perjantai 24. heinäkuuta 2015

Mustikkamaniaa

Mikä meihin järkeviin suomalaisiin menee kesällä kun marjasadon kypsyttyä pitää sankoin joukoin rynnätä metsään könyämään äärimmäisen epäergonomisissa asennoissa kaikenlaisten hyönteisten syötävinä? Marjamania! Marjamania on eri asia kuin tällä viikolla oppimani termi "marjaraivo". Marjaraivo ei ole hyvä asia, mutta marjamania on. Suurin osa marjasadosta jää muiden luontokappaleiden syötäväksi ja mätänemään metsään, kaikkea ei komppaniallinenkaan ahkeria thaimaalaisia marjanpoimijoita saa kerättyä (marjaraivon valtaamien alkuasukkaiden heitä hätistellessä). Mrs ja Mr Vanha Jäärä ovat sentään yrittäneet tyhjentää oman metsäpalstansa mustikoista huolellisesti. Sen ekologisempaa sapuskaa on vaikea kuvitella kuin metsämarjat! Tosin jos ajaa autolla 100 km poimiakseen litran mustikoita niin...mutta meidän ei tarvitse ajaa yhtikäs mihinkään poimiaksemme mustikoita.
 Ettäs tiedätte! Kuva täältä.

Olin tarkkaillut mustikkasadon kypsymistä ja tullut siihen tulokseen, että "ei vielä" kun viime lauantaina havaitsimme kaksi pulua-jotka-sanoo-huhuu (sepelkyyhky luulisin) innokkaasti popsimassa mustikoita omin nokkinensa omiin nokkiinsa. Pakkohan se oli rynnätä hätistämään pulut pois ja mennä itse tilalle suorittamaan valikoivaa poimintaa, sillä kaikki marjat eivät tosiaan vielä olleet kypsiä. Tällaista täällä Espoon erämaassa on, joutuu kamppailemaan ravinnosta villieläinten kanssa!

Tämäkin villieläin pitää mustikoista! Kuva täältä.

Olettekos kuulleet Werner Brosin kappaleen, jossa lauletaan "Mustikanpoiminta on mukavaa toimintaa..."? Valitettavasti sitä ei löydy Youtubesta, joten en pääse pilaamaan teidänkin mustikanpoimintaanne. Tuo kappale on kerrassaan pirullinen jäynä Wernereiltä, sen kun kerran kuulee, niin mustikoita poimiessaan ei voi tehdä muuta kuin kuunnella tuota biisiä päänsä sisässä, ei tosiaan voi "samalla ajatella monia asioita" kuten kappaleessa pirullisesti väitetään.

Lauantaiaamupäivän poiminnan tiimellyksessä peruutin pylly edellä puolisoni otsalohkoon, jolloin törmäyksen voimasta päässä onneksi vaihtui levy ja alkoi soida:"Poi(mi)mme yhdessä ain, poi'mme aina rinnakkain...Vaikka esteitä on tiellä marjasadon, poi'mme yhdessä ain rinnakkain" Sanat meni siis uusiksi, sävelen varmaan arvaatte. Olihan se sentään vaihtelua perinteiseen mustikanpoimintabiisiin.

 Mustikkaa puskassa...

Sunnuntai-iltana yllätimme mustikoiden parista kymmenpäisen räksäparven ja silloin hätä iski uudestaan. Pakko oli hyökätä totaalisen berserkkiraivon vallassa poimimaan lisää. Siinä vaiheessa kroppa oli jo edellispäivän poiminnan jäljiltä niin jumissa, että päässä ei poppi soinut, ainoat ajatukset koskivat sitä, että selkään sattuu aivan perkeleellisen paljon. Jossain vaiheessa selkä turtui ja päässä vilahteli seuraavanalaisia pätkiä: "Poimitaan me poimurilla" (sävel "Ajetaan me tandemilla" ja me ei muuten todellakaan poimita poimurilla) ja "Poimin niin että selkä pettää" (Happoradio: HC sää, jossa ikävöidään niin, että selkä pettää). Wernereiden kirous on siis voitettu!

Nyt on 5 litraa mustikoita pakkasessa ja olen keksinyt uuden konseptin. Se on mustikkapiirakkapäivä ja sen avulla seuraavan kesän pitäisi tulla nopeammin. Syksyn, talven ja kevään aikana leivotaan yksi mustikkapiirakka kuukaudessa esim. kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Seuraavan kuukauden piirakkaa odotellessa kesä tulee nopeasti. Saapa nähdä, mutta kokeillaan. Puoli litraa jos vielä saisi pelastettua villieläimiltä ja tehtyä piirakan ihan tuoreeltaan!

 ...ja mustikkaa kulhossa.

Ei voi kuin ihmetellä mummoja (ja pappoja), jotka poimivat satoja litroja marjoja. Miten ihmeessä niillä selkä ja jalat kestää? Mr Vanha Jäärä ehdotti, että ne mummot ovat verrytelleet nuorena lypsämällä sata lehmää päivässä ilman lypsyjakkaraa. Har har sanoisi mummo. Oma mummoni ei koskaan poiminut mustikkaa poimurilla, ainoastaan puolukkaa. Eikä lypsänyt lehmiä, sitä varten oli karjakko. Voi olla että, muut mummot oikaisevat ja käyttävät poimuria mustikkaankin, mutta silti täytyy todella nostaa hattua 70-80-vuotiaille, jotka könyävät metsässä tuntikausia useana päivänä. En kertakaikkiaan tajua miten ne pystyvät siihen! Pois halveeraavat ilmaukset mummoista ja marjanpoimijoista ja hus metsään kaikki, joilla selkä vähänkään kestää! (Mutta älkää tänne meidän tontille änkekö.)

Nyt alkaa kesäloma! Onneksi ei tarvitse sitä pilata poimimalla mustikkaaaaaaa...aaaarrrghhh!

 Pikkupupu ei mustikasta välitä, päivänkakkarat maistuvat paremmalta.


9 kommenttia:

  1. Hyvä muistutus, ettei ole järkevää ajaa mustikkamaille sataa kilometriä - perusperiaate pitää olla, että marjat löytyvät lähimetsistä. Meillä marjat ovat vielä metsässä, kun en ehtinyt (öhöm) niitä vielä noukkia. Toivottavasti odottavat siellä kiltisti ensi viikon alkuun! Kyllä minäkin nostan hattua supermummoille, joille ei ole rasti eikä mikään kerätä kymmentä ämpärillistä marjoja. Itse en siihen pystyisi ja nostan tuolle teidänkin saaliille hatun korkealle. Katsotaan pääsenkö tuosta puoleenkaan, mutta sittenpähän ei tarvitse leipoa piirakkaa kuin joka toinen kuukausi! Perhe ei varmasti päästäisi minua metsästä pois liian aikaisin, jos tietäisivät, että yritän vesittää tätä hienoa piirakkakalenteri-ideaa heti alkuunsa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata juu kertoa perheelle piirakkakalenterista ennen kuin marjat on poimittu. Jos ei jaksa kauheasti poimia, niin kalenterissa on vain pari piirakkapäivää :-) Me poimittiin tänä aamuna vielä yksi piirakallinen ja tuolla se piirakka nyt odottaa iltapäiväkahveja, nam!

      Poista
  2. Ne vanhat pierut kerää mustikat poimijalla, missä on sellain jatkovarsi, ettei tartte kyykistellä. Pirun kätevä kone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten thaimaalaisetkin. Mutta mummot on poimineet marjoja AINA ihan simona ennen varren keksimistä poimuriin. Kovia mummoja ja pappoja anyway, poimurinvarrella tai ilman :-)

      Poista
  3. Hieno suoritus, onnea! Mä olen toistaiseksi vain tiiraillut ikkunoista, että näkyykö niissä mättäissä tummansinistä... :D Mutta jospa joku päivä, edes pikkukipollinen.

    Erittäin hyvää lomaa! Ja toivottavasti makoisaa, mustikkapiirakan merkeissä :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä poimintaan! Täällä eka piirakka leivottu ja syöty. Toinen piirakka tehdään tuliaisiksi huomista mökkivisiittiä varten.

    VastaaPoista
  5. Mustikkapiirakkaa! Nam. Meillä mummi (kuuluu juuri noihin kuvailemiisi mummoihin) huolehtii mustikan keruusta mökillä. Itsekin tykkään poimia, ei vaan jotenkin meinaa ehtiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä kerkiäisin ja vielä sitä riittäis, mutta ei taida selkä antaa enää periks, ei viitsisi viettää loppulomaa särkylääkkeiden voimalla :-)

      Poista
    2. Juu älä! Ei maistu mustikkapiirakkakaan hyvältä jos selkä jumittaa.

      Poista