Kyseisen lastenohjelman nimi siis todellakin on Kolme Ässää, jos joku kulttuurillisesti sivistymätön ei sitä tiennyt. Sitten asiaan.
Vanhalla Jäärällä on taipumus ärsyyntyä useimmista hype-ilmiöistä. Onneksi ei ole taipumusta korkeaan verenpaineeseen. Kun oikein ärysttää, hyräilen Happoradion "Tavikset tahtovat tosi-teeveen..." ja heti helpottaa. Tosi-tv-ohjelmiakaan ei meillä yllättäen katsota. Ruoditaanpa nyt joitakin massahysterian aiheuttaneita ruokia.
Kuvitus jälleen Jäärien arkistojen kätköistä. Perhana, että oli todella vaikea löytää ruokakuvia - me pistellään sapuskat poskeemme aina niin vikkelästi ilman, että todellakaan tulee mieleen kaivaa kameraa esiin.
Muistan 40-v synttäreilläni nimenomaan hihkuneeni, että muistettiinpa kerrankin kuvata ruokapöytä.
Nyhtöpossu.
Mitä ihanaa on ylikypsässä lihassa? Äitini sitäpaitsi on keksinyt sen jo 70-luvulla. Meillä ei syöty jouluisin kinkkua vaan ylikypsäksi mössöksi paistettua porsaan ulkofilettä. Jossain vaiheessa 90-luvulla se vaihtui ylikypsään naudan ulkofileeseen. Eipä ollut 70- tai 80-luvulla kanavaa, jolla oltaisiin voitu hypettää tätä mahtavaa hampaankoloihin juuttuvaa keksintöä, josta ei silmämääräisesti tunnista onko kyseessä liha vai hienojakoinen kuorikate.
Tämä Jäärä Juniorin 8v synttärikuva on tärkeä myös kasvitieteelliseltä kannalta, pöydällä on orkidea, joka on näköjään tullut taloon 2005 ja näytti kesällä 2014 vähän muhkeammalta mutta kukat vähemmän keltaiselta. Mielenkiintoista!
Avokadopasta
Tunnustan: meilläkin tätä ruokalajia on tehty muutaman kerran. Ensimmäisen kerran varmaan pari vuotta reseptin julkaisemisen jälkeen. Kyllä tämä on aivan syötävää, mutta vaiva-herkullisuus-ravintoarvo -suhteeltaan heikkoa. Pitää pilkkoa chiliä, valkosipulia, avokadoa ja yrttejä, pusertaa limetti ja raastaa kahta lajia juustoa. Mr Vanhan Jäärän kylmäkkötaidoilla tähän kaikkeen menee reilu tunti. Ei siis mitään pikaruokaa eikä kuitenkaan niin herkullista, että olisi kaiken työn arvoista.
Budapestin kauppahallista saa aineksia monenlaiseen ruokaan - ja aivan sairaan hyviä banaaneita.
Gluteeniton näkkäri
Tämä on uusin nettihitti kuten gluteenin vältteleminen yleensäkin. Ihmiset, joilla ei ole keliakiaa, ovat sankoin joukoin todenneet, että heidän herkkä elimistönsä ehdottomasti kaipaa vain gluteenitonta sapuskaa. Kyseiset ihmiset eivät ole tainneet kuulla, että on olemassa ihan oikeita keliaakikoita, joille gluteenittoman näkkärin paistaminen ei ole mitään hauskaa ruokahifistelyä vaan pakko. Moni keliaakikko varmaan mielellään söisi ruisleipää ja vehnäpastaa, mutta kun ei voi. Jos olisin keliaakikko, minua risoisi nuo gluteenittoman näkkärin paistajat ihan kybällä. Kun en onneksi ole, ne risovat vain keskinkertaisesti.
Vanha Jäärä tapasten äärellä. Toisena päivänä samassa paikassa maltettiin ottaa yksi valokuvakin.
Sushi
Maailman sivu on laitettu graavilohisiivu karjalanpiirakan päälle. Kun tästä combosta poistaa ruiskuoren, se onkin huippuherkullinen ja muodikas japanilainen herkku, sushi! Kylmää riisiä käärittynä merilevään - siis miettikää nyt oikeasti onko tässä mitään tolkkua!
Karppaajat
Tämä trendi on ilmeisesti menossa jo ohi, mutta pakko kommentoida vielä, että eniten meikäläistä on ärsyttänyt kyseinen termi itsessään. Kuten kaikki epäilemättä tietävät, termihän tulee sanasta hiilihydraatti, engl. carbohydrate ja se on siis se ravintoaine, jota karppauksen harrastajat yrittävät välttää! Sama kuin harrastaisi juoksemista yrittäen kaikin keinoin välttää kävelemistä lenkin aikana ja kutsuisi itseään kävelijäksi.
Hääkakku on karppaajan kauhistus. Huomatkaa ihana koristelu ikkunalaudalla, ihan itse keksin!
Aamiainen sängyssä
Tämä on ajankohtainen aihe näin äitienpäivän kynnyksellä. Sunnuntaina on joillakin äideillä taas kahvit yöpaidan rinnuksilla ja murusia sängyssä. Tätä touhua en kertakaikkiaan tajua. Onhan pöydän ääressä syöminen huomattavasti helpompaa kuin sängyssä ja useimpien ihmisten täytyy käydä aamulla pissalla ennen aamiaisen syömistä, joten sieltä sängystä on kuitenkin kertaalleen jo noustu. Miksi siis könytä sinne takaisin saadakseen leivänmuruja seuraavan yön riesaksi?
Kaikkein ikävin ruoka on kuitenkin poisheitetty ruoka. Haa, pääsinpäs pitkästä aikaa paasaamaan jostain ympäristöasiasta. Myönnän, että meilläkin joskus tulee tehtyä jotain sapuskaa kertakaikkiaan liikaa muttei niin paljoa liikaa, että siitä riittäisi kuitenkaan pakastettavaksi ja niin joskus tulee heitettyä jotain pois. Mutta sitä en käsitä että ihmiset heittävät leipää pois, leipä on eräs "suosituimmista" poisheitettävistä ruoista. Käsi pystyyn kellä ei ole pakastinta! Leipäähän on järjettömän kätevä pakastaa ja ottaa pakkasesta aina pieni erä kerrallaan, jolloin leipä ei pääse kuivumaan saatikka homehtumaan. Muita ruokahävikkiä estäviä vinkkejä:
- älä kuvittele, että lapset oppivat syömään parsakaalia ja selleriä, pitäydy suosiolla esim. kurkussa ja porkkanassa
- älä pidä hillomuseota pakastimessa tai muuallakaan, inventoi pakastin ja jääkaappi säännöllisesti
- älä kuvittele, että juhlavierailla on sapelihammastiikerin ruokahalu, yhdelle vieraalle ei todellakaan tarvitse varata viittä perunaa ja kolmea korvapuustia
- muista, että työpaikkaruokalassakin poisheitetty ruoka on tuhlausta, älä lapioi lautasellesi metsämiehen annosta ellei sinulla ole todella aikomusta syödä sitä
- jäätelö on ekologista, sitä ei koskaan tarvitse heittää pois. Se säilyy tosin pakastimessakin valitettavan huonosti, harvemmin edes seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti