Vahvasti symbolinen kuva, eikö?
Noin vuosi sitten aloin ilmeisesti kärsiä kuumista aalloista. Ne ilmenivät siten, että yöllä saattoi yks kaks tulla aika kuuma. Siihen riitti avuksi että otti peiton pois päältä, odotti muutaman minuutin ja veti sitten peiton takaisin. Jos nämä ovat niitä kuuluisia kuumia aaltoja, niin ovatpa suuresti ylimainostettuja tuumin. Kaikille niitä ei ilmeisesti tule ollenkaan, joillekin taas tulee aivan kamalia ja joillekin kuten minulle siltä väliltä. Kaikki on siis mahdollista, ainoa ohje on: toivo parasta ja pelkää pahinta. Kaiken huipuksi ne loppuivat kesään mennessä. Joten olin vähän epätietoinen että mitä oikeastaan tapahtui vai tapahtuiko mitään. Samoihin aikoihin sain myös riesakseni lähes jatkuvat virtsavaivat ja kirjoitankin nyt niistä enemmän, koska en ainakaan itse ole löytänyt netistä kovin paljoa asiaa aiheesta. Enemmän meuhkataan vaan niistä kuumista aalloista.
Jos vaihdevuosissa on jokin hyvä puoli, niin se on kuukautisten loppuminen. Juu, mutta sitäkään iloa ei välttämättä ole, jos muut oireet ovat niin pahoja, että tarvitsee hormonikorvaushoitoa pillerien muodossa. Suun kautta napsittava estrogeeni nimittäin aiheuttaa kohdun limakalvon paksunemista ja yllätys yllätys, se pitää sieltä tietenkin aina välillä tyhjentää pois. Tähän on ratkaisuna joko hormonikierukka tai kuukausittain nautittava keltarauhashormoni, joka ta-daa: saa aikaan kuukautiset. Kukapa ne nyt haluaisi takaisin kun on niistä kerran eroon päässyt?! Mutta joskus voi olla pakko. Tätä aspektia kannattaa siis jo etukäteen ankarasti miettiä jos tuntuu siltä, että estrogeenilisä voisi olla tarpeen. Käsi ylös kuka tiesi tämän jutun? Minä en. Minä tiesin kyllä että vaihdevuosioireisiin voi käyttää estrogeenikorvaushoitoa, mutta en tiennyt että kaveriksi tarvitaan joko kierukka tai menkat takaisin. Olen siis tullut siihen tulokseen, että ei minulla mitään vaihdevuosioireitakaan - ole ainakaan riesaksi asti. Paitsi ne virtsavaivat.
Nyt siis pissajuttuihin. Kakkajutuilta säästän teidät toistaiseksi. Alapään limakalvojen kuivuminen alkaa aluksi aiheuttaa vain viattomasti liukuvoiteen tarpeen seksin yhteydessä, mutta sitten tilanne saattaa eskaloitua ja eskaloitua. Kainona ihmisenä en mene sen syvemmällä näihin seksijuttuihin. Itselläni kuivuus alkoi aiheuttaa jatkuvaa virtsatietulehduksen kaltaista oloa. Pahimmillaan kirveli ja pissatti koko ajan. Parhaimmillaan ainoastaan havaitsin jatkuvasti virtsarakkoni olemassaolon. Muutaman kerran testillä todettiin että ei ole tulehdusta. Muutaman kerran todettiin että on. Ei ollut ollenkaan hauskaa eikä ole oikein vieläkään, mutta parempaan päin ollaan menossa ilmeisesti. Ehkä. Toivottavasti. Saas nähdä. Prkl.
Vinkkejä vaihdevuosien (ja muihinkin) virtsavaivoihin:
1. Paikallisestrogeeni. Auttaa alapään vaivoihin huomattavasti tehokkaammin kuin suun kautta nautittava eikä vaadi mitään kierukkaa tai puolukkapäivien paluuta rinnalleen. Sitä on montaa merkkiä ja saa apteekista ilman reseptiä. Itse käytän Vagifemiä. Aiheuttaa paljon roskaa, koska jokaisessa annoksessa on oma kertakäyttöinen asetin, mutta aivan järjettömän kätevää verrattuna jonkin voiteen kanssa läträämiseen. Valitettavasti en tässä asiassa jaksa murehtia ympäristöasioista.
2. Karpalo, C-vitamiini ym. Tämä on kaksiteräinen miekka jos mikä. Olin innokkkaasti popsinut karpalovalmisteita koska niiden pitäisi torjua virtsatietulehduksia. Mutta happamina aineina ne saattavat herkkärakkoisille aiheuttaa kirvelyä. Jätin karpalot pois ja kas olo, parani kummasti. Sama vaikutus voi olla myös tietyillä enimmäkseen happamilla ruoka-aineilla ja juomilla kuten sitrushedelmillä, tomaatilla, kahvilla ja teellä. Ja varmaan ties millä.
3. Virtsatietulehdustesti. Onko tämä nyt tulehdus vai muuten vain ikävä olo? Apteekeista saa tee-se-itse testejä muunkin kuin raskauden toteamiseen, mm. virtsatietulehduksen. On aika lailla helpompaa lirauttaa vaikka tyhjään jogurttipurkkiin kotona kuin soitella lääkäriin ja hypellä jalat ristissä labraan jne. Samoja testejä ne ovat kuin terveydenhuollon ammattilaisilla. Jos ei näytä tulehdusta, niin sitten vaan kärsitään.
4. Urologi. Jos kärsimys pitkittyy ja vie hermot, mene hyvä ihminen urologille. Urologi hoitaa minkä tahansa sukupuolen edustajan virtsavaivoja. Uro-alkuosa ei siis viittaa uroksiin, kuten monet ehkä kuvittelevat, vaan ureaan. Jokseenkin suora sitaatti tapaamaltani urologilta:"Naisten virtsavaivoja usein vähätellään, ollaan vaan että mitä siitä jos vähän kirvelee. Mutta kyllä näihin apua löytyy kun vaan tutkitaan missä vika piilee". Oli melko kannustava lausunto muutamaa päivää aikaisemmin tapaamaan nuoreen naispuoliseen työterveyslääkäriin verrattuna, joka sortui horisemaan jotain siitä, että sperma on hyväksi kuiville naisten limakalvoille. Ahaa, pitäisikö siis pyytää miestä hoitamaan hommansa kuppiin ja sivellä sitten tuotosta alapäähänsä, koska jos koko alapäätä polttaa ja kirvelee, niin siinä ei paljon seksiä tee mieli harrastaa!
5. Antibiootit estohoitona. Jos ongelma on nimenomaan toistuvat tulehdukset eikä muuten vaan huono olo rakon seudulla, voi ihan yleislääkärikin kirjoittaa antibioottia tulehduksen ennaltaehkäisyyn. Jos tulehduksia on paljon eikä mikään tietty asia laukaise niitä, silloin antibioottia joutuu syömään jatkuvasti. Jos tulehdus taas pamahtaa päälle yleensä seksin jälkeen, silloin nautitaan seksin päälle eräänlainen katumuspilleri. Itse nautin nykyisin seksin jälkeen tupakan tai viinilasin sijaan kaksi antibioottitablettia. Jos kohdassa yksi en jaksa murehtia ympäristöasioista, niin tässä kohtaa en jaksa murehtia antibioottiresistenttien bakteerien kehittymisestä. Ongelma kyllä on kehittymässä jossain ihan muualla kuin minun pöksyissäni luulisin...
Tällaisia pissajuttuja tällä kertaa. Muista vaihdevuosiongelmista löydätte hyvin tietoa muiltakin nettisivuilta, mutta tämä on kuulkaa paras kooste pisupuolesta.
Nämä ovat hyviä vinkkejä sellaiselle, jolla ei ole eri-ikäisiä tuttuja! Minä itse opin nuo estrogeenilisien ongelmat jo alta kolmekymppisenä, kun menin nuorena opettajana kouluun, jossa oli lähinnä viisikymppisiä. Yksi harrasti kerrospukeutumista ja puki ja riisui ja kikatti ja hiki valui, mutta aina totesi vaatesession päätteeksi, että kun on kerran kuukautisista päässyt, ei niitä riesakseen enää ota eikä estrogeenia sen takia huoli vaikka mikä olisi. Parilla kolmella oli pyllyn poskessa estrogeenilaastarit, joita saunareissuilla esittelivät. Kaikki yhdessä kadehtivat yhtä, jolta oli leikattu myomien takia kohtu pois, jolloin ei tullut kuukautisia vaikka hormoneja käyttikin. Erinomaisen suorapuheista sakkia olivat 1980-luvulla ja siinä oppivat miehetkin yhtäläisesti kuin nuoret naiset. Pitkittyneiden kuukautisten aiheuttamat kaavinnat tulivat myös tutuiksi, mikä aiheutti sen, että olin hormonikierukasta kovin tyytyväinen, kun omat vaihdevuodet puskivat pintaan. Itselläni oli jonkun verran kuumia aaltoja varsinkin kesäisin, mutta ei kärsimyksiin asti. Nyt kun ne alkavat olla jo aika harvinaisia ja tulevat vain öisin ja yleensä niin, että ensin herään, oikeastaan tykkään niistä aika paljon. Makaan paikallani ja tunnen, kuinka lämmin olo leviää kroppaan ja tunnen olevani kuin lempeästi lämpöä hehkuva kekäle. Varsinkin se leviämishetki on mukava. En enää lämpiä hikeen saakka ja ylimääräinen lämpö häviää nopeasti.
VastaaPoistaJippii, kiitos kun uskalsit kommentoida tähän "arkaluontoiseen" aiheeseen. Hyvät kolleegat sulla on ollut! Ei meillä kyllä töissä ainakaan miesten kuullen naisten vaivoista kailoteta. Turhaanpa sitä kainostelee - useimmille miehille asiat on kuitenkin tuttuja vaimon kautta ;-)
PoistaMulla on nyt taas uusi (vanha) käänne: eipä oo menkkoja, mutta vuotaa kyllä kun taitaa olla taas polyyppi kohdussa. Argh ja ei kun taas Jorviin jalat levälleen...
Olen tainnut elämäni elää sellaisessa "kuplassa", jossa aina on puhuttu kaikesta. Äidilläni oli 1960-luvulla vaihdevuodet ja myös hänellä loppuvaiheessa isoja vuotoja, joita hoidettiin kaavinnalla. Hänellä oli myös kohdunlaskeuma, joka hoidettiin leikkauksella. Ja synnytyksissä tulleet peräpukamat, jotka leikattiin toisella kertaa. Kaikista näistä puhuttiin kyllä lapsellekin ihan avoimesti ja normaalisti. Sisarillani oli vaihdevuodet ennen minua. Toinen söi hormoneja, toinen ei. Vertailuja tehtiin joka kerta, kun tavattiin. Ja mitä tuohon pissatulehdukseen tulee, niin isoäitini kuoli jo 1940-luvulla alle 70-vuotiaana kauan ennen syntymääni. Hänellä puolestaan oli viime vuodet ollut krooninen virtsatulehdus, johon siihen aikaan, ennen penisilliiniä, ei ollut mitään muuta hoitoa kuin karpalo ja persilja. Mummuni oli "muistamaton" (nykyisin sanottaisiin dementoitunut ja sekava), mutta sairaanhoitajatyttärensä toisteli sisaruksilleen, että se johtuu vain virtsatulehduksesta. Kukaan ei oikein uskonut. Mutta nykyisinhän voi usein lukea vanhuksista, jotka ovat yhtäkkiä muuttuneet sekaviksi, mutta kun todetaan pissatulehdus ja saavat lääkettä, sekavuus katoaa. Että kyllä pissatulehduksen hoito on tärkeää. 90 ikävuotta lähestyvä sukulaisnainen kertoi just, että oli lopettanut paikallisten estrogenipillereiden (siis noiden Vagifemien) käytön, koska seksielämä oli käynyt hieman hiljaisemmaksi. Mutta hihittäen selitti, että lääkäri määräsi ne uudestaan limakalvojen kuivuudesta aiheutuvien pissaongelmien takia.
PoistaToivottavasti uusivanha käänne hoituu hyvin!
En kyllä yhtään ihmettele jos virtsatulehdus aiheuttaisi dementiaa! Sitä voi olla niiiin kipeä että päässäkin alkaa jo viirata. Uusivanha käänne on nyt gyniksen vastaanotolla polyypiksi varmennettu ja komeaksi sanottu :-D Sitten vaan odottelen, että pääsisin Naistenklinikalle (ei enää Jorviin kuulemma) sen poistattamaan. Saas nähdä kauanko jono kestää...
Poista