1001 asentoa itämaisella matolla

Älkää peljätkö. Nyt ei seuraa aikuisviihdettä (tai kauhua) kuten otsikon perusteella ehkä voisi kuvitella. Jääräpariskunta ei ole alkanut testata Kama Sutran oppeja olkkarin matolla.

Ostin uuden, hieman pienemmän itämaisen maton. Nimittäin piikkimaton. Talvella minulle useampikin ihminen suositteli sellaista selkäkipuihin ja yritinkin silloin etsiä sellaista kiihkeästi. Takavuosien hittituote oli vaan täydellisesti kadonnut kaikkien liikkeiden valikoimista. Hiljattain minun ja piikkimaton ystävä ja nuoremman kummipoikani äiti vihjasi, että sellaista on Hong Kongista saatavilla. Hong Kong on kuitenkin aika kaukana (no, oikeasti parin kilometrin päässä), joten piti odottaa, että Mr Vanha Jäärä sairastuu ensin flunssaan ja sitten poskiontelontulehdukseen, jolloin saatoin lähettää hänet toipilasvaiheessaan Honkkariin keskellä päivää piikkimattoa hankkimaan.

Nyt olen sitten muutaman päivän testaillut 1001 asentoa - tai ainakin kolmea - piikkimaton kanssa. Kiihkeimmät piikkimaton ystävät ovat yhtä vakuuttuneita suosikkinsa kaikkivoipaisuudesta kuin avantouinnin ystävätkin. Piikkimatolla makailu kovettaa löysän vatsan, pehmentää kovan vatsan, parantaa peräpukamat ja reumatismin, paikkaa vatsahaavan ja alkavan kaihin sekä ennen kaikkea tehoaa kaikkiin selkävaivoihin ja rentouttaa mielen ja kehon aivan totaalisesti. En ehkä aivan kaikkiin mainospuheisiin usko (eikä ihan tuollaisia mainospuheita oikeasti olekaan...), mutta avoimin mielin lähdin kuitenkin kokeilemaan.

 

Yhden netistä löytämäni ohjeen mukaan niskan alle asetettu matto auttaa "päänsärkyyn, huimaukseen ja sekavaanoloon, jotka aiheutuvat turhan paljosta ajateltavasta ja stressistä". No, sekavaolo tässä on viime aikaoina hieman ollutkin kun töissä on turhan paljon ajateltavaa. Mutta en kyllä pystynyt makailemaan matto niskan alla. Asento on vähän sellainen kuin korvaisi tyynyn patjan alle asetetulla tiiliskivellä. Joten sekavaolo pysyköön. Olen makoillut joka päivä matto selän alla ja testannut sitä myös vatsan ja jalkapohjien alla. Tuloksena päätin pitäytyä pelkässä selässä.

Tulokset: ei tapahdu mitään. Paitsi jälki ei kyllä ole kovin kaunista. Tässä pala selkää 10 minuutin makoilun jälkeen.

 

 Maton pitäisi aluksi kuulemma tuntua hieman epämiellyttävältä, mutta hetken kuluttua alkaa miellyttävä lämmön tunne. Ahaa. Ei muuten ala. Matto ei varsinaisesti satu, mutta kyllä se sen verran epämiellyttävältä tuntuu, ettei sen päällä varsinaisesti rentoudu. Tulkintani on se, että jotkut ihmiset ovat immuuneja akupunktiolle, johon maton tehon pitäisi perustua. Joitain kertoja fysioterapeutit ovat tunkeneet niskaani akupunktioneuloja väittäen niiden rentouttavan lihakset, mutta kertaakaan en ole huomannut mitään vaikutusta. Jos akupunktioneulat eivät minuun "pure", niin ehkei sitten piikkimattokaan. Aion kuitenkin sitkeästi jatkaa makailua. Tuskin siitä mitään haittaakaan on. Kaikki keinot on otettava käyttöön sekavanolon vaivatessa :-)

Jos joku ei muutama vuosi sitten vielä saanut "yllätys"joululahjaksi piikkimattoa ja olisi nyt innokas kokeilemaan, niin ei, täältä ei saa vähän käytettyä halvalla, vaan käyttämättömiä lienee edelleen tarjolla Hong Kongissa.

Kotitöistä eli suomalaisten pitkä vuorokausi

Tämän aamun Hesarissa oli juttua kotitöiden jakamisesta ja niihin käytetystä ajasta. Tämä aihe saa aina Jäärä-pariskunnan riehaantumaan. Me nimittäin koemme kaiketi jonkinlaista alemmuudentunnetta koska emme ole läheskään niin kotityöteliäitä kuin suomalaiset keskimäärin. Suomalainen nainen käyttää kotitöihin keskimäärin 3,5 tuntia vuorokaudessa ja suomalainen mies 2,5 tuntia. Oikeasti??!!

Lasketaanpa. Työpäivä kestää 8 tuntia, siihen keskimääräiset työmatkat päälle = 9 tuntia. Unta palloon 8 tuntia. Aamutoimet 0,5 tuntia (toisilla enemmänkin, toisilla vähemmän). Kotitöitä 3,5 tuntia. Televisiota katsotaan muistaakseni 3 tuntia. Suomalainen harrastaa ankarasti kävelylenkkeilyä tai muuta liikuntaa ja käy sen päälle myös suihkussa = 2 tuntia. Jaa juu, syödäkin pitäisi = 0,5 tuntia. Kännykkää räplätään maltilliset 0,5 tuntia. Suomalaiset ovat myös lehtiä ja kirjoja lukevaa kansaa, sanotaanpa 0,5 tuntia. Tästä tulee yhteensä 27,5 tuntia vuorokaudessa. Eipä ihme, että joistakin tuntuu, että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja. Yleensä kai sitten karsitaan nukkumisesta. Mutta hei, mitä jos karsisitte niistä kotitöistä? Mitä ihmettä kaikki oikein puuhaavat nuo 3,5 tai 2,5 tuntia päivässä?

 Pyykkikone tekee enemmän kotitöitä kuin minä!

Itse emme ole koskaan yrittäneet sekuntikello kädessä mitata kotitöihin kuluvaa aikaa, mutta todella isoilta nuo keskivertosuomalaisen lukemat kuulostavat. Laitoin esimerkiksi juuri pyykkikoneen päälle. Sen täyttämiseen ja käynnistämiseen meni noin kaksi minuuttia. Kone ilmoitti hyrskyttävänsä pyykkiä noin 1,5 tuntia. Laskevatko jotkut tämän pyykkikoneen tekemän työn omiin kotitöihinsä vai mistä noihin lukemiin päästään? Koneen tyhjentäminen vie noin 5 minuuttia. Pyykit kuivuvat itsekseen ilmankosteudesta riippuen useita tunteja. Onko tämäkin kotitöihin käytettyä aikaa? Niiden viikkaaminen kaappiin vie kymmenisen minuuttia. Lakanoiden vetäminen ja mankelointi ovat melko aikaaviepä operaatio, mutta se tapahtuu noin kerran kahdessa kuukaudessa.

Tämä osuus hoituu ihan itsekseen.

Ilmeisesti myös koirien ulkoiluttaminen ja muiden elikoiden hoito (poislukien maanviljelijöiden hyötyeläimet) ovat tilastojen valossa olevinaan kotitöitä. Toki on vaikeaa erotella koirankarvojen aiheuttamaa imurointiajan pitenemistä, mutta lemmikit ovat kuitenkin nähdäkseni harrastus, eivät pakollisia kotitöitä. Koiran aamulenkki voi tuntua tuskastuttavan pitkältä kun hauva ei suostu vääntämään torttua ja töihinkin pitäisi ehtiä, mutta onko se kotityötä? Ei ole.

 Minäkö muka aiheutan kotityötä? Minähän vaan näytän söpöltä.

Vaikeaa on myös erotella paljonko lastenvaatteet pidetävät pyykkihuoltoon käytettyä aikaa, mutta onko lapsen vaipan vaihtaminen tai läksyissä auttaminen kotityötä? Eipä ole sekään, anteeksi vaan ruuhkavuosissa rimpuilijat. Ja kyllä, been there, done that ja tuntenut laiminlyöväni sekä lapsen, kodin että duunin, mutta lastenhoito ei ole kotityötä vaan vanhemmuutta.

Itse käytän ehkä 30 minuuttia viikossa viherkasvien hoitoon. Mutta kukas piru minun käski sellaisia hankkia riesakseni? Ei kukaan, joten kyseessä ei ole kotityö vaan harrastus. 

Kuka käski hankkia orkideoja riesakseen?

Jos arkisin käytetään kotitöihin vähän vähemmän aikaa, niin viikonloppuisin pitäisi sitten pukertaa kotitöiden parissa lähes koko valveillaoloaika. Ettette nyt kuitenkin kyselyihin vastaajat hieman liioittele?

Meillä käytetään viikossa siivoamiseen enintään kaksi tuntia, yleisemmin noin tunti. Siis viikossa. Pari kertaa vuodessa siivotaan tarkemmin, mutta siitäkään ei montaa minuuttia per päivä tule kun sen jakaa tasaisesti joka päivälle. Ja otetaanpa huomioon Vege Jäärän kaltaiset ihmiset, jotka käyttävät siivoamiseen viikossa noin 0,5 minuuttia. Otanta ei nähdäkseni ole kattava jos huithapelit eivät ole mukana tilastossa.

Arkena ruoanlaittoon menee 3-30 minuuttia. 3 minuuttia on valmisruoan tai itse aikaisemmin tehdyn ruoan lämmittäminen mikrossa. Ja tätä rataa. Ei hohhoijaa, kyllä olisin todella pahasti burn outin partaalla jos minun naisena pitäisi palkkatyöpäivän päälle tempaista vielä puolen työpäivän setti kotitöitä. 

 Tässä valmistellaan lasagnea, jonka lämmittäminen vie huomenna 3 min per annos.

Kuinkas teillä? Kuulostavatko nuo keskivertosuomalaisen huikeat lukemat tutuilta? Entä onko lemmikkien ja lasten hoito mielestänne kotityötä?

Money, money, money...

Sitten kun saatte Abban pois korvistanne, niin jutellaanpas rahasta, jota aina riittää. (On sellainen juomalaulu, joka alkaa "Lauletaanpas vedestä, jota aina riittää...") Tai ei niinkään siitä riittääkö sitä vai eikö riitä, vaan siitä, miten sitä jaetaan ja käytetään perheissä horisontaali- ja vertikaalisuunnissa. Kavereiden kanssa tulee aina toisinaan puhuttua siitä, miten he pariskuntina jakavat omat ja yhteiset rahansa, ja käytäntöjä tuntuu olevan yhtä monia kuin pariskuntiakin.

Niin ja älkää rakkaat ystävät suuttuko vaikka käytän teiltä kuulemiani juttuja tässä surutta esimerkkeinä - yritän säilyttää neutraalin sävyn, vaikka teidän tapanne hämmentävät minua aivan yhtä paljon kuin minun tapani teitä.

Koska raha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, kuvituksena sydämiä. Pidättäydyn kuitenkin hienotunteisesti käyttämästä kuvaa ystäväni reidessä olevasta sydämenmuotoisesta palovammasta.

1. Sun ja mun rahat
Toisissa pariskunnissa puolisot räknäävät hyvin tarkasti kumpi maksaa mitäkin. Eräässä pariskunnassa esimerkiksi mies maksaa aina ruokakaupassa ja kuukauden lopussa rouva laskee kaikki kassakuitit yhteen ja maksaa miehen tilille puolet tästä summasta. Toisessa pariskunnassa mies lainasi hoitovapaalla olevalle vaimolleen rahaa perheen yhteistä ulkomaanmatkaa varten. Meillä ei räknätä loppusummia eikä lainata toisillemme, mutta käytännössä minä maksan suurimman osan käyttötavaroista sekä lainanlyhennykset kun taas mies  laittaa palkastaan minua enemmän rahaa ns. jemmatilille, jolta maksetaan kaikki kiinteistön kustannukset kuten sähkö, vesi, jätteet, vakuutus, kiinteistövero ja isommat remontit. Mutta meillä ei todellakaan lasketa kuka maksoi mitä, rahamme ovat symbioosissa keskenään kuten me itsekin. Symbioosi - hmm, keksin juuri vahingossa täydellisen määritelmän toimivalle parisuhteelle. Olemme kuin muurahainen ja kirva. Tai merivuokko ja vuokkokala. Typpibakteeri ja herne. "Rakas herneeni, anna mun olla bakteeri sun juuressas!"

2. Toi tienaa enempi kuin mä
Kun itse olin aikoinaan äitiyslomalla ja tuloni huomattavasti normaalia pienemmät, jouduin hankkimaan uudet kengät, joihin rahani eivät todellakaan riittäneet. Jouduin kääntymään silloisen mieheni puoleen ja pyytämään:"Voitko antaa mulle rahaa, jotta saan kengät?" Huomaa, että pyysin antamaan rahaa, en lainaamaan. Symbioosi. "Tottakai" sanoi hän ja asia oli hänen osaltaan tilisiirron jälkeen sillä selvä. Mutta minua kaihertaa vieläkin, että jouduin pyytämään toiselta rahaa. En ole koskaan ollut sellaisessa suhteessa, jossa toinen tienaisi huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta jos olisin, näkisin toimivaksi ratkaisuksi yhteisen tilin, jolle enemmän tienaava laittaa aina palkastaan rahaa, jotta vähemmän tienaavallakin olisi aina käyttörahaa ilman erillistä anomusta. Itse olen vain äitiyslomalla ollut sellaisessa tilanteessa, että tienaan vähemmän kuin mieheni. Itseäni enemmän tienaavan miehen kanssa alkaisin varmaankin kärsiä jonkinlaisesta alemmuuskompleksista. Se siitä symbioosista sittenkin vai?

3. Lasten opettaminen rahan käyttöön
Miten lapsille opetetaan rahan käyttöä sen enempää kuin annetaan seksuaalivalistusta? En tiedä. Siivousvalistuksen antamiseni meni ainakin mönkään, kuten viime viikon jutussa kerrotaan. Luulen, että lapset imuroivat suhtautumisensa rahaan ja politiikkaan vanhempien esimerkin kautta. Jos keski-ikäinen vanhempi saa vielä omilta vanhemmiltaan jotain rahallista avustusta, lapsikin oppii hyödyntämään omia vanhempiaan taloudellisesti. Jos taas vanhemmat tienaavat joka pennosensa omalla työllään, lapsikin oppii että "otsa hiessä sinun on leipäsi syömän" tai jotain muuta periluterilaista hapatusta. Meillä on annettu jälkimmäisen kaltaista esimerkkiä ja Vege Jäärä ei halua ottaa mitään ylimääräisiä rahoja vastaan keneltäkään. Toki häntä avustetaan taloudellisesti, mutta ennalta sovitulla summalla. Ylimääräistä hän ei huoli. Siivousapua kyllä...huooh.

4. Mihin rahan pitäisi riittää?
Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin keskituloisen suomalaisen palkan pitäisi riittää? Vaikuttaa siltä, että normiksi on tullut, että palkan pitää riittää vähintään kahteen ulkomaanmatkaan vuodessa. Pitääkö todella? Ja jos autoa tarvitaan, sen pitää olla kohtalaisen iso ja hieno vaikka sillä ajeltaisiin vain kaupunkiajoa. Miksi? Minun nähdäkseni keskituloisen ihmisen rahojen pitäisi riittää siihen, ettei tarvitse jokaisella kauppareissulla etsiä tarjoustuotteita. Jos kutsuu ystäviä kylään, voi hankkia heille tarjottavat eikä tarvitse järjestää nyyttäreitä. Ja että pystyy säästämään sen verran, että jos pyykkikone hajoaa, löytyy jemmatililtä rahat uuden hankkimiseen. Jos pystyy säästämään sen verran, että pääsee toisinaan rantalomalle, se on plussaa. Ei normi.

Rahallisia ulottuvuuksia on monia muitakin, mutta en uuvuta teitä niillä sen enempää. Parisuhteen toimivuuden kannalta on olennaista, että molemmat osapuolet edustavat samanlaista ajattelumallia. Pihi ja pihi ne yhteen soppii, samoin kuin tuhlari ja tuhlari. Jälkimmäisestä yhdistelmästä tosin saattaa seurata konkurssi ja avioero...

Onko sinulla puolisosi kanssa samanlainen vai erilainen rahakatsomus?

Lähetin räyhääjän

Harry Potterin ystävät tietävät hyvin mikä on räyhääjä. Jos et ole Pottereihin perehtynyt, niin kerron, että jästien maailmassa ajaa saman asian, kun antaa jälkikasvulleen (tai jollekulle muulle, mutta yleensä jälkikasvulle) rakentavaa verbaalista palautetta kohtuullisen kovalla volyymillä esimerkiksi puhelimen välityksellä. Joku voisi kehitettää digitaalisen räyhääjän, ettei tarvitsisi omia äänijänteitään venäyttää kiljuessaan kakaroilleen. Apps-kehittäjät huomio, digiräyhääjää kehiin!

Minä lähetin räyhääjän puhelimitse Vege Jäärän entisestä asunnosta, jossa olin pesemässä kylppäriä Vege Jäärän vuoden asumisen jäljiltä hänen muuttaessa uusille kulmille. Ja kun sanon vuoden asumisen jäljiltä, tarkoitan todellakin sitä, että mitään ei ollut pesty ilmeisestikään vuoteen. Paitsi vessanpytyn sisäpuolta oli kaiketi harjattu, mitään muuta ei. Peili oli esimerksi niin hammastahnaroiskeissa, että se ei puhdistunut ikkunanpesuaineella tai tiskiaineella, piti käyttää Universal Stonea (maailman paras hankausaine, jolla lähtee kaikki). Ja lavuaari oli...ööökkhh. Teidän onneksenne minulla ei ollut minkään valtakunnan kameraa mukana kun ryhdyin tuohon koitokseen.

Syy siihen, että kuurasin tyttäreni paskoja, oli se, että halusin jotenkin auttaa muutossa, kun kantaa en onnettomien nilkkojeni kanssa voi. Ehkä se, että lähetin vivahteikkaan ja äänekkään räyhääjän saa tytön hygieniatason raiteilleen ja pitämään parempaa huolta vuokranantajan omaisuudesta. Minä nimittäin en räyhää usein, mutta silloin kun räyhään, räyhään aiheesta ja Vege Jäärä yleensä kuuntelee kiltisti ja hiljaa ja sanoo "kyllä äiti, kyllä äiti" ja yleensä myös parantaa tapansa.

Puunasin keittiötä ja kylppäriä myös tulevassa asunnossa. Siellä näytti keittiössä tältä ja tähän tietenkin Vege Jäärä on täysin syytön:

Eipä ollut hellaa varmaan kymmeneen vuoteen siirretty paikaltaan. Ja enpä ollut minä ennen harjannut keittiön lattiaa tiskiharjalla. Kylppäri sen sijaan oli ihan siistissä kunnossa. Tosin täynnä lasinsiruja sen jälkeen kun hujautin peilin edessä olleen lasihyllyn lattialle...Hihhei, onneksi kyseessä on ex-appivanhempien kämppä. Ei mitenkään kauhean hyvin ollut se hylly kiinni, arvelin, että edellinen vuokralainen oli ehkä hajottanut kymmenen sellaista ja ostanut aina Baukkarista uuden...

Uuden kämpän maisemat ja sisuskalut näyttävät tältä. Jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee vasemmanpuoleisen talon takaa pilkottavat Johanneksen kirkon tornit. Punavuoressa siis ollaan.

Toivotaan nyt, että räyhääjä osui maaliin ja Vege Jäärä pitää mummun ja ukin kämpän siivossa kunnossa. Muuten Vege Jäärä on ihan lutunen äitinsä tyttö. Mr Vanha Jäärä kysyi häneltä eräänä päivänä, että oletkos asentanut jo pankin tunnuslukusovelluksen kännykkään, sillä pääsee eroon tunnuslukutaulokosta. Vege Jäärä (19v!) tuhahti halveksuvasti ja sanoi:"En minä semmoisia sovelluksia, oon minä sen verran vanha jäärä!" :-D

Onkos kellään muulla enemmän tai vähemmän hauskoja kertomuksia hiljattain kotoa pois muuttaneen jälkikasvun edesottamuksista ja niistä mahdollisesti seuranneista räyhääjistä?

P.S. Olen ihan innostunut Instagrammista, sinne tulee Vanhalta Jäärältä jotain tauhkaa melkein joka päivä. Check it out, linkki sivussa tai etsi vanhajaara.

Oikeus voitti ja oppia ikä kaikki

Vanha Jäärä juhlisti eilen syntymäpäiväänsä suureellisesti. Pienen hetken digitumpula kerkesi kuvitella, että Googlekin joko sattumalta tai kunnianosoituksena myös juhlisti Vanhan Jäärän syntymäpäivää:

Aika pian sentään tajusin, että tuo näkymä olikin vain minulla itselläni kun olin kirjautuneena Googleen. Köh köh ja punaiset posket. Mutta muuten tässä parin vuoden päässä puolen vuosisadan iästä olen ottanut huomattavia digitaalisia edistysaskeleita. I am SOMEbody. Nimittäin voit seurata Vanhan Jäärän seikkailuja nyt myös Instagramissa ja onnistuin oikein "koodaamaan" tuonne sivupalkkiin sellaisen seurausnappulankin. Wuhuu!

Minulle (ja muutamalle muullekin) oli tilattu viihdettäkin illaksi: Eppu Normaalia olimme porukalla katsomassa Hernesaaren rannassa. Keikka oli aivan mahtava monestakin syystä:

• keikka alkoi ajallaan (8 minuutin viivettä ei lasketa) ja ihmisten aikoihin sekä myös loppui ihmisten aikoihin (joskin Poliisi pamputtaa taas -kappaletta jäimme kaipaamaan)
• mitään ei tarvinnut jonottaa: ei sisäänpääsyä, ei bajamajaa, ei kaljaa
• ei tarvinnut korvatulppia (toisaalta äänentoisto oli vähän liiankin hiljaisella)
• Vanha Jäärä upposi muun tuulipukukansan sekaan aivan täysin, ei hipstereitä lähimaillakaan (Hernesaaren henkilökunta taisi ihmetellä, että mitä ihmeen dinosauruksia täällä tänään on asiakkaina)

Tuulipukukansaa palmujen katveessa - kuin Kanarian saarilla tuulisena päivänä

Lyhyt mutta reipas sadekuurokaan ei lannistanut tunnelmaa. Kaverin sateenvarjosta tuli kyllä entinen.

Pikkuisenhan tämä asettaa paineita tulevien 50-vuotisjuhlien ohjelmatarjonnalle...Mr Vanha Jäärä alkaa olla jo hivenen stressaantunut - soittaako Bonolle vai kelle...

 

Juhlien lahjapuolikin oli poikkeuksellinen. Edellisenä iltana havaitsin, että Anttila oli lähestynyt minua sähköpostilla, jonka mukaan nettikaupasta pari tuntia ennen konkurssia tilaamani taimihylly on sittenkin noudettavissa. Järki ja oikeus siis voittivat vihdoinkin, mutta hävisivät kuitenkin 0-1 kärsimättömyydelle ja ketutukselle. Tilasin taimihyllyn erinäisten rehujen talvehtimista varten. Kiroilin aikani, mutta jäin siihen uskoon, etten tule sitä koskaan saamaan ja konkurssipesä myy minun kertaalleen maksamani hyllyn jollekulle muulle ja saa siitä tuplarahat. Niinpä ryhdyin miettimään korvaavia talvehtimisjärjestelyjä ja päädyin hankkimaan Askosta 80 euron naulakon, johon voi ripustaa muratteja amppelissa.

Tässä sitä odotellaan, että tulisi talvi ja vihertyisi.

Mutta nytpä on sitten taimihyllykin. Onpa nyt talvehtimistilaa kerrakseen. Ja älkää sanoko, että voihan sitä sitten keväällä käyttää hyllyä alkuperäiseen tarkoitukseensakin. Ei voi. Kylväminen ja taimikasvatus eivät ole alkuunkaan Vanhan Jäärän heiniä (jälleen osuva kielikuva).

 

Vielä pieni maksettu mainos Mr Vanhalta Jäärältä saamastani lahjasta. Maksettu sikäli, että Mr Vanha Jäärä maksoi sen kaupassa. Otin oikein tällaisen potrettikuvan, kun esine on niin hieno.

 

Kuvan aihe on tuo puulta näyttävä spagettikauha. Niitä ja muita näyttäviä keittiötarvikkeita valmistaa suomalainen Latimeria. Lahjavinkki miehille: Älä osta IKINÄ rouvalle lahjaksi kattilaa tai paistinpannua. Mutta Latimerian tuotteilla vältät aika hyvin kaikenlaiset nyrkki&hella-mielikuvat.

Juhlat on juhlittu ja loma lähestyy loppuaan. Voi voi. Mutta onneksi aurinko paistaa edes tänään!