perjantai 11. syyskuuta 2015

Otan rohkeasti haasteen vastaan

1.9. oli historiallinen päivä. Sain silloin elämäni ensimmäisen (ja mahdollisesti viimeisen) henkilökohtaisen blogihaasteen. Voi kiitos Tuulentuvan Saara! Haaste oli tarkoitettu "pienbloggaajille" joille on oletettavasti alle 200 lukijaa. Myöntääköhän EU muuten jotain pienbloggaustukea? Minusta oli hyvin herttaista kun Saara pahoitteli, jos on arvannut jonkun lukijamäärän ihan pieleen. Olisihan kieltämättä noloa kun ajattelisi jostain blogista:"Sillä on kyllä niin jurvat jutut, että hyvä jos äitinsä jaksaa niitä lukea eikä niitä kukaan koskaan kommentoikaan, joten sillä ei voi olla montaa lukijaa", toimittaisi blogille pienblogihaasteen ja saisi silmilleen verisesti loukkaantuneen bloggaajan, jolla on kymmeniä tuhansia lukijoita. No, tästä ei ole pelkoa Vanhan Jäärän tapauksessa. Lukijamäärä on silti hienoisessa kasvussa, keväällä arvioin lukijoita olevan 30-40, nyt luulisin että yli 50.

Haasteessa pitäisi vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen, keksiä uudet 11 kysymystä ja toimittaa haaste eteenpäin 11 pienbloggaajalle. Eräänlainen virtuaalinen kiertokirje siis.

1. Mikä saa sinut inspiroitumaan?
Pakko. Kun vastaan tulee jokin ylipääsemättömältä vaikuttava remontointi- tai korjausongelma, aivot alkavat suoltaa erilaisia vaihtoehtoisia viritelmiä melko pian.

2. Vanha vai uusi?
Kehtaako tätä tunnustaakaan...pari vuotta sitten uusin kaikki alushousuni jokseenkin kerralla, kun melkein kaikista vanhoista alushousuista oli se puuvillainen haarakiila/vuorikappale ratkeillut, repeillyt, hiutunut ja kaikenkaikkiaan kadonnut olemattomiin. Vanha saa palvella niin kauan kun siinä henki pihisee. Niin, onhan meillä tosiaan tällainen pyykinkuivaustelinekin. Jos toinenkin muovirinkula hajoaa, sitten täytynee ostaa uusi. Toistaiseksi kasaamme telineen edelleen (jo yli 10 v ajan) kengännauhan avulla.



3. Paras ja nopein arkiruokareseptisi?
Voi kääk sanoi Aku. En osaa kirjoittaa kokkaustani reseptinä, koska määrät on aina vähän sinne päin. Sattuipa eräänä päivänä syntymään aurajuusto-porkkanakastiketta. Yritetään nyt purkaa se sanoiksi jos joku ei vaikka onnistu päättelemään reseptiä alla olevaa kuvaa katsomalla.



1/2 sipuli
Pieni kimpale margariinia
Ehkä noin 2 rkl vehnäjauhoja
1/2 lihaliemikuutio
Valkopippuria
About 2,5 dl vettä
1-2 dl ruokakermaa (esim Valio 15%)
100g auramuruja
2-3 porkkanaa karkealla terällä raastettuna

Silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua margariinissa, lisää jauhot, paistele hetki, mutta älä ruskista, kantsii käyttää teflon-kattilaa. Lisää vesi, kerma ja liemikuutio. Sekoita tasaiseksi. Lisää juusto ja porkkanaraaste. Mausta pippurilla. Keitä n. 10 minuuttia, jotta porkkana pehmiää. Tarjoa pastan kanssa. Tuosta satsista syö about kolme henkeä.

4. Joulu vai juhannus?

Juhannus. Juhannuksena pääsee Lintsille! :-) Muut perustelut (joulunvastaiset sellaiset) löytyvät täältä.

5. Mikä on paras valokuvausvinkkisi?
 Muista ottaa kamera mukaan! Tämä on erittäin tärkeä vinkki meidän perheessä. Monet tilaisuudet on räpsitty pelkällä kännykällä. Tosin meidän pokkari on niin onneton, että kännykän kamera on melkein yhtä hyvä.

6. Kaupunki vai maaseutu?
Maaseutu kaupungissa on paras asuinympäristö minulle. Molempia tarvitaan. Mutta en ole sitä mieltä, että koko Suomi pitää pitää asuttuna keinolla tai hinnalla millä hyvänsä.

7. Ketä haluaisit kiittää? Miksi?
Elämässäni ei ole ketään yhtä suurta vaikuttajaa, jonka kokisin ansaitsevan suuret ja nöyrimmät kiitokseni. Haluaisin kiittää kaikkia ihmisiä, joiden kanssa kulloinkin olen tekemisissä, silloin kun he kiitoksen ansaitsevat. Ja se on muuten aika usein. Me suomalaiset olemme vaan aika huonoja kiittämään ja ei ihme, kun meidän on kasvatettu "Kissa kiitoksella elää" -mentaliteetilla.

8. Aamu vai ilta?
Jos ketä tahansa kanssani samassa huushollissa asunutta haastateltaisiin ja kysyttäisiin olenko minä aamu- vai iltaihminen, haastateltava luultavasti räpyttelisi hetken silmiään hämmentyneenä ja kysyisi sitten:"Onko tämä kompakysymys?" Minä en todellakaan ole aamuihminen. Aamut voisi minun puolestani deletoida (kuten myös talvet ja etenkin talviaamut). Arkiaamuna makaan ensin puoli tuntia sängyssä päällimmäisenä ajatuksena:"Miten mä jaksan tätä eläkkeelle asti?" ja seuraavat kaksi tuntia menevät asteittain lievenevän maailmantuskan ja murhanhimon välimaastossa, useimmiten puhumatta sanaakaan kenellekään vaikka muita ihmisiä olisikin läsnä. Niin että ilta. Kiitos.

9. Mikä tai missä on sielunmaisemasi?
Ei minulla taida olla sellaista. Espoolainen, jonka äiti on Satakunnasta ja isä Viipurinlahdelta, on vähän juureton reppana. Länsisuomalaisessa suht tasaisessa ja avarassa peltomaisemassa tunnen itseni kuitenkin kotoisemmaksi kuin itäsuomalaisessa, jossa tiet kiemurtelevat mäkisessä maastossa metsien keskellä. Pidän silti metsistä ja puista, onhan tonttimmekin puu-tarha.


10. Mustavalkoinen vai värikäs?

Pitäisiköhän tähän vastata väriopillisesti vai filosofisesti? Kokeillaan vähän molempia. Nuorempana maailma näytti paljon mustavalkoisemmalta. Vanhempana melkein kaikissa asioissa on laaja kirjo harmaan sävyjä. Kyky nähdä harmaan sävyjä auttaa kovasti ymmärtämään kanssaihmisiä.

Väriopillisesti taas vaatetuksessa olen aika mustavalkoinen, mutta sisustuksessa värikäs. Puutarhanhoidossa en ollenkaan suunnittele istutuksia kukkien värien mukaan, vaan sen mukaan, minkä kuvittelen ehkä pystyväni pitämään hengissä.

11. Mistä omasta saavutuksestasi olet eniten ylpeä?
Mikään ponnistus ei nouse yli muiden - onhan noita pieniä saavutuksia vuosien varrella kertynyt. Mutta juuri nyt on kirkkaana mielessä viimeaikaisin saavutus: Sain hankittua Jäärä Juniorille vuokrayksiön viikossa (joka tuntui puolelta vuodelta). Ja siis nimenomaan MINÄ. Juniorin tehtävä oli ilmaantua asuntonäyttöihin ja näyttää herttaiselta, missä hän kieltämättä onnistuikin erinomaisesti. Rohkenen lainata yhtä välitysfirman kuvista. Vasta putkiremontoitu kylppäri ja kaikki, ta-daa!



Sitten pitäisi vielä keksiä uudet kysymykset.

1. Mitä haluaisit tehdä eläkkeellä?
2. Mikä on salainen tai julkinen paheesi?
3. Entäpä hyveesi?
4. Minkälaisesta musiikista pidät? Suosikkisäveltäjä, -bändi tai -laulaja/muusikko?
5. Miten kuvailisit huumorintajuasi? Anna jokin esimerkki (kerro vitsi, kerro tositapahtumasta, jossa pokka ei pitänyt, mainitse tv-ohjelma tai laita linkki johonkin mielestäsi sikahauskaan juttuun).
6. Mikä oli toiveammattisi lapsena?
7. Kuinka paljon harjoitat koti- ja ulkomaan matkailua?
8. Miten tarkasti lajittelet jätteet?
9. Oletko käynyt oopperassa/baletissa? 
10. Mitä harrastat (muutakin kuin netissä notkumista)?
11. Jos olisit auto, millainen auto olisit?

Kysymysten keksiminen oli helppoa tähän viimeiseen tehtävään verrattuna - toimita haaste eteenpäin 11 pienbloggaajalle. Apua, ainoat, jotka tunnen ovat saaneet haasteen jo! Ottakoon siis haasteen vastaan minun puolestani ihan ketkä vaan, oli lukijoita sitten 20, 200 tai 2000. Onneksi tässä haasteessa ei uhattu, että vasen rinta riipahtaa, jos katkaisee ketjun, kuten Saaraa oli jossain kiertosähköpostissa uhkailtu. Uskallan siis yrittää olla löytämättä 11 pienbloggaajaa.

Haluan kuitenkin nostaa hattua kaikille kaltaisilleni pienbloggaajille, hyvä me! Kannattaa jatkaa tässä tuotesijoitteluja sisältävien suurbloggajien hallitsemassa viidakossa vaikka välillä tympisikin. Niin kauan kun yhtäkin lukijaa onnistuu ilahduttamaan, hommassa on mieltä.

6 kommenttia:

  1. Innolla luin vastauksesi, sinulla tosiaan on sana hallussa :) Ja viimeinen lause on niin totta! Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos samoin, aurinkohan se ainakin täällä jo paistelee :-) Taidetaan kauniin sään ja viikonlopun kunniaksi grillata illalla - siis ruokaa grillissä, itsensä valohoitamista syysauringossa ei enää oikein grillaamiseksi voi kutsua.

      Poista
  2. Kyllä vaan oli hauska näitä lukea. Arkiruokaresepteistä epätoivoissani odotin apua omaan arkeen (nimim. poropeukalo keittiössä). Porkkanakastike kuulostaa hyvältä - paitsi aurajuusto :( Kuka mistäkin tykkää, minä en aurajuustosta. Voihan sen varmaan korvata esim. Koskenlaskijalla... Taidanpa kokeilla.
    Hyvän kämpän näytit löytäneen Juniorille. Miten ihmeessä? Ja niin nopeasti?
    Kannatan pienbloggaustukea. Hyvä idea!
    Hyvät viikonlopun loput teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan jokin perinnöllinen ominaisuus, että tykkääkö sinihomejuustosta vai ei. Esim meidän Junior on syönyt sitä hyvällä ruokahalulla varmaan 3-vuotiaasta lähtien - ja ihan paljaaltaan.

      Muutkin on ihmetelleet, että löytyipäs kämppä nopeasti ja kuulin yhdestä tapauksesta Turussa, jossa samanlainen prosessi kesti monta kuukautta. Jos oisin tiennyt, että se voi olla niin vaikeaa, olisi varmasti mennyt pupu pöksyyn jo etukäteen. Mä vaan soittelin ja mailailin vuokra-asuntoilmoitusten yhteystietoihin ja sitten marssittiin katsomaan, minä näyttäen vakavaraiselta ja Junior herttaiselta :-)

      Poista
  3. Hih, ilahduttavia vastauksia! Kiitos, onnistuit piristämään ainakin tätä lukijaa :)

    Ai nam, aurajuusto. Mäkin voisin vetää vaikka koko paketin paljaaltaan… Ja näyttääpäs soosi hyvältä. Pitääkin vihjaista "kokille" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aura-murupussissa on kätevästi 150g, josta 100g menee kastikkeeseen ja 50g voi napostella kokki ja kokin puoliso :-) Kyseinen soossi toimii muuten vielä paremmin raastetulla punajuurella. Punajuuret kantsii vaan keittää ensin, koska raa'an punajuuren raastaminen saa keittiön näyttämään siltä, että siellä on tapahtunut kammottava murha.

      Poista