Mä mestarileipuri oon...

...eli terveisia Vanhan Jäärän koekeittiöstä. Ruokateemalla jostain syystä taas jatketaan. En kyllä ole mestarileipuri (enkä edes kuuntele keittiössä luontevasti Popedaa leipoessani), mutten ihan tumpulakaan leipomisasioissa toisin kuin muut perheeni jäsenet, jotka voisivat tehdä oman kokkishow'n telkkariin nimellä "Vaikeuksien kautta voittoon". Oli taas kuulemma mahtava meininki keittiössä äitienpäivänä, onneksi en ollut sitä itse näkemässä. Itselläni on parantamista lähinnä osumatarkkuudessa. Miten se liittyy leivontaan, haulikollako meillä leivotaan? Leipoessa (ja kokatessa) täytyy usein kaataa jotain purkista kulhoon tai kulhosta toiseen. Yleisin kommenttini tällaisen operaation jälkeen on ylpeä:"Vain osa meni ohi!" Mr Vanha Jäärä katsoo kauhuissaan vieressä ja ihmettelee että miten niinkin suuri osa aineesta päätyi oikeaan osoitteeseen niin huolettomalla kaatotekniikalla.

Mutta jos joudun kirjaamaan jonkun reseptin ylös (yleensä perheen vähemmän kokenutta kokkikaksikkoa varten), huolettomuus on minusta kaukana. Reseptit pitää aina kirjoittaa kuin idiooteille. Kokeneemmat leipurit ja kokit voivat sitten vain hypätä itsestään selvien kohtien yli. Useat lehdissä julkaistavat reseptit eivät ole tarpeeksi selkeitä Vanhalle Jäärällekään. Pitäisi kai lisätä Recipe Management 2.0:aan kohdat:

• Testaa. 
• Huomioi ja kirjaa ylös reseptin puutteet ja epämääräisyydet.
• Testaa uudestaan ottaen huomioon tekemäsi korjaukset ja täsmennykset.

Wapuksi tein Kinuskikissan Mississippi Mudcakea. Resepti löytyi oikein kuvilla varustettuna Unelmien Talo&Koti -lehdestä. Kuvien informatiivinen arvo osoittautui lopulta harhaanjohtavaksi. Kuorrutukseen asti meni mukavasti. Kuorrutusta käskettiin keittää aika mittava määrä, jolla koko leipomuksen olisi pinnoittanut paksusti kauttaaltaan. Kuvassa kuitenkin kuorrutusta oli vain pieninä raitoina. Lisäksi selvisi kantapään kautta, että leipomuksen olisi pitänyt antaa jäähtyä ennen kuorrutuksen levittämistä, mutta siitä ei ollut minkäänlaista mainintaa. Lopputuloksena ohjetta kirjaimellisesti noudattamalla oli leivonnainen, johon kuorrutus oli imeytynyt kauttaaltaan pohjaa myöten ja ulkonäkö oli melko tympäisevän tasaruskea eikä suinkaan sievästi raidallinen. Miksi sitä kuorrutusta käskettiin keittää koko pataljoonan makeannälkään eikä vain raidoittamiseen tarvittava määrä?  Miksei käsketty odottaa pohjan jäähtymistä ennen kuorrutuksen levittämistä? Korjattu ohje pääsee kokeiluun joskus...

 Ohje näyttää idiootti- ja lapsivarmalta, mutta eipä ollutkaan edes jäärävarma.

Helatorstain aatoksi tein Suklaisen juustokakun suolakinuskilla. Ohjeen piti Koti&Keittiö -lehden mukaan olla "melko helppo". Tämän leivonnaisen vaikeudet alkoivat jo alussa. Pohjaan piti murskata brownie- tai tummia suklaahippukeksejä ja sekoittaa ne voisulaan. Ohje olisi voinut mainita, että lopputulos muistuttaa kasvissyöjän hyvin toimivan suoliston tuotoksia, koska ainakin minussa se herätti hämmennystä. Syntynyt pötäys olisi pitänyt levittää pohjastaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Tässä kohtaa ohje muutti luonnettaan melko helposta erittäin hankalaksi. Sopii kokeilla. Onnistui lopulta joten kuten. Jupina ja kiroilu oli ankaraa.

 Tällainen ähkyn eikun aterian viimeistelijä pitäisi ohjetta seuraamalla syntyä.

Aivan selkeän puutteen ohjeessa huomasin otettuani kakun uunista ulos. Ohjeessa luki:"Laita vuoan alle folio tai leivinpaperi, koska vuoasta saattaa tihkua rasvaa." Saattaa tihkua! My ass, understatement of the year! Ohjeesta siis puuttui seuraava teksti: "Tästä säälittävästä varotoimenpiteestä huolimatta rasva  vuotaa uunin pohjalle, josta se valuu edelleen uuninluukun tiivisteiden ohi alapuolisen peltiensäilytystilaan. Hyvällä tuurilla rasva ei valu sieltä edelleen lattialle. Rasvan vuotaminen vuoasta jatkuu kakun uunista ottamisen jälkeenkin, joten kaikki tasot (esim hella tai työtaso), jolle kakun hölmöyksissäsi asetat ilman kunnollisia alasuojia, saavat perusteellisen rasvakäsittelyn. Mikäli et halua rasvakäsittelyä myös jääkaappiin, laita esim. talouspaperia vuoan alle ennen vuoan laittamista jääkaappiin" (Kyseisen kakun on siis tarkoitus tekeytyä vuoassaan seuraavaan päivään ennen koristelua)

Koristeluvaiheessa ohje ei kertonut mitä tehdä yli jäävälle suolakinuskille. Jotta leivonnainen tällä kertaa olisi ohjeen mukaisesti raidallinen eikä tasabeige, en käyttänyt kaikkea.

Maistuisiko 200g tönkkösuolaista ja ällömakeaa suoraan muovipussista suuhun pursotettuna?

Vanhaa Jäärää ärsyttävät tällaiset ohjeet, joissa tavaraa jää yli. Minut on kasvatettu menetelmällä, jossa "Älä leiki ruoalla äläkä heitä sitä pois" olisi voinut olla Kymmenen käskyn joukossa jossain vitosen paikkeilla. Siksipä tunnen suurta tarvetta jo leipoa marenkeja yli jääneestä valkuaisista jos johonkin ohjeeseen käytetään vain munan keltuaisia. Ruokatoimittajilla ei ilmeisesti tällaisia pula-ajan perintöjä eikä ekologisia periaatteita ole. Liekö sitten kellään muulla kuin Vanhalla Jäärällä...

Loppujen lopuksi meni ainakin melkein niin kuin Strömsössä! Suorastaan hämmästyttävä yhdennäköisyys ohjeen kuvan kanssa.