Miehet ja autot - nuo hassunhauskat luontokappaleet

Minulla on onni olla naimisissa miehen kanssa, jonka järjenjuoksu on... noh, järkevää ja kiinnostuksen kohteet enimmäkseen ymmärrettäviä. Poislukien jalkapallon tuijottaminen. Mutta esimerkiksi jääkiekon SM-liigaa hän kutsuu jäänyrkkeilyksi ja sanoo, että jos hän haluaa katsoa nyrkkeilyä, hän katsoo sitten oikeaa nyrkkeilyä. Mutta on Mr Vanhalla Jäärällä joitain hupaisiakin puolia, jotka hän jakaa muiden sukupuolensa edustajien kanssa. Tai ainakin yksi.

Ja koska tässä jutussa käsitellään myös autoja, laitan kuvitukseksi muutaman vuoden takaisen parkkipaikan rakentamisprojektimme. Tai kun en nyt muutakaan keksinyt.

Joskus aina naisten illoissa (ja päivissä...ihan missä vaan naiset kokoontuvat) jotkut naiset alkavat enemmän tai vähemmän lempeästi sättiä miehiään tai ainakin naureskella tietyille miehisille piirteille ja muut säestävät "Joo, noin meidänkin Pertti aina tekee!"-huudoilla. Minä olen aina kokenut itseni hiukan ulkopuoliseksi näissä sessioissa, sillä Mr Vanha Jäärä ei katso urheilua pikkutunneilla, ei omista tuloihinsa nähden liian hienoa autoa, ei tuhlaa rahojaan uusimpaan viihde-elektroniikkaan, ei haaveile moottoripyörästä, ei jätä likaisia vaatteitaan lojumaan ympäriinsä eikä partakarvojaan lavuaariin, ei vessanpytyn rinkiä ylös eikä esitä kuuroa ja sokeaa kun aletaan puhua siivoamisesta. Mutta löytyipä kerrankin eräs ärsyttävä miehinen piirre, jonka Mr Vanha Jääräkin jakaa. Juttu meni näin:"Se on sitten ärsyttävää, kun katotaan telkkarista jotain leffaa tai sarjaa ja siinä on joku tutun näköinen näyttelijä eikä muisteta missä se on nähty, niin äijän pitää alkaa hulluna googlettaa kuka se on. Siis kesken katsomisen. Sitt sillä menee juoni ohi ja sitt se on ihan pihalla, mutta pakko kesken leffan selvittää oliko se heppu nyt joskus yhdessä McGyver-jaksossa vai missä." Kuulostaako tutulta?

Mutta autot...niihin suhtautuminen jakanee pariskunnan kuin pariskunnan, mutta meillä ihan omalla tavallaan. Minun uuteen autooni oli asennettu lämmittimen pistoke väärälle puolelle ja vein sen huoltoon pistokkeen siirtoa varten. Mr Vanha Jäärä muistutti moneen kertaan:"Sano nyt sitten siellä huollossa kans siitä puhaltimesta!" Sisäpuhallin nimittäin kakkosnopeudella saa aina välillä sellaisia yllättäviä tehopuhalluspuuskia. Minua se ei ole häirinnyt, parempi, että puhaltaa välillä liian tarmokkaasti kuin lakkaa puhaltamasta, mutta mainitsinpa nyt asiasta huollossa, kun se tuntui olevan miehelle elämää suurempi kysymys. Ilman miestä en olisi edes maininnut asiasta. Kaiken huipuksi tunsin itseni todellakin naisautoilijaksi urputtaessani käskystä jostain puhaltimesta - vähän niinkuin olisin kitissyt, että auton väri ei nyt ole kyllä ollenkaan sellainen sininen kuin netissä olleessa kuvassa oli. Arvatkaapa löysivätkö puhaltimesta mitään vikaa...Olivat kuulemma saaneet ilmiön sentään ilmenemään. Tai niin he ainakin sanoivat, koska selkeästi harhaisille asiakkaille on turvallisinta olla mieliksi.

Mr Vanha Jäärä myös varasi autolleen ihan normaalin määräaikaishuollon ja haljenneen tuulilasin vaihdon. Huollon varaamisen jälkeen satuin pitkästä aikaa ajamaan hänen autollaan ja huomasin, että kun jarruttaa vähän voimakkaammin, auto alkaa hytkyä oudosti. Auto kyllä pysähtyi, mutta se hytkyntä oli aika hätkähdyttävä kokemus. Mainitsin siitä miehelle ja hän:"Joo, niinhän se tekee. Meinaatko, että siitä pitäis mainita huollossa?" No, himputti, oisko jarrut vähän olennaisempi varuste autossa kuin sisäpuhallin??? "Miten mä kuvailisin ilmiötä niille huollon kavereille?" hän kysyi. "No, hytkyttää jarruttaessa" sanoin minä. "Jaa...Minäpä koitan itse keksiä miten sen selitän" tuumasi hän minun sanavalintaani. Mitä ihmeen vikaa on verbissä hytkyttää, jos auto kerran hytkyttää? Liukkaalla kelillä auto voi kurvissa muuten hempauttaa. Kyllä paras on käyttää kunnollista terminologiaa.

 
Tarina hytkyttävistä jarruista ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavana päivänä Mr Vanha Jäärä ajeli työmatkansa toinen jalka jarrupolkimella karistaakseen jarrulevyistä karstat tai mitälie ja totesi, että kyllä ne jarrut nyt taas toimivat ihan hyvin, ei tarvitse mainita huollossa. Ja kaikki vain siksi, ettei hän keksinyt korvaavaa ilmaisua hytkyttämiselle!

Mr Vanha Jäärä myös suhtautuu erinomaisen skeptisesti autohuoltamoiden ammattietiikkaan. Sikäli tietysti onkin riskaabelia teettää jarruremonttia autokorjaamolla. Hyvä, ettei laita hiusta tai paperinpalaa konepellin väliin todistaakseen, etteivät ne lusmut edes avanneet konepeltiä siellä huollossa. (No, nythän se onneton tästä keksi, että niinpä hän tekeekin...) Sen luulisi ainakin huomaavan, että vaihtoivatko haljenneen tuulilasin vai eivät.

Kyllä vaan, miehet ja autot ovat tosi hauska yhdistelmä!