perjantai 30. lokakuuta 2015

Unikko-show

Kuka muistaa sellaista tv-ohjelmaa kuin Iltalypsy? Itsekään en kyllä muista siitä juuri muuta kuin että ohjelman loppupuolella oli aina joku julkisuuden henkilö (taisi yleensä olla poliitikko) esittelemässä jotain omituista omaisuuttaan kansallispukuiselle Karjakolle, joka pyöritteli silmiään kameralle, että kaikkea pervoa nuo idiootit kaappeihinsa kasaavatkin. Jäärä Juniorin isä sanoi aikoinaan että jos hän joutuisi tuohon, hän esittelisi sukkiaan. Minä voisin esitellä Unikko-kuosisia tavaroitani.

Vanha Jäärä tajusi, että vuosien varrella on kertynyt melkoinen kokoelma Marimekon Unikko-tuotteita ja niiden kuvakavalkadi valtaa tämän postauksen. Jo Jäärä Junior tiesi päiväkodissa mistä kukkasista äiti pitää ja valitsi oitis oikean kuosin kukkaruukkuaskarteluun. Taitaa muuten olla ainoa koskaan saamani lahja, jossa antaja on oikein todella miettinyt mistä minä pidän.


Mukin värisinä löytyy myös suunnilleen Vanhan Jäärän itsensä ikäiset verhot. Tuo väritys on oma suosikkini ja yksi alkuperäisistä, ellei sitten jopa The Alkuperäinen.


En ole muuten mikään erityinen Marimekon ystävä. God is in the details muistan lukeneeni joskus jostain ja detaljeissa Marimekko ei ole alkuunkaan jumalainen. Pyyhkeissä ei ole ripustuslenksuja. Ainakaan niissä, jotka olen vuosia sitten ostanut. Uusia en ole ostanut koska ripustuslenksujen ompeleminen ei jostain syystä kuulu lempiharrastuksiini.


Pyyhe roikkuu tukevasti itseommellun lenksun varassa.

Keittiöpyyhkeet eivät ime vettä kymmenien pesujenkaan jälkeen. Siksipä yksi niistä jouti hyvin istuintyynyn päälliseksi.

Lakanat on tehty niin lyhytkuituisesta puuvillasta että näyttävät harmailta kuituhitujen takia. Mutta Unikko on jostain syystä ystäväni, toivoisin sen vaan esiintyvän hieman laadukkaammissa tekstiileissä.
 Vanhan Jäärän kuvaustaidolla ja kameralla ei saa lakanakankaan laaduttomuutta esiin.

Hempeämmässä värityksessä kankaan laaduttomuus ei erotu senkään vertaa.

Marimekon nettisivuilta löytyy jotain tietoa ympäristöasioista, mitä monesta muusta yrityksestä ei voi sanoa. Vaikea toki ulkopuolisena tietää mitkä ovat vain kauniita sanoja ja mitkä todellisuutta. Jos yritys sanoo lajittelevansa kaikki jätteet, mutta yksittäiset työntekijät eivät osaa olla työntämättä pahvimukeja biojätteisiin (kuten moni Vanhan Jäärän kolleega), niin käytäntö ei aivan noudata hienoja periaatteita.


Kun aloin luonnostella tätä juttua jo muutama kuukausi sitten, Marimekon sivuilla sanoi :"Tekstiilien valmistusprosesseissa, kuten valkaisussa, värjäämisessä, painamisessa ja viimeistelyssä käytetään aineita, jotka ovat tärkeitä tekstiilien ulkonäölle ja ominaisuuksille. Viimeistelyaineita lukuun ottamatta suurin osa aineista pestään pois värjäyksen tai painamisen jälkeen. Kangaspainostamme ei mene myrkyllisiä päästöjä ilmaan, sillä emme käytä haihtuvia liuottimia." Mutta nyt tuota viimeistä lihavoitua lausetta ei sieltä enää löydy. Ovatko siirtyneet haihtuvien liuottimien käyttöön vai yllättäen havainneet käyttäneensä niitä koko ajan ja poistaneet lauseen kaikessa hiljaisuudessa huomattuaan asian? Mielenkiintoista. Oli haihtuvia liuottimia tai ei, jotain on prosessissa pielessä kun tuloksena on keittiöpyyhkeitä, jotka eivät ime vettä, eli turhakkeita.



Jos haluaa suosia yhtiötä, joka maksaa yhteisöveronsa Suomeen, tahtoisi kovasti saada rahoilleen vastinetta, koska rahaa todella saa käyttää runsaita määriä etenkin Marimekon tuotteita hankkiessaan. Siksi on melko kohtuutonta, että rahan lisäksi joutuu käyttämään vielä runsaasti aikaakin esim. pyyhkeiden ripustuslenksujen ompelemiseen.


Muutama plagiointikohukin on Marimekon ympärillä vellonut, mutta kas kun tästä yhdestä selkeästä plagiaatista ei ole ollut mitään juttua. Vanha Jäärä paljastaa nyt jälleen yhden Marimekon plagiaatiorötöksen. Oletteko ameriikkalaisissa tv-sarjoissa huomanneet, että sairaaloiden potilasvaatetuksessa on aina sama kuosi, nimittäin tällainen:

 Kuva täältä.

Ettei vaan hivenen muistuttaisi Marimekon Muija-kuosia? Vai onko asia toisin päin - jenkkisairaalat lainaavat tylysti Maija Isolan vuonna 1968 suunnittelemaa kuosia? Pitäisi päästä katsomaan ennen vuotta 1968 tehtyjä sairaalasarjoja - millaisissa vetimissä potilaat pötköttävät. Pötkötetäänkö teillä Tasaraita-yöpaidassa tai oletteko muuten Marimekon ystäviä?

Kuvituksesta jäivät puuttumaan seuraavat Vanhan Jäärän Unikko-tuotteet: 3 patalappua ja 1 patakinnas, 3 keittiöpyyhettä, 2 tyynyliinaa ja 2 sivuverhoa. Liika on liikaa...

10 kommenttia:

  1. High five! Melkoisesti löytyy niin unikkoa, kuin muutakin Marimekkoa :) Petivaatteet on todellakin kumman laaduttomia. Tarttuu kissankarvatkin ihan törkeästi. Hermostuttuani kyseisiin ominaisuuksiin, eivät ole enää sänkykäytössä, eikä tule uusia. Yksistä tein rantamökille verhot, loput odottaa kaapin perukoilla inspiraatioita. Mihin muotoon, sitä ei voi tietää :)

    Meidän pyyhkeissä on kyl kaikissa lenksut ihan tehtaan puolesta..? Niin käsi- kuin kylpyversioissakin. Ilmeisesti on käynyt huisa tuuri..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä oon ostanut jotain kakkoslaadun tarjouspyyhkeitä, joissa ei oo lenksuja...

      Meillä kun ei oo mitään elukoita, niin ei ole kokemusta karvojen tarttumisesta, mutta eipä ole siis Marimekon testilabrassa laitettu kissoja pyörimään lakanoissa. Ois pitänyt! :-)

      Poista
  2. no on sinulla aikamoinen kokoelma unikkoja! Itselläni ei taida olla mitään, mihin olisin noin yksiselitteisesti hurahtanut, että maku olisi pysynyt kaikki nämä vuodet (lue: vuosikymmenet). Mutta onhan se Unikko ihan klassikko, joten jos joku pitää valita, on valintasi varmasti oikea!

    Itsekin muistan Iltalypsystä vain tämän osion ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on viimeiset ehkä 15 vuotta ollut aika pysyväinen maku muutenkin. Taitaa pysyä loppuelämän ellei sitten tule jotain kasikympin villitystä ;-)

      Poista
  3. Minäkin tykkään unikosta, kunhan sitä ei ole meidän seinien sisäpuolella. Siis vieraalla kaunis mutta kotiin en ota ;) parit Marin pyyhkeet ja yhdet "keräämme-kaikki-kissankarvat"-pussilakanat on lahjaksi saatu, lakanat nököttävät kaapin perukoilla mutta pyyhkeet kyllä kovassakin käytössä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska Tarukin kommentoi, että lakanat keräävät erinomaisesti kaikki kissankarvat, pitäisi kai ehdottaa Marimekolle, että alkavat valmistaa lakanakankaastaan siivousliinoja ja markkinoida niitä kissankarvojen keräiminä :-)

      Poista
    2. Tuo on hyvä!!
      Mä inhoan Marimekkoa: unikkoja ja mariskooleja! Johtuu varmaan siitä, että niitä oli 70-luvulla. Ja silloin oli niin kamalia värejä!! Saatiin aikanaan häälahjaksi muutamia pyyhkeitä: muumikuvioita. No lapsi tykkää.
      Pyyhkeissä pitä olla keskellä lenksu. Ja käsipyyhket jotain muuta kokoa kun 50*70 koska aina liian isoja ja roikkuu väärissä paikoissa.
      Elina

      Poista
    3. Mäkin inhoan 70-luvun yleisilmettä - vihreät keittökaapin ovet, aarrrgghh! Mutta en unikkoa ja mariskooleja. Mä olin varmaan 70-luvulla tarpeeksi pieni ollakseni kiinnittämättä huomiota detaljeihin. 80-luku taas on musiikkia lukuunottamatta ihan hirveä!

      80-luvulla suosioon ponnahtanut marmori näyttää nyt palanneen muotiin esim leikkuulaudoissa, mortteleissa ja suolasirottimissa ja musta ne näyttää ihan kamalilta, koska ne on niiiiin kasaria.

      Poista
  4. No jopas on unikoita! Enpäs olekaan testannut lakanoita, enkä taida sitten testatakaan. Se on kyllä sitten rasittavaa tuo lenksujen puuttuminen pyyhkeistä! Meillä ei kyllä ole Marimekon pyyhkeitäkään, mutta lenksuja on täytynyt ommella silti. En nimittäin ollenkaan tykkää jos pyyhkeet roikkuvat sillaine pitkittäin. Lenksu pitää olla pitkän sivun keskellä. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tasan samaa mieltä. Lenksu lyhyellä sivulla on ihan yhtä hyödyllinen varuste kuin ei lenksua ollenkaan. Ei voi käsittää mitä pyyheliinavalmistajat ajattelee!

      Poista