Lähetin räyhääjän

Harry Potterin ystävät tietävät hyvin mikä on räyhääjä. Jos et ole Pottereihin perehtynyt, niin kerron, että jästien maailmassa ajaa saman asian, kun antaa jälkikasvulleen (tai jollekulle muulle, mutta yleensä jälkikasvulle) rakentavaa verbaalista palautetta kohtuullisen kovalla volyymillä esimerkiksi puhelimen välityksellä. Joku voisi kehitettää digitaalisen räyhääjän, ettei tarvitsisi omia äänijänteitään venäyttää kiljuessaan kakaroilleen. Apps-kehittäjät huomio, digiräyhääjää kehiin!

Minä lähetin räyhääjän puhelimitse Vege Jäärän entisestä asunnosta, jossa olin pesemässä kylppäriä Vege Jäärän vuoden asumisen jäljiltä hänen muuttaessa uusille kulmille. Ja kun sanon vuoden asumisen jäljiltä, tarkoitan todellakin sitä, että mitään ei ollut pesty ilmeisestikään vuoteen. Paitsi vessanpytyn sisäpuolta oli kaiketi harjattu, mitään muuta ei. Peili oli esimerksi niin hammastahnaroiskeissa, että se ei puhdistunut ikkunanpesuaineella tai tiskiaineella, piti käyttää Universal Stonea (maailman paras hankausaine, jolla lähtee kaikki). Ja lavuaari oli...ööökkhh. Teidän onneksenne minulla ei ollut minkään valtakunnan kameraa mukana kun ryhdyin tuohon koitokseen.

Syy siihen, että kuurasin tyttäreni paskoja, oli se, että halusin jotenkin auttaa muutossa, kun kantaa en onnettomien nilkkojeni kanssa voi. Ehkä se, että lähetin vivahteikkaan ja äänekkään räyhääjän saa tytön hygieniatason raiteilleen ja pitämään parempaa huolta vuokranantajan omaisuudesta. Minä nimittäin en räyhää usein, mutta silloin kun räyhään, räyhään aiheesta ja Vege Jäärä yleensä kuuntelee kiltisti ja hiljaa ja sanoo "kyllä äiti, kyllä äiti" ja yleensä myös parantaa tapansa.

Puunasin keittiötä ja kylppäriä myös tulevassa asunnossa. Siellä näytti keittiössä tältä ja tähän tietenkin Vege Jäärä on täysin syytön:

Eipä ollut hellaa varmaan kymmeneen vuoteen siirretty paikaltaan. Ja enpä ollut minä ennen harjannut keittiön lattiaa tiskiharjalla. Kylppäri sen sijaan oli ihan siistissä kunnossa. Tosin täynnä lasinsiruja sen jälkeen kun hujautin peilin edessä olleen lasihyllyn lattialle...Hihhei, onneksi kyseessä on ex-appivanhempien kämppä. Ei mitenkään kauhean hyvin ollut se hylly kiinni, arvelin, että edellinen vuokralainen oli ehkä hajottanut kymmenen sellaista ja ostanut aina Baukkarista uuden...

Uuden kämpän maisemat ja sisuskalut näyttävät tältä. Jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee vasemmanpuoleisen talon takaa pilkottavat Johanneksen kirkon tornit. Punavuoressa siis ollaan.

Toivotaan nyt, että räyhääjä osui maaliin ja Vege Jäärä pitää mummun ja ukin kämpän siivossa kunnossa. Muuten Vege Jäärä on ihan lutunen äitinsä tyttö. Mr Vanha Jäärä kysyi häneltä eräänä päivänä, että oletkos asentanut jo pankin tunnuslukusovelluksen kännykkään, sillä pääsee eroon tunnuslukutaulokosta. Vege Jäärä (19v!) tuhahti halveksuvasti ja sanoi:"En minä semmoisia sovelluksia, oon minä sen verran vanha jäärä!" :-D

Onkos kellään muulla enemmän tai vähemmän hauskoja kertomuksia hiljattain kotoa pois muuttaneen jälkikasvun edesottamuksista ja niistä mahdollisesti seuranneista räyhääjistä?

P.S. Olen ihan innostunut Instagrammista, sinne tulee Vanhalta Jäärältä jotain tauhkaa melkein joka päivä. Check it out, linkki sivussa tai etsi vanhajaara.

Oikeus voitti ja oppia ikä kaikki

Vanha Jäärä juhlisti eilen syntymäpäiväänsä suureellisesti. Pienen hetken digitumpula kerkesi kuvitella, että Googlekin joko sattumalta tai kunnianosoituksena myös juhlisti Vanhan Jäärän syntymäpäivää:

Aika pian sentään tajusin, että tuo näkymä olikin vain minulla itselläni kun olin kirjautuneena Googleen. Köh köh ja punaiset posket. Mutta muuten tässä parin vuoden päässä puolen vuosisadan iästä olen ottanut huomattavia digitaalisia edistysaskeleita. I am SOMEbody. Nimittäin voit seurata Vanhan Jäärän seikkailuja nyt myös Instagramissa ja onnistuin oikein "koodaamaan" tuonne sivupalkkiin sellaisen seurausnappulankin. Wuhuu!

Minulle (ja muutamalle muullekin) oli tilattu viihdettäkin illaksi: Eppu Normaalia olimme porukalla katsomassa Hernesaaren rannassa. Keikka oli aivan mahtava monestakin syystä:

• keikka alkoi ajallaan (8 minuutin viivettä ei lasketa) ja ihmisten aikoihin sekä myös loppui ihmisten aikoihin (joskin Poliisi pamputtaa taas -kappaletta jäimme kaipaamaan)
• mitään ei tarvinnut jonottaa: ei sisäänpääsyä, ei bajamajaa, ei kaljaa
• ei tarvinnut korvatulppia (toisaalta äänentoisto oli vähän liiankin hiljaisella)
• Vanha Jäärä upposi muun tuulipukukansan sekaan aivan täysin, ei hipstereitä lähimaillakaan (Hernesaaren henkilökunta taisi ihmetellä, että mitä ihmeen dinosauruksia täällä tänään on asiakkaina)

Tuulipukukansaa palmujen katveessa - kuin Kanarian saarilla tuulisena päivänä

Lyhyt mutta reipas sadekuurokaan ei lannistanut tunnelmaa. Kaverin sateenvarjosta tuli kyllä entinen.

Pikkuisenhan tämä asettaa paineita tulevien 50-vuotisjuhlien ohjelmatarjonnalle...Mr Vanha Jäärä alkaa olla jo hivenen stressaantunut - soittaako Bonolle vai kelle...

 

Juhlien lahjapuolikin oli poikkeuksellinen. Edellisenä iltana havaitsin, että Anttila oli lähestynyt minua sähköpostilla, jonka mukaan nettikaupasta pari tuntia ennen konkurssia tilaamani taimihylly on sittenkin noudettavissa. Järki ja oikeus siis voittivat vihdoinkin, mutta hävisivät kuitenkin 0-1 kärsimättömyydelle ja ketutukselle. Tilasin taimihyllyn erinäisten rehujen talvehtimista varten. Kiroilin aikani, mutta jäin siihen uskoon, etten tule sitä koskaan saamaan ja konkurssipesä myy minun kertaalleen maksamani hyllyn jollekulle muulle ja saa siitä tuplarahat. Niinpä ryhdyin miettimään korvaavia talvehtimisjärjestelyjä ja päädyin hankkimaan Askosta 80 euron naulakon, johon voi ripustaa muratteja amppelissa.

Tässä sitä odotellaan, että tulisi talvi ja vihertyisi.

Mutta nytpä on sitten taimihyllykin. Onpa nyt talvehtimistilaa kerrakseen. Ja älkää sanoko, että voihan sitä sitten keväällä käyttää hyllyä alkuperäiseen tarkoitukseensakin. Ei voi. Kylväminen ja taimikasvatus eivät ole alkuunkaan Vanhan Jäärän heiniä (jälleen osuva kielikuva).

 

Vielä pieni maksettu mainos Mr Vanhalta Jäärältä saamastani lahjasta. Maksettu sikäli, että Mr Vanha Jäärä maksoi sen kaupassa. Otin oikein tällaisen potrettikuvan, kun esine on niin hieno.

 

Kuvan aihe on tuo puulta näyttävä spagettikauha. Niitä ja muita näyttäviä keittiötarvikkeita valmistaa suomalainen Latimeria. Lahjavinkki miehille: Älä osta IKINÄ rouvalle lahjaksi kattilaa tai paistinpannua. Mutta Latimerian tuotteilla vältät aika hyvin kaikenlaiset nyrkki&hella-mielikuvat.

Juhlat on juhlittu ja loma lähestyy loppuaan. Voi voi. Mutta onneksi aurinko paistaa edes tänään!

Vastustamaton tarjous

Mr Vanha Jäärä sai postissa tällaisen mielettömän tarjouksen, josta ei voi kuin kieltäytyä:

Mikä noissa ämpäreissä oikein mukamas vetoaa suomalaisiin?

Tars vissiin liittyä Instagrammiin tällaisten yhden kuvan ilmiöiden jakamiseksi, mutta sitä ei tapahdu ennen kuin joku koodaa Instagram-sovelluksen Windows-puhelimeen tai minä saan uuden puhelimen. Jälkimmäiseen menee kahdeksisen vuotta nykyisellä puhelimenvaihtotahdilla.

Bongaa paikka a la Vanha Jäärä

Hups, jäi yksi viikko kokonaan väliin. Sitä ei ole tainnut Vanhan Jäärän blogihistoriassa ennen tapahtua. Mahdolliset huhut kuolemastani ovat kuitenkin suuresti liioiteltuja. Täällä ollaan, mutta jotenkin loman lamaannuttamana, ei oikein irtoa mitään juttua. Kameraa sen sijaan on käytetty lomalla ahkerasti, joten laitetaanpa teille kuvatunnistustehtäviä paikoista ympäri Suomea.

Kolmen pisteen vihjeet:

Paikka 1:

Jos tuosta talon seinästä saa tihrustettua, niin jonkun kaupungin kauppatorin kahvilassa ollaan, mutta minkä kaupungin?

Paikka 2:

Ollaanko uuden sci-fi-leffan lavasteissa vai missä? Vain Tom Cruise puuttuu.

Paikka3: 

Mikähän mahtaa olla otollinen paikka Falun Gongin harjoittamiselle?

Paikka 4:

Missä kasvaa näin komea jättiläispersilja? Ei ainakaan Vanhan Jäärän puutarhassa.

Paikka 5:

Missä söin loman tähän asti parhaan lounaan? Myönnetään, että tästä on ehkä hiukan vaikea tunnistaa paikkaa...ellei sattunut käymään samassa paikassa samana päivänä.

Joko tunnistitte kaikki? Jos ette, laitetaanpa sitten kahden pisteen vihjeet jakoon.

Kahden pisteen vihjeet:

Paikka 1:

Koko kyseinen torialue näyttää tältä.

Paikka 2:

Kyseiseen paikkaan pääsee mm. tällaisella liikennevälineellä.

Paikka 3:

Falun Gong -tyyppien nenät osoittavat kohti tällaista rakennelmaa.

Paikka 4:

Kyseisen paikan yhteydessä toimii myös kuvan linnun mukaan nimetty teatteri.

Paikka 5:

Samasta rakennuskompleksista löytyy myös tällaisia liikennevälineitä esittelevä museo.

Nyt taisi jo useimmat paikat selvitä. Yhden pisteen vihjeet tulevat ilman kuvia.

Paikka 1: Mainostaa lentokentällään olevansa Capital of Northern Scandinavia - vaikkei edes kuulu Skandinaviaan, Fennoskandiaan kylläkin ja ei ole Rovaniemi.

Paikka 2: Tälle lentokentälle avattiin hiljattain myös junayhteys.

Paikka 3: Paikka on kiinalaisten turistien suosiossa, mutta harvempi heistä taitaa poiketa paikassa nimeltä Ainola.

Paikka 4: Täällä oleva puinen vuoristorata täytti juuri 65 vuotta.

Paikka 5: Paikka toimii entisissä raitiovaunuhalleissa kaupungissa jossa edelleen on raitiovaunuliikennettä.

Siinäpä ne. Loma jatkuu ja sade alkaa kaasugrillin sytytintä painamalla.

Kotimaan kesäkohteita

Mitä on kesäloma, jos ei aivan ensimmäiseksi pääse terassille kylmän oluen ääreen? No, on kai se kesäloma aina jotain, mutta Vanha Jäärä joka tapauksessa ryntäsi ensimmäisenä lomapäivänään terdekierrokselle ystäviensä kanssa. Tai ryntäsi on ehkä hiukan väärä termi kuvaamaan sitä, että matkan ensimmäiselle terassille istuin auton etupenkillä polvet erittäin tiiviisti penkin ja hansikaslokeron välissä kummipojan tempoessa päikkäreitä turvaistuimessa takanani.

Ensimmäinen terassi oli uusi ja siksi erittäin suosittu Löyly. Kuten melkein aina uusissa ravintoloissa, keittiön prosessit olivat vielä hakusessa. Ruoan tulo kesti erittäin kauan vaikkei paikka kahden-kolmen aikaan maanantai-iltapäivänä edes ollut aivan nuijalla lyöty. Tilatessa tiedusteltiin hampurilaisen kypsyysastetta ja valitsin mediumin. Hampurilaispihvi saapui lopulta kypsänä - mikä oli ihan hyvä, koska se oli lisäksi kerinnyt jäähtymään huoneenlämpöiseksi. Yhtä kylmä medium-pihvi olisi saattanut tökkiä pahasti. Ranskalaiset perunat olivat oikein hyviä.

Vessa oli mallia unisex ja sen suunnittelijat olivat ilmeisesti muumeja tai jotain muuta itse vessaa käyttämätöntä lajia. Liikennesuunnittelijathan eivät aja autoa jne...Vessan perällä oli saluunaovien takana pisuaariosasto miehille. Tämä aiheutti sen, että kyseisessä vessassa ennen käymättömät miehet jymähtivät turhaan koppijonoon naisten kanssa, koska jonon hänniltä ei pystynyt mitenkään näkemään, että peremmällä olisi pisuaareja tarjolla. Käsienpesupaikan seinässä oli peilin sijaan ikkuna. Kuka nyt edes kerkiää kurkistella ikkunasta ulos käsiä pestessään? Toivottavasti ei kovin moni, jotta kädet tulisi pestyä kunnolla ja vältyttäisiin norovirus-epidemioilta. Peilejä oli tasan yksi, alle metrin levyinen. Vessan suunnittelijat eivät olleet koskaan siis kuulleet siitäkään, että naisilla on tarve vilkaista itseään peilistä ennen vessasta poistumista. Normaalisti se hoituu käsienpesun yhteydessä, mutta nyt piti ängetä peilisumppuun erikseen.

Pääasiasta eli terasseista minulla ei ole mitään valittamista. Kerrosrakenteen ansiosta kaikkialta oli merinäköala.

Seuraavaksi pistäydyimme aika pikaisesti Hernesaaren rannassa, jonka suosiota päivittelin viime vuonna kun en itse oikein lämmennyt konseptille. Alue oli viime vuodesta entisestään laajentunut niin, että nyt siellä oli hyvinkin laajoja alueita, joista ei nähnyt merelle eikä millään lailla osannut kuvitella olevansa meren rannalla. Ja sinne tänne törkättyjä palmuja ihmettelen edelleen. Miksi palmuja? Kun Helsingistä ei - Luojan kiitos - saa millään ilveellä Torremolinosta, niin eikö palmujen tilalla voisi olla vaikka mäntyjä? Kyseinen alue olikin nyt tänä kesänä selvästi hävinnyt suosiossa Löylylle - ainakin iltapäiväkaljojen aikaan.

Sitten siirryimme bussilla keskustaan vielä muutamalle. Bussimatkailu on niin eksoottista ja jännittävää, että siitä piti ottaa oikein valokuva.

Kiitäessäni myöhemmin illalla kotia kohti bussissa pitkin Länsiväylää tunsin aidosti olevani lomalla. Miksi? Kas siksi, että yleensä käytän julkisia kulkuvälineitä vain lomamatkoilla.

Torstaina suuntasimme kohti Turkua, Naantalia ja Kustavia. Turussa mm. otatin itsestäni myötsien Lenin-sedän kanssa.

Kustavissa kävimme katsomassa sirkusta. Aivan maailmanluokan sirkusta hyvin erikoisessa rakennuksessa. Tunnelma oli hyvin intiimi, sai suorastaan pelätä, että nuorallakävelijä putoaa syliin. Jos ensi viikon loppuna aiotte liikkua Kustavin suunnalla, harkitkaa lippujen hankkimista tänne. En tosin yhtään tiedä onko niitä jäljellä. Mutta ensi vuonna sitten. Me menemme taatusti ensi vuonnakin.

Ja sitten se Naantali...Mikä on Suomen paras kesäkaupunki? Onko se Hanko? Hell no! Turku? Porvoo? Helsinki? Muu, mikä? ______ Kyllä se on kiistatta Naantali.

 Hotellimme Villa Randala

  Naantalin aurinko laskee. Eikö ole aika hyvä kuva meikäläisen ottamaksi?

Vanhassa kaupungissa ja rannassa hortoilun lisäksi kävimme opastetulla kierroksella Kultarannan puutarhassa. Kierros oli sinänsä ihan mielenkiintoinen, joskin opas hivenen turhankin puhelias. En tiedä millaista Versailles-tyyppistä ratkaisua olin odottanut, mutta olin kyllä hivenen pettynyt itse istutuksiin. Niitä ei loppujen lopuksi ollut kauhean paljoa eivätkä ne olleet erityisen näyttäviä. Sinne tänne ripotellut patsaat olivat kyllä aika hauskoja.

Nyt onkin onnistuneen reissun jälkeen palattu normilomailuun. Eli vettä tulee kuin aisaa ja ukkonen jyrisee. Nälkä kurnii kun ei pääse grillaamaan - taitaa mennä paistinpannuhommiksi. Lisää lomaraportteja joskus myöhemmin...Lämmintä elokuuta kaikille kaikkialla!