perjantai 16. lokakuuta 2015

Paperiprinssi ja Digitaalidooris

Luin synttärilahjaksi saamani Kaari Utrion kirjan Paperiprinssi, joka on takakansitekstin mukaan "kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille". Tosiaan. Kaari on perehtynyt paperin tekemiseen lumpusta perinpohjaisesti - kuten moneen muuhunkin asiaan pitkän kirjallisen uransa aikana. Ihme nainen tuo Kaari! Kirjan naispuolinen päähenkilö Wilhelmina pohtii voisiko maailma lainkaan toimia ilman paperia. Näin 1830-luvulla, mutta pohdinta jatkuu yhä. Tällä kertaa tässä ja nyt.



Vielä muutama vuosi sitten muistan jonkun sujuvasanaisen ihmisen todenneen, että paperiton toimisto on vielä yhtä kaukana kuin paperiton wc. Silloin olin jokseenkin samaa mieltä. Jouduin usein katselmoimaan monikymmensivuisia dokumentteja ja tapanani oli printata ne ja tehdä kommenttini tekstin sekaan perinteiseen tapaan punakynällä. Lukeminen paperilta on edelleen mielestäni ruudulta lukemista miellyttävämpää, mutta olen taipunut entistä globaalimman toimintaympäristön haasteisiin. Jos minun pitää kommentoida esim. intialaisen kolleegan tuottamaa dokumenttia, on melko raskas proseduuri ensin printata se, tehdä kynämerkinnät ja sitten skannata merkitty versio ja lähettää se sähköpostilla Intiaan.

Näinpä olen omalta osaltani siirtynyt täysin paperittomaan toimistoon kuten myös useimmat kolleegani. Työnantaja myös pakottaa - anteeksi kannustaa - paperittomuuteen tai ylipäätään maallisen omaisuuden karttamiseen toimistolla, jossa ihmisillä ei ole omia paikkoja. Olemme toimistonomadeja. Paitsi me raihnaisimmat, jotka olemme onnistuneet fysioterapeutin määräyksellä hankkimaan jotain erityisiä ergonomia-apuja.

WC:ssä kuitenkin käytän edelleen paperia sekä toimistolla että kotona. Voi toki olla, että toimistolla siirrytään uusien säästötoimenpiteiden myötä BYOP-wc:hen (bring-your-own-paper). Se johtaa tietenkin siihen, että kaikki yrittävät säästää isot asiansa kotiin, mutta koska naisten on joka tapauksessa kiikutettava omaa wc-paperirullaa mukanaan, miehet yrittävät aina pummia naisilta wc-paperia ison hädän yllättäessä toimistolla. Mielenkiintoisia tulevaisuuden skenaarioita..."anna ny pari arkkia..."


Miten käy paperilehden? Erinäisiä aikakaus- ja sanomalehtiä on vuosien varrella kadonnut kokonaan tai siirtynyt pelkäksi verkkojulkaisuksi. Onhan toki tavallaan järjetöntä touhua painaa edellispäivän uutisia paperille ja kantaa sitä paperia ihmisten postilaatikoihin yön pimeydessä. Mutta enhän olisi Vanha Jäärä vaan jotain muuta ellen edelleen tilaisi sinnikkäästi paperi-Hesaria. En osaa selittää tätä paperille painetun sanan lukemisen tarvetta. Kirjojen suhteen olemme harkinneet lukulaitteen hankkimista hupenevan kirjahyllytilan takia. Mutta jokin takaraivossani kamppailee myös lukulaitetta vastaan. Miksi?



Olisi aika kovaa hommaa pitää tätä blogiakin paperilla ja jakaa sitä lentolehtisinä ympäriinsä. Kulkisin parkkipaikoilla kiinnittämässä viimeisimmän kirjoitukseni autojen tuulilasiin, yrittäisin kauppakeskuksissa tyrkyttää sitä ohikulkijoille, kyttäisin kerrostalojen alaovilla päästäkseni livahtamaan rappuun ja tunkemaan tuotostani postiluukkuihin. Ei tulisi mitään. Kyllä netti on mielestäni tuonut paljon enemmän hyvää kuin pahaa - esim. itselleni mahdollisuuden jakaa näitä jorinoitani tuikituntemattomille ihmisille. Viime viikolla sain myös jaettua raihnaisen kaktuksen bloggaajakolleegalle, diagnosoidulle sisustusmaanikolle. Ilman nettiä kaktus-parka olisi päätynyt roskiin.



Mutta toisaalta taas google tekee elämän vähän tylsäksi. Ei ole enää mitään mieltä väitellä siitä, minä vuonna Diana kuoli, onko sinivuokko rauhoitettu, missä sijaitsee Topkapin palatsi ja minä vuonna paperin valmistus alkoi Suomessa. Googlekaan ei tiedä minä vuonna se loppuu. Ainakin wc-paperia aina tarvitaan - muun paperin tarve on oikeasti aika kyseenalaista, mutta pyllyn pyyhintää ei voi digitalisoida. Omassa ekologisessa ajattelussa heikko kohtani on selkeästi paperi - perverssi riippuvuuteni painetusta sanasta.

Lopuksi vielä Papatusta pakkauksista osa ...ööö... 5? / N ja aiheena juurikin se paperi, jonka käytölle ei loppua näy. Jos wc-paperipakkauksen kantolenkkiä ei pysty käyttämään kantolenkkinä, koska sen toinen pää irtoaa heti kun pakkauksen paino lasketaan sen varaan, miksi asentaa sitä ollenkaan? Vielä halvempaa on jättää se kokonaan asentamatta. Niin että terveisiä per***stä vaan Lambi-lampaallekin!

9 kommenttia:

  1. Jaappanin mailla on ollut jo joitakin vuosia paperittomia huusseja. On jopa lämmitetty istuinkin. Tällä viikolla näin moisesta ensimmäisen mainoksen kotosuomessakin. Ilmeisesti hinta on todella korkea, kun sitä ei mainokseen raaskittu laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanissa taitaa olla mitä vaan...oon mäkin niistä huusseista lukenut ja jokunen vitsikin on niistä väännetty. Kyllähän se paperiton wc toimisi Suomessakin käsisuihkun avulla - japanilainen malli tosin on vissiin aivan automaattinen, ei tarvitse itse sitä suihkua edes heilutella :-)

      Poista
  2. Määkin harrastan ja kannatan hartaasti paperitonta toimistoa. Itse asiassa wc-paperiton toimisto on koettu sekin - eräässä konsernissa kun oltiin selvitystilassa ynnä muussa mukavassa - niin jouduimme lopulta kantamaan välillä vessapaperiakin kotoa, kun mitään ei voinut ostaa. Myös roskat vietiin joskus kotiin tai muualle :D Että voi sitä niinkin käydä, hyvinnii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän firmassa on vuosien varrella säästetty yhdestä jos toisestakin asiasta, niin että ei ehkä paljoa hätkähdettäisi, jos pitäisi alkaa omia vessapapereitaan tuomaan. Sitä on siis jo tapahtunut...toivottavasti työnantajamme johtoporras ei lue tätä juttua ja innostu poistamaan papereita vessoista!

      Poista
  3. Kannatan paperitonta. En kylläkään WC:tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkuthan kannattaa paperitonta wc:täkin, käsisuihku korvaa paperin. Epäilen kyllä, että monta litraa lämmintä vettä on epäekologisempi vaihtoehto kuin montakin arkkia vessapaperia.

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Mulla on vähä sama juttu, että kirja pitää lukea paperisena tai sitten kuunnella äänikirjoja käsitöitä tai vaikka kotitöitä tehdessä. Näyttöpäätteiden ja älypuhelimien yms. kanssa joutuu joka päivä muutenkin tekemisiin, niin kirja kirjana on mulle sitä arjen luksusta, josta en vielä ole valmis luopumaan. Tunnistinkin kirjahyllystäsi monia opuksia, vaikka puhelimen pieneltä näytöltä en nimiä näe, Potterit tietty ensimmäisenä :) Kiva, että kaktuksesi pääsi sitä arvostavaan kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin sun tuplana tulleen kommentin. Kiva (ainakin paperiteollisuudelle) että en ole ainoa paperikirjojen ystävä :-) Mutta äänikirjoihin mä en oo koskaan päässyt oikein jyvälle...en oo kyllä kokeillutkaan muita kuin niitä satu-cd:itä, joita joutui pakosta autossa kuunteleen kun lapsi oli pieni. Kieltämättä äänikirja ois kätevä käsitöitä tehdessä, on vähän vaikea kutoa sukkaa ja lukea samaan aikaan ;-)

      Potterit voiskin taas kerran lukea uudestaan jossain vaiheessa...

      Poista