Remonttireiska ja maalausta (osa 4/N)

Uudet harrastukset ovat yleensä kivoja, mutta ei saa harrastaa yhtä asiaa liikaa, ettei siihen tylsisty. Meidän oli tarkoitus pysyä arki-illat poissa raksalta, mutta kun viime keskiviikon zumba vaihtuikin yllättäen combatiin, niin eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä raksalle harrastamaan pohjamaalijumppaa. Maalaus on sitten älyttömän nopeaa puuhaa kun ei tarvitse siirrellä huonekaluja, suojata lattiaa ja teipata viereisten seinien reunoja. 2 l/h tunnissa vauhdilla suunnilleen upposi maali seinään ja pian oli 2,7 litran purkki pohjamaalia hävinnyt. Tämä oli siis homma, jonka Polarin pojat jättivät tekemättä 70-luvulla. Pitäisiköhän lähettää lasku perään Polarin rakennustoiminnan ostaneelle Skanskalle. Voisivat vähän ihmetellä...

Perjantaina oli molemmilla vapaapäivä palkkatöistä. Ensin menimme keittiöfirmaan tilaamaan uudet keittiökalusteet. Tiskiallashan olikin tilattu jo ennen kuin oli asuntoakaan ostettu. Tämä on kolmas kerta kun tilaamme keittiötä Ideal-keittiöltä (maksettu mainos, useamman tonnin olemme sinne maksaneet) tosin ekalla kertaa firma oli vielä nimeltään keittiö.net. Ensimmäisellä kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen alkaen siitä, että sovitun toimituspäivän aattona alkoikin syksyn ensimmäinen ja oikein sankka lumisade eikä keittiö lähtenyt liikkelle ollenkaan kun kuorma-autossa oli vielä kesärenkaat. Mutta lopulta erinäisten käänteiden jälkeen saimme kyllä kaikki osaset paikoilleen. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Toisella kertaa kaikki meni lähes erinomaisesti. Kolmas kerta ehkä toden sanoo. Tämän näköinen siitä nyt on tulossa (kuvaan ei ole piirretty tiskiallasta kun sitä ei kerran tuolta tilattu, mutta kyllä sellainen on tarkoitus asentaa). Ovet ovat samanlaiset kuin meidän oman keittiön yläkaappien ovet koska materiaali on tyylikkyyden lisäksi kestävä.

Iltapäivällä tapasimme remonttireiskan, jonka olisi tarkoitus uudistaa kylpyhuone. Erikoinen hemmo. Kova höpöttämään ja aina välillä hekotti omille jutuilleen kuin jokin sketsihahmo. Mutta isännöitsijän mukaan pitäisi olla kelpo kaveri ja kokemusta vastaavanlaisista projekteista naapuritaloyhtiöstä. Kunhan saisi meille tarjouksen rustattua kirjallisessa muodossa niin voitaisiin tehdä päätöstä johonkin suuntaan.


Lauantaikin tuuletettiin aivoja mutta puudutettiin takapuolta. Ajeltiin Tampereelle ja takaisin katsomaan Poikabändi-musikaali. Kyllä muuten kannatti, myös seurueemme miehet suosittelevat vaikkeivat ehkä (toivottavasti!) saaneet samanlaisia viboja miesesiintyjien vatsalihaksista kuin minä ja muut naiskatsojat.


Pohjamaalauksen lisäksi olemme harrastaneet seinien (ei kaljan) kittausta (minä) ja katon maalausta (hän). Makuuhuoneen ruiskurapattua kattoa Tixomattilla telatessaan mies ihmetteli jälleen kerran ruiskurappauksen suosiota betonirakenteisten talojen sisäkatoissa. Tuon kämpän keittiössä on sileä betonikatto ja ihan hyvältä näyttää. Miksi sitä perhanan ruiskurappausta on siis pitänyt ruiskia tulevien sukupolvien maalausurakoiden kiusaksi? Raskasta maalata ja seiniä pestessä tai maalatessa tai tapettia poistaessa pitää ankarasti varoa, ettei osu kattoon, koska tuo onneton rappaus liukenee pois vesipohjaisia aineita kohdatessaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi päästä jo pintamaalaamaan seiniä. Ainiin. Tyhmät sähköinsinöörit saivat lopulta vessaankin valon syttymään kun löysivät oikean katkaisijan. Olimme kokeilleet vessan oven vieressä vessan ulkopuolella olevaa katkaisijaa ja todenneet ettei tapahdu mitään. Sitten aivan vahingossa mies löysi vessan sisäpuolelta suunnilleen samasta kohdasta katkaisijan ja kas, tuli valkeus. Tai no, ainakin vähän valoa kun kahdesta lampusta toinen oli kuitenkin rikki ja se toimivakin erittäin paskaisen kuvun takana. Se ulkopuolella oleva katkaisija ilmeisesti liittyy vessan oven ulkopuolella olevaan kattovaloon, jossa meillä ei ole lamppua. Hyvä me!