Kissankakankerääjä

...ei ole Koirankynnenleikkaajan jatko-osa, vaan se olen minä. Tai joku muu, jonka naapurustossa asuu vapaana kulkevia kissoja. Keräilin viime viikonloppuna sitä ihteään talon ympäriltä ja sitä kertyi puolisen kiloa. Anteeksi vaan kissat kun talvella en ole jaksanut kyykkiä säännöllisesti siivoamassa jätöksiänne. Kukaan ei sentään tullut soittamaan ovikelloa ja miukumaan huonosta kissanhiekkalaatikon ylläpidosta. (Pientä sarkasmia olisi tarkoitus kuultaa tästä kappaleesta.)

Taannoin kuvitin autoja käsittelevän jutun omasta kuva-arkistosta löytyvillä autokuvilla. Tähän juttuun tungetaan nyt sitten omista arkistoista löytyviä eläinkuvia. Niitä on huomattavasti enemmän kuin autonkuvia.

Kreetalaisen huoneistohotellin kissa jälkikasvuineen

Ehkei meillä ole hiiriä siksi kun hiiret päättelevät taloa sievästi ympäröivistä kakkakasoista että meillä asuu kissa? Kissa on kiva jos se syö hiiriä ja myyriä, mutta paholaisen pikkulemmikki, jos se syö pikkulintuja. Mistäpä se kissa itse tietäisi mitä otuksia on soveliasta syödä ja mitä ei? Siksi olisi selkeämpää jos ihmiset pitäisivät kissansa sisällä tai ulkoiluttaisivat niitä vain valjaissa ja me kissattomat torjuisimme jyrsijöitä loukuilla ja muilla ei-elollisilla tappokoneilla. Rotanmyrkkyä ei Vanha Jäärä pysty käyttämään, se kun tappaa elikot sisäiseen verenvuotoon ja se ei ole suotava kokemus edes hiiririiviöille. Toisaalta ne kakkakasat ovat hiirenloukkuja huomattavasti helpompi jyrsijäntorjuntamenetelmä, joten suhteeni vapaan kulkeviin kissoihin on hiukan kaksijakoinen.

 Perinteinen navettakissa Alastarolta.

"Kissat ovat viisaampia kuin koirat" oli väittämä, johon piti ottaa kantaa Iltasanomien (eduskunta)vaalikoneessa. Onko tällä asialla todella jotain vaikutusta äänestyspäätöksen? Jos on niin, "Äänestäjät ovat viisaampia kuin lemmikkieläimensä" on ihan pohtimisen arvoinen väittämä.

 Espanjalaisen kahvilan (ulkopuolella maannut) koira.

Lemmikin pitämisen ekologisuudesta on aina välillä keskustelua, eräs näkökanta täällä. Ekologisuusasiat eivät toki ole mustavalkoisia. Kissa voi olla yksinäisen mummon ainoa kaveri, pitäisikö kissa mummolta kieltää siksi, että kissa syö lihaa enemmän kuin keskiverto afrikkalaisperhe? Mutta monissa perheissä voisi harkita sitä elikon hankkimista vähän pidempään ja syvällisemmin kuin jotkut tuntuvat tekevän. Lemmikin pitäminen kuulemma opettaa lapsille vastuuta. Kumma kun se ei opeta minkäänlaista vastuuta joillekin aikuisille. Vai miksi esim. monilla koirankakat jäävät keräämättä ja samaiset tortunvääntäjät jäävät kouluttamatta ja haukkuvat ihan kaikkea mikä liikkuu?

"Äiti, saanksmä tän, pliide!" Saksanhirven pitäminen lemmikkinä vasta vastuuta opettaisi!

En ole mikään koirapsykologian asiantuntija, mutta kuvittelisin, että usein kun koira haukkuu rapusta tai naapurista kuuluvia ääniä, ohi ajavia autoja, muita koiria jne jne (mille kaikelle ne nyt keksivätkään meuhkata) syynä on se, että koira on itse peloissaan tai vähintäänkin huolissaan. Jos omistaja vaivautuisi opettamaan koiralleen, että näistä asioista ei tarvitse olla peloissaan eikä niitä siksi tarvitse haukkuakaan, olisi koiran itsensäkin elämä vähemmän stressaavaa. Vai mitä sanovat lukijoiden joukosta löytyvät koirakuiskaajat? Eikö kissankin elämä olisi mukavampaa, jos se saisi tehdä tarpeensa sisätiloissa aina tiptop-kunnossa olevaan kissanhiekkalaatikkoon eikä tarvitsisi käydä salaa vääntämässä torttua Vanhan Jäärän talon seinustalle kiroillen että ei se Vanha Jäärä ole siivonnut entisiäkään paskoja pois?

 Ruotsalaista koirien kampausmuotia.

Mutta...kuka murhasi pölypunkin?

Vanha Jäärä on vaihteeksi ihmetellyt että kuka tappoi kaikki pölypunkit. 70- ja 80-luvulla ja mahdollisesti vielä 90-luvullakin niistä varoiteltiin tiukoin sanakääntein. Jos et vaihda lakanoita usein ja mankeloi niitä ja anna sängyn tuulettua ennen petaamista, on sängyssäsi kohta niin paljon pölypunkkeja ettet itse mahdu sekaan. Mutta nykyisin pölypunkkeja on esim wikipedian mukaan lähinnä vanhoissa navetoissa. Navetoissako sitä asuttiin 80-luvulla? Monet ihmiset asuvat ihan samassa talossa kuin 80-luvulla - useat ihan samassa kuin 70-, 60- tai jopa 50-luvulla -  ilman että taloon on tehty välissä mitään lämmitys- ja ilmanvaihtoremonttia. Mutta yks kaks yllättäen näissäkään taloissa ei enää ole pölypunkkeja vaikka 20-30 vuotta sitten niitä oli ihan vilisemällä. Suorittivatko pölypunkit joukkomuuton vanhoihin navettoihin? Myrkytettiinkö asuntomme pölypunkkimyrkyllä salaa jossain 90-luvun tiimellyksessä? Mitä tapahtui, häh?

En jää mitenkään erityisesti kaipaamaan pölypunkkeja, mutta pölypunkkikantojen romahdusko on romauttanut myös mankeleiden myynnin? Mankeli alkaa Ylen mukaan olla hyvin harvinainen kodinkone ja harvat ihmiset nukkuvat mankeloiduissa lakanoissa. Vanhan Jäärän mielestä tämä on aivan käsittämätöntä. Vanhan Jäärän ex-miehen mielestä taas yletön mankelointi-into oli käsittämätöntä. "On se kumma, että nainen, jolla ei muuten ole minkäänlaista kodinhoitoviettiä, haluaa että lakanat pitää ehdottomasti olla mankeloitu!" sanoi hän vuonna miekka ja kirves. Arvatkaa kumpi voitti tämän mielipidetaiston. Ukko kyllästyi roudaamaan lakanoita anoppilaan mankeloitavaksi ja osti työkaveriltaan käytetyn mankelin.

Onko liinavaatekaappi myös katoavaa kansanperinnettä? Huomaa siis erityisesti lakanarullat toiseksi ylimmällä hyllyllä!

Parina sinkkuvuotenani Jäärä Juniorin isän ja Mr Vanhan Jäärän välissä oli joskus ongelmallista löytää lakananvetokaveria. Erään entisen työkaverin mielestä tämä oli suunnattoman hauska juttu: Vanha (silloin aika paljon nuorempi) Jäärä pokaa baarista miehen ehdottaen:"Lähdetäänkös meille lakanahommiin?" Kyllä siinä äijän leuka loksahtaa kun isketään lakanan toinen pää kouraan ja komennetaan:"Vedä!" En muistaakseni näin epätoivoisiin tekoihin koskaan turvautunut, mutta jossain määrin piti ihmisiä oveluudella jallittaa vetämään lakanoita kanssani.

Mitä niissä uusiin omakotitaloihin rakennettavissa hienoissa kodinhoitohuoneissa sitten oikein tehdään jos ei mankeloida? Hoidetaan kotia - mitä se tarkoittaa? Ehkä silitetään? Vanha Jäärä silittää vain äärimmäisen pakon edessä. Vaatevarasto on pyritty pitämään silittämättä siistinä. Kuka tykkää mistäkin...En minäkään erityisesti rakasta lakanoiden vetämistä ja mankelointia, mutta lakanat vaan kertakaikkiaan pitää mankeloida samoin kuin hampaat pitää pestä tai varpaankynnet leikata.

Meillä "kodari" (sisustusbloggareiden termi, joka minulle on lyhyempi versio koodarista) muistuttaa enempi amatöörien taidegalleriaa kuin kodinhoidon (mitä se sitten onkaan) pääkallopaikkaa, mutta niin vaan sinne on mankeli tungettu!

Onkohan lukijoissa mankelin omistajia? Tai sitten ryppyisten pellavalakanoiden ystäviä? Me mankeloijat ja "ne" ryppyisten lakanoiden ystävät olemme toistemme mielestä ihan yhtä perverssejä. Nukkumisperversioita on monenlaisia. Esimerkiksi yhden enoni mielestä on perverssiä jos pariskunta nukkuu eri huoneissa. Hän kertoi joskus omista parisuhdekonflikteistaan, jotka johtuivat siitä, että toinen halusi nukkua ikkuna auki ja toinen ikkuna kiinni. Ehdotin, että nukkukaa eri huoneissa. "Mutta sehän on perverssiä!" huudahti eno kauhuissaan. En sitten kehdannut kertoa että meillä nukutaan joka yö eri huoneissa. Toivottavasti eno ei tupsahda yllätysvierailulle ettei totuus paljastu! Mutta nukutaan sentään mankeloiduissa lakanoissa!

Sekundaa ja sukseeta keittiöstä

Tunnettahan tuon veikeän ihmistyypin, joka positiivisistakin saavutuksista kaivaa esiin aina ne harvat ja pienoiset negatiiviset puolet? Hyvä esimerkki tästä ovat urheilutoimittajat. Kun suomalainen luistelija on saavuttanut mitalin taitoluistelun arvokisoissa, on Urheiluruudun muutaman sekunnin videokoosteeseen valittu se ainoa pyllähdys vapaaohjelmassa. Menestyneestä golfarista kertovaan koosteeseen taas on valittu ainoa epäonnistunut putti.

Joillakin ihmisillä tämä epäonnistumisten korostaminen kohdistuu omiin saavutuksiin. Hyvä, mutta vähemmän tunnettu, esimerkki tästä ovat Mr Vanha Jäärä ja hänen äitinsä. Pojalle kyllä sattuu ja tapahtuu näitä esiteltäviä epäonnistuneita kohtia huomattavasti enemmän kuin äidilleen, joka esim. tekee käsitöitä sangen verkkaiseen tahtiin. Vai mitä sanotte pojalle vuonna 2013 synttärilahjaksi annetuista villasukista, joiden neulominen oli alotettu 80-luvulla?

Tällaisin kuvin ulkopuolinen urheilutoimittaja tai Mr Vanha Jäärä itse esittelisivät meidän vastavalmistunutta keittiötämme.

Olohuoneen ja keittiön lattioiden rajalista kärsi merkittäviä vaurioita kun yritimme voimalla ilman järkeä survoa pakastinta paikalleen. Lopulta Mr Vanha Jäärä teki merkittävän innovaation: tyhjennetään pakastin ja survotaan sitten. Tyhjä pakastin liikkui huomattavasti helpommin, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Voisi luulla että asentajat olivat pätkässä kun asensivat listaa pätkissä, mutta emme olleet. Kyllä tuon saumakohdan huomaa kun oikein esittelee. Kuvassa näkyy myös keittiötoimittajan ainoa merkittävä epäonnistuminen, tason päätylistan kulmasta puuttuu pala. Onneksi se uppoaa tuohon samaan pätkälistanurkkauskatastrofiin.

Tämän pyllähdyksen huomaaminen vaatii jo notkeaa niskaa ja tarkkaa silmää. Entinen jääkaapin vieressä ollut päätylevy ulottui kattoon asti, uusi ei. Katso kattoon ja kauhistu.

Tästä palikkatehtävästä saamme kiittää talon alkuperäisiä rakentajia, jotka eivät vaivautuneet tähtäämään liesikuvun hormia kovinkaan lähelle seinää. Itse asiassa tuo palikka on kyllä onnistunut niin hyvin kuin vain amatöörirakentajilta voi onnistua, mutta ei se mikään varsinainen kaunistus ole silti.

Entisten kaappien sokkelit olivat erilaiset ja osuivat hieman eri kohtaan kuin uudet kaapit. Niinpä lattiaan jäi erilaisia koloja kaappien eteen ja viereen. Sen korjaamiseen tarvittiin listaa. Onneksi rautakauppojen listavalikoima on moninainen, joskin hintava. Niitä ilmeisesti tehdään juuri tällaisten amatöörien jälkien peittelyä (ja sillä rahastamista) varten. Oikealla näkyy vielä pieni kolo, jota ei saatu peitettyä, voivoivoivoi...

Kaikkein leveimmän kolon peittämiseen tarvittiin peräti kahta erilaista listaa, mutta niitähän tosiaan onneksi rautakaupasta löytyy.

Kaksikaan sähköinsinööriä ei pysty suunnittelemaan pistorasioiden paikkoja siten, ettei tarvittaisi jotain jatkojohtovirityksiä. Tässä jatkopätkä mikroaaltouunille.

Yläkulmakaapin oven asentaminen meinasi tyssätä heti alkuunsa kun emme pystyneet uskomaan että 40cm leveä ovi on mahdollista tunkea 38cm leveään aukkoon. Soitto keittiöliikkeeseen kuitenkin vakuutti meidät siitä että on se mahdollista. Viereisiä ovia piti vain hieman säätää. Kuvassa oikeanpuoleista ovea on siirretty vieläkin enemmän oikealle pahvin avulla.

Siinäpä oli tämä vapaaohjelma pyllähdysten kautta esiteltynä. Lopputulos on kokonaisuutena kuitenkin mitalin arvoinen, ainakin omasta mielestämme. Muiden mielipiteillä ei oikeastaan ole väliä ennen kuin talo menee myyntiin ja siihen on toivottavasti vielä aikaa, koska suunnitelmissa on lähteä täältä vasta jalat edellä. Yksi ennen-kuva ja yksi vielä enemmän ennen -kuva löytyy täältä. Mielikuvitus ei varsinaisesti laukannut kalusteiden paikkoja suunnitellessa, mutta toimivaa pohjaa ei vaan kertakaikkiaan kannata muuttaa. Kyllä nyt kelpaa taas kokata!

Puputusta pääsiäisestä

Ette kyllä ikinä arvaisi että Vanha Jäärä on pääsiäisen ystävä. Joulu on enimmäkseen rasittavaa hömpötystä, mutta pääsiäinen on...noh, yhdellä älyttömällä sanalla sanoen: kiva.

Ensimmäistä kertaa vuosiin on tosin tällä kertaa rairuohot jääneet kylvämättä. Ja hei, rairuohon istuttajat, joita blogit ovat pullollaan: siemenet kylvetään, taimet istutetaan. Kai niitä rairuohon ituja sitten jossain myydään kun rairuohon istuttajia kerran löytyy. Ei ole Vanhan Jäärän silmiin osunut valmiiksi idätettyä rairuohoa, nyt olisi sellaiselle kyllä tarvetta. Koko perheen sairastuminen eri asteisiin hengitystietulehduksiin vuoron perään keittiöremontin tiimellyksessä on vienyt vähän mehut pois ja rairuoho ei ole ollut ihan ykkösprioriteetilla. Ja se keittiö ei ole vieläkään täysin valmis, joten loppuraportti siitä aiheesta joskus myöhemmin.

Miksi pääsiäinen on parempi kuin joulu? Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Pääsiäisperinnepöperöt ovat huomattavasti parempia kuin jouluruoat. Niihin lasketaan mignon-munat, pasha ja mämmi. Muilla munilla ja lampaalla ei ole niin väliä. Mämmi taitaa kyllä olla katoavaa kansanperinnettä, Vanha Jäärä ei tunne oikeastaan ketään muuta mämmin ystävää kuin itsensä.

 Pashaa tulossa. Mämmiä Vanha Jäärä ei sentään tee itse.

2. Pääsiäiskoristeet voittavat joulukoristeet. Puput ja tiput hakkaavat tontut mennen tullen. Pajunkissojen kantaminen sisään ja ulos on huomattavasti helpompi ja siistimpi operaatio kuin joulukuusen.

Tipuinstallaatioiden tekeminen on hauskaa. Onko vasemmanpuolimmaisella tipulla kevätmasennus ja hän harkitsee epätoivoista tekoa?

Kaikkein paras koriste on Jäärä Juniorin päiväkodissa tekemä Luutajuoppo. Katsokaa nyt tuota ilmettä, jotain noitaa vahvempaa on nautittu!

3. Juhlan vuodenaika on miellyttävämpi. Need I say more. Viime viikolla tosin sanoin jotain ihan muuta keväästä ylipäätään. Alkuviikosta näytti kyllä vankasti siltä että saadaan valkoinen pääsiäinen. Se ei olisi miellyttävää.

4. Virpojat ovat ihania. Lisäksi on hauska nostattaa verenpainettaan ärsyyntymällä niistä Iki-Wanhoista Superjääristä, joiden mielestä on kamalaa kun "nykyisin" virpomisessa sotketaan kahta eri perinnettä: karjalaista virpomista ja pohjalaisia trulleja. On kamalaa tämä nykyaika tosiaan. Ainakin 70-luvulta asti on trulliasuissa kuljettu virpomassa ja saatu palkka saman tien eikä vasta lankalauantaina. Niin että voi tätä nykyaikaa, eikö mikään ole enää pyhää! Virpojat ovat kuulemma myös rahanahneita kerjääjiä. En ole itse kyllä törmännyt yhteenkään virpojaan, jonka loru olisi kuulunut:"Virvon varvon ja pälä pälä. Fyrkat mulle tai kivat sulle!" Tulkaa siis vaan trullit ja kissat ja puput ja mitäteitäonkaan virpomaan meille joka vuosi!



Tulikin neljä syytä, no, sanoinhan että ainakin kolme.

Virpojia tuli palmusunnuntaina vain kolme, joten taatto, taatto läksi taas (enemmän tai vähemmän) innoissaan pajunoksien hankintaan jotta saatiin kaikki munat nostettua oksille.

Iloista pääsiäistä!

P.S. Viides syy: Pääsiäisenä ei tarvitse ostaa lahjoja kenellekään.