Ihan sukkana

On tämä bloggaajan elämä kovaa. Kun muu kansa suuntaa joulukirkkoon, bloggaaja istahtaa koneen ääreen ja ryhtyy töihin. Onpahan eukko ainakin vähän aikaa pelaamatta änkkäreitä tuumaa Mr Vanha Jäärä ja yritti vihjata liiallisesta vihaisten lintujen pelaamisesta joululahjallakin.

Koska olen joutunut istumaan sohvalla lepuuttaakseni vihoittelevaa nilkkaa, vihaisten lintujen lisäksi ovat viuhuneet sukkapuikot. Kummipoika sai makkaravarsisukat söpöihin makkarasääriinsä.

Hyvin näyttää maistuvan myös lahjaksi hankkimamme auto - sitä en sentään sohvan nurkassa sorvannut itse.

Kummipoika ei ehkä vielä osaa sukkia itse arvostaa, mutta sitäkin enemmän villasukista ilahtui ystäväni, jolle joulua edeltävänä perjantaina lupasin kutoa villasukat, mutta en todellakaan luvannut niitä vielä jouluksi. Mutta äkkiäkös ne syntyivät ja aatonaattona poikkesimme soittamaan ovikelloa sukkien kanssa. Harvoin näkee kenenkään ilahtuvan niin suuresti, joten sukkien kutojakin tuli hyvin iloiseksi. Todellista joulumieltä puolin ja toisin.

Eikä tässä vielä kaikki sukkaosastolta. Myös Mr Vanha Jäärä kunnostautui sukkien hankinnassa, näitä hän ei kuitenkaan nikkaroinut itse vaimon palelevia varpaita lämmittämään. Söpöt yösukat!

Sitten sukista kummallisimmat jouluruoat -osastoon. Tein jälkiruoaksi marinoituja luumuja. Eivät näytä kovinkaan houkuttelevilta ja aiheuttavat jälkikäteen konjakkiröyhkyjä (yök), mutta näitä kun vetää aterian päälle, luulisi joulusapuskan sujahtavan sukkana suoliston läpi!

Ettei siis syntyisi suolistossa tällaista Isoa Jytkyä. Tämä on kuulkaas DaCapo-banaanikakku. Ei kieltämättä näytä kauhean houkuttelevalta, menee mämmiosastoon ulkonäkönsä puolesta. Mutta hyvää on.

 

Lopuksi vielä pakollinen kuva joulukuusestamme. Kuusen latvaa koristaa itse askarreltu kartastotähti, joita esittelin viime viikolla. Tässä tähdessä on paraatipuolella mikäs muukaan maa kuin sirpin, vasaran ja tähden Neuvostoliitto!

Hyvää ja rauhaisaa joulun jatkoa kaikille!

Tähteitä...eiku tähtiä (sama asia)

Pakkohan Vanhan Jääränkin on tonttuilla vaikken mikään suuri joulun ystävä olekaan mutta en myöskään Joulun Arkkivihollinen #1. Siihen olen tottunut, ettei hommat mene kuten Srömsössä, mutta ois nyt mennyt edes niin kuin Tuulentuvassa! No, minkäs teet kun ei ollut minkäänlaista pikku apulaista antamassa henkistä tukea kuten Tuulentuvan Saaralla. Innostuin Saaran mallin mukaan tekemään tähtiä vanhasta karttakirjasta, jossa esiintyy sellaisia eksoottisia paikkoja kuin Itä- ja Länsi-Saksa sekä Neuvostoliitto.

Lopputulos muistuttaa ehkä enemmän kannanottoa Nato-jäsenyyden puolesta kuin joulutähteä vai mitä sanotte? Johtuu vissiin tuosta karttapohjasta, ei Saaran tähdistä tullut Nato mieleen.

Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan...

Vaatisi korkeamman asteen avaruusgeometristä hahmotuskykyä, että saisi tähden puolikkaista pohjastaan litteät eikä kärjillään seisovat.

Tajusin askarrellessani, että kuten nikkaroinnissa on olemassa ruuvi- ja naulaihmisiä, on askartelussa olemassa liima- ja teippi-ihmisiä. Minä olin alunperin naulaihminen, mutta Mr Vanha Jäärä on aivan totaalisen ruuvi-ihminen ja saanut minutkin enempi ruuvien kannalle (ruuvien kannalle, hehhhee, olipas osuva sanavalinta). Askartelun suhteen olen teippi-ihminen, teippasin tähtien sakarat kiinni, mutta tähden puolikkaiden kiinnittämiseen oli jokseenkin pakko käyttää liimaa ja sekös oli melkoista suhraamista etenkin siksi, että tähdet olivat kaikki tuollaisia varvistavia eivätkä tasapohjaisia. Tietysti olisi voinut kieputtaa teippiä tähtien ympärille, taatusti olisivat pysyneet kasassa, mutta lopputulos olisi ulkonäöllisesti aika susiruma.

Minun geometrinen hahmotuskykyni rajoittuu kaksiulotteisiin kappaleisiin. Olin oikein ylpeä itsestäni kun onnistuin selvittämään ympyrävirkkauksen salaisuuden ympyrän kehän kaavan avulla. Kuka tahansa käsityömummo varmasti tietää, että ympyrää aletaan ketjusilmukkarinkulan päälle virkatun alkuympyrän (kierros 1) jälkeen kasvattaa menetelmällä:

• Kun X>=2 niin kierroksella X: virkkaa X-2 silmukkaa ja seuraavaan silmukkaan kaksi silmukkaa. Toista tätä koko kierros. (Tuli takauma jostain opiskeluaikaisesta koodausharjoitustyöstä, tuohan on jonkinlainen while-do -lause, huh!)

Mutta mummo ei ehkä tiedä, että tämä oli pääteltävissä kaavasta 2*Pii*r kun ympyrän sädettä kasvatetaan aina r:n verran kerrallaan ja fundeerataan paljonko ympyrän kaari kasvaa edelliseen kierrokseen verrattuna. Ja lapset vielä ihmettelevät mihin matematiikkaa tarvitaan! Ei koskaan voi tietää, milloin joutuu virkkaamaan ympyrän! Tällainen työtuolin lämpöpefletti syntyi. Tämä kyseinen kuuluisa design-tuoli on mielestäni hyvin mukava, mutta pirskatin kylmä pyllylle. Siispä pefletti omalle pyllylle pikkujoululahjaksi. Taas säästyi lampaantaljan hinta!

Säästyneet rahat käytin jo etukäteen hyväntekeväisyyteen. Osallistun joka vuosi Joulupuu-kampanjaan. Tällaisia paketteja saa neljä minulle tuntematonta teinityttöä tänä vuonna, toivottavasti se tuo iloa heidän jouluunsa.

Kovasti suosittu näyttää tuo Joulupuu-kampanja olevan, meillä on viime vuosina töissä ollut pakettien keräyspisteet. Onhan toki paljon hauskempaa ostella oikeita lahjoja oikeille ihmisille kuin vain antaa rahaa johonkin. Harjoitan toki sitäkin, mutta se on paljon tylsempää hyväntekeväisyyttä.

Meidän oma teinityttökin saa joitakin paketteja, joista yhden käääre pääsee osaksi ilmeisen päättymätöntä Papatusta pakkauksista -sarjaa. Jäärä Junior toivoi joululahjaksi sporttialusvaatesettiä. Tilasin sen netistä. Yleensä olen käyttänyt mittatikkuna kaljatölkkiä, mutta tällä kertaa ei ollut yhtään sellaista. Kai te tiedätte minkä kokoinen leivontamargariinipakettikin on?

Zalandolla ei kai sitten ole pienempiä laatikoita tai minkäänlaisia kirjekuoria ollenkaan. Pöksyt olivat kaiken huipuksi string-malliset, ne olisivat mahtuneet vaikka tulitikkurasiaan. Voi tätä pakkaamisen riemuvoittoa taas kerran!

Viikon päästä onkin sitten joulu jo ohi, kuten äitini ja moni muukin hullua etukäteishössötystä harjoittava joulufanaatikko toteaa joulupäivänä. Höpsis, siitähän joulu vasta alkaa kun on enemmän tai vähemmän vapaata töistä tai koulusta ja saa uppoutua lahjakirjoihin ja suklaaseen! Stressitöntä joulunalusviikkoa toivottavat jo tänään joululomalle (tai itseasiassa kesälomarahavapaalle) siirtyvät Jäärät, jotka iloitsevat siitä, että kesä on taas yhden mustikkapiirakan verran lähempänä!

Unohdettiin leipoa marraskuun piirakka, joten voimme keväällä nopeuttaa kesän tuloa tekemällä jossain kuussa kaksi piirakkaa! :-)

Valoa kansalle...

...joka pimeydessä vaeltaa. Sitä tarvitaan tähän vuodenaikaan. Vanha Jäärä ei kaikissa asioissa ole suinkaan vanhanaikainen. Miksi valjastaa hevonen kärryjen eteen kun moottoriajoneuvotkin on keksitty? Miksi pestä pyykkinsä soikossa pyykkilaudan avulla kun pyykkikonekin on keksitty? Ja miksi ährätä kynttilän valossa kun sähkölamppukin on keksitty?

 

Vanha Jäärä ei alkuunkaan ole niitä ihmisiä, jotka viettäisivät hämärän hyssyä kynttilän valossa. Voin minä kynttilöitäkin poltella muistaessani, mutta niiden lisäksi on täysi sähkövalaistus päällä. Tässä suhteessa en alkuunkaan ymmärrä appivanhempiani, jotka eivät todellakaan asu Benidormissa vaan Kemijärvellä ja heillä ei edes ole kattolamppua olohuoneessa, ainoastaan pari pöytä- ja lattiavalaisinta. Nekään eivät ainakaan molemmat yleensä ole päällä, valon lähteenä toimivat kynttilät. Täytyy sanoa, että minä pimahtaisin sellaisessa valaistuksessa alle viikossa. Tässä valossa (mahtava ilmaisu tähän saumaan) myös viime viikolla esittelemäni päästölaskurin sähkönkulutustulokset tuntuvat myös oudoilta. Meillä ei sähkövalon määrässä säästellä.

 

Kynttiläkin on aika uusi ja valovoimainen keksintö. Päreen valossahan täällä Suomessa on perinteisesti häärätty talvisin. Puistattaa ajatellakin. Sähkövalon kunniaksi esittelen juhlallisesti valaisimiamme. Hurraa sähkövalo! Ja hatunnosto kaikkien ihmisten sähköasentajaenoille/sedille. Mr ja Mrs Vanhan Jäärän empiiristen sosioekonomisten sukututkimusten mukaan kaikilla 40-50 vuotiailla suomalaisilla on vähintään yksi setä tai eno - ehkä jopa isä - joka on koulutukseltaan sähköasentaja. Lisäksi samalta ihmisryhmältä löytyy vähintään yksi setä tai eno, joka on nimeltään Markku. Vanhan Jäärän tapauksessa nämä piirteet peräti yhdistyvät yhdessä ja samassa henkilössä, sähköasentaja-Markku-enossa. Miten tämä liittyi asiaan? Ei varsinaisesti mitenkään. Tässä niitä lamppuja pitkin ja poikin tätä tekstiä, olkaa hyvä. (Tekisi mieli livauttaa sekaan kuva Markku-enostakin, mutta jätetään väliin)

 

Lamppujen - kuten kenkienkin - määrä usein yllättää ihmisen kun niitä oikein alkaa laskea. Kuvakavalkadissa eivät suinkaan näy kaikki lamppumme. Niitä on 26 - tai ainakin jotain sinne päin. Melkoinen määrä saisi olla kynttilöitä tuottamaan sama valomäärä. Ei taitaisi itse sekaan mahtua eikä tarvita muuta lämmitystä. Varsinkaan sen jälkeen kun koko talo olisi muuttunut yhdeksi isoksi kynttiläksi...Kynttilöiden polttaminen on kuulemma vaarallista muutenkin kuin tulipalovaaran takia. Tuottavat kuulemma pienhiukkaspäästöjä kuin Kehä I ruuhka-aikaan tai yökerhon tupakkakoppi. Kivihiilellä tuotettu sähkökin kieltämättä tuottaa päästöjä, mutta ei se voimala onneksi ainakaan minun olohuoneessani tupruta. Niin että jos ei jaksa/muista sytytellä kynttilöitä ollenkaan, voi riemuita siitä, että säästää itsensä ja läheisensä passiivista tupakointia vastaavalta vaikutukselta. Onkohan todella ihan noin...hiukan epäilyttää.

Gallup: Istutaanko teillä talvisin pelkässä kynttilänvalossa vai sähkövalossa? Montako lamppua huushollistanne löytyy? Entä löytyykö sähköasentaja- ja/tai Markku-enoa/setää?

Ja mistä saisi valoa päänsisäiseen pimeyteen? Siihen eivät korvavalotkaan auta (eivät ne tosin auta ilmeisesti kaamosmasennukseenkaan). Vanhaa Jäärää suoraan sanoen vituttaa aika voimallisesti. Pari kuukautta hiukan kiukutellut nilkka laukesi totaalisesti viikko sitten. Ei auttanut kuin klenkata lääkäriin, joka lähetti edelleen fysioterapeutille, joka asetti Vanhan Jäärän kolmen viikon tanssi- ja lenkkeilykieltoon ja kehotti välttämään kaikkea ylimääräistä kävelyä muutenkin. Muutenhan tämä vielä menisi, kyllä minä keksin istualtaan sujuvaa tekemistä vaikka kuinka paljon (ja maailma hukkuu villasukkiin) mutta kun selkä ei kestä paikallaan oloa, joten pitää epätoivoisesti yrittää keksiä liikuntaa, jota voi harjoittaa kävelyaskelia ottamatta. Älkääkä ehdottako uintia, lääkäri teki sen jo, se ei ole meikäläisen juttu ollenkaan. Eilen keksin pelata Just Dance -peliä paikallaan seisten ja vain käsiä heilutellen, sillä tässä kai sitten mennään parin ohjatun jumpan ja omaehtoisen selkäjumpan lisäksi. Muistakaa siis olla iloisia jos liikuntakykynne on tällä hetkellä tallella! Jos ei ole, niin saatte kaiken sympatiani!

Ilmastolupaus

Pitkästä aikaa oikein tukevaa blogin luvatun teeman mukaista asiaa. Meillä on töissä menossa jokin toimiston viherpesu. Sen myötä tuli sähköposti, jossa kehotettiin allekirjoittamaan ilmastolupaus. Vanhalle Jäärälle kävi taas kerran vanhanaikaisesti - menin allekirjoittamaan jotain lukematta kunnolla mitä oikein allekirjoitin. Ilmastolupauksessa luvataan vähentää omia hiilidioksidipäästöjään vähintään 50%:lla kymmenen vuoden aikana. Näprätessäni lupaukseen linkitettyä päästölaskuria havaitsin tämän melko mahdottomaksi ellen sitten muuta luolaan asumaan ja asenna sinne maalämpöä. Ja käytä ravinnokseni lähinnä mustikoita ja ketunleipiä. Ennen kaikkea minun pitää pysyä luolassani eikä lähteä sieltä ainakaan autolla mihinkään. No, tarjolla oli myös pienellä präntätty porsaanreikä, johon on pakko vedota. Jos päästöt ovat jo nyt huomattavasti kansallista keskiarvoa pienemmät, voi hyvällä omatunnolla allekirjoittaa lupauksen myös.

Kansallinen CO2-päästökeskiarvo per lurjus on 8 700 kg/v. Nimenomaan lurjus, sillä mihin pirskattiin te ihmiset oikein tärväätte sähköä? Siinä suurin ero Jäärähuushollin ja keskivertosuomalaisen välillä. Vanhan Jäärän henkilökohtaiset CO2-päästöt ovat olevinaan 7 127 kg/v. Meillä ei todellakaan eletä pimeässä ja kylmässä, päin vastoin meillä pidetään kämppä selkeästi suositusten mukaista 20-21 astetta lämpimämpänä. Tuossa sisälämpötilassa palelevaisen Vanhan Jäärän täytyisi pitää rukkasia kädessä, pitkiä kalsareita housujen alla ja jalassa huopatossuja. Kävisihän sekin - mutta en tarkenisi käydä suihkussa tai vessassa ollenkaan, mikä laskisi henkilökohtaisen hygienian tasoa epämiellyttävällä tavalla.

Meillä on suora sähkölämmitys ja ilmalämpöpumppu. Meillä kuluu vuodessa noin 15 000 kWh. Laskurin mukaan samana vuonna rakennetussa saman kokoisessa kahden aikuisen asuttamassa omakotihuushollissa kuluu keskimäärin 25 600 kWh. Jotain häikkää tuossa laskurissa kyllä on, ei se vähennä tarjoamaansa laskennallista sähkönkulutusta ollenkaan vaikka laittaisi raksin ilmalämpöpumppu-ruutuun. Ilmalämpöpumppu säästää Mr Vanhan Jäärän statistiikkojen mukaan vuodessa noin 5 000 kWh. Joten ihmiset yleensä käyttävät silti vielä yli 5 000 kWh enempi sähköä vuodessa kuin me. Mihin?? Edes saunomalla joka päivä ei tuollaisiin lukuihin pääse.

Onko tuo nyt "huomattavasti" vähemmän kuin keskivertosuomalaisen 8 700 kg? Vai pitääkö yrittää pusertaa se 50% vähennys kymmenessä vuodessa? Tuo asumisen pikkuruinen palkki johtuu myös siitä, että sähkömme on vihreää. Tiedättehän sellaisen pistorasiaan laitettavan suodattimen, joka suodattaa pois kivihiilellä tuotetun sähkön ja päästää vain vesivoimalla tuotetun läpi? Sellaiset meillä on joka tökkelissä. Taisi olla jossain lehdessä joskus aprillipäivänä tuollaisia tarjolla.

Saadakseni selville onko mahdollista vähentää päästöjään 50%:lla tein joitain selkeitä nihilistisiä karsintoja, jätin kaikki matkat (2 vuodessa laivalla Tallinnaan, kerran Tukholmaan ja kerran lentäen Euroopan sisällä) pois, jätin lihan pois ja vaihdoin auton bussiin. Sain aikaiseksi 23% vähennyksen nykyisestä. Ei lähelläkään 50%:ia.

Joten ei onnistu. Kulutusta pitäisi vähentää vielä radikaalisti. Siinä minä olenkin keskivertokansalaista tuhlaavaisempi.

Kodin hankinnoilla ei ollut mitään käytännön merkitystä päästöjeni kannalta, koska ne laskettiin Asuminen-osastoon, mutta mitä olette mieltä näistä laskurin antamista keskivertosummista?

Omakotitalossa 4 euroa vuodessa remontointiin on totaalinen vitsi. Nämä luvut ovat kuitenkin keskiarvoja kaikenlaisista asumismuodoista. Vuokrayksiössä tulee harvemmin satsattua remontointiin ihan kauheasti. Mutta huonekalut ja matot 600 e/vuodessa tuntuu vitsiltä myös. Jos ostat kerran kymmenessä vuodessa sängyn  ja sohvan, niin niistähän tulee jo jokunen sata euroa per vuosi. Plus mitä muuta nyt aina toisinaan tulee ostettua.

Entäpä miksei työnantajan maksamia matkoja tarvitse ottaa huomioon laskurissa?? Saanko jollain logiikalla vähentää autoni päästöjä, koska työnantaja maksaa puolet autoni leasing-hinnasta? Liikenteen päästöissä voisin säästää huomattavasti siirtymällä kokonaan etätyöhön, mutta en usko, että se on hyväksi edes tällaisen introvertin mielenterveydelle olla näkemättä työkavereita ollenkaan.

Elikkä (hahaa, lempi-ilmaisuni) en ole ihan vakuuttunut tuosta laskurista. Enkä ilmastolupauksestakaan. Tulipa nyt allekirjoitettua. Mutta 10 vuoden päästä olen 10 vuotta vanhempi ja vastaavasti raihnaisempi. En usko, että tunnen siinä vaiheessa suurta hinkua vaihtaa autoa bussiin saavuttaakseni henkilökohtaiset päästötavoitteeni. Tai alkaa opetella kokkaamaan maukasta ja proteiinipitoista vegaanisapuskaa. Tällaisia me ihmiset olemme - täynnä suuria sanoja, mutta kun itse pitäisi jostain luopua, niin...

Kokeilkaapa tuota laskuria ja allekirjoittakaa ilmastolupaus jos siltä tuntuu. En ole ihan varma miltä minusta tällä hetkellä tuntuu...