraponnistelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva meistä on täysin joko tai, moni lie jokseenkin ambivertti. Tuon sanan opin telkkarista, jossa esiintynyt psykologi määritteli hyvin, että ekstroverttiys ei tarkoita sitä, että ihminen puhuu paljon, vaan sitä, että ihminen saa paljon energiaa toisten ihmisten kanssa olemisesta. Mä lisäisin tähän vielä että se on kanssakäymiseen käytettävän ja siitä saatavan energian erotus. Introverttikin kyllä voi saada energiaa ihmisten kanssa olemista, mutta joutuu myös käyttämään siihen energiaa, ekstrovertilla sosiaaliset tilanteet eivät kuluta yhtään energiaa.

      Poista
  3. Tein testin ja niinkuin ajattelinkin, olen ambivertti (miksei mortti? tiedätkös, mikki hiiren veljenpojat, ehhhh...) Kuten suljetusta näkee, tykkään päljäillä ja se on ryhmässä hauskempaa, tosin nauran kyllä usein ääneen itseksenikin:D
    Hyvää tekstiä, alan seuraamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikseenkin naureskelu on oikein hauskaa ja terveellistä :-) Tervetuloa seuraamaan, tekstiä syntyy täällä säännöllisen epäsäännöllisesti...

      Poista