- Arvonta. Ei toimi. Tai toimii hyvinkin ystäväni Johannan kannalta. Yhtä hyvin voin kiikuttaa palkinnot suoraan hänelle.
- Triviatyyppiset kysymykset. Ei toimi. Kukaan ei ole lukenut samoja kirjoja tai katsonut samoja tv-sarjoja kuin Vanha Jäärä - tai ei ainakaan kehtaa tunnustaa. Paitsi Titta, jonka kanssa voin kyllä muistella Duran Durania ja muita 80-luvun villityksiä muutenkin.
- Kommenttien pyytäminen. Ei toimi. Ei epäsuorasti eikä suoraan. Joskus niitä sitten taas tulee ihan pyytämättä ja yllättäen kuin Jäätteenmäelle fakseja. Koskaan ei voi arvata millainen juttu kirvoittaa lukijoiden kommenttisuonen.
Lempipaikkani ja vuodenaikani.
Jatkan siis tätä hyväksi tai huonoksi havaittua synkkää yksinpuheluani. Kuvitan jutun sekalaisilla kuvilla, jotka kertovat minusta jotain. Synkissä yksinpuheluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ne voivat olla hyvin virkistäviä kuten entisen esimiehen esimieheni organisaatiolleen noin kerran kuussa netin välityksellä järjestämät infosessiot. Joidenkin mielestä ne olivat tylsiä. Minusta ne olivat tavattoman virkistäviä, nukuin yleensä melkein koko session ajan. Ehkäpä jotkut lukevat näitä Vanhan Jäärän horinoita unilääkkeeksi juuri ennen nukkumaanmenoa! Sekin on erittäin arvokas käyttötarkoitus.
Pidän söpöistä eläimistä, etenkin läjittymään taipuvista sellaisista, kuten gundeista.
Noh, katsaus menneeseen kuitenkin. Alkuperäinen ajatukseni oli todellakin yrittää ympätä jonkinlainen ympäristönäkökulma jokaiseen kirjoitukseen. Siitä olen aika usein lipsunut. Kyllä se olisi mahdollista, mutta menisi usein väkisinkirjoittamiseksi ja tekstiin tarttuisi saarnaamisen sivumaku.
Kaikenlainen tanssiminen on suosikkiharrastukseni. Aina parempi, kun pääsee joskus esiintymäänkin. (Minä olen tuo sinihameinen takana)
Toisinaan harkitsen lopettamista kun ihmettelen, että kenelle ja miksi oikein kirjoitan. Lukijatilastoista päätellen 30-40 ihmistä seuraa touhujani viikoittain. Se on huomattavasti suurempi määrä kuin niiden ihmisten määrä, jotka saattavat perhe- tai ystävyyssuhteen takia tuntea velvollisuudekseen pysyä ajan tasalla jutuistani. En koskaan kuvitellutkaan saavani tuhansia lukijoita, mutta joskus kieltämättä nappaa, kun itse on miettinyt ja kirjoittanut ankarasti ja saanut mielestään aikaseksi hauskan jutun, jossa on jonkinlainen viisas ajatuskin takana ja katso: ei ensimmäistäkään kommenttia. Samaan aikaan toisaalla suosittu sisustusbloggaaja on ostanut uuden pöytäliinan, julkaisee siitä 5-10 valokuvaa eri kulmista ja kirjoittaa:"Ostin pöytäliinan" ja saa välittömästi 50 kommenttia, joissa kaikissa kehutaan että onpas kaunis pöytäliina ja sopii mahtavasti verhoihin.
Lukemisessa olen Jörn Donnerin linjoilla: Lukeeminen kannattaa aina. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät välitä lukemisesta.
Ilmeisesti kuitenkin tuon jonkinlaista lisäarvoa harvojen ja valittujen fiksujen ja filmaattisten ihmisten elämään. Siksi jatkan. Satunnainen ystävällinen kommentti piristää käsittämättömästi ja antaa kirjoitusvirtaa moneksi viikoksi. (Vihje, vihje!!!) Yhtään nettihäirikköä tänne ei ole eksynyt, mistä olen tavattoman iloinen. Jos lukijamäärät liikkuisivat tuhansissa, väistämättä jokunen häirikkökin joukkoon eksyisi. Parempi näin.
Puutarhanhoito on rasittavaa. Onneksi tonttimme puskee mustikkaa ihan itsekseen. Tänä vuonna näyttäisi tulevan hyvä sato.
Aiheita minulla kyllä riittää ihan omasta takaa, mutta kysyn kuitenkin - ja masennun kun kukaan ei sano mitään - mutta: Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Enempi kierrätyskäsitöiden ja nikkarointien esittelyä (niitä kyllä löytyy)? Perheemme ajankohtaisista kuulumisista (voi olla tylsää sillä mä olen nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään)? Ympäristöasioista (saattaa joskus mennä saarnaamiseksi)? Pohtivan maailman kaikenlaisia merkillisyyksiä? Kirja-arvosteluja? Ostettujen pöytäliinojen ja muiden sisustusesineiden esittelyjä (tämäkin kyllä järjestyy, mutta 10 valokuvaa samasta kohteesta ei)?
No niin. Täällä ilmoittautuu lukija, joka ei ole kommentoinut blogiasi ikinä. Syynä muka kiire, oikeasti laiskuus. Yritän parantaa tapani, koska tykkään lukea blogiasi. Ehkä nyt, kun ensimmäisen kommentin kynnys on ylitetty, helpottuu kommentointi noin muutenkin. Itse tykkään lukea kaikenlaisia käsitöihin ja nikkarointiin liittyvää postausta. Myös kirja-arvostelut on mielenkiintoisia, kunhan niissä vaan ei paljasteta liikaa. Ja ihan perusarjen sattumukset on kans mukavia juttuja. Loppupeleissä olen melko kaikkiruokainen.
VastaaPoistaKiitos paljon reippaasta kommenttikynnyksen ylittämisestä Metsärusakko! Yritän pukertaa muutaman käsityö/nikkarointijutun välillä. Olen säästellyt niitä hetkiin, jolloin ei keksi mitään muuta kirjoitettavaa, mutta aina tuntuu jotain jutun juurta löytyvän ;-)
PoistaMinä taas valitsen ne ympäristöjutut, mutta jos juttu koskee muuta aihetta, mutta on höystetty riittävällä sarkasmilla, valitsen jälkimmäisen. Eli ota tästä nyt selvää ... Ei kannata kysyä lukijoilta. Olemmehan lukijoitasi jo nyt, vaikkemme ole päässeet päättämään jutuista! Ja P.S. Näytä vaan niitä pöytäliinojakin - minä ainakin näytän ;).
VastaaPoistaTulkitsen että sarkastiset ympäristöjutut ois paras aihe ;-)
PoistaYritän aina perjantaisin käydä lukemassa päivityksesi, sinulla on sana hallussa ja tekstejäsi saa lukea hymy kasvoilla, tai useammin hymy korvissa, nauraenkin.
VastaaPoistaMiten pystyy kirjautumaan lukijaksi blogiisi? Silloinhan päivityksesi näkyisivät automaattisesti omalla seurattujen blogien listalla ja tulisi ehkä kommentoituakin... itsellä aina välistä samoja ajatuksia kommentoinnista, kun on ollut keksivinään ihan huippu jutun eikä saa kommentin kommenttia... noh, en aio jatkossakaan pöytäliinojen kulmia kuvailla :) Kierrätysjutuista ja nikkaroinnista mielelläni lukisin :)
Ai miten pystyy kirjautumaan lukijaksi...köh...minä kun olen tällainen tekniikan ihmelapsi ja yritin tietty aluksi selvitellä bloggerin toimintaa ja totesin sitten että ei tule mitään. Eli ei hajuakaan. Hiilihapoilla on kohta poistuvalla Blogilistalla, mutten osannut edes lisätä blogiin linkkiä että kuinka seurata sitä kautta :-( Se nyt ei sinänsä auta enää muutenkaan...mutta Blogipolku-palvelusta tää löytyy myös, mutta linkin kanssa sama homma.
PoistaMutta kiitos kumminkin palautteesta, jotain (luultavasti naurettavaa) nikkaroinnin tapaista luvassa jo ensi kerralla ja yritän perehtyä tuohon seuraamisasiaan lisää jahka jaksaisin...
Kannattaa kirjottaa siitä mistä itte tykkää.
VastaaPoistaMulla on ollu parhaimmillaan 15 000 lukijaa/päivä ja silti saattoi mennä viikkokin ilman ainuttakaan kommenttia. Eli vaikka kommentit on plokkaajan leipä, ei kannata lopettaa niin kauan kun lukijoita on edes yksi.
Ite tykästyin tähän kirjotteluun, joudun seuraamaan.
Terveisiä muille Jäärille, T: exJäärä.
Näin mäkin oon sen räknännyt että jos edes JOKU jaksaa näitä höpinöitä lukea, niin kyllä ne kannattaa sitten kirjoittaa. Eipä sitä itsekään tule kommentoineeksi mitään useimpiin lukemiinsa blogipostauksiin, ainoastaan niihin, jotka osuu just tasan johonkin hermoon.
PoistaKiva kun joudut seuraamaan!