perjantai 15. toukokuuta 2020

Talviloma korona-aikaan

Pitäisi ilmeisesti kiittää tien toisella puolella asuvia idioottinaapureita eli Big Jimin porukkaa koska inspiroivat meidät aktivoitumaan talvilomalla. Big Jim on saanut nimensä itseään muistuttavalta Under the Dome -sarjan hahmolta, oikeaa nimeä emme tiedä, koska ainoan kerran kun olemme yrittäneet puhua hänen kanssaan, hän on uhannut hakea aseen. Tällä Big Jimin vetämällä vaihtuvajäsenisellä kommuunilla on tapana harrastaa öistä autoilua ja etenkin auton ovien paukuttelua parinkymmenen metrin päässä makuuhuoneistamme. Tällainen herkkäuninen ihminen ei oikein tykkää sellaisesta. Mutta minkäs teet - kommunikaatioyritykset eivät ensikontaktin jälkeen innosta ja poliisiakaan ei oikein voi soittaa, sillä eihän se nyt laitonta ole autolla ajella yöllä ees taas ja paiskoa ovia ja takakonttia tarmokkaasti monen monta kertaa. Päätimme siis lopulta panostaa äänieristykseen kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole poismuuttamisen lisäksi (avustettu poisnukkuminen varmaan onnistuisi jos alkaisimme haastaa riitaa Big Jimin kanssa).

Lähtötilanne oli tavallinen makuuhuone (ennen-kuvia löytyy täältä), jossa on yhdellä seinällä ikkuna. Tämän ikkunan takana melskaa Big Jimin poppoo öisin, joten sen ja itseni väliin täytyi saada lisää massaa. Se järjestyi rakentamalla ikkunaseinän suuntainen väliseinä. Jotta huoneen peräosaan ei tarvitsisi kulkea ikkunan kautta, seinään tehtiin myös oviaukko, johon laitettiin ääntä eristävä ovi. Lopputuloksena syntyi pikkuruinen makuukammari, johon mahtuu juuri ja juuri 120 cm leveä sänky ja hiukan isompi ja yllättävänkin tilavan oloinen työhuone, johon mahtuu samaan aikaan IT-työpiste ja ompelupiste. Molempia hommia ei tosin mahdu tekemään yhtä aikaa, IT-työläistä saattaisi ompelukoneen jyrinä aika lailla ärsyttää muutenkin.

Itse seinän rakentaminen oli suhteellisen helppo ja nopea homma - ihme kyllä. Koolaukset vaan kiinni lattiaan, seiniin ja kattoon ja sitten kipsilevyä puolin ja toisin, villaa väliin. Kaikkiin rakoihin AkustoSeal-massaa. Vanha parketti jäi paikalleen ja väliseinän alle. Tästä eteenpäin oli sitten säätöä ja vääntöä jos jonkinlaista ja homma alkoi eskaloitua. Maalata me osaamme, mutta nyt piti tietenkin kokeilla osaammeko tapetoida. Ikäänkuin tässä koronaeristyksessä ei olisi parisuhteen happotestiä tarpeeksi. Katsoin Bauhausin nettisivuilta tapetit etukäteen, molempia valitsemiani malleja piti olla saatavilla. Mutta eipä sitten tietenkään ollutkaan, joten jouduinkin tekemään valinnat lennossa rautakaupassa. Tämä oli itse asiassa aika hyvä tapetinvalintamenetelmä. Tapettejahan on miljoonia erilaisia sekä netissä että rautakauppojen tapettikirjoissa. Mutta jos päättää, että tapetin on löydyttävä niistä rullista, joita rautakaupassa X sattuu sillä hetkellä löytymään, on valikoima huomattavasti suppeampi ja elämä niin ollen helpompaa. Makuuhuoneen puolelle tuli kullalla sävytettyä tapettia ja työhuoneen puolelle hopeansävyistä. Molemmat insinööripariskunnalle sopivia geometrisiä malleja. Alunperin kaavailemani oksakuvio olisi ollut aivan liian hempeä.


Onneksi aloitimme tapetoimisen makuuhuoneen puolelta tapetista, joka osoittautui huomattavasti helpommin asennettavaksi. Jos olisimme aloittaneet vaikeammasta tapetista, olisimme ensimmäisen vuodan silpuksi repimisen jälkeen todennäköisesti marssineet takaisin rautakauppaan vaihtamaan avaamattomat rullat maaliin. Tapetoinnissa tarvitaan lehmän hermojen lisäksi muuten parvekelaatikko. Onneksi sellainen sattui löytymään. Lopputulos ei ole ehkä täydellinen, mutta olemme kyllä paljon huonomminkin asennettuja tapetteja nähneet. Emme kerro missä. Nämä tapetit asennettiin levittämällä liisteri seinään ja läväyttämällä kuiva tapetti sitten siihen päälle. Luulen, että se on helpompaa kuin perinteinen tapettivuotien etukäteen liisteröiminen. En tahdo koskaan asentaa venyvää paperitapettia, tällaisessa kuitutapetissakin oli aika lailla hommaa. Etenkin työhuoneen tapetissa, joka ei missään tapauksessa tahtonut tulla asennetuksi.

Makuuhuoneeseen rakennettiin 120 cm leveä sängynrunko kääntämällä entisen 160 cm leveän sängynrungon pitkät sivut ylösalaisin  ja kaventamalla sälepohjaa 40 cm. Uusi patja piti tietenkin tilata. Vanhat tempur-patjat olivatkin yli 15 v vanhoja, mutta kylläkin ihan siistejä ja hyväkuntoisia. Emme kuitenkaan kehdanneet tarjota niin vanhoja patjoja kenellekään edes ilmaiseksi, joten kaatopaikallehan ne sitten vietiin. En tiedä miksi valtion kodinhoitoviranomaiset käskevät vaihtaa patjoja kauhean usein - ehkä heillä on patjafirmojen osakkeita. Tulipa nyt kuitenkin vaihdettua, olisi ollut melko hankalaa sahata 21 cm paksua tempur-patjaa kapeammaksi...


Makuuhuoneen puolelle tuli väsättyä ylijäämätapetista vielä rasia ja tuikitärkeä silmälasihylly. Hämmästytin askartelutaidoillani eniten itseni. Molempia tapetteja jäi lähes kokonainen rulla - askartelumateriaalissa siis löytyy. Valitettavasti origami-intoni hiipui heti alkuunsa.



Työhuoneen puolelle syntyi ennalta suunnittelematon työpöytäjärjestelmä. Meillä on työpöytänä palvellut lapsuudenkodista saamani kaksi umpipuista vanhaa kunnon Muuramen laatikostoa ja niiden päällä pöytälevy. Uudessa tilassa pieni pöytälevy alkoi näyttää vähän säälittävältä ja visioin L-muotoisen työtilan, johon tosiaan saisi yhtaikaa ompelu- ja IT-pisteen. Käytiin siis ostamassa metritolkulla puista työtasoa ja sahautettiin ne oikeaan mittaan. Lopputulos on sangen tyylikäs ja professionaali. Samasta tasosta tehtiin vielä pieni hylly koruilleni. Entiset liukuovet ja entinen kattolamppu sopivat uusien materiaalien kanssa erinomaisesti yhteen vaikka itse sanonkin.


Mutta eipä tässä vielä kaikki - pitäähän ergonomiaankin upottaa rahaa. Joten ostimme vielä erillisen näytön ja työtuolin, jossa on säädettävät käsinojat. On muuten kummallista miten vähän on työtuoleja, joissa ylipäätään on käsinojat saatikka että niitä voisi säätää. Kiinteillä käsinojilla ei toki mitään funktiota olekaan, koska ne eivät kuitenkaan ole oikealla korkeudella. Käsinojien sijaan voisi toki käyttää pöydänreunaan kiinnitettävää kyynärtukea, kuten minä käytän firman toimistolla, mutta niitä oli vähän vaikeasti saatavilla. Miksi niitä muuten ei myydä missä tahansa huonekaluliikkeessä??



Nukkua saa nyt umpipimeässä jos haluaa. Kauan olen himoinnut ikkunatonta makuuhuonetta. En ymmärrä ollenkaan miksi uusissa taloissa on makkareissa valtavia ikkunoita ja vielä muutama pikkuikkuna siellä täällä. Talosuunnittelijoilla on kai paksummat silmäluomet kuin muilla ihmisillä. Onneksi olemme sen verran viisaita insinöörejä että ymmärsimme toteuttaa makuuhuoneeseen myös ilmanvaihdon, niin ei tarvitse nukkua vintti hapenpuutteesta kokonaan pimeänä. Makuuhuoneen ja vessan väliseen seinään kairattiin reikä, jolloin vessan poistoilmaventtiili imee ilmaa makuuhuoneesta etenkin kun vessan oven muistaa pitää yöllä kiinni. Korvausilmaa varten taas tehtiin reikä eteiseen vievän oven alaosaan. Ymmärsimme olla rei'ittämättä sitä äänieristysovea.

Kyllä tätä projektia jonkin verran harkitsin ja ajattelin, että ihmiset pitävät minua hulluna, kun rupean pilkkomaan muutenkin pieniä huoneita vielä pienemmiksi. Lopulta tulin onneksi siihen tulokseen, että minähän perkele rakennan omaan (ei edes enää yhtään pankin) talooni väliseiniä jos sattuu huvittamaan. Pitäkää siis minua hulluna aivan vapaasti, itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja sehän tässä ratkaisee. Erityisen onnellinen olen ompelupisteestä, jossa ompelukone saa nököttää valmiusasemissa koko ajan. Sellaista olen kaivannut koko aikuisikäni. Mi casa es mi casa.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Koronapäiväkirja tulevaisuuden nettiarkeologeille

Pakkohan se on tänne kirjoittaa jotain omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan tämän koronaeristyksen aikana vaikkei liiemmälti huvitakaan. Varmasti tämä on joskus tulevaisuudessa - ehkä omassakin tulevaisuudessa - mielenkiintoista luettavaa. Ehkä jopa tärkeää kun joku historioitsija aikoinaan tutkii vuoden 2020 koronapandemian vaikutuksia ihmiskunnan henkiseen elämään. Tästä tulee pitkä vuodatus, en pahastu jos kukaan ei jaksa nyt lukea tätä juuri alkua pidemmälle. Kirjoitan tätä enemmän itseäni ja tulevia historiantutkijoita varten. Sadan vuoden päästä tämä voi olla hyvinkin kiintoisaa luettavaa - toisin kuin muut tähän astiset Vanhan Jäärän turinat. Jos tämä nyt sataa vuotta jossain kiintolevyjen uumenissa säilyy...Laitoin tähän kuvia hautausmaalta, eikös ne ole aika sopivia tähän aiheeseen?



Nyt on seitsemän viikkoa siitä, kun hallitus alkoi julistaa erilaisia poikkeustoimia ja kokoontumisrajoituksia. Ensi töikseni itse peruin seuraavalle viikonlopulle suunnitellut naisten bileet, jotka oli tarkoitus pitää miehen ollessa tapaamassa vanhempiaan Lapissa. Tätä ennen mies oli jo ehtinyt perua Lapin matkansa, jottei vahingossa kiikuttaisi koronaa pallolaajennuksesta toipuvalle isälleen. Ja sitten jatkettiin töitä kotitoimistolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska eilen hallitus ilmoitti, että rajoituksia aletaan pikkuhiljaa lieventää kesäkuun alusta alkaen, on nyt paras tuikata tämä tarina ulos ettei muutu ihan vanhentuneeksi tämä juttu. No, en kyllä usko hetkeäkään, että tämä tilanne normalisoituu ihan äkkiä...

Se, että kaikki palkkatyö tietokoneen äärellä tapahtuu nyt kotona, aiheuttaa sen, että millään ei tee mieli avata konetta työajan ulkopuolella esimerkiksi blogatakseen. Tai lähinnä blogatakseen - enpä minä muuta oikeastaan vapaa-aikana isommalla koneella teekään. Kaikki pienempimuotoinen sometus ja surffailu hoituu kännykällä. Ylimääräistä vapaa-aikaakaan ei oikeastaan ole. Kaikki työ- ja harrastusmatkoista säästynyt aika menee ruokalistojen suunnitteluun ja kauppalistojen tekemiseen. Tämä ei ollut vitsi. Kaupassakäyntiä on harvennettu ja kaupassa käydään vuorotellen. Tosin aluksi minä kävin kaupassa vain ja ainoastaan yksinäni kun miehellä oli pari viikkoa jotain kummallista hengitystieoiretta. Tiedä sitten oliko koronaa vai jotain muuta - minä olen ollut koko ajan täysin oireeton. Mihinkään testiinhän kukaan ei pääse - en tiedä mitä ihmisiä ovat ne tuhannet päivittäin testattavat, koska terveydenhoitohenkilökuntakin kertoo, ettei testeihin juuri pääse.



Outoa kyllä, valmisruokaan tai noutoruokaan ei meillä ole juurikaan turvauduttu. Ehkä alitajuisesta pelosta, että kun sille linjalle kerran sortuu, paluuta ei enää ole. Minun kaukonäköisyyteni keittiössä riittää enintään kolmen ruoan keksimiseen kerrallaan. Kahden tuplasatsin, joita syödään kaksi päivää, ja yhden kerta-annoksen. Näin yleensä. Meillä syödään nyt vain yksi lämmin ateria päivässä. Paitsi että muutama päivä sitten mies alkoi valittaa aliravitsemustilaa ja teki itselleen makaroonilaatikkoa, jota vetelee päivän toiseksi ateriaksi. Onpa tullut testattua uusia reseptejä, joista osa on osoittautunut tosi hyviksi. Kiitokset kaikille medioille, joissa reseptejä jaetaan: K-ruoka, Valio, Pirkka, Yhteishyvä ja Helsingin Sanomat! Nämä ovat pääasialliset lähteeni. Ilman niitä olisi aika vaikeaa ja ankeaa.

Jääkaapin täyttöasteessa on voimakas aaltoliike. Kauppareissun jälkeen se on kuin nuijalla lyöty ja siitä se pikkuhiljaa lähtee tyhjenemään saavuttaakseen margariinirasia ja vanhentunut hillosipulipurkki -tilan ennen seuraavaa kauppareissua. Miehen suhteellisesta aliravitsemuksesta huolimatta tässä ei tietenkään olla mitenkään nälänhädän partaalla, mutta suhteettoman paljon ruoka-asiat hallitsevat elämää tällä hetkellä. Näin tuntuu olevan monella muullakin. Reseptejä ja noutoruokavinkkejä jaellaan netissä vilkkaasti. Itsekin olen tällä saralla kunnostautunut jakamalla muutaman reseptin nuoremman kummipojan äidille nirson kohta-5-vuotiaan ja muunkin perheen ruokkimisen helpottamiseksi.


Jotta kaikki ruoka ei kertyisi reunoille (kuten ex-appiukkoni tapaa sanoa), täytyy huolehtia myös liikunnasta. Huvittavaa on, että tarvittiin pandemia, ennen kuin mekin saimme kaikki lähimetsät rymyttyä jollain lailla läpi. Moni muu ei ole rynnännyt niihin edes tässä vaiheessa. Nuuksioon kuulemma kyllä, siellä on ruuhkaa. Mutta lähimetsissä saa toikkaroida suht rauhassa. Pelkkä metsähortoilu ei kuitenkaan riitä liikunnaksi, se on ehkä enemmän viherterapiaa kuin liikuntaa. Ikävintä tässä eristyneisyydessä on se, ettei pääse normaaleihin tanssi- ja jumppaharrastuksiin, joita meillä molemmilla olisi normaalisti viitenä päivänä viikossa. Netissä on onneksi jonkinlaista apua tähänkin, mutta olemme kehittäneet myös ihan oman lajimme lihaskunnosta huolehtimiseen, sen nimi on DancePump (R). Jos ihmiset hamstrasivat aluksi ruokakaupoista vessapaperia, niin urheiluvälineliikkeistä hamstrattiin käsipainot. Meillä oli alun perin yhdet yhden kilon ja yhdet kahden kilon käsipainot. No, eihän sellaisilla tee juuri mitään, paitsi niin, että ottaa samaan käteen yhden kumpaakin sorttia, näin kasvavat samalla myös sormivoimat. Onneksi etsintäkierroksen jälkeen löytyi yhdet viiden kilon käsipainot kaupasta.

DancePumpiin tarvitaan pelikonsoli, jolla on mahdollista pelata Just Dance - peliä ja käsipainoja/levytanko/kahvakuulia ym painoja ja kokemusta lihaskuntotunneista kuten pumpista. Koska meillä ei riitä tilaa eikä välineitä harjoittaa  samaa lajia (tanssia eikä voimailua) yhtaikaa, DancePumpissa tanssi- ja voimailuosiot vaihtuvat kahden kappaleen välein. Toinen tanssahtelee Wii-kapula kourassaan pelihuoneessa ja toinen voimailee keittiössä. Kas näin:

Hän:            Minä:
Dance         Jalat
Dance         Olkapäät
Jalat            Dance
Olkapäät     Dance
Dance         Selkä
Dance         Rinta
Selkä          Dance
Rinta          Dance
Dance         Hauis
Dance         Ojentaja
Hauis          Dance
Ojentaja      Dance
Dance         Vatsa
Dance         Jotain (pakara, kylki tms)
Vatsa           Dance
Jotain          Dance

Dance-vuorossa oleva tietenkin valitsee musiikin, joten hupaisaa tässä on, kun ei koskaan tiedä etukäteen minkä biisin tahdissa joutuu mitäkin lihasta harjoittamaan. Tätä on nyt tehty kaksi kertaa viikossa. Kumpikin on osoittautunut sangen tiukaksi pump-vetäjäksi. Yksinään ei viitsi löysäillä. Varmaankin tämän ansiosta meillä ei kotitoimiston puutteellinen ergonomia ole aiheuttanut mitään suurempia selkävaivoja.


Joku joskus kertoi tällaisen viisauden, että jos haluatte testata parisuhteen toimivuutta, tapetoikaa huone yhdesssä. Sitäkin on nyt vihdoin kokeiltu osana tätä suurta parisuhde- ja perhetestiä kun ei muuten tuntunut olevan tarpeeksi haastavaa (tästä tulee ehkä juttu myöhemmin). Meillä menee kaikinpuolin mukavasti. Mitä nyt saadaan hysteerisiä naurukohtauksia useammin kuin normaalioloissa. Jos toisen seuraa alkaa hetkittäin tympiä, mietimme kumpikin että tässä voisi olla myös hyperaktiivinen 3-vuotias viihdytettävänä tai flegmaattinen 14-vuotias etäkoulun pariin patistettavana, joten tulemme tämän mietinnän jälkeen aina siihen tulokseen että mahtavasti menee.

Yritimme auttaa myös sairaanhoitajia tarjoamalla autottomille hoitajille käyttöön toista autoamme, joka on seissyt aivan tyhjän panttina. Emme vaan oikein tienneet kuinka. HUS:in palautekanava ei vastannut yhteydenottoomme mitään. Ei ehkä ihme, varmaan siellä ovat kaikki kanavat tukossa. Sitten mies otti yhteyttä pikkuserkkuunsa, joka työskentelee hoitajien päätoimisena luottamusmiehenä. Tähänkin alle viiden kilometrin päässä asuvaan sukulaiskontaktiin tarvittiin pandemia...Kyseinen luottamusmies piti ajatusta hyvänä ja lupasi kysellä olisiko kellään tarvetta lainata autoa. Vaan eipä ollut - pysäköinti sairaalassa on hoitajille melko kallista ja sairaanhoitopiiri ei tietenkään alenna maksuja pikku pandemian takia. Ja etenkin jos on sattunut juuri hankkimaan vaikkapa vuoden bussikortin etukäteen, niin eipä kai sitä ylimääräisiä kuluja halua vaikka matkanteko nopeutuisikin. Saattaa myös olla niin, että monilla hoitajilla on nyt auto käytettävissä siksi, että perheen toinen elättäjä on etätöissä eikä tarvitse autoa. Auto meni sitten lainaan tälle luottamusmiehelle itselleen, koska hänet komennettiin kokopäiväisistä edunvalvontahommista takaisin oikeisiin töihin. Onpa nyt edes yhdelle hoitsulle siis siitä jotain hyötyä.

Oikein kun miettii, että mikä elämässä on muuttunut, niin tuon ruoka- ja harrastepuolen lisäksi ei juuri mikään. Me emme tapaa ystäviä kovin usein normaalistikaan. Teatterissa, konserteissa ja museoissa tulisi kyllä normaalisti käytyä. Viimeiseksi kulttuurielämykseksemme ennen pandemiaa jäi Bryan Adamsin konsertti. Bryan joutuikin sitten peruuttamaan loput kiertueestaan, kiva että me kerkesimme nähdä ja kuulla hänet. Töissä käymisessä kaipaan ehkä eniten sitä, että saisi jonkun toisen tekemää lounasta. Toiseksi viimeinen YT-kierros vei töistä ainoat varsinaiset ystäväni vuosi sitten. Olisi toimistolla muutenkin kiva käydä jonkinlaista ihmiskontaktia saadakseen, mutta en ketään ihmistä sieltä syvällisemmin kaipaa. Tanssiminen ja voimailu olisi todellakin helpompaa ja mukavampaa oikeiden tanssinopettajien ja jumppavetäjien sekä kanssaharrastajien kanssa, mutta sujuu tämä näinkin.

Vaikkei tällaisella introvertillä suurempaa hätää eristyksissä olekaan, onneksi on kuitenkin WhatsApp ja Instagram. WhatsAppilla pidetään (lähes) päivittäin yhteyttä tyttäreen ja läheisempiin ystäviin. Tyttären kanssa myös soitellaan ja nyt taas myös tapaillaan, kun hänkin parantui mystisestä pitkäkestoisesta flunssasta. On aivan mahdollista että meidän perheessä kaksi on sairastanut jonkin lievän mutta pitkäkestoisen koronaversion ja yksi oireettoman version. Instagramissa näkee että on paljon muitakin ihmisiä joiden elämä jatkuu ja saa kivoja kommentteja nettitutuilta.

Tekee pahaa ajatella niitä perheitä, joissa ei voida neljän seinän sisällä hyvin. Joissa on henkistä ja fyysistä väkivaltaa päihteiden käytöllä tai ilman. Omassa lapsuudenkodissani ei juuri käytetty alkoholia, mutta äitini oli (ja on) henkisen väkivallan mestari. Kammottaa ajatellakin, että tällainen tilanne olisi tullut päälle joskus 80-luvulla. Mutta monilla on nyt sellainen tilanne, jolta itse onneksi vielä vanhempien kanssa asuessani vältyin.

Kesäkuun alusta kokoontumisrajoitus nousee 50 henkilöön ja erilaisia julkisia tiloja aletaan avata. Me aiomme jatkaa kotona kykkymistä kuten tähänkin asti, odottelemme suosiolla toisen epidemia-aallon ohi menoa. Työnantaja onneksi ei ole ihan tyhmä vaan toimistolle on tarkoitus palata neljässä aallossa muutaman viikon välein. Itse kuulun viimeiseen aaltoon, joka palaa toimistolle todennäköisesti vasta syksymmällä.

Talvilomaa pidettiin pääsiäisen yhteydessä ja aika olisi kyllä tullut pitkäksi ilman remonttiprojektia, joka ansaitsisi oman juttunsa. Katsotaan syntyykö jossain vaiheessa. Remonttikin meni ilman suurempaa räyhäämistä, mitä nyt siinä tapetoinnissa syntyi vähän kiihkeämpää keskustelua. Täytyy olla tyytyväinen itseensä, että on osannut aikoinaan löytää itselleen niin hyvin sopivan miehen, että sukset eivät mene ristiin näissä poikkeusoloissakaan. Toivottavasti teilläkin kaikki hyvin ja perheessä rauha maassa!

torstai 5. maaliskuuta 2020

Remonttiyhteenveto osa 2: Keittiö

Apua, kohta mä en enää muista mitä kaikkea me puuhailtiin viime syksynä ja talvena, joten paras alkaa kirjoitella näitä yhteenvetoja vielä kun on edes jotain muistikuvia kun kerran lupasin. Ja nyt ei voida enää mennä tarkistamaankaan mitä tuli tehtyä, koska asunto luovutettiin vuokralaisen haltuun maaliskuun alusta. Aika kultaa muistot sanonnan on keksinyt joku nuori ihminen, sillä itse hiukan yli viiskymppisenä sanoisin että aika tuhoaa muistot. Keittiö ja kylpyhuone kai ne ovat mielenkiintoisimmat huoneet remontoinnin kannalta, joten yritän kertoa edes niistä. Ensin keittiö.

Keittiö oli tosiaan ihan originaalissa joskin erinomaisen paskaisessa kunnossa. Mielenkiintoista kyllä, sieltä löytyi yksi osa, jota ei ollut sotkettu eikä edes käytetty: laatikostoon integroidut leikkuulaudat. Ilmeisesti asunnon entinen omistaja/omistajat söivät vain valmiiksi viipaloitua leipää. Tai eivät ymmärtäneet laatikostoon integroidun leikkuulaudan käsitettä, ihmettelivät vaan että onpas huono laatikko kun tavarat ei siinä pysy vaan putoavat reunoilta pois. Aivan kaikki piti siis vaihtaa. Lisäksi halusimme ehdottomasti lisätä keittiön varustukseen tiskikoneen ja vaihtaa pelkän jääkaapin jääkaappipakastimeksi. Jääkaapin sisäpuoli sitäpaitsi tuoksahti aika tyrmäävältä.

Laittaisitko tämän näköiseen tiskikaappiin edes sähkötarvikkeita kuivumaan?
Entinen keittiö meni suht pieneen tilaan purettuna. Tosin osa siitä taitaa olla parvekkeella...
Keittiökaappien asentamisessa haasteellisinta on yläkaappien kiinnittäminen seinään kun ei yleensä yhtään tiedä mitä seinä on syönyt ja missä koolaukset kulkevat - jos juuri missään. Tässä tapauksessa oli yksinkertaisinta purkaa koko perhanan seinä, koska siinä piti joka tapauksessa tehdä vesihanan siirto ja pistorasian lisääminen tiskikoneelle ja sähkön vetäminen yhdelle lampulle. Purettiin siis pois.
Hauska nähdä mitä seinä on syönyt!
Koska uudet yläkaapit olivat matalampia kuin entiset, ei niiden yläreunan kohdalle sattunut koolausta, joten rakensimme uudet koolaukset. Siinäpä oli yllättävän paljon nikkaroitavaa ja ihmeteltävää tällaisille amatööreille.

Sitten vaan levyä ja maalia päälle.
Säästäväiset ihmiset eivät maalaa kaappien taakse jääviä kohtia
Toisella seinällä oli myös ollut yksi yläkaappi, jonka kohdan ajattelimme ensin jättää tyhjäksi. Eipä tullut siinä vaiheessa mieleen, että kyseinen kaapintakainen kohta seinää oli ihan käsittelemätöntä raakabetonia. Koko seinä olisi pitänyt ylitasoittaa, jos olisimme halunneet seinän siedettävän näköiseksi. Ratkaisuna ostimme siihen sitten jälkeenpäin liesituulettimen päälle tarkoitetun maustehyllyn. Vähän kevyempi ratkaisu kuin yläkaappi.
Tässä näkyy ongelma muttei vielä ratkaisua
Välitilassa oli alunperin kaakelit, jotka piti betoniseinästä kolkutella irti. Oudosti osa niistä irtosi oitis kun niille vähän vilauttikin talttaa ja vasaraa kun taas osa ei meinannut irrota millään. Talon kellariin asti kuuluneen kilkutteluoperaation jälkeen seinä oli niin kuoppainen, että katsoimme parhaaksi tasoittaa sen, jotta saisimme tilalle suunnitellun välitilalevyn liimattua seinään. Pelkona oli, että kaikki liima uppoaa kuoppiin eikä tartu levyyn ollenkaan. Miestä pelotti jostain syystä levyn liimaaminen muutenkin - tämä todistaa taas sen, että ihmiset pelkäävät eniten kaikkea tuntematonta. Mutta hyvinhän se sujui - näytti ihan marenkien leipomiselta.


Ennen levyn liimaamista asennettiin tietty kaapit. Eipä siitä ole mitään ihmeempää kerrottavaa, tämä oli kolmas kerta kun yhdessä harrastettiin keittiökaappien asentamista. Toinen kerta kun tehtiin työtasoon reikää tiskialtaalle. Suuremmitta ongelmitta sujui, ihan normiräyhäämisellä mentiin. Siivouskaapin kylkeen jääkaappipakastimen ylle asennettava pikkukaappi aiheutti meille oman kodin keittiössä aikoinaan paljon päänvaivaa, mutta tällä kertaa keksimme asennusta helpottavan apuvälineen. Se on ruuvipuristin.

Siivouskaapin ja seinän väliin jäi vähän alle 10 cm rako, jonka alaosassa kulkevat patterin putket. Siihen piti nikkaroida soiro sokkelilevystä. Meitä kokeneempia remppaajia hymyilytti kun kummipoika kertoi vastaavasta projektista uudessa kodissaan - hän oli mitannut kolon leveyden vain yhdestä kohtaa ja sahannut sen levyisen soiron ja todennut että eihän se perhana sovi paikoilleen, koska kolo on ihan eri levyinen ylhäältä kuin alhaalta. Kokeneempi remppaaja tietää, että mikään kolo ei ole tasalevyinen eikä mikään kulma suora. Eiköhän kummipoikakin ole nyt paljon viisaampi.

Alakaappien asentamisen jälkeen päästiin asentamaan lattiaa. Nyt huomaan että tämä tarina ei etene mitenkään kronologisessa järjestyksessä, koska muisti pätkii ja pitää funtsailla asioita yksi huoneen pinta kerrallaan. Projektin aikataulu pelastui melkoisesti sillä, että joulukuussa olimme palkallisen työntekijän ominaisuudessa kolme päivää lakossa. Kapitalistihan ei taas lepää koskaan, joten kapitalistina naksuttelimme laminaattia paikoilleen duunariminämme lakkoillessa. Samaa laminaattia tuli keittiöön kuin muuallekin asuntoon. Tällaisia eläväisiä/kelluvia lattiamateriaaleja ei kannata asentaa kiinteiden tai muiden painavien kalusteiden alle, koska sitten lattia ei pääse elämään. Tämä testattiin kantapään kautta entisessä omassa kodissa, jossa II-mallisen keittiön käytävän lattia pullistui kesäisin lähes kuperaksi. Pikkuhiljaa näissä projekteissa viisastuu - melko kallis raksamiehen/naisen itseoppisopimuskoulutus tosin on kyseessä...


Tosiaan aivan ensimmäiseksi maalattiin katto. Melkein alkaa olla käänteinen aikajärjestys tässä tarinassa. Katto olikin mielenkiintoinen projekti, koska kylpyhuoneen vastaisen seinän tuntumassa katossa oli tuntemattomasta syystä pieni alue ruiskurappausta kun taas muu katto oli tasainen. Aikaisemmin tämä röpöliöinen osa oli jäänyt korkeiden yläkaappien ylätäytteen taakse, mutta nyt se jäisi näkyviin. Yritimme sitä eri keinoilla hinkuttaa tasaiseksi, mutta ei onnistunut. Entinen siivouskaappi/jääkaappi-härdelli ylettyi myös kattoon asti ja katossa näkyi selvä raja sillä kohtaa. Sillekään ei oikein voinut mitään. Joten hulluna vain maalia kaiken päälle ja toivomaan parasta. Ajattelimme että jos jää oikein rumaksi, niin vedetään sitten paneelit päälle, mutta yritetään ensin helpomman kautta. No, ihan ok siitä tuli. Varsinkaan ruiskurapattua kohtaa ei erota juurikaan vaikka katsomalla katsoisi.

Aika kiva keittiö siitä kaiken kaikkiaan tuli, vuokralainenkin tuntui siitä tykkäävän. Käytimme samaa firmaa kuin kahdessa aikaisemmassakin keittiössämme, Ideal Keittiöitä. Hinta on Ikean luokkaa ja hyvää me olemme kuulleet Ikeankin keittiöistä, mutta miksi vaihtaa hyväksi osoittautunuttta toimittajaa. Tuo ovimalli on omassa kodissa testattu ja todettu kestäväksi. Kodinkoneet ovat suunnilleen halvinta mahdollista mallia, miksi maksaa kalliimmista, koska eivät ne todennäköisesti ole sen kestävämpiä kuin halvatkaan.
Ennen...

...ja arvatenkin jälkeen


torstai 20. helmikuuta 2020

Ohjeita vuokranantajalle vuokralaisen etsintään

Yksi juttu unohtui edellisen kerran vuokralaisen ohjeista. Se on: Kun olet katsomassa asuntoa, kehu sitä. Jos tykkäät siitä ihan vilpittömästi, anna sen näkyä. Jos et erityisemmin välitä keittiön tyylistä ja lattiamateriaalista, mutta kuitenkin tarvitset ja haluat juuri tämän asunnon, kehu jotain muuta, esimerkiksi sijaintia tai näkymiä. Vuokrananataja mieluiten vuokraa asunnon jollekulle, joka oikeasti vaikuttaa arvostavan sitä ja pitävän siitä.

Maisemissa on kehumista...
Tuosta pääseekin kätevän aasinsillan kautta vuokranatajan ohjeistukseen - ensimmäinen ohje koskee sitä, miten saada vuokralainen noudattamaan tuota kehumisohjetta.

1. Ennen kuin laitat ilmoitusta mihinkään, varmista, että asunto on sellainen, että joku maksukykyinen ja luotettava ihminen haluaisi sen vuokrata. Vuokralaisiahan on tarjolla pilvin pimein, mutta et ehkä halua vuokrata asuntoa luottotietonsa menettäneille päihdeongelmaisille työttömille. Tai mistä minä tiedän, ehkä haluatkin. Minä kuitenkaan en. Jos asunto ei täytä kriteerejä sijainti, sijainti ja sijainti eli se ei sijaitse Helsingin (tai jonkun muun isohkon kaupungin keskustassa), on muilla asunnon parametreillä huomattavasti enemmän väliä. Bussipysäkkiä on vaikea siirtää tai parkkipaikkaa tai hissiä rakentaa, mutta asunnon sisäpuoliseen kuntoon voit vaikuttaa remontoimalla. Jos yrität tarjota vuokralle karmeaa murjua Hevonkuusen tuolta puolen vailla pysäköintipaikkaa, niin et todennäköisesti herätä maksukykyisten työssä käyvien ihmisten kiinnostusta.

2. Valitse ilmoituskanava huolella. Me yritimme ensin Facebookia. Sitä kautta ei ilmaantunut ensimmäistäkään maksukykyiseltä ja täysjärkiseltä vaikuttavaa hakijaa. Seuraavaksi Oikotielle. Sitä kautta alkoi tapahtua muutakin kuin ei-potentiaalisten-kandidaattien napinpainantaa (sitäkin tapahtui edelleen ankarasti). Tällä hyvin vähäisellä kokemuksella sanoisin, että käytä Oikotietä. Se riittää. Ja on myös ilmainen.

3. Panosta ilmoituksen kuviin ja tekstiin. Kuvien ei tarvitse olla mitään ammattikuvaajan ottamia ja ympäristön stailattua. Kunhan niistä saa tolkkua. On hämmästyttävää miten onnettomia kuvia ilmoituksissa on tarjolla. Tai ei kuvia ollenkaan asunnon sisäpuolelta. Eli jos ei halua vaivata poismuuttoa suunnittelevaa vuokralaista valokuvasessiolla, kannattaa ottaa asunnosta kunnon kuvat ennen ensimmäistä vuokralaista ja säästää ne myöhempää käyttöä varten. Tekstissä kannattaa rehellisesti kehua asunnon houkuttelevia puolia, olivat ne sitten mitä tahansa. Ehkä hyvät liikenneyhteydet, vuokraan sisältyvä laajakaistayhteys, vasta remontoitu kylpyhuone, mahtavat maisemat ym. Sanomattakin on selvää, että kaiken olennaisen tiedon täytyy ilmoituksesta löytyä. Me emme ensimmäisellä yrityksellä tähän pystyneet, koska Oikotie toimi hiukan epäloogisesti hissin suhteen. Talotiedoissa oli mahdollista ruksata että talossa ON hissi. Jos sitä ei ruksannut, mihinkään ei tullut näkyviin tietoa, että talossa EI ole hissiä. Joku markkinahenkisempi voi olla sitä mieltä, ettei tällaisia puutteita kannata mainostaa, mutta minusta on parempi säästää kaikkien osapuolien aikaa kertomalla kaikki olennainen heti kättelyssä. Tai siis huomattavasti ennen kättelyä. Olisi ollut melko tyhmä olo sopia esittelystä jonkun kanssa, joka olisi sitten hypellyt paikalle kainalosauvoilla ja todennut että jaa, unohtakaa koko juttu kun eihän tässä olekaan hissiä.

Kuvan laadussa ei ole kehumista, mutta keittiön koko selviää siitä kyllä
4. Mieti etukäteen mitkä ovat reunaehtosi. Jotkut eivät kuulemma halua vuokrata opiskelijoille. Itse en näe tähän mitään estettä, opiskelijakin on ihminen. Jotkut eivät halua asuntoon lemmikkejä. Tähänkään en näe estettä, lemmikkikin on ih...ei kun ei olekaan, mutta eikö lemmikin pito ole ihmisessä yleisesti ottaen jonkinlaisesta vastuuntunnosta kertova piirre? Jotkut eivät vuokraa tupakoitsijoille, vaikka tupakoitsija kuinka vakuuttelisi käyvänsä pihalla tupakalla. Mieti etukäteen mihin haluat vetää rajan - se helpottaa kummasti karsintaa kun kandidaatteja alkaa tulvia ovista ja ikkunoista.

5. Kerro miten haluat kandidaattien ottavan yhteyttä. Älä hyvä ihminen laita ilmoitukseen puhelinnumeroasi, jos et ole kykeneväinen vastaamaan puhelimen jatkuvaan pirinään. Itse laitoin vain sähköpostiosoitteeni ja pyysin ottamaan siihen yhteyttä ja kertomaan itsestään. Jotkut osasivatkin hienosti toimia tämän ohjeen mukaan ja sain lukea mitä viihdyttävimpiä kuvauksia eri ihmisten taustoista ja elämäntilanteesta. Vaihtelevan tasoisella suomen kielellä kirjoitettuna...Potentiaalisille vastasin ja tein tarkentavia kysymyksiä käyttäen 10 kysymystä visaa (katso kohta 7).

6. Googleta, leiki salapoliisia. Et saa kysyä ihmiseltä hänen poliittista, uskonnollista tai seksuaalista suuntautumistaan ja päihteiden käyttöä, mutta mikään laki ei kiellä googlettamasta sydämensä kyllyydestä. En nyt tosin tiedä mitä väliä seksuaalisella suuntautumisella olisikaan, mutta muista kuitenkin ettet saa sellaisia asioita tiedustella. Googleta myös mahdolliset suosittelijat ja työnantajat, jos ne eivät ole jotain yleisesti tunnettuja tahoja.

7. Pelaa 10 kysymystä visaa. Tarkoitus ei ole varmistaa kandidaattien yleistiedon tasoa iltapäivälehtien kysymyksillä, vaan katsoa miten he suorituvat kirjallisesti tai suullisesti seuraaviin kysymyksiin vastaamisesta. Nämä kysymykset ovat sellaisia, että niitä on laillista kysyä ja ne kattavat melko lailla kaiken olennaisen.

  1. asukkaiden määrä ja ikä
  2. etsitkö pitkä- vai määräaikaista asuntoa?
  3. miksi olet muuttamassa?
  4. tupakoitko?
  5. onko sinulla lemmikkejä?
  6. asumismuotosi tällä hetkellä?
  7. mitä teet elääksesi? Opiskelu/työpaikka?
  8. onko maksukykysi ja luottotietosi kunnossa (tarkistetaan)?
  9. löytyykö 2 kk takuusmaksu?
  10. mahdolliset suosittelijat

8. Kun olet vakuuttunut jonkun mahdollisesta soveltuvuudesta vuokralaiseksi, sovi asunnon esittely. Voit tietenkin laittaa ilmoitukseen myös jonkin julkisen näytön ajankohdan, mutta silloin et pysty tekemään niin tarkkoja havaintoja kandidaateista ja haastattelemaan heitä. Eli julkisen näytön jälkeen haluat todennäköisesti kuitenkin sopia vielä erikseen henkilökohtaisista tapaamisista. Tässä on merkittävin ero oman järjen käyttösi ja välittäjän käyttämisen välillä. On olemassa hyviä välittäjiä, jotka aidosti perehtyvät kandidaattien luonteeseen ja pärstäkertoimeen. On olemassa myös huonoja välittäjiä (en nyt mainitse erästä suurta alan toimijaa nimeltä), joita ei kiinnosta kandidaatissa mikään muu kuin se, miltä hän vaikuttaa paperilla. Ihmisellä voi olla vakituinen työpaikka ja luottotiedot kunnossa, mutta vähän juttelemalla hän saattaa paljastua kertakaikkiaan Kohtalokkaaksi Vuokralaiseksi. Itselläsi on tämä mahdollista havaita, jos hoidat homman itse.

Säilytystilan määrässä on kehumista
9. Kun vuokralaisen valinta on parhaan kyvyn mukaan tehty, tarkista luottotiedot ja tavalla tai toisella että työ ja/tai opiskelupaikka on sitä mitä kandidaatti väittääkin. Ota yhteyttä suosittelijoihin ja varmista että he ovat sitä mitä väittävät olevansa. Tässä vaiheessa junan voi vielä pysäyttää jos hälytyskellot alkavat soida.

10. Jos kaikki on ok, sitten vain vuokraopimusta allekirjoittamaan. Siihen liittyen pari ei-välttämätöntä vinkkiä. Sopimuspohjia löytyy netistä. Lisää apuja löytyy Suomen Vuokranantajat ry:stä, johon mekin liityimme. Sitä kautta saa myös alennusta takausvakuutuksesta, joka kannattaa tässä myös mainita. Ottamalla takausvakuutuksen, vuokralaisen ei tarvitse kaivaa kuvettaan parin kuukauden vuokravakuuden verran. Tällainen vakuutus on halvempi ottaa vuokranantajalle kuin vuokralaiselle ja vielä halvemmaksi se tulee Vuokranantajien jäsenenä. Me otimme sellaisen kun juttelimme ykköskandidaattimme kanssa ja hän sanoi, että ottaisi lainaa saadakseen vuokravakuuden kasaan. Me sitten ehdotimme, että haluatko mieluimmin maksaa 15e/kk enemmän vuokraa, jolloin me otammekin vuokratakausvakuutuksen puolestasi. Hän halusi ja näin teimme.

Olipa taas kerran pitkä juttu. Eipä tätä kukaan varmasti vain hurvitellakseen jaksanut lukeakaan, mutta onpa nyt itsellenikin laitettu ylös vinkkikokoelma kun seuraavan kerran tarvitsee vuokralaista etsiä. Toivottavasti ei tarvitse pitkään aikaan.

torstai 13. helmikuuta 2020

Vinkkejä vuokra-asunnon hankintaan

Ei etene näköjään mun kirjoitukset remontista, mutta kerrotaanpa nyt tuosta asunnon vuokraamisesta kun se on vielä tuoreena muistissa. Ja koska olen viime aikoina omaksunut näköjään besserwisserin roolin lääketiedettä myöten, niin tehdäänpä tästäkin elämänopas-tyyppinen ratkaisu. Tässä siis ohjeita vuokra-asunnon hakijalle vuokranantajan näkökulmasta.


1. Lue mitä siinä perhanan asuntoilmoituksessa sanotaan ja yritä sisäistää lukemasi. Kaikkea ei valitettavasti voi vääntää rautalangasta. Esim "Luottotiedot tarkistetaan" tarkoittaa suomeksi:"Luottohäiriöiset älkää vaivautuko". Alan perusterminologiaan kannattaa siis perehtyä.

2. Lue myös millä keinolla sinun halutaan ottavan yhteyttä. Jos ilmoituksessa lukee esim "Kerro itsestäsi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen xxx" niin jos tee sitten niin ja KERRO ITSESTÄSI. Itsestään kertomista ei ole pelkkä "Olen kiinnostunut tästä kohteesta" tms napin painaminen ja yhteystietojen täyttäminen eikä sähköposti, johon kirjoitat itsevarmasti:"Haluaisin tulla katsomaan asuntoa. Käykö huomenna?" Ymmärrä että hakijoita on muitakin. Vaikka olisit omasta mielestäsi automaattisesti erinomainen, maksukykyinen ja luotettava vuokralainen, vuokranantajan on vaikea havaita sinua kymmenien muiden napinpainajien joukosta jos et kerro itsestäsi mitään.

3. Kun kerrot itsestäsi joko oma-aloitteisesti tai vastailemalla vuokranantajan kysymyksiin, mieti mikä on olennaista ja mikä uskottavaa. Ole rehellinen. Jos poltat tupakkaa, myönnä se. Näytössä jäät kuitenkin kiinni tupakanhajusta. Pienet kirjoitusvirheet eivät maata kaada, mutta katso nyt vähän mitä kirjoitat. Itse hihitin varmaan 15 minuuttia hakijalle, joka kertoi:"Olen taksinkuljettaja, ajan siis ammatikseni taksia."

4. Googlaa itsesi. Vuokranantaja googlaa sinut varmasti jos herätät hänen kiinnostustaan vähääkään. Kannattaa siis pitää kaikenlainen poliittisesti epäkorrekti toiminta poissa julkisesta internetistä. Ei ole ollenkaan pahitteeksi jos sinusta löytyy edes jonkinlainen järjellinen LinkedIn-profiili tai edes Facebook-tili. Jos sinusta ei löydy netistä yhtään mitään tietoa ja olet alle 60-vuotias, niin olet todennäköisesti vuokranantajan mielestä epäilyttävä yksilö.

5. Älä ghostaa tai muuten katoa yks kaks kun olet jonkinlaiseen yhteyteen päässyt. Voi olla että tulit siihen tulokseen, että et sittenkään halua sitä asuntoa. Selvä, mutta kerropa se sitten äläkä vain häviä savuna ilmaan. Suomi on pieni maa. Voi olla että törmäät ghostaamaasi vuokranantajaan myöhemmin vaikka työpaikkaa hakiessa. Taannoinen katoamistemppu ei ole meriitti työnhaussa tai missään muussakaan tilanteessa.

6. Hanki suosittelijoita. Äitiä ei lasketa. Entinen/nykyinen vuokranantaja tai työnantaja ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Mieti etukäteen miten voit todistaa olevasi tietyssä työpaikassa töissä

7. Jos et osaa suomea, kokeile englanniksi. Jos et osaa sitäkään, voit yksityisten vuokranantajien kyseessä ollen unohtaa koko jutun. Paitsi tietenkin tietyissä tapauksissa ruotsi on validi vaihtoehto. Itse en tosin osaisi hoitaa vuokra-asioita ruotsiksi.
8. Kun olet katsomassa asuntoa kehu sitä. Jos tykkäät siitä ihan vilpittömästi, anna sen kuulua. Jos et erityisemmin välitä keittiön tyylistä ja lattiamateriaalista, mutta kuitenkin tarvitset ja haluat juuri tämän asunnon, kehu jotain muuta, esimerkiksi sijaintia tai näkymiä. Vuokrananataja mieluiten vuokraa asunnon jollekulle, joka oikeasti vaikuttaa arvostavan sitä ja pitävän siitä.



Tuollaisiin ohjeisiin päädyin katseltuani hiukan alle viikon yhteydenottoja Oikotieltä. Tiistaina julkaistiin ilmoitus, sunnuntaina ilmaantui se henkilö, jolle asunto lopulta vuokrattiin. Suurin osa ihmisistä - etenkin ilmeisesti maahanmuuttajataustaisista - vain painoi Ota yhteyttä ilmoittajaan -nappia ja täytti nimensä, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Voin kertoa, että 90% näistä napinpainajista päätyi suoraan roskakoriini koska ei kertakaikkiaan ollut resursseja ottaa yhteyttä kaikkiin. Ja sanotaan nyt rehellisesti että jos napinpainajan nimestä en edes osannut päätellä onko se miehen tai naisen nimi ja minkä maan alueelle mahtaa viitata, niin roskakoriin päätyminen oli todennäköisempää, kuin sellaisella, jonka nimen tunnistin viittavan johonkin ns. länsimaahan.

Tämänkin tarinan opetus on se, että aina on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Eli napinpainajat menevät roskakoriin - paitsi se, jonka kanssa tehtiin vuokrasopimus. Nimen perusteella päättelin, että kysessä lienee kantasuomalainen ei-aivan-nuori nainen, joten googletin vaikka hän painoikin vain nappia kertomatta itsestään mitään. Mutta Facebook-profiilinsa näytti niin asialliselta ja lupaavalta, että vastasin hänelle. Pari tuntia myöhemmin hän olikin jo kämppää katsomassa ja asia oli aika lailla selvää. Jos tämän vuokralaisen kanssa menee homma jotenkin puihin, niin sitten laitetaan kämppä myyntiin, koska teoriassa vaikuttaa niin hyvältä. Ans kattoo. Joku kerta kertoilen sitten vinkkejä vuokranantajalle.