Remonttiyhteenveto Osa 1: Eteinen

Nyt on remontti vihdoin ihan valmis ja vuokralainen etsinnässä. Aika tehdä yhteenveto siitä mitä saatiin aikaan ja mitä vastoinkäymisiä kohdattiin. Tai ehkä on paras etten kerro ihan kaikista henkisistä vastoinkäymisistä ettei mene kauhujutuiksi. Tajusin eilen, että viime vuonna meillä meni suuri osa vapaa-ajasta kaikenlaisiin projekteihin. Ennen kuin aloitettiin remontointi sisätiloissa, meillä oli suht mittava pihaprojekti kun koko kadunvarsi laitettiin tien asfaltoinnin yhteydessä uusiksi. Silloin ravattiin ees taas puutarhamyymälässä ja kyykittiin pihalla selkä kipeäksi. Syksyllä sitten ravattiin ees taas rautakaupassa ja kiivettiin rappusia reidet kipeiksi. Ilmankos sitä alkoi jossain vaiheessa tuntua että nyt olen ihan loppu - slut - the end. Ja mies oli vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu. Tehdäänpä tätä yhteenvetoa siis pienissä paloissa etten minä uuvu tähänkin. Ja ettette te uuvu lukemaan pitkiä vuodatuksia kerralla.

Eteinen oli ylivoimaisesti parhaassa kunnossa oleva huone ja helpoin remontoitava. Siellä oli paljon kaappeja, jotka olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Jos olisi remontoinut itseä varten, olisi varmaankin kääntänyt kaapit aukeamaan makuuhuoneeseen, mutta nyt ei siihen ollut inspiraatiota. Sitäpaitsi jos kaapit ovat "julkisessa tilassa" voi asuntoa käyttää myös kahden ihmisen soluasuntona. Kaappien ovissa oli susirumat muovivetimet ja ovet olivat pinttyneen likaiset. Nämä ongelmat hoituivat Universal Stonella ja uusilla vetimillä. Universal Stone tosin ei ollut optimaalinen ratkaisu likaan noin suurilla pinnoilla, ovissa näkyy pyyhkimisen jälkiä vaikka kuinka yritin hinkata tasaisesti ja huuhtoa ja kuivata. Onneksi eteinen on vähän pimeä, niin tämä ei kovin paljoa näy.


Kuudesta kaapinovesta vain yhden takaa paljastui hyllyjä, kaikissa muissa oli vain vaatetanko. Ostimme siis ritiläkoreja kahden oven taakse. Oliko 70-luvun loppupuolella tapana säilyttää sukat ja kalsaritkin henkarilla roikkumassa? Ei ainakaan meidän kotona.


Lattiaan tempaistiin sama laminaatti kuin muuallakin asunnossa. Pinta-alaltaan eteinen oli toki pieni, mutta laminaatin asennus vei mutkien ja kulmien takia paljon aikaa. Eikä mikään seinä tietenkään ollut suora, joten reunoja joutui mukavasti viistoamaan joka käänteessä. Katto oli vähän kirjavan näköinen ja ruiskurapattu - valitettavasti, vaatii paljon habaa ja hermoja maalarilta. Mr Vanha Jäärä sen sitten jupisten ja puhisten maalasi. Kaikki seinät piti suojata, joten koko eteinen vedettiin muovipussiin. Hyvä ratkaisu myös lapsiperheessä norovirusepidemian aikaan.

Pieni työmäärä mutta suuri innovaatio oli reunastaan kulahtaneen ulko-oven sisäoven uudistaminen. Mitäpä sitä koko ovea maalaamaan jos vain pieni soiro on maalin tarpeessa. Erilaisten sopimusten laatimisen konkarikolleegani MK kannusti hakemaan mallisuojaa ovelle, josta puolet tai vähemmän on erivärinen kuin muu osa. En hakenut.

Vanha naulakko oli ihan ok vaikka hattuhylly onkin hieman notkolla. Kun seinässä oli valmiit reiät juuri tätä naulakkoa varten eikä tunnettu halua rei'ittää betonia yhtään sen enempää kuin on pakko, niin vanha naulakko laitettiin seinän maalaamisen jälkeen takaisin. Sitten vaan lattialistat seinään ja niks naks, eteinen oli valmis. Lattialistoista ja niiden asentamiseen käytetystä superporasta (tunnetaan virallisemmin nimellä poravasara) enemmän joskus myöhemmin. Ennen superporan lainaamista mies istui eteisen lattialla painaen tavallista iskuporakonetta kaikin voimin seinään ja minä seisoin hänen takanaan pitäen käsillä seinistä kiinni ja työnsin toista jalkaa miehen selkää vasten, jotta ukko pysyisi paikallaan. Silti ei pora uponnut seinään. Kun on kaksi kättä (tai neljä kättä ja yksi jalka) ja Black&Decker niin...lainaa kaverilta kunnon porakone.


Näin eteinen. Seuraavaksi jokin muu huone, en ole arponut vielä mikä. Onneksi ryhdyin kirjoittamaan yksi huone kerrallaan kun tästäkin tuli näin piiiiitkä juttu vaikka oli helpoin huone!