Tasa(k)arvo(i)sta

Naisen euro on 80-jotain senttiä ja miehen 20 senttiä on 12 senttiä kuten Fingerporin Rivo-Riitta sanoi - ymmärtänette ilman sarjakuvaakin mistä on kyse... Vaikka omankin työnantajani tilastojen mukaan naisen euro on about 95 senttiä, en aio jauhaa senteistä vaan karvoista tasa-arvomielessä. Sillä todellinen este naisten ja miesten tasa-arvon tiellä liittyy karvoihin.

Somessa pyöri taannoin haaste, jossa (julkkis)naiset julkaisivat itsestään kasvokuvan ilman meikkiä. No wuhuu, onpa hurjaa. Mutta kuinka moni nainen julkaisisi kuvan sääristään tai kainaloistaan ajelemattomina? Pakko myöntää että Vanhalla Jäärälläkään ei siihen riitä pokka. Siksipä tämänkin jutun kuvissa rehottavat enimmäkseen kukat eivätkä kainalot. Meikkaamattomana kyllä riehun noin 360 päivänä vuodesta.

Miksi miesten säärikarvat saavat liehua tuulessa mutta naisten pitää nylkyttää omansa pois kaikenlaisilla teräviä osia sisältävillä välineillä? Mikseivät kunnallisvaaliehdokkaat ota tähän kantaa? Kaiken huipuksi tässä karva-asiassakin tasa-arvo on ilmeisesti menossa ihan väärään suuntaan kuten myös alkoholin käytössä ja auton ratissa törttöilemisessä: omaksutaan sen älyttömämmän sukupuolen tavat. Niinpä siis lähinnä nuoret miehet tiettävästi ovat ryhtyneet poistamaan karvoja muualtakin kuin naamastaan. Oi aikoja, oi tapoja!

Toisaalta toki on niin, että miehillä on oma karvaristinsä kannettavanaan: naama. Jos ei tahdo näyttää hippi-joulupukilta, partaa on ajeltava lähes päivittäin. Koska naisten ei tarvitse ajella partaa, eikö silloin ole tasa-arvoista, että naisten täytyy ajella sääriään? Ehkäpä niin, mutta miksi??? Jos katsotaan naisten ja miesten tällä logiikalla olevan karvatasa-arvossa, jäljelle jää kuitenkin meikkaaminen. Jos mies ei satu olemaan Cristal Snow tai Mike Monroe, hillittyä värillisen päivävoiteenkin käyttöä taatusti katsotaan kieroon. Se ei kuitenkaan monelle miehelle olisi pahitteeksi. Ai vai pitikö sittenkin mennä siihen toiseen suuntaan: miksi naisten muka pitäisi meikata? No, ei muuten pidäkään. Vai pitääkö? Itselläni ei tulisi mieleenkään ruveta paklaamaan naamaani joka arkipäivä. Ei tule kovin montaa ammattia mieleen, jossa kauniisti paklattu naama olisi ehdoton edellytys. Meikkiosaston myyjä. Muita? Hmm…ehkä jossain muissakin myyntialan ammateissa, joihin ei todellakaan kuulu ruokakaupan kassa vaikka sen alan nuorilla edustajilla näkee toisinaan melkoisia meikkisuorituksia. 

Joskus aikaisemmin jouduin töissä toisinaan esiintymään asiakkaille ja aluksi tapanani oli tempaista pakkelit naamaan näitä tilaisuuksia varten. Sittemmin tulin siihen tulokseen, että jos asiakkaan ostopäätökseen todella vaikuttaa se, onko suorituskykytestauksen projektipäälliköllä ripsiväriä vai ei, saa aivan vapaasti mennä ostamaan romppeet kilpailevalta yritykseltä. Myöskään lomamatkoille en enää nykyisin raahaa meikkejä mukaan. Jos eivät tarjoile meikkaamattomalle meikäläiselle sapuskaa paikallisen rantakadun ravintoloissa, menenpä sitten vaikka hampurilaisbaariin. Eipä ole koskaan jäänyt ruoat saamatta eikä ole Burger Kingiin tarvinnut turvautua. Vaan eipä ole tullut mieleenkään pötkötellä hotellin uima-altaalla sääri- ja kainalokarvat rehottaen vaikka olenkin melko lailla 100% varma, että hysteerinen hotellihenkilökunta ei tulisi heittämään vilttiä päälleni ja taluttamaan pikaisesti altaalta pois. Älytöntähän se on, mutta Vanhassa Jäärässä ei ole naista ryhtyä vapaan karvaisuuden pioneeriksi.

 
Kuinkas teillä? Pakkelit naamassa ja sääret höylättynä kesät talvet vai jotain muuta?