Sisustusinhokit

Vaihteeksi jotain muuta kuin remonttia! Hyvä hyvä huutavat lukijat ja huitovat suuria karvaisia käsiään. Mistä ihmeestä tuo juttu muuten on? Noniin, asiaan. Vanha Jäärä tykkää katsella Instagramin sisustuskuvia, sisustusblogeja ja sisustuslehtiä. Niistä pääsee jokseenkin jyvälle, mikä on milloinkin "in" vaikkei trendien seuraaminen sinänsä Jäärää tietenkään kiinnostakaan. Ja nämä muodissa olevat asiat ovat joskus kyllä ihan älyvapaita ja suoraan sanoen rumia. Tässä Top5 inhokkini tällä hetkellä. Tietenkin ilman kuvia - vähän noloa lainata jonkun kuvaa vain haukkuakseen sitä. Mutta jos ette tunne kyseisiä konsepteja, löydätte ne varmasti googlen kuvahaulla. Ohessa siis omia kuvia vastaavista esineistä, jotka miellyttävät enemmän minun silmääni.

1. Ehdoton ykkönen on makramee-seinävaatteet. Että joku ripustaa seinälle jonkun epämääräisen lankasykkyrän?!?! Makrameen solminen voi olla mukavaa puuhaa, jos on siihen taipumusta, mutta suosittelisin tekemään lähinnä amppeleita ja kauppakasseja, joilla nyt sentään olisi jonkinlainen funktio. Ensin luulin, että ihmiset ripustelevat omia makramee-harjoitelmiaan seinille, mutta sitten ymmärsin tyrmistyksekseni, että monet jopa maksavat muiden solmimista makramee-hirvityksistä.

Väliaikaiseksi akustointiratkaisuksi tarkoitettua mattoa on katseltu seinällä kohta 9 vuotta. Ilmeisesti se miellyttää silmiämme.

2. Pampaheinä ja muut pölynkerääjät. Jos haluaa välttämättä "somistaa" kotiaan heinillä, niin niitä saa Suomen luonnosta ihan ilmaiseksi. Täällä Etelä-Suomessa sesonki on edelleen menossa. Jotkut kuitenkin haluavat, että niitä raahataan jostain toiselta puolelta maapalloa kukkakaupasta ostettavaksi. Kuivakukatkin ovat kuulemma tulossa muotiin. Huh, muistan elävästi ne 70- ja 80-luvun pölynkerääjät. Voitaisiinko jättää ne historian hämärään!

Elävätkin kasvit kyllä keräävät pölyä, mutta muuten hakkaavat kuivakasvit mennen tullen.

3. Nahkavetimet. Haha, en tarkoita nyt mitään Tom of Finlandin prätkäpoikien asuja vaan kaappien vetimiä. Mahtava esimerkki siitä, miten epäkäytännöllisyys ja epämääräisyys lyövät kättä. Etenkin sellainen vedin, jossa nahkalenksulla on vain yksi kiinnityskohta on varmasti tosi huono käyttää. Ja montako vuotta mahtavat nämä vetimet kestävät käytössä ennen kuin lötkistyvät ja hapertuvat? Eivät ole myöskään vegaanin valinta.

Sainpas yhden remppakuvankin tänne ympättyä, hähää.

4. Riisipaperivalaisimet. Jääkööt nämäkin valaisemaan historian hämäriä vuosikymmeniä. Jos riisipaperi tehdään todellakin riisistä, on se myös sangen epäekologinen valinta. Vai tehdäänkö riisipaperi riisintuotannon hukkamateriaalista kuten varsista ja lehdistä? Kertokaapa joku jos tiedätte, googlaamalla en tähän saanut selvyyttä. Vaikuttaa siltä, että kukaan muu ei ole yrittänytkään riisipaperin valmistusta googlettaa, koska sain tulokseksi vain ruokareseptejä.

En minä riisipaperivalaisimen muotoa vastusta, pyöreähän on hyvä muoto.

5. Venetsia-tuoli. En ymmärrä edes tuolin nimeä. Miten niin karmea tuoli onkin saanut jonkinlaiseen tyylihuonekaluun viittaavan nimen? Kyseessä on siis se 80-luvun suosikki, jossa on metallirunko ja puukehyksinen rottinkipunoksinen istuin ja selkänoja. On ihan suurinta hottia nyt. Jotkut asiat näyttivät hyviltä ollessaan ensimmäistä kertaa muodissa, mutta tämä tuoli ei kuulu niihin. Oli ruma silloin ja oli ruma nyt. Plus että se rottinkipunoshan ei varsinaisesti kestä käyttöä...

Vähän paremmin aikaa ja käyttöä kestävää tuolimuotoilua...

Makuasioistahan voi vain kiistellä, joten kertokaapas kommenteissa mitä itse tykkäätte näistä trendeistä.

Sormet alkaa syyhytä (osa 7/N)

Nyt on kylppäri jo niin hyvällä mallilla ja keittiö purettu alkutekijöihinsä, että alkaa sormet todellakin syyhytä varsinaisen keittiöremontin pariin. Remonttireiska sitten osoittautui päteväksi ja tehokkaaksi, vaikka hänen persoonansa onkin melko omalaatuinen. Voisin suositella. Meillä on käynyt yllättävän hyvä tuuri näiden erilaisten raksaukkojen kanssa. Niitä on käytetty omassa kodissa kylppäriremppaan, parkkipaikan rakentamiseen, takan asentamiseen ja ulkoseinien maalaukseen, kaikki eri firmoja ja kaikki ovat olleet hyviä. Ja nyt myös vuokrakämppään löytyi hyvä. Joskus vielä se katastrofikallekin osuu kohdalle...

Meillähän oli pieniä haasteita aluksi kun tyhmyyttämme hääräsimme pimeässä. Sen jälkeen osoitimme tyhmyytemme vielä toisellakin tavalla. Kylppärin ovi oli melko kulahtanut, joten keksimme vaihtaa keittiön oven sen tilalle, koska emme ymmärrä miksi keittiöön tarvittaisiin ovea ollenkaan. Suurella äheltämisellä irroitimme molemmat ovet paikoiltaan ja kiinnitimme sitten keittiön oven kylppärin karmeihin. Pettymys oli suuri, kun ovea ei saanutkaan kiinni. Se oli nimittäin 10 senttiä liian leveä. Eipä tästä sitten sen enempää...


Ensi viikolla tulee muuttofirma kantamaan keittiön ja kylppärin purkujätteet pois. Samoin pitäisi tulla kuljetusfirma kantamaan uusi keittiö sisään. Parempi olla tulematta yhtaikaa, tulee muuten ruuhka. Lisäksi tulee putkimies asentamaan kalusteet kylppäriin ja siirtämään keittiön hanaa hieman alemmas - alunperin hanahan oli seinässä.


Keittiön seinälle tehtiin oikein kunnon ruumiinavaus. Seinää piti alunperin avata vain putkimiehen tarpeisiin, mutta kun alkoi näyttää siltä, että yläkaapit ovat aikaisemmin leijuneet ilmassa, niin piti purkaa koko seinä, jotta saisimme rakenneltua hieman paremmat tukirakenteet tuleville yläkaapeille, jotka tulevat eri korkeudellekin kuin entiset.

Eli ennen kun päästään asentamaan keittiökaappeja, pitää rakentaa yksi seinä. Ja toista seinää pitää tasoittaa, koska entinen laattalaasti ei suostu päästämään otettaan irti. Vähän isompaa nikkarointia tiedossa siis - haasteellisin osuus tulee toivottavasti olemaan kahden kipsilevyn kantaminen rappusia ylös.


Viikonloppuna käytiin asettelemassa vanhan keittiön palaset sellaiseen järjestykseen, että ne on helppo kantaa pois ja raivasimme olohuoneesta tilaa, jotta uuden keittiön voi kantaa sisään. Nyt vaan odotellaan.

Heti perjantaina ei päästä kuitenkaan remppaamaan, koska menemme miehen "kasvattajaseuran" 50v juhliin Kotkaan. Kyseessä ei ole jalkapalloseura vaan tanssiseura Kotkan Hyrrät. Välillä on tosiaan hyvä tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa. Itse asiassa kyllä joka viikonloppu on ollut jotain kulttuuria tai seurustelua ohjelmassa ja hyvä niin. Aika usein myös jonkinlaista ruumiinkulttuuria kuten tässäkin.