Asuntomessujen kotkotuksia

Asuntomessut Mikkelissä ovat tänään menossa (kuin) viimeistä päivää, joten tänään on niistä raportoitava, jos aikoo olla ajan hermolla. Tuossa edellisessä "ihanan kallista" -postauksessa mainittiin, että kävimme asuntomessuilla ostamassa Universal Stonen ja lampaantaljan. Mutta katselimme me asuntojakin. Keskityin bongaamaan suurimpia rakenteellisia ja sisustuksellisia kummallisuuksia. Tässäpä niistä kirpein kommentein varusteltu kuvakavalkadi.

Tämä on aika yleinen ilmiö asuntomessuilla vuodesta toiseen: olkkarissa on telkkari, mutta sitä ei pysty katselemaan miltään istumapaikalta. Jos ja kun kyseessä on messusisustus, niin miksi laittaa sinne sitten telkkaria ollenkaan - sehän nyt ei varsinaisesti kuitenkaan kaunista sisustusta.

Yleisenä trendinä näytti olevan viime vuosina muotiin tulleiden yläkaapittomien keittiöiden väistyminen. Näköjään on havaittu, että astioita ei sittenkään ole kätevä säilyttää saunan lauteiden alla. Mutta tässä asunnossa oltiin menty aivan toiseen laitaan, onpa todella YLÄkaappeja!

Kohde-esittelijäkin totesi vitsikkäästi (varmaankin tuhannennen kerran) että tuolla ylhäällä säilytetään tavaroita, joita tarvitaan vain muutossa. Missähän säilytetään tikkaita, joilla nuo muutossa tarvittavat tavarat kaivetaan esiin?

Aina jaksan myös ihmetellä makuuhuoneita, joissa on isoja ja/tai paljon ikkunoita. Eikä verhoja minkäänlaisia kuten tässä esimerkkitapauksessa. Niinkö tosiaan kaikki muut kuin Jääräpariskunta nukkuvat sujuvasti valoisassa?

Kaikki eivät kaipaa minkäänlaista yksityisyyttä muutenkaan, ainakaan oman perheen kesken. Lapsiperheen kodissa on aikuisten makuuhuoneeseen lasiovet olohuoneesta. Lapsiluku on ilmeisesti saatu täyteen - ainakaan meikäläisen ei tekisi mieli ryhtyä peuhaamaan lasiovien takana. Tämä kuva on muuten kohteesta, jolla on willein nimi: Casa Wellikulho. Rakennuttajat lienevät kukkakauppiaita tai muuten kyseenalaisen sanamuunnoshuumorin ystäviä...

 

Sitten joukko ainakin Vanhalle Jäärälle aivan ennennäkemättömiä ja innovatiivisia (tai jotain...) ratkaisuja. Ensimmäisenä takka-telkkari-toteemipaalu, jota sitäkään ei pysty istualtaan katselemaan kuin rahin päältä. Niinköhän telkkari tykkää takan lämmöstä...

Keittiön kaapistoon rakennettu istumapaikka. Ensin luulin tätä kääpiöiden työtasoksi, mutta kyllä se istumapaikka on, koska siinä on patja. Enpä osaa muuta sanoa kuin öööö, okei...??!!

Lasiset tilanjakajat. Tai tilanviejät kuten minä ne hahmotan. Mihin tällaisia tarvitsee normaalissa asuinkäytössä? No ei mihinkään! Ilmeisesti ne on asennettu vain messu/markkinointitarkoituksessa. Mutta eikö toimistotilaratkaisuille lie omat messunsa?

Sokerina pohjalla aidosti hauska ratkaisu. Corona-pöytä sohvapöytänä. Vaatii tosin kestokykyä aikuisten pelaajien polvilta.

Tällaisia ratkaisuja vuoden 2017 asuntomessuilta Mikkelistä! Laadukkaampia kuvia vähemmän näsäviisain kommentein löytyy useista sisustusblogeista.

Tonnin pesuaine

Nordean tekemän selvityksen mukaan suomalaisen kotitalouden kesälomabudjetti on noin 1400 euroa. Vanha Jäärän selvityksen mukaan budjetti menee siliäksi kahdessa päivässä tehokkaalla kotimaan matkailulla. Yleisesti ottaen minua kyllä kiinnostaisi tuossa Nordean selvityksessä mitä siihen sisältyy. Ihmisten kun normaalisti tarvitsee syödä joka päivä olivat sitten lomalla tai eivät. Kotitalouden ja sen jäsenten koosta riippuen ruokaan menee kuukaudessa joka tapauksessa jokunen sata euroa. Sisältyykö normaali ruoka lomabudjettiin vai ei? Sitäpä emme tiedä, mutta tehokkaalla ravintolasyömisellä 1400 euroa ei riitä kuukaudessa mihinkään.

Suoritimme aikaisemmin tällä viikolla kahden yön Punkaharju-Savonlinna-Mikkeli -kierroksen. Kuitteja ei ole tallella, mutta melko hyvässä (tuskallisen hyvässä) muistissa on vielä mitä kaikki maksoi joten tässä summittainen Jääräpariskunnan parin päivän lomakulutus.

1. päivä, maanantai:
Menomatkalla lounas Kenkäverossa + shoppailua siellä ja Tertin kartanossa: 125 e

Kenkävero

Välikahvit ja illallinen Hotelli Punkaharjussa: 130 e



Hotelli Punkaharju

2. päivä tiistai:
Pääsyliput Olavinlinnaan ja ns. välilörtsyt: 30 e

 

Tästä kuvasta saattaa saada väärän käsityksen Suomen kesästä...

 

 

Sisävesiristeily S/S Punkaharjulla ja välikalja&limppari:  90 e

 

Tästä kuvasta saa realistisen käsityksen Suomen kesästä...

Lounas Savonlinnassa: 30 e
Shoppailua Savonlinnassa: 100 e
Iltapala K-market Punkaharjusta: 10e (tässä säästettiin, huom huom!!!)

3. päivä keskiviikko:
Kirjautuminen hotellista ulos: 360 e

 

Petäjä-huoneen oleskelu- ja tv-tila. Ihana!

Pääsyliput asuntomessuille + pysäköinti: 60 e
Ostoksia messuilta Universal Stone ja lampaantalja: 60 e
Lounas messuilla sisältäen tosi pahat lihapullat: 30 e
Paluumatkalla kahvit ja shoppailua Nanson myymälässä Heinolassa: 45 e

Tästä tulee yhteensä komiat 1070 euroa. Ei päästy ihan kuukausibudjetin 1400 euroon, mutta jotain se täytyy jäljelle jäävänä 25 lomapäivänäkin syödä! Mikä on siis otsikossa mainettu tonnin pesuaine? Messuilta ostettu 25 euroa maksanut jokaisen kätevän emännän ja isännän tuntema Universal Stone tietenkin. Se on ainoa järkevä menoerä koko reissulla. Universal Stonea ei nimittäin normaalikaupoissa myydä ja olin jo pitkään pitänyt silmäni auki sitä myyvän konsulentin varalta, koska edellinen kivi on reilun kymmenen vuoden käytön jälkeen käynyt vähiin.

Jos talouteemme kuuluisi alaikäisiä lapsia, olisi tuolla reissulla kulunut rahaa lisäksi tietenkin Visulahden hurvituksiin ja jollain huoltoasemalla tempaistuun hobittienkin harjoittamaan "second breakfastiin" sillä Hotelli Punkaharjun aamiainen ei kyllä olisi keskiverto pikkukulinaristiin uponnut. Puuroonkin olivat menneet tunkemaan jotain siemeniä!

Muuten Hotelli Punkaharju oli kyllä ehdottomasti visiitin arvoinen paikka - pienellä budjetilla vaikka vain kahvit terassilla jos ei muuta! Kyllä varmaan Putinkin on tykännyt :-)

JJ - In memoriam

Reilu vuosi sitten kirjoitin näin jälkikäteen ajatellen yllättävänkin koskettavan kirjoituksen YT-neuvottelujen aiheuttamista läksiäisbileistä, jotka järjesti ystäväni ja kolleegani JJ. Tänä aamuna sain toiselta ystävältä ja kolleegalta sydäntä kylmäävän viestin:"Ei helvetti, JJ on kuollut!" Helvetillä ei sinänsä ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan JJ on siirtynyt taivaallisen konsulttitoimiston palvelukseen ja jättänyt ison aukon maalliseen IT-alan konsultointiin ja meidän entisten ja nykyisten työkavereiden sekä ennen kaikkea tietenkin ystävien ja perheen sydämiin.

JJ ei tehnyt töitä tai elänyt elämäänsä hammas irvessä vaan todellakin irvi hampaassa, kieli poskella ja pilke silmäkulmassa. Veijarimaisesta olemuksestaan huolimatta JJ oli rautainen alansa ammattilainen. Minä osaan vastata kun kysytään, mutta JJ osasi auttaa organisaatiota löytämään toimintansa ongelmakohdat ja korjaamaan ne. On vaikea ymmärtää että JJ:n alati nauravainen olemus on poissa. YT-neuvotteluiden lopputuloksesta on yleensä turha valittaa, Viikatemiehelle vielä turhempi. Hyvästi JJ, perästä tullaan!

Kun Viikatemiehen työkalu nappaa yllättäen vieruskaverin, keski-ikäistä kylmää. Normaalin surun ja ikävän lisäksi tulee ikävän henkilökohtainen pelko: Se olisin voinut olla minä. Tai puolisoni. Miksipä se ei osuisi kohdalle jos läheltäkin käyttää. Tällaisena hetkenä on hyvä muistaa pitää huolta itsestään ja läheisistään ja vaikeuttaa Viikatemiehen työtä. Mutta kohtuu kaikessa sillä elämä ja ennen kaikkea kuolema ovat myös sattuman kauppaa.  Olisipa ankeaa elää koko elämänsä askeetikkona ja joutua nelikymppisenä rattijuopon yliajamaksi. Eikä tarvita kuin pieni sähköhäiriö sydämeen, joka jääkin päälle ja se on menoa. Tai kriittinen suoni joko tukkeutuu tai repeää. Hei hei.

Siirtyä ajasta iäisyyteen on aika kaunis ilmaisu. Käytetäänpä aikamme viisaasti niin kauan kuin täällä ajassa olemme. Ei pidetä läheisiämme itsestään selvyyksinä, mutta ei kuitenkaan murehdita turhia. Olen joskus sanonut, että kaikki tarvittavat kirjalliset sitaatit löytyvät Tuntemattomasta sotilaasta sekä Keisarin uudet kuviot - ja Madagaskar-piirretyistä. Tähän loppuun sopii taas pätkä Tuntematonta: "Älä pelkää! Mennähän rauhas ei s'oo ihmises se on suuremmas käres."