perjantai 12. joulukuuta 2014

Täällä ornitologian osasto

Tiesittehän, että kaikki osuvat sitaatit, joita elämän eri tilanteissa saattaa tarvita, löytyvät kolmesta elokuvasta. Nämä elokuvat ovat: Keisarin uudet kuviot, Madagaskar ja tietenkin Tuntematon sotilas. Tämän päivän epistolaan sopiva sitaatti löytyy Keisarin uusista kuvioista ja se kuuluu:"Yks piste lisää mun bongaribingoon!"

Hankimme marraskuussa vihdoinkin (kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen) lintulaudan ja havaitsimme että on yllättävän mielenkiintoista seurata ihan tavallisten tipusten ja muiden elikoiden (eli oravan) käyttäytymistä ilmaisen buffeepöydän äärellä. Turha odottaa että raportoisin havaintoja jostain harvinaisesta Kaukasian keltakinttukuikelosta, koska en todellakaan halua bongareiden perustavan tukikohtaa tonttimme rajalle. Lintujen talviruokinta tuntuu hiukan hassulta sikäli, että meillä ei ole kaikkia kesäkukkaistutuksiakaan vielä heitetty pois, koska ne ovat vielä oikein hyvässä kunnossa.



Talitiaiset, kuusitiaiset (tai hömötiaiset, ornitologinen tietämyksemme on lintukirjasta huolimatta vähän heikkoa), harakat ja orava ovat olleet vakiovieraita. Pari kertaa olemme nähneet punatulkkupariskunnan, tästä yksi piste lisää bongaribingoon. No, täytyy myöntää että emme haastatelleet oliko kyseessä todella pariskunta vai muuten vain naaras- ja koiraspunatulkku samassa paikassa samaan aikaan. Mahtava  ornitologinen tietolähteemme ei kerro ihan kaikkea lajityypillisestä käytöksestä...



Sunnuntaisin tuntuu olevan eniten trafiikkia. Olemme alkaneet puhua sunnuntaibuffeesta, johon tintit tulevat koko suvun voimin ja viipyvät tavallista pidempään. Tarjoilu on kyllä ihan sama arkena ja sunnuntaina: auringonkukan siemeniä. Sunnuntaisin tarvitsisi suorastaan lennonjohtoa yhteentörmäysten välttämiseksi. Muutenkin pitäisi osata antaa perusohjeita tipusten kielillä:
  • Ei tappelua, kaikille kyllä riittää
  • Älä ahnehdi ja pudottele siemeniä maahan
  • Jos pudottelet siemeniä maahan, käy syömässä ne sieltä
  • Älä jää lintulaudalle syömään vaan siirry viereiseen pusikkoon
Alla havaintoja eri lajeista, joita on aivan turha yrittää kuvata Vanhan Jäärän pokkarilla ja myöskin hönöltä tuntuu liittää tähän Hannu Hautalan parhaita tinttiotoksia, joten mennään pelkällä tekstillä.

Harakat ovat liian suuria istahtaakseen laudan reunalle ja liian kömpelöitä täyttääkseen nokkansa ketterällä ohilennolla. Niiden täytyy pomppia ja räpytellä maasta pystysuoraan ylöspäin saadakseen pari siementä nokkaansa ja pari maahan. Harakan nokka on liian suuri ja kömpelö siementen poimimisen maasta. Ihmisen silmään tämä touhu näytti heti energiatehottomalta, harakoiden pomppimiseen menee enemmän energiaa kuin mitä parista siemenestä saa. Mutta kappas vaan, harakat eivät ole tyhmiä itsekään, ne eivät käyneet sähläämässä kuin pari kertaa ja havaitsivat sitten että buffeesta lähtiessä on enemmän nälkä kuin sinne tullessa.

Talitintit ovat parhaiten käyttäytyviä buffeeasiakkaita. Ne ottavat nätisti yhden siemenen kerrallaan ja siirtyvät välittömästi viereiseen pusikkoon nakertamaan sitä.

Kuusitiaiset (tai hömötiaiset) valikoivat siemeniä kuin tennispelaaja palloja. Kukaan ulkopuolinen ei voi nähdä mitään eroa kahden tennispallon tai auringonkukan siemenen välillä. Tässä valikointiprosessissa siemeniä roiskuaa maahan melko runsaasti eikä meillä ole siemenpoikia (vrt. pallopoikia) keräilemässä niitä kelpaamattomia kappaleita. Tungettuaan nokkansa ja poskensa täyteen tarkoin valikoituja siemeniä, kuusitiainen lennähtää hieman kauemmas joko kuuseen tai mäntyyn nauttimaan saalistaan. Käytöksen perusteella sanoisin  että kyseiset linnut ovat hömötiaisia, mutta ruokailupaikan perusteella veikkaisin niitä kuusi(tai mänty)tiaisiksi.

Punatulkut: Punatulkkujen kielellä pitäisi osata tehdä se "Älä jää lintulaudalle syömään" -kyltti. Punatulkut istahtavat lintulaudan reunalle kuin oman kotinsa ruokapöydän ääreen ja alkavat popsia antimia kaikessa rauhassa estäen näin muun lentoliikenteen täysin.

Orava: Noniin, orava on orava. Lintulauta laitettiin ensin harjanvarren päähän, mutta sitten Mr Vanha Jäärä vaihtoi sen rautakankeen arvellen sen niin liukkaaksi ettei orava pysty sitä kiipeämään. Turha luulo. Saisikohan jostain teflon-pinnoitettuja rautakankia? Olen myös suunnitellut sähköpaimenen kytkemistä tolpan jalkaan. Tungettuaan poskensa täyteen, orava siirtyy sivistyneesti aterioimaan terassin ruokapöydän ääreen. Jossain määrin energiatehotonta oravankin kiipeily on, ei se ihan riesaksi asti käy tipusten ruokapöydän äärellä. Etsi kuvasta orava ja lintulauta.



Miksi mennä merta edemmäs kalaan tai pikemminkin lintuun? Tarvitseeko lähteä Afrikkaan safarille katselemaan leijonia, joista hyvälläkin tuurilla näkee pienen vilahduksen jostain kaukaa? Täällä koto-Suomessa voi tehdä tarkkojakin havaintoja pihapiirin linnuista ja oma jääkaappi ja wc ovat kokoajan käytettävissä. Miksi norsu olisi jotenkin hienompi tiirailtava kuin punatulkku? Kun katsoo lähelle, voi nähdä kauas.



4 kommenttia:

  1. Ostin kauralyhteen, mutta en ole nähnyt yhtään lintua. No, aluksi se olikin lumen peitossa. Äidin talipallon luona näkyy pikkulintuja kaiken aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnuilla voi kestää kauankin löytää paikalle, koska ne suosivat niitä talviruokintapaikkoja, jotka ovat löytäneet jo marraskuussa ihmisten aloittaessa talviruokinnan. Toivottavasti joku kuitenkin eksyy paikalle ja kertoo kavereillekin, niin saat katsella tipusia muuallakin kuin äidin luona :-)

      Poista
    2. Nyt on pari tipua bongattu :)

      Poista
    3. Sepä mukavaa! Minäkin bongasin yhden tipun viime yönä. Se pomppi makkarin ikkunalaudalla ja hakkasi ikkunaa haluten ilmeisesti sisään. Ei voi muuta kuin kiroilla. Liekö ollut viskisieppo vai mikä kun siihen aikaan riekkui, se aloitti n. klo 1.30. Pakko oli lopulta laittaa korvatulpat korviin.

      Poista