Tasa(k)arvo(i)sta

Naisen euro on 80-jotain senttiä ja miehen 20 senttiä on 12 senttiä kuten Fingerporin Rivo-Riitta sanoi - ymmärtänette ilman sarjakuvaakin mistä on kyse... Vaikka omankin työnantajani tilastojen mukaan naisen euro on about 95 senttiä, en aio jauhaa senteistä vaan karvoista tasa-arvomielessä. Sillä todellinen este naisten ja miesten tasa-arvon tiellä liittyy karvoihin.

Somessa pyöri taannoin haaste, jossa (julkkis)naiset julkaisivat itsestään kasvokuvan ilman meikkiä. No wuhuu, onpa hurjaa. Mutta kuinka moni nainen julkaisisi kuvan sääristään tai kainaloistaan ajelemattomina? Pakko myöntää että Vanhalla Jäärälläkään ei siihen riitä pokka. Siksipä tämänkin jutun kuvissa rehottavat enimmäkseen kukat eivätkä kainalot. Meikkaamattomana kyllä riehun noin 360 päivänä vuodesta.

Miksi miesten säärikarvat saavat liehua tuulessa mutta naisten pitää nylkyttää omansa pois kaikenlaisilla teräviä osia sisältävillä välineillä? Mikseivät kunnallisvaaliehdokkaat ota tähän kantaa? Kaiken huipuksi tässä karva-asiassakin tasa-arvo on ilmeisesti menossa ihan väärään suuntaan kuten myös alkoholin käytössä ja auton ratissa törttöilemisessä: omaksutaan sen älyttömämmän sukupuolen tavat. Niinpä siis lähinnä nuoret miehet tiettävästi ovat ryhtyneet poistamaan karvoja muualtakin kuin naamastaan. Oi aikoja, oi tapoja!

Toisaalta toki on niin, että miehillä on oma karvaristinsä kannettavanaan: naama. Jos ei tahdo näyttää hippi-joulupukilta, partaa on ajeltava lähes päivittäin. Koska naisten ei tarvitse ajella partaa, eikö silloin ole tasa-arvoista, että naisten täytyy ajella sääriään? Ehkäpä niin, mutta miksi??? Jos katsotaan naisten ja miesten tällä logiikalla olevan karvatasa-arvossa, jäljelle jää kuitenkin meikkaaminen. Jos mies ei satu olemaan Cristal Snow tai Mike Monroe, hillittyä värillisen päivävoiteenkin käyttöä taatusti katsotaan kieroon. Se ei kuitenkaan monelle miehelle olisi pahitteeksi. Ai vai pitikö sittenkin mennä siihen toiseen suuntaan: miksi naisten muka pitäisi meikata? No, ei muuten pidäkään. Vai pitääkö? Itselläni ei tulisi mieleenkään ruveta paklaamaan naamaani joka arkipäivä. Ei tule kovin montaa ammattia mieleen, jossa kauniisti paklattu naama olisi ehdoton edellytys. Meikkiosaston myyjä. Muita? Hmm…ehkä jossain muissakin myyntialan ammateissa, joihin ei todellakaan kuulu ruokakaupan kassa vaikka sen alan nuorilla edustajilla näkee toisinaan melkoisia meikkisuorituksia. 

Joskus aikaisemmin jouduin töissä toisinaan esiintymään asiakkaille ja aluksi tapanani oli tempaista pakkelit naamaan näitä tilaisuuksia varten. Sittemmin tulin siihen tulokseen, että jos asiakkaan ostopäätökseen todella vaikuttaa se, onko suorituskykytestauksen projektipäälliköllä ripsiväriä vai ei, saa aivan vapaasti mennä ostamaan romppeet kilpailevalta yritykseltä. Myöskään lomamatkoille en enää nykyisin raahaa meikkejä mukaan. Jos eivät tarjoile meikkaamattomalle meikäläiselle sapuskaa paikallisen rantakadun ravintoloissa, menenpä sitten vaikka hampurilaisbaariin. Eipä ole koskaan jäänyt ruoat saamatta eikä ole Burger Kingiin tarvinnut turvautua. Vaan eipä ole tullut mieleenkään pötkötellä hotellin uima-altaalla sääri- ja kainalokarvat rehottaen vaikka olenkin melko lailla 100% varma, että hysteerinen hotellihenkilökunta ei tulisi heittämään vilttiä päälleni ja taluttamaan pikaisesti altaalta pois. Älytöntähän se on, mutta Vanhassa Jäärässä ei ole naista ryhtyä vapaan karvaisuuden pioneeriksi.

 
Kuinkas teillä? Pakkelit naamassa ja sääret höylättynä kesät talvet vai jotain muuta? 

Artisti maksaa -miniloma

Käytiinpä tuossa viime viikonloppuna pikku lomalla Karhulan suunnalla. No, ei se kyllä lomasta käynyt kummallekaan. Se oli sellainen artisti maksaa ja vaimo valvoo tyyppinen rykäisy. Syynä lomaan oli Mr Vanhan Jäärän teinivuosien bändin Admiren yhden keikan 30-vuotisjuhlakiertue paikallisessa Sam's Pubissa.

Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna. Matkalla poikettiin Loviisassa syömässä oikein hyviä leivonnaisia Cafe Vaherkylässä

ja ostamassa miltälie katumarkkinoilta linnunpönttö. Pöntöstä ei nyt kuvaa, ettei tule liikaa pönttöjä tähän kirjoitukseen...huomaat kohta mitä tarkoitan.

Karhulassa bändin jätkät aloittivat roudaus- ja sound check -toimenpiteet ja basistin vaimo lähti Citymarketiin ja Rajamarketiin shoppailemaan. Tämä on se artisti maksaa osuus. Vaikka ihan itsehän minä ostokseni maksoin, mutta yhteistaloudessa vaimon shoppailut ovat kuitenkin pois miehen seuraavan viikon ruokakiintiöstä. On yllättävää miten paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä voi löytää tuikitavallisesta Citymarketista kun sen tarjontaan perehtyy huolellisesti. Myös jotain outoa ja yllättävää voi löytyä esimerkiksi wc-tiloista kuten tämä jonkun ylihygieenikon petaama pönttö.

Ostin silmälasien päälle laitettavat aurinkolasit, jumppahousut ja -rintsikat. Rajamarketista löytyi yksi pikku tuliaisjuttu erään ystävän lapselle. Sitten katsoin parhaaksi suunnata kohti hotellia, koska muut lähistön kaupat ovat luokassa Asko ja Gigantti jne ettei vahingossa innostuisi ostamaan sohvaa tai jääkaappia.

Hotellitarjontaa Karhulassa on yllättävänkin paljon, nykyisin vaihtoehtoja on kaksi, yhdessä vaiheessa jopa kolme. Se luksusvaihtoehto valitettavasti poistui valikoimasta epäilemättä konkurssin takia. Valitsimme nykyisestä tarjonnasta Cumuluksen.

Cumuluksessa sain huoneen, jonka kuva sai Whatsappiin lähetettynä risteilyaiheisia kommentteja.

Jep, Karhula-cruises. Risteilyllä oli viihdettäkin, lähinnä henkilökunnalle. Purettuani tavarat, ajattelin katsella hieman televisiota. Mutta huoneen telkkari ei reagoinut mitenkään kaukosäätimen nappien paineluun ja aggressiiviseen osoitteluun. Mitä tästä opimme...testaa hotellihuoneen telkkaria ENNEN kuin purat tavarat. No, minä marssin respaan ilmoittamaan, että telkkarin kaukosäätimestä lienee paristot loppu. Respaneiti hakee minulle viereisestä huoneesta kaukosäätimen. Se toimii viereisessä huoneessa normaalisti. Vaan eipä toimi meikäläisen huoneessa. Vika on siis telkkarissa eikä kaukosäätimessä. Respaneiti ehdottaa muuttoa viereiseen huoneeseen. En lämpiä ehdotukselle kun tuli purettua ne tavarat...saahan telkkaria säädeltyä historialliseen tyyliin painelemalla telkkarissa olevia nappeja. "Ok, mutta jos muutat mielesi, tule kertomaan" sanoo respaneiti. Minulla ei kestä kovin kauaa huomata, että telkkarin napeista en jostain syystä pysty vaihtamaan kanavaa kuin hotellin infokanavan ja TV1:n välillä. Koska 70-luvullakin oli enempi kanavia, päätin mennä respaan kertomaan muuttuneesta mielestäni.

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin aloittaa muutto-operaatio huoneesta 139 huoneeseen 137. Respaneiti auttoi roudauksessa. Olipa hänelläkin siis jotain tekemistä, mistä hän tuntui olevan ihan iloinen. Ei mikään vauhdikas turistirysä tuo Karhulan Cumulus. Tavarat saatiin roudattua ja pääsin katselemaan joltain kanavalta Grammyjen jakotilaisuutta - melkein yhtä hyvin olisin voinut tyytyä siihen pelkkään infokanavaan ja TV1:een.

Admiren saatua keikkaa edeltävät toimenpiteet valmiiksi, lähdimme kakkoskitaristi Maden ja hänen vaimonsa kanssa oikein Kotkan keskustaan syömään, syystä että Karhulasta ei löydy kuin pari pizza-kebab-paikkaa. Ravintola Canttiinin annoksissa oli kussakin noin puoli kiloa perunaa eri muodoissa, mutta muuten sapuska oli ihan ok.

Sitten taas hotellille juomaan pussikaljaa ja katsomaan telkkarista Avaraa luontoa. Kahdeksan maissa suuntasimme keikkapaikalle, keikan oli tarkoitus alkaa kymmenen maissa. Meikäläisen ohjelmassa pari tuntia epäluontevaa seurustelua puolituttujen ja tuikituntemattomien kanssa, Mr Vanhan Jäärän osalta sama homma, mutta korkeampi tuttuuden aste. Jännitys hiukan tiivistyi, kun säveltäjä-ykköskitaristi Vesku ja rumpali Timmy olivat olleet katsomassa Kotkan Titaanit - Imatran Ketterä -jääkiekko-ottelua kannattaen eri joukkueita eikä kumpaakaan kuulunut paikalle. Lopulta saapui Vesku, mutta Timmyä ei vaan näkynyt ja huolestuimme hajosiko bändi urheilullisiin erimielisyyksiin. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt vaan koko bändi saatiin kasaan suht hyvissä ajoin ennen keikkaa.

Sitten reilu tunti armotonta kasariheviä tai stadionrokkia pubimittakaavassa...kaljuuntuvien miesten tukkaheviä...ihan mitä vaan. Tässä näyte, jossa näkyy paljon riehaantuneita naisfaneja - kuten kunnon bändin keikalla pitääkin.

Minä fiilistelin, valokuvasin ja videoin. Ja kertaalleen poseerasin itsekin.

Ja naureskelin, kun tuli mieleen että Made näyttää ihan Leonardo di Capriolta The Revenantissa ja katselee huolestuneena ympärilleen, että hyökkääkö se karhu taas jostain (karhujahan Karhulassa tietenkin on joten huoli ei lie täysin aiheeton).

Keikka oli ohi vähän klo 23 jälkeen ja sitten yritettiin saada itse kunkin pulssi hieman tasaantumaan ennen Cumulukseen vetäytymistä. Loppujen lopuksi olimme hytissämme sammuttamassa valoja hiukan yhden jälkeen. Uni tuli basistin vaimolle hiukan viiden jälkeen rauhoittavasta lääkkeestä (muustakin kuin parista siideristä) huolimatta. Miten VOI olla niin vaikea nukkua??

Aamiaisella järjestin hauskat kotivideot (vai hotellivideot) tyyppistä hupaa onneksi olemattomalle yleisölle. Laihdutuskuurin seurauksena kaikki housuni ovat muuttuneet enempi hiphopparille kuin rokkarille sopiviksi. Otin kaikkein isoimmat farkut, purin ne ja ompelin ne uudestaan kasaan, jolloin niistä tuli melko lailla pillifarkut. Tämän siis tein hyvissä ajoin ennen hotelliaamiaista. Aamiaisella kumarruin nostamaan lattialle pudottamaani servettiä ja pyllyn puolelta kuului kovaääninen POKS. Ei päässyt paukku vaan "...on pillihousuni haaroista ratkenneet" lauleli armas mieheni Dingoa. Onneksi tuli ostettua Citymarketista ne jumppahousut niin ei tarvinnut lähteä kotimatkalle alkkarit vilkkuen. Cumuluksessa oli muuten jogurttijäätelöä aamiaisella, nam! Sellainen reissu. Päättyi perinteiseen "mä en enää ikinä lähe mihinkään" -fiilikseen vaikka kyllähän se on aina noita rock-tähtiä mukava katsella lähietäisyydeltä, etenkin sitä omaa sellaista!