Remonttireiska ja maalausta (osa 4/N)

Uudet harrastukset ovat yleensä kivoja, mutta ei saa harrastaa yhtä asiaa liikaa, ettei siihen tylsisty. Meidän oli tarkoitus pysyä arki-illat poissa raksalta, mutta kun viime keskiviikon zumba vaihtuikin yllättäen combatiin, niin eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä raksalle harrastamaan pohjamaalijumppaa. Maalaus on sitten älyttömän nopeaa puuhaa kun ei tarvitse siirrellä huonekaluja, suojata lattiaa ja teipata viereisten seinien reunoja. 2 l/h tunnissa vauhdilla suunnilleen upposi maali seinään ja pian oli 2,7 litran purkki pohjamaalia hävinnyt. Tämä oli siis homma, jonka Polarin pojat jättivät tekemättä 70-luvulla. Pitäisiköhän lähettää lasku perään Polarin rakennustoiminnan ostaneelle Skanskalle. Voisivat vähän ihmetellä...

Perjantaina oli molemmilla vapaapäivä palkkatöistä. Ensin menimme keittiöfirmaan tilaamaan uudet keittiökalusteet. Tiskiallashan olikin tilattu jo ennen kuin oli asuntoakaan ostettu. Tämä on kolmas kerta kun tilaamme keittiötä Ideal-keittiöltä (maksettu mainos, useamman tonnin olemme sinne maksaneet) tosin ekalla kertaa firma oli vielä nimeltään keittiö.net. Ensimmäisellä kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen alkaen siitä, että sovitun toimituspäivän aattona alkoikin syksyn ensimmäinen ja oikein sankka lumisade eikä keittiö lähtenyt liikkelle ollenkaan kun kuorma-autossa oli vielä kesärenkaat. Mutta lopulta erinäisten käänteiden jälkeen saimme kyllä kaikki osaset paikoilleen. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Toisella kertaa kaikki meni lähes erinomaisesti. Kolmas kerta ehkä toden sanoo. Tämän näköinen siitä nyt on tulossa (kuvaan ei ole piirretty tiskiallasta kun sitä ei kerran tuolta tilattu, mutta kyllä sellainen on tarkoitus asentaa). Ovet ovat samanlaiset kuin meidän oman keittiön yläkaappien ovet koska materiaali on tyylikkyyden lisäksi kestävä.

Iltapäivällä tapasimme remonttireiskan, jonka olisi tarkoitus uudistaa kylpyhuone. Erikoinen hemmo. Kova höpöttämään ja aina välillä hekotti omille jutuilleen kuin jokin sketsihahmo. Mutta isännöitsijän mukaan pitäisi olla kelpo kaveri ja kokemusta vastaavanlaisista projekteista naapuritaloyhtiöstä. Kunhan saisi meille tarjouksen rustattua kirjallisessa muodossa niin voitaisiin tehdä päätöstä johonkin suuntaan.


Lauantaikin tuuletettiin aivoja mutta puudutettiin takapuolta. Ajeltiin Tampereelle ja takaisin katsomaan Poikabändi-musikaali. Kyllä muuten kannatti, myös seurueemme miehet suosittelevat vaikkeivat ehkä (toivottavasti!) saaneet samanlaisia viboja miesesiintyjien vatsalihaksista kuin minä ja muut naiskatsojat.


Pohjamaalauksen lisäksi olemme harrastaneet seinien (ei kaljan) kittausta (minä) ja katon maalausta (hän). Makuuhuoneen ruiskurapattua kattoa Tixomattilla telatessaan mies ihmetteli jälleen kerran ruiskurappauksen suosiota betonirakenteisten talojen sisäkatoissa. Tuon kämpän keittiössä on sileä betonikatto ja ihan hyvältä näyttää. Miksi sitä perhanan ruiskurappausta on siis pitänyt ruiskia tulevien sukupolvien maalausurakoiden kiusaksi? Raskasta maalata ja seiniä pestessä tai maalatessa tai tapettia poistaessa pitää ankarasti varoa, ettei osu kattoon, koska tuo onneton rappaus liukenee pois vesipohjaisia aineita kohdatessaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi päästä jo pintamaalaamaan seiniä. Ainiin. Tyhmät sähköinsinöörit saivat lopulta vessaankin valon syttymään kun löysivät oikean katkaisijan. Olimme kokeilleet vessan oven vieressä vessan ulkopuolella olevaa katkaisijaa ja todenneet ettei tapahdu mitään. Sitten aivan vahingossa mies löysi vessan sisäpuolelta suunnilleen samasta kohdasta katkaisijan ja kas, tuli valkeus. Tai no, ainakin vähän valoa kun kahdesta lampusta toinen oli kuitenkin rikki ja se toimivakin erittäin paskaisen kuvun takana. Se ulkopuolella oleva katkaisija ilmeisesti liittyy vessan oven ulkopuolella olevaan kattovaloon, jossa meillä ei ole lamppua. Hyvä me!

Kaupan tekoa ja tapetin repimistä (osa 3/N)

On se jännittävää puuhaa tuo asuntokauppojen tekeminen. Ei kuitenkaan meille, me olimme onneksi autuaan tietämättömiä kaupantekoa edeltäneistä sydämentykytyksiä erinäisille osapuolille aiheuttaneista vaiheista.Kun lampsimme perjantaina 13. päivä pankkiin, nämä kaikki myrskypilvet olivat onneksi jo hälvenneet vaikka vettä satoikin kaatamalla. Mainittu vesisade oli kuitenkin aamupäivällä aiheuttanut tulvan läheisellä rakennustyömaalla ja katkaissut sähköt ja tietokoneyhteydet pankista. Siellä oli ollut kuulemma sangen tuskainen aamupäivä, mutta lopulta kaikki oli kuitenkin alkanut toimia ja pankkitäti oli saanut printattua 50 sivua paperia meille allekirjoitettavaksi.


Välittäjä puolestaan kertoi hien nousseen otsalleen keskiviikkona, kun hän oli saanut kaupan kohteena olevan asunnon osakekirjan käsiinsä. Asunnon olivat alunperin vuonna 1981 ostaneet Matti ja Maija Meikäläinen (nimet muutettu) yhdessä, mutta myöhemmin heidän tiensä olivat erkaantuneet joko kuoleman tai avioeron takia ja asunto oli jäänyt yksin Maijan haltuun. Tätä omistussuhteiden muutosta ei kuitenkaan ollut koskaan merkitty osakekirjaan kuten olisi pitänyt. Ja nyt Maija oli myymässä asuntoa, josta osakekirjan mukaan omisti puolet Matti! Onneksi kuitenkin Maijan edunvalvojalta löytyi dokumentaatiota Maijan ja Matin omaisuuden osituksesta, jossa selkeästi sanoi, että ko. asunto jää Maijan haltuun.

Näin kaupat siis saatiin tehtyä ja me saimme asunnon avaimet plus muutaman mystisen avaimen, joista välittäjäkään ei tiennyt mitä ne ovat. Ilmeisesti asunnon aikaisemmat avaimet plus erillinen alaoven avain, jotka Maija oli jostain syystä säästänyt, vaikka asuntojen ja alaoven lukot oli vaihdettu aivan eri mallisiin. Perjantaina emme ehtineet juuri muuta kuin käydä kokeilemassa että avaimet toimivat ja räpsimässä muutamia kuvia Instagramiin laitettavaksi. Niin ja kiikuttamassa vähän siivous- ja remonttitarvikkeita paikalle.

Lauantaiaamuna pääsimme sitten tositoimiin jos nyt kaikenlaisia siivous- ja purkutoimenpiteitä voi sellaisiksi kutsua. Ovat kuitenkin valitettavan välttämättömiä varsinaisten tositoimien pohjatöitä. Vitsikäs lisäpiirre on se, ettei asunnossa ollut sähköä, joten päivänvalon voimalla mentiin. Hyvä syy lopettaa hommat ajoissa ja mennä omaan kotiin lepäämään. Toivottavasti kohta saamme taas elektronit hölkkäämään johdoissa!

Pääasiallinen ja näkyvin toimenpide oli tapetin poistaminen olohuoneen ja makuuhuoneen seinistä. Meille selvisi pian, että rakennusliike Polarin pojat olivat vähän oikaisseet 70-luvulla ja jättäneet kipsilevyt pohjamaalaamatta ennen kuin tempaisivat niihin tapetin päälle. Oikeasti tuollaisen rakentamisen pitäisi olla laitonta! Olisi pitänyt olla jo 70-luvulla. Ensimmäisestä seinästä kerkesi lähteä hiukan kipsilevyn pintapahvin pintaakin mukaan ennen kuin keksin oikean tekniikan. Se menee näin: Kostuta kaksi vuotaa tapettia liisterillä. Odota. Revi tapetin pintakerros pois. Kostuta tapetin pohjakerros liisterillä. Odota (vähän vähemmän). Revi tapetin pohjakerros pois. Tarkkaile joka käänteessä huolellisesti ettet vaan poista samalla kipsilevyn pintaa. Näillä ohjeilla pitäisi ainakin paperitapetin irrota - jopa käsittelemättömästä kipsilevystä. Jos ei, en ota mitään vastuuta.

Olin kuvitellut tapetin poistamisen paljon aikaa vievämmäksi hommaksi, mutta oikean tekniikan löydyttyä se alkoi sujua varsin sukkelasti. Ja betoniseinistä se irtosi toki aivan tuskattomasti. Valitettavasti tapetoidut betoniseinät olivat vähemmistössä luvuin 2-3. Kaikki tapetti siis tuli sullottua jätesäkkeihin kahdessa päivässä eikä kukaan kaveri pääsekään nyt repimään tapettia vaikka olin kovasti lupaillut että tällaista terapiaa saa tulla harjoittamaan jos haluaa.

Seuraavana viikonloppuna päästään maalaamaan - toivottavasti sähkövalossa! Jos sähköä on, niin ois ihan kiva hiukan imuroidakin...harja- ja rikkalapio on noissa hommissa vähän kuin ämpäriä yrittäisi tyhjentää teelusikalla.


P.S. Nyt selvisi että me puuhasteltiin viikonloppu ilman sähköä ihan huviksemme. Tyhmät sähköinsinöörit uskoivat välittäjää, joka sanoi, että sähkö on katkaistu ja vessan (kahta!) lamppua, jotka eivät syttyneet. Viisas sähköinsinööri (se, joka ei kirjoita tätä juttua) katkaisi kuitenkin virran pääkytkimestä ennen kun se toinen sähköinsinööri alkoi poistaa tapettia seinistä. Onneksi, koska muuten projekti olisi saattanut päättyä ikävästi tapetinpoistajan ennenaikaiseen kuolemaan hänen tunkiessaan liisteriä pistorasiaan!

Sijoitusasunto - The Prequel (oikeasti osa 2/N)

Sarja sijoitusasunnon hankinnasta jatkuu ja vieläkään ei päästä tositoimiin - kiitos erilaisten valtion virkamiesten. Kuinkas muuten...Asunnon myyntiinhän tarvittiin maistraatin lupa. Siinä vaiheessa kun maistraatti oli hautonut päätöstä kaksi viikkoa, otimme yhteyttä välittäjään ja kysyimme voiko maistraattia jotenkin hoputtaa. Välittäjä otti yhteyttä maistraattiin ja kas, seuraavana päivänä sieltä tuli hyväksyntä. Ilmeisesti joku tarvitsi vain kesäloman jälkeen potkun persauksille.


Seuraava haaste oli löytää kaikille osapuolille sopiva kaupantekoaika. Jäärillä on molemmilla aika joustavat duunit (työnantajamme ei siis ole Jäärä) joten me emme ole tässä hommassa pullonkaula. Mutta pankilla oli ensinnäkin hyvin vähän aikoja tarjota vaikka me kelpuutimme minkä tahansa toimipisteen pääkaupunkiseudulla. Ensimmäiseen tarjottuun vapaaseen aikaan puolentoista viikon päähän tiedusteluhetkestä välittäjä totesi että sopii hänelle, mutta pitää varmistaa myyjän edunvalvojalta. No, eikös tämä viranomainen sitten tietenkin sanonut, että hänelle ei käy.


Tämän keskustelun velloessa taustalla minä yritin pysyä hereillä tylsässä palaverissa ja surffailin samalla tiskialtaita. Menin sitten ja tilata täräytin sellaisen Netraudasta kun olivat hyvässä tarjouksessa vaikka meillä ei ole vielä kämpän avaimiakaan! Jostainhan se on remontti aloitettava. Yritän olla tilaamatta suihkuseinää ja keittiökaappeja, mies ei epäilemättä ilahdu jos joudumme varastoimaan sellaisia työ/vieras/pukeutumishuoneessamme ajanjakson, joka saattaa olla pitkäkin.


Vähän ennen kun minä aloin tilata tiskiallasta, välittäjä laittoi kyselyä edunvalvojalle, että voisiko välittäjä hoitaa kaupat valtakirjalla niin, ettei edunvalvojan tarvitse olla paikalla ollenkaan. Välittäjä sitten taas on nimittäin seuraavan viikon lomalla. Kyseessä on kahden hengen välitysfirma ja samalla ilmeisesti pariskunta, koska molemmat ovat lomalla samaan aikaan. Meitä alkoi vähitellen kyrsiä koko touhu. Tyhjyyttään ammottavan kämpän ollessa kyseessä tuntuu kohtuuttomalta, että kaupanteko menee vähintään kuuden viikon päähän tarjouksen hyväksymispäivästä! Ensin maistraatti hautoo ja hautoo, sitten pankilla ei ole aikoja ja kun on, edunvalvoja tyrmää ehdotetun ajan ja lopulta välittäjä häipyy lomalle. Toivottavasti nämä vastoinkäymiset eivät ole enteellisiä koko projektille!


No, mutta ei tässä nyt kuitenkaan pahin kauhuskenaario toteutunut. Juuri saamamme tiedon mukaan edunvalvoja suostui myöntämään välittäjälle valtakirjan kauppojen tekoon, joten asunto vaihtaa omistajaa ensi viikon perjantaina ja meidän pitkään lepotilassa olleet remonttivälineemme pääsevät jälleen töihin. Samoin kuin me itse. Hah!