Keski-ikäisen käsikirja osa 2: Vaihdevuodet

Tässäpä asia, joka sentään on ollut viimeaikoina pinnalla: vaihdevuodet. Hienoa, että naiset kehtaavat nykyisin ihan julkisestikin keskustella tästä aiheesta ja ihan virallista lääkärien kirjoittamaakin tietoa on hyvin saatavilla. Mutta ainakin minulta oli jotain jäänyt epäselväksikin, joten tässä pläjäyksessä saattaa olla jotain uutta jollekulle muullekin.

Vahvasti symbolinen kuva, eikö?

Noin vuosi sitten aloin ilmeisesti kärsiä kuumista aalloista. Ne ilmenivät siten, että yöllä saattoi yks kaks tulla aika kuuma. Siihen riitti avuksi että otti peiton pois päältä, odotti muutaman minuutin ja veti sitten peiton takaisin. Jos nämä ovat niitä kuuluisia kuumia aaltoja, niin ovatpa suuresti ylimainostettuja tuumin. Kaikille niitä ei ilmeisesti tule ollenkaan, joillekin taas tulee aivan kamalia ja joillekin kuten minulle siltä väliltä. Kaikki on siis mahdollista, ainoa ohje on: toivo parasta ja pelkää pahinta. Kaiken huipuksi ne loppuivat kesään mennessä. Joten olin vähän epätietoinen että mitä oikeastaan tapahtui vai tapahtuiko mitään. Samoihin aikoihin sain myös riesakseni lähes jatkuvat virtsavaivat ja kirjoitankin nyt niistä enemmän, koska en ainakaan itse ole löytänyt netistä kovin paljoa asiaa aiheesta. Enemmän meuhkataan vaan niistä kuumista aalloista.


Jos vaihdevuosissa on jokin hyvä puoli, niin se on kuukautisten loppuminen. Juu, mutta sitäkään iloa ei välttämättä ole, jos muut oireet ovat niin pahoja, että tarvitsee hormonikorvaushoitoa pillerien muodossa. Suun kautta napsittava estrogeeni nimittäin aiheuttaa kohdun limakalvon paksunemista ja yllätys yllätys, se pitää sieltä tietenkin aina välillä tyhjentää pois. Tähän on ratkaisuna joko hormonikierukka tai kuukausittain nautittava keltarauhashormoni, joka ta-daa: saa aikaan kuukautiset. Kukapa ne nyt haluaisi takaisin kun on niistä kerran eroon päässyt?! Mutta joskus voi olla pakko. Tätä aspektia kannattaa siis jo etukäteen ankarasti miettiä jos tuntuu siltä, että estrogeenilisä voisi olla tarpeen. Käsi ylös kuka tiesi tämän jutun? Minä en. Minä tiesin kyllä että vaihdevuosioireisiin voi käyttää estrogeenikorvaushoitoa, mutta en tiennyt että kaveriksi tarvitaan joko kierukka tai menkat takaisin. Olen siis tullut siihen tulokseen, että ei minulla mitään vaihdevuosioireitakaan -  ole ainakaan riesaksi asti. Paitsi ne virtsavaivat.


Nyt siis pissajuttuihin. Kakkajutuilta säästän teidät toistaiseksi. Alapään limakalvojen kuivuminen alkaa aluksi aiheuttaa vain viattomasti liukuvoiteen tarpeen seksin yhteydessä, mutta sitten tilanne saattaa eskaloitua ja eskaloitua. Kainona ihmisenä en mene sen syvemmällä näihin seksijuttuihin. Itselläni kuivuus alkoi aiheuttaa jatkuvaa virtsatietulehduksen kaltaista oloa. Pahimmillaan kirveli ja pissatti koko ajan. Parhaimmillaan ainoastaan havaitsin jatkuvasti virtsarakkoni olemassaolon. Muutaman kerran testillä todettiin että ei ole tulehdusta. Muutaman kerran todettiin että on. Ei ollut ollenkaan hauskaa eikä ole oikein vieläkään, mutta parempaan päin ollaan menossa ilmeisesti. Ehkä. Toivottavasti. Saas nähdä. Prkl.


Vinkkejä vaihdevuosien (ja muihinkin) virtsavaivoihin:
1. Paikallisestrogeeni. Auttaa alapään vaivoihin huomattavasti tehokkaammin kuin suun kautta nautittava eikä vaadi mitään kierukkaa tai puolukkapäivien paluuta rinnalleen. Sitä on montaa merkkiä ja saa apteekista ilman reseptiä. Itse käytän Vagifemiä. Aiheuttaa paljon roskaa, koska jokaisessa annoksessa on oma kertakäyttöinen asetin, mutta aivan järjettömän kätevää verrattuna jonkin voiteen kanssa läträämiseen. Valitettavasti en tässä asiassa jaksa murehtia ympäristöasioista.


2. Karpalo, C-vitamiini ym. Tämä on kaksiteräinen miekka jos mikä. Olin innokkkaasti popsinut karpalovalmisteita koska niiden pitäisi torjua virtsatietulehduksia. Mutta happamina aineina ne saattavat herkkärakkoisille aiheuttaa kirvelyä. Jätin karpalot pois ja kas olo, parani kummasti. Sama vaikutus voi olla myös tietyillä enimmäkseen happamilla ruoka-aineilla ja juomilla kuten sitrushedelmillä, tomaatilla, kahvilla ja teellä. Ja varmaan ties millä.


3.  Virtsatietulehdustesti. Onko tämä nyt tulehdus vai muuten vain ikävä olo? Apteekeista saa tee-se-itse testejä muunkin kuin raskauden toteamiseen, mm. virtsatietulehduksen. On aika lailla helpompaa lirauttaa vaikka tyhjään jogurttipurkkiin kotona kuin soitella lääkäriin ja hypellä jalat ristissä labraan jne. Samoja testejä ne ovat kuin terveydenhuollon ammattilaisilla. Jos ei näytä tulehdusta, niin sitten vaan kärsitään.


4. Urologi. Jos kärsimys pitkittyy ja vie hermot, mene hyvä ihminen urologille. Urologi hoitaa minkä tahansa sukupuolen edustajan virtsavaivoja. Uro-alkuosa ei siis viittaa uroksiin, kuten monet ehkä kuvittelevat, vaan ureaan. Jokseenkin suora sitaatti tapaamaltani urologilta:"Naisten virtsavaivoja usein vähätellään, ollaan vaan että mitä siitä jos vähän kirvelee. Mutta kyllä näihin apua löytyy kun vaan tutkitaan missä vika piilee". Oli melko kannustava lausunto muutamaa päivää aikaisemmin tapaamaan nuoreen naispuoliseen työterveyslääkäriin verrattuna, joka sortui horisemaan jotain siitä, että sperma on hyväksi kuiville naisten limakalvoille. Ahaa, pitäisikö siis pyytää miestä hoitamaan hommansa kuppiin ja sivellä sitten tuotosta alapäähänsä, koska jos koko alapäätä polttaa ja kirvelee, niin siinä ei paljon seksiä tee mieli harrastaa!


5. Antibiootit estohoitona. Jos ongelma on nimenomaan toistuvat tulehdukset eikä muuten vaan huono olo rakon seudulla, voi ihan yleislääkärikin kirjoittaa antibioottia tulehduksen ennaltaehkäisyyn. Jos tulehduksia on paljon eikä mikään tietty asia laukaise niitä, silloin antibioottia joutuu syömään jatkuvasti. Jos tulehdus taas pamahtaa päälle yleensä seksin jälkeen, silloin nautitaan seksin päälle eräänlainen katumuspilleri. Itse nautin nykyisin seksin jälkeen tupakan tai viinilasin sijaan kaksi antibioottitablettia. Jos kohdassa yksi en jaksa murehtia ympäristöasioista, niin tässä kohtaa en jaksa murehtia antibioottiresistenttien bakteerien kehittymisestä. Ongelma kyllä on kehittymässä jossain ihan muualla kuin minun pöksyissäni luulisin...


Tällaisia pissajuttuja tällä kertaa. Muista vaihdevuosiongelmista löydätte hyvin tietoa muiltakin nettisivuilta, mutta tämä on kuulkaa paras kooste pisupuolesta.

Keski-ikäisen käsikirja osa 1: Silmät ja karvat

Olen ihmetellyt miksi murrosikäisille on tarjolla paljon tietoa ja jopa kirjoja heidän mieleensä ja kroppaansa kohdistuvista muutoksista, mutta keski-ikää lähestyville ja siinä rypeville ei ole vastaavia tietopaketteja. Kun nyt olen päässyt perehtymään erilaisiin keski-iän vaivoihin kantapäänkin kautta (vasemmassa nilkassa on nivelrikko ja kantapää on joskus tosi kipeä), niin ajattelin korjata tämän puutteen. Olkaa hyvät, tästä lähtee: Keski-ikäisen käsikirja eli kaikki mitä olet aina halunnut tietää keski-iästä, mutta et ole uskaltanut kysyä. Keski-ikäinen on vähän kuin nämä tulppaanit: vähän rupsahtanut, mutta vielä joten kuten pystyssä ja tunnistettavissa ihmiseksi.

Kappale 1: Silmät
Yleistä tietoa lienee, että lähinäkö alkaa heiketä 40 ikävuoden hujakoilla. Sen huomaa ihan julkisilla paikoillakin, kun epätoivoiset keski-ikäiset käyttävät selfiekeppiä kännykän asettamiseen lukuetäisyydelle. Etulyöntiasema on entuudestaan likinäköisillä ihmisillä, joilla on aina tähänkin asti ollut rillit nokalla. Vaihdetaan sankoihin moniteholinssit ja hoplaa, taas pystyy lukemaan. Hätätilassa voi ottaa silmälasit pois ja viedä tutkittavan tekstin kiinni nenään. Ongelmissa ovat ne ressukat, joiden ei ole tähän asti tarvinnut käyttää silmälaseja. Heillä on tunnetusti rillit aina hukassa. Eilen töistä lähtiessäni bongasin jonkun ressukan silmälasit postilokerikosta. Mutta tässä on siihen ratkaisu: moniteholinssit, joiden yläosa on ikkunalasia (tai mitä säälittävää -0,25 vahvuutta nyt tarvitseekaan) ja alaosassa tarvittava lukuvoimakkuus. Näin voi pitää silmälaseja kokoajan päässä eivätkä ne ole alituiseen hävyksissä. Silmälasien käyttö tuo keski-ikäiselle myös toimistouskottavuutta, katu-uskottavuutta nyt ei enää tarvitakaan.

Itse en ollut kuullut tai lukenut etukäteen siitä, että hämäränäkö heikkenee ja katseen kohdistaminen läheltä kauas tai päinvastoin hidastuu huomattavasti. Keski-ikäinen ei niin vaan kudo kirjoneuletta ja katso telkkaria samaan aikaan, koska ei voi vaihdella katsetta käsityöstä telkkariin ja takaisin tuosta vaan. Hyvä puoli on se, että kielitaito kehittyy, koska ulkomaisia ohjelmia katsoessa on pakko kuunnella puhetta, koska tekstitystä ei kerkiä lukea jos zoomailee välillä kutimeen. Tähän ei ole mitään apua, pakko vain sopeutua.

Eilen tutustuin vähän tunnettuun, mutta hyvin yleiseen vaivaan, joka on todellakin ansainnut paikkansa keski-ikäisen käsikirjassa. Aivan yllättäen alkoi oikeassa silmässä näkökentän reunoilla välähdellä kirkkaita valoja ja sitten näkökenttään ilmaantui sinnikkäästi roikkuva kärpänen. Se ei kuitenkaan näyttänyt kärpäseltä, vaan ikäänkuin vesipisaralta lasilla, jonka läpi maailma näkyy hieman vääristyneenä. Kun se seuraavana aamunakin vielä pysytteli seuralaisenani ja valojakin toisinaan hiukan välähtelee, vakuutuin google-diagnoosini oikeellisuudesta: lasiaisen irtauma. En ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan, mutta 2/3 ihmisistä kokee sen jossain vaiheessa elämäänsä ja kokemusta aikaistaa vankka likinäköisyys. Vaiva on ärsyttävä (todellakin!!) mutta vaaraton. Paitsi jos siitä seuraakin verkkokalvon repeämä, se on huono homma joten kannattaa siis tarkkailla tilannetta. Koska Terveyskirjasto ohjeistaa: "Jos lasiaisen irtauma on todettu silmälääkärin vastaanotolla, suositellaan tässä yhteydessä usein voimakkaan fyysisen rasituksen välttämistä kuukauden ajaksi" niin minäpä annan sitten vinkin, että älkää menkö silmälääkärin vastaanotolle niin voitte jatkaa fyysistä rasittumista kaikessa rauhassa. Luulen kyllä että tuolla tarkoitetaan jotain painonnostoa silmämunat pullistuen eikä tavallista kuntoliikuntaa. Kohtahan se selviää...aion jatkaa liikuntaa normaalisti.

Kappale 2: Karvat
Tasan eivät käy keski-ikäisten karvat. Miehillä ne vähenevät ja naisilla lisääntyvät. No, ei naisillakaan tukka varsinaisesti tuuhene, mutta mikään kohta naisen ruumiissa ei osoita karvoituksen vähenemisen merkkejä. Paitsi minulla käsivarret. Kyynärvarteni näyttivät lapsesta asti siltä, kuin esi-isissäni olisi ollut paljonkin gorilloja. "Ne ovat sikiökarvoja ja lähtevät pois kouluikään mennessä" lohdutti lastenlääkäri pikkuista Vanhaa Jäärää ja hänen vanhempiaan. No, minä pysyin sikiönkaltaisessa tilassa keski-ikään asti mutta sitten karvat yks kaks putosivat. Eli jos olet nainen ja kärsit karvaisista kyynärvarsista, toivoa on!

Säärikarvat taas eivät naisilla häviä mihinkään, mutta miehillä alkaa ilmaantua kaljuja läikkiä sääriin. Tähän voisi joku kehittää karvansiirron naisen säärestä miehen sääreen. Meilläkin isäntä harmittelee entisten lähes hobitinkaltaisten kinttujensa paljaita kohtia. Minä mielelläni siirrättäisin omista edelleen karvaisista kintuistani erittäin aktiivisia karvatuppia hänen koipiinsa. Lääkärit hoi, tällaista proseduuria kehittämään kiitos!

Naisilla alkaa myös kasvaa parta. Pakko se on myöntää. Ei tässä nyt joulupukiksi olla muuttumassa, mutta leuka on täynnä vaaleaa hitulaa. Onneksi sentään vaaleaa. Erilaisille karvanpoiston ammattilaisille riittää siis työmaata väestön vanhentuessa.

Käsikirjan seuraavissa osissa tulemme tutustumaan ainakin tuki- ja liikuntaelimistön, naisten alapään ja molempien sukupuolten yläpään vaivoihin. Sikäli jos muistan mitä ajattelin niistä sanoa...

Remonttiyhteenveto Osa 1: Eteinen

Nyt on remontti vihdoin ihan valmis ja vuokralainen etsinnässä. Aika tehdä yhteenveto siitä mitä saatiin aikaan ja mitä vastoinkäymisiä kohdattiin. Tai ehkä on paras etten kerro ihan kaikista henkisistä vastoinkäymisistä ettei mene kauhujutuiksi. Tajusin eilen, että viime vuonna meillä meni suuri osa vapaa-ajasta kaikenlaisiin projekteihin. Ennen kuin aloitettiin remontointi sisätiloissa, meillä oli suht mittava pihaprojekti kun koko kadunvarsi laitettiin tien asfaltoinnin yhteydessä uusiksi. Silloin ravattiin ees taas puutarhamyymälässä ja kyykittiin pihalla selkä kipeäksi. Syksyllä sitten ravattiin ees taas rautakaupassa ja kiivettiin rappusia reidet kipeiksi. Ilmankos sitä alkoi jossain vaiheessa tuntua että nyt olen ihan loppu - slut - the end. Ja mies oli vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu. Tehdäänpä tätä yhteenvetoa siis pienissä paloissa etten minä uuvu tähänkin. Ja ettette te uuvu lukemaan pitkiä vuodatuksia kerralla.

Eteinen oli ylivoimaisesti parhaassa kunnossa oleva huone ja helpoin remontoitava. Siellä oli paljon kaappeja, jotka olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Jos olisi remontoinut itseä varten, olisi varmaankin kääntänyt kaapit aukeamaan makuuhuoneeseen, mutta nyt ei siihen ollut inspiraatiota. Sitäpaitsi jos kaapit ovat "julkisessa tilassa" voi asuntoa käyttää myös kahden ihmisen soluasuntona. Kaappien ovissa oli susirumat muovivetimet ja ovet olivat pinttyneen likaiset. Nämä ongelmat hoituivat Universal Stonella ja uusilla vetimillä. Universal Stone tosin ei ollut optimaalinen ratkaisu likaan noin suurilla pinnoilla, ovissa näkyy pyyhkimisen jälkiä vaikka kuinka yritin hinkata tasaisesti ja huuhtoa ja kuivata. Onneksi eteinen on vähän pimeä, niin tämä ei kovin paljoa näy.


Kuudesta kaapinovesta vain yhden takaa paljastui hyllyjä, kaikissa muissa oli vain vaatetanko. Ostimme siis ritiläkoreja kahden oven taakse. Oliko 70-luvun loppupuolella tapana säilyttää sukat ja kalsaritkin henkarilla roikkumassa? Ei ainakaan meidän kotona.


Lattiaan tempaistiin sama laminaatti kuin muuallakin asunnossa. Pinta-alaltaan eteinen oli toki pieni, mutta laminaatin asennus vei mutkien ja kulmien takia paljon aikaa. Eikä mikään seinä tietenkään ollut suora, joten reunoja joutui mukavasti viistoamaan joka käänteessä. Katto oli vähän kirjavan näköinen ja ruiskurapattu - valitettavasti, vaatii paljon habaa ja hermoja maalarilta. Mr Vanha Jäärä sen sitten jupisten ja puhisten maalasi. Kaikki seinät piti suojata, joten koko eteinen vedettiin muovipussiin. Hyvä ratkaisu myös lapsiperheessä norovirusepidemian aikaan.

Pieni työmäärä mutta suuri innovaatio oli reunastaan kulahtaneen ulko-oven sisäoven uudistaminen. Mitäpä sitä koko ovea maalaamaan jos vain pieni soiro on maalin tarpeessa. Erilaisten sopimusten laatimisen konkarikolleegani MK kannusti hakemaan mallisuojaa ovelle, josta puolet tai vähemmän on erivärinen kuin muu osa. En hakenut.

Vanha naulakko oli ihan ok vaikka hattuhylly onkin hieman notkolla. Kun seinässä oli valmiit reiät juuri tätä naulakkoa varten eikä tunnettu halua rei'ittää betonia yhtään sen enempää kuin on pakko, niin vanha naulakko laitettiin seinän maalaamisen jälkeen takaisin. Sitten vaan lattialistat seinään ja niks naks, eteinen oli valmis. Lattialistoista ja niiden asentamiseen käytetystä superporasta (tunnetaan virallisemmin nimellä poravasara) enemmän joskus myöhemmin. Ennen superporan lainaamista mies istui eteisen lattialla painaen tavallista iskuporakonetta kaikin voimin seinään ja minä seisoin hänen takanaan pitäen käsillä seinistä kiinni ja työnsin toista jalkaa miehen selkää vasten, jotta ukko pysyisi paikallaan. Silti ei pora uponnut seinään. Kun on kaksi kättä (tai neljä kättä ja yksi jalka) ja Black&Decker niin...lainaa kaverilta kunnon porakone.


Näin eteinen. Seuraavaksi jokin muu huone, en ole arponut vielä mikä. Onneksi ryhdyin kirjoittamaan yksi huone kerrallaan kun tästäkin tuli näin piiiiitkä juttu vaikka oli helpoin huone!

Sisustusinhokit

Vaihteeksi jotain muuta kuin remonttia! Hyvä hyvä huutavat lukijat ja huitovat suuria karvaisia käsiään. Mistä ihmeestä tuo juttu muuten on? Noniin, asiaan. Vanha Jäärä tykkää katsella Instagramin sisustuskuvia, sisustusblogeja ja sisustuslehtiä. Niistä pääsee jokseenkin jyvälle, mikä on milloinkin "in" vaikkei trendien seuraaminen sinänsä Jäärää tietenkään kiinnostakaan. Ja nämä muodissa olevat asiat ovat joskus kyllä ihan älyvapaita ja suoraan sanoen rumia. Tässä Top5 inhokkini tällä hetkellä. Tietenkin ilman kuvia - vähän noloa lainata jonkun kuvaa vain haukkuakseen sitä. Mutta jos ette tunne kyseisiä konsepteja, löydätte ne varmasti googlen kuvahaulla. Ohessa siis omia kuvia vastaavista esineistä, jotka miellyttävät enemmän minun silmääni.

1. Ehdoton ykkönen on makramee-seinävaatteet. Että joku ripustaa seinälle jonkun epämääräisen lankasykkyrän?!?! Makrameen solminen voi olla mukavaa puuhaa, jos on siihen taipumusta, mutta suosittelisin tekemään lähinnä amppeleita ja kauppakasseja, joilla nyt sentään olisi jonkinlainen funktio. Ensin luulin, että ihmiset ripustelevat omia makramee-harjoitelmiaan seinille, mutta sitten ymmärsin tyrmistyksekseni, että monet jopa maksavat muiden solmimista makramee-hirvityksistä.

Väliaikaiseksi akustointiratkaisuksi tarkoitettua mattoa on katseltu seinällä kohta 9 vuotta. Ilmeisesti se miellyttää silmiämme.

2. Pampaheinä ja muut pölynkerääjät. Jos haluaa välttämättä "somistaa" kotiaan heinillä, niin niitä saa Suomen luonnosta ihan ilmaiseksi. Täällä Etelä-Suomessa sesonki on edelleen menossa. Jotkut kuitenkin haluavat, että niitä raahataan jostain toiselta puolelta maapalloa kukkakaupasta ostettavaksi. Kuivakukatkin ovat kuulemma tulossa muotiin. Huh, muistan elävästi ne 70- ja 80-luvun pölynkerääjät. Voitaisiinko jättää ne historian hämärään!

Elävätkin kasvit kyllä keräävät pölyä, mutta muuten hakkaavat kuivakasvit mennen tullen.

3. Nahkavetimet. Haha, en tarkoita nyt mitään Tom of Finlandin prätkäpoikien asuja vaan kaappien vetimiä. Mahtava esimerkki siitä, miten epäkäytännöllisyys ja epämääräisyys lyövät kättä. Etenkin sellainen vedin, jossa nahkalenksulla on vain yksi kiinnityskohta on varmasti tosi huono käyttää. Ja montako vuotta mahtavat nämä vetimet kestävät käytössä ennen kuin lötkistyvät ja hapertuvat? Eivät ole myöskään vegaanin valinta.

Sainpas yhden remppakuvankin tänne ympättyä, hähää.

4. Riisipaperivalaisimet. Jääkööt nämäkin valaisemaan historian hämäriä vuosikymmeniä. Jos riisipaperi tehdään todellakin riisistä, on se myös sangen epäekologinen valinta. Vai tehdäänkö riisipaperi riisintuotannon hukkamateriaalista kuten varsista ja lehdistä? Kertokaapa joku jos tiedätte, googlaamalla en tähän saanut selvyyttä. Vaikuttaa siltä, että kukaan muu ei ole yrittänytkään riisipaperin valmistusta googlettaa, koska sain tulokseksi vain ruokareseptejä.

En minä riisipaperivalaisimen muotoa vastusta, pyöreähän on hyvä muoto.

5. Venetsia-tuoli. En ymmärrä edes tuolin nimeä. Miten niin karmea tuoli onkin saanut jonkinlaiseen tyylihuonekaluun viittaavan nimen? Kyseessä on siis se 80-luvun suosikki, jossa on metallirunko ja puukehyksinen rottinkipunoksinen istuin ja selkänoja. On ihan suurinta hottia nyt. Jotkut asiat näyttivät hyviltä ollessaan ensimmäistä kertaa muodissa, mutta tämä tuoli ei kuulu niihin. Oli ruma silloin ja oli ruma nyt. Plus että se rottinkipunoshan ei varsinaisesti kestä käyttöä...

Vähän paremmin aikaa ja käyttöä kestävää tuolimuotoilua...

Makuasioistahan voi vain kiistellä, joten kertokaapas kommenteissa mitä itse tykkäätte näistä trendeistä.

Sormet alkaa syyhytä (osa 7/N)

Nyt on kylppäri jo niin hyvällä mallilla ja keittiö purettu alkutekijöihinsä, että alkaa sormet todellakin syyhytä varsinaisen keittiöremontin pariin. Remonttireiska sitten osoittautui päteväksi ja tehokkaaksi, vaikka hänen persoonansa onkin melko omalaatuinen. Voisin suositella. Meillä on käynyt yllättävän hyvä tuuri näiden erilaisten raksaukkojen kanssa. Niitä on käytetty omassa kodissa kylppäriremppaan, parkkipaikan rakentamiseen, takan asentamiseen ja ulkoseinien maalaukseen, kaikki eri firmoja ja kaikki ovat olleet hyviä. Ja nyt myös vuokrakämppään löytyi hyvä. Joskus vielä se katastrofikallekin osuu kohdalle...

Meillähän oli pieniä haasteita aluksi kun tyhmyyttämme hääräsimme pimeässä. Sen jälkeen osoitimme tyhmyytemme vielä toisellakin tavalla. Kylppärin ovi oli melko kulahtanut, joten keksimme vaihtaa keittiön oven sen tilalle, koska emme ymmärrä miksi keittiöön tarvittaisiin ovea ollenkaan. Suurella äheltämisellä irroitimme molemmat ovet paikoiltaan ja kiinnitimme sitten keittiön oven kylppärin karmeihin. Pettymys oli suuri, kun ovea ei saanutkaan kiinni. Se oli nimittäin 10 senttiä liian leveä. Eipä tästä sitten sen enempää...


Ensi viikolla tulee muuttofirma kantamaan keittiön ja kylppärin purkujätteet pois. Samoin pitäisi tulla kuljetusfirma kantamaan uusi keittiö sisään. Parempi olla tulematta yhtaikaa, tulee muuten ruuhka. Lisäksi tulee putkimies asentamaan kalusteet kylppäriin ja siirtämään keittiön hanaa hieman alemmas - alunperin hanahan oli seinässä.


Keittiön seinälle tehtiin oikein kunnon ruumiinavaus. Seinää piti alunperin avata vain putkimiehen tarpeisiin, mutta kun alkoi näyttää siltä, että yläkaapit ovat aikaisemmin leijuneet ilmassa, niin piti purkaa koko seinä, jotta saisimme rakenneltua hieman paremmat tukirakenteet tuleville yläkaapeille, jotka tulevat eri korkeudellekin kuin entiset.

Eli ennen kun päästään asentamaan keittiökaappeja, pitää rakentaa yksi seinä. Ja toista seinää pitää tasoittaa, koska entinen laattalaasti ei suostu päästämään otettaan irti. Vähän isompaa nikkarointia tiedossa siis - haasteellisin osuus tulee toivottavasti olemaan kahden kipsilevyn kantaminen rappusia ylös.


Viikonloppuna käytiin asettelemassa vanhan keittiön palaset sellaiseen järjestykseen, että ne on helppo kantaa pois ja raivasimme olohuoneesta tilaa, jotta uuden keittiön voi kantaa sisään. Nyt vaan odotellaan.

Heti perjantaina ei päästä kuitenkaan remppaamaan, koska menemme miehen "kasvattajaseuran" 50v juhliin Kotkaan. Kyseessä ei ole jalkapalloseura vaan tanssiseura Kotkan Hyrrät. Välillä on tosiaan hyvä tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa. Itse asiassa kyllä joka viikonloppu on ollut jotain kulttuuria tai seurustelua ohjelmassa ja hyvä niin. Aika usein myös jonkinlaista ruumiinkulttuuria kuten tässäkin.