perjantai 10. heinäkuuta 2015

Mitä minusta tulee isona...

...eli pappi, lukkari, talonpoika, kuppari...nykyisin AD, koodari, psykologi, roudari...

Kun kirjoitan tätä, on tiistaiaamu ja töissä on suorastaan EMP:n jälkeinen maailmanlopun tunnelma. Mitkään firman sisäiset yhteydet eivät toimi, ainoastaan internet ja sinnekin pääseminen vaati vippaskonsteja. Tässä on siis hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä ja palkka juoksee.

 Pappi on ammatti, jossa mietitään myös syntyjä syviä?

Jäärä Junior valmistautuu ensimmäiseen erään yo-kirjoituksia syksyllä ja miettii siinä ohessa vaikeaa kysymystä: Mitä minusta tulee isona? Tämä on nykyisin vielä vaikeampi kysymys kuin Vanhan Jäärän nuoruudessa, jolloin ennen 90-luvun lamaa vielä oli kaikille halukkaille töitä tarjolla koulutuksesta riippumatta. Jäärä Juniorin uusin suunnitelma on seuraava: Hänestä tulee fysioterapeutti. Paras kaverinsa on tähtäämässä lääkikseen, joten Junior aikoo mennä naimisiin kaverinsa lääkäriksi valmistuvan opiskelukaverin kanssa, jolloin perheen tulotaso on paremmin taattu. Muuten hyvä suunnitelma, mutta epäilen että Juniorin on paras olla valmis olemaan joustava seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, koska miespuoliset lääketieteen opiskelijat on luultavasti hyvin äkkiä "syöty parempiin suihin".

 Monen pikkupojan toiveammatti, kaivinkoneen kuljettaja!

Ei ole todellakaan helppoa tietää mitä kannattaisi ja haluaisi opiskella ja sitten vielä päästä haluamaansa opiskelupaikkaan. Tällaisena maallikkona myös ihmettelen koulutuspaikkojen ja tarjolla olevien töiden epäsuhtaa. Kummipoikani pääsi juuri opiskelemaan tieto- ja tietoliikennetekniikan insinööriksi. Ensimmäinen reaktioni (jonka jätin kertomatta kummipojalle) oli:"Ai niitä koulutetaan vielä Suomessa?!" Mihin tarkoitukseen? Valmistuneitakin sellaisia on aika riittävästi työttöminä. Viimeisimmät terveiset tietotekniikka-alalle Suomessa toimitti Microsoft keskiviikkona. Sopii toivoa, että muutaman vuoden kuluttua maailman tietotekniikan tekemisen markkinat kierähtävät ympäri ja asioita tehdään taas Suomessa ja lapsille inkkarileikit tarkoittavat taas samaa kuin Vanhan Jäärän lapsuudessa.
 Karhulan AMK:sta valmistunut insinööri työssään.

Inkkarileikkissähän on nykyisin esimerkiksi seuraavia hahmoja: Raj projektipäällikkö, Maneesh koodari, Dipak testaaja ja Chandra asiakastuki. Leikki menee niin, että Raj yrittää saada Maneeshin ja Dipakin tekemään jotain, mutta tämä parivaljakko käyttää kaiken aikansa syytellen toisiaan. Dipak Maneeshia surkean koodin  ja Maneesh Dipakia älyttömien testikeissien tekemisestä. Välillä kuviota hämmentää Chandra, joka yrittää saada Maneeshin ja Dipakin keskittymään asiakkaiden löytämien vikojen korjaamiseen. Optionaalinen rooli tässä leikissä onkin asiakas, joka höykyttää Chandraa, minkä kerkiää.  Ei siis ole mitään päällikkö Istuvaa Härkää ja sulkapäähineitä, vaan inkkarit ovat sieltä, minne Kolumbus yritti alun perin mennä.
 Vanhojen hyvien aikojen inkkarileikkijä.

Itseänikin edelleen kohta 47-vuotiaana kaihertaa kysymys: Miksi minä haluaisin isona? Tämän isommaksi en toivottavasti enää tule ja jos en marssi opetusministeriöön ja ilmoita laittavani Suomen koulutuspolitiikkaa kertaheitolla kondikseen, niin mitä teen? Jatkanko tällä aikoinaan laiskuuttani valitsemallani alalla kunnes minunkin työni siirretään Intiaan (tai Kiinaan)? En ole koskaan välittänyt oppikirjojen lukemisesta, joten valitsin opiskelupaikan sillä perusteella, että pääsen sisään ilman, että tarvitsee lukea minuuttiakaan pääsykokeisiin. Näin päädytään diplomi-insinööriksi. Samalla menetelmällä lie moni muu päätynyt moneen muuhun ammattiin. Luulen, että harva meistä on jo nuorena tiennyt haluavansa juuri tietyn ammatin edustajaksi ja vielä kaiken huipuksi päässyt tavoittelemaansa opiskelu- ja myöhemmin työpaikkaan. Onnellisia ovat ne, joille työ on hauska harrastus, josta kaiken huipuksi saa rahaakin. Onko lukijoiden joukossa sellaisia?

 Ratsupoliisin ammatti on hauska harrastus hevosten ystävälle.

Laiskuuttani taidan kuitenkin jatkaa tällä alalla - ainakin siihen asti kun töitä ja terveyttä riittää. Sivutoimisesti täytyy lähivuosi keskittyä toimimaan Jäärä Juniorin opinto-ohjaajana. Toivottavasti riittävän kiinnostava kutsumus löytyy ja opiskelupaikan ja myöhemmin työpaikan ovet aukenevat.


Mutta loppujen lopuksi kaikki on turhaa paitsi puutarhanhoito!




8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tohon ei voi kertakaikkiaan sanoa muuta kuin: Hyvä homma!

      Poista
  2. Seuraan työkseni peruskoulunsa päättävien nuorten tuskaa tuossa päätöksentekovaiheessa, jolloin pitäisi tietää mitä sitä sitten jatkossa tekisi. Täytyy sanoa, että helppoa ei ole. Itse toki olen pitänyt työstäni, mutta aina välillä sitä pyörittelee ajatusta, että pitäisikö sitä vielä kokeilla muutakin. Ei vain ole tullut mitään valaistusta siitä, mitä se muu voisi olla??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruskoulusta vielä moni hankkii lisää miettimisaikaa menemällä lukioon. Mutta jos ei kertakaikkiaan ole yhtään lukumiehiä/naisia, niin pitäisi 15-16 vuotiaana keksiä että tuleeko musta autonasentaja vai kosmetologi!

      Mutta hieno homma jos pidät työstäsi! Peruskoulun yläluokkalaisten kanssa työskentely ei taatusti ole helppoa, ei onnistuisi multa, menisi hermot heti kättelyssä ;-)

      Poista
  3. Tupsahdin tänne jostain ja nyt olen muutaman tunnin vaan istunut ja lukenut blogiasi, aivan alusta asti. Ja nyt tuli suorastaan pakottava tarve kommentoida. Ensinnäkin, koska tämä on ollut niin riemastuttavaa ja toisaalta myös ajatteluttavaa luettavaa, kiitos siitä. Toiseksi, koska pitää vähän puolustaa korkkimaitotölkkejä. Hmm, korkkimaito...? Noh, tiedät mitä tarkoitan. Ja puolustaa siksi, että nivelrikkoiset äitini ja hyvä ystäväni eivät saisi perinteistä maitotölkkiä auki, mutta korkin saa pienellä apuvälineellä avattua.
    Seuraavaksi kiitos kahvipussivinkistä, odottavat tuolla pestyinä korihyllyn pohjalle pääsyä.
    Ja ihan muuten vaan pitää mainita, että puhelimeni on älyvapaata mallia, ja pysyy älyvapaana niin kauan kuin niitä jostain saa.
    Terveiset Turusta, jossa sisääntuloväylät ovat nimeltään tulleja, on Uudenmaan tulli, Hämeen tulli jne. Ja vielä jokunen vuosi sitten Uudenmaan tullissa oli kukkakioski, jonka kyljessä komeili nimikyltti Tullin Kukka...

    - Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tämän! Olen saanut korkkimaitojen puolustuspuheen myös purjehtivilta ystäviltä, eivät maidot leviä kovassakaan merenkäynnissä ympäri veneen jääkaappia, kun ne on suljettu korkilla.

      Tullin Kukka!! Buahhahhahhhahaaa!!! :-D On noi kukkakauppiaat mainiota porukkaa!

      Poista
  4. Mun harrastus on piirtäminen, mutta en tahtonut alkaa työkseni taiteilemaan, koska sitten siitä lähtis nautinto. Onneks oli paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, joista valita. Työpaikkojen välissä ja kesäisin välillä mietin, että pitäiskö mun tehdä jotain ihan muuta kuin mitä nyt teen. Oon jossain perustyöläisen ja maailmanparantajan välimaastossa. Ehkä mä joskus matkustan Espanjaan suojelemaan merikilpikonnia - tai jotain. (Syvä huokaus!) Anyway, kirjoitat kivasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmaan oikeassa, kivasta hommasta voi kadota hohto jos sitä joutuisi työkseen puurtamaan. Kuten arvata saattaa, mä tykkään kirjoittamisesta, mutta jos joutuisin puristamaan näitä juttuja rahan takia, niin voi olla. että se ei enää sujuisi.

      Poista