Nämä blogihaasteet tuovat mieleen varhaiset pre-internet pyramidihuijaukset Vanhan Jäärän lapsuudesta 70-luvulta: eläinpostikortit. Joskus tupsahti postilaatikkoon eläinkortti, jossa oli ohjeet kuinka monelle ja millä logiikalla muutama eläinkortti pitäisi lähettää eteenpäin ja luvattiin että "muutamassa viikossa saat 96 (tai jotain) eläinpostikorttia". Vanha Jäärä oli jo pienenä melkoinen skeptikko eikä tainnut koskaan osallistua näihin korttihaasteisiin koska ei ymmärtänyt miten ihmeessä noita kortteja muka tuollainen määrä kertyisi. Mutta ajatus on kiertävä ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen sekä eläinkorteissa että blogihaasteissa!
Treenivaatteita löytyy Vanhalta Jäärältä moneen lajiin. Haastavaa (taas kerran) tässä haasteessa on niiden valokuvaaminen. Lisäksi minuun iski ensimmäistä kertaa moneen vuoteen flunssa, joten en ainakaan jaksa kiskoa kaikkia kamppeita päälleni kuvattavaksi. Tulee siis pääosin 2D-kuvia. Oli kai jo aikakin saada flunssa tai julistautua immunologiseksi Ihmejääräksi.
Aloitetaan normijumppakamppeista. Näitä paitoja ja housuja käytetään lajeissa, joissa tulee ankarasti hiki. Niihin kuuluvat erilaiset jumpat sekä hikisemmät tanssilajit. Tällä hetkellä Vanhan Jäärän kalenterissa tällaisia lajeja ovat pump ja hiphop. Vinkki: älkää koskaan laittako neonkeltaista paitaa puistojumppaan, ampiaiset luulevat kukkaseksi. Ei ollut hauskaa.
Vasemmanpuoleisia kenkiä käytetään vähemmän tanssillisissa ja oikeanpuoleisia ns. tanssilenkkareita enemmän tanssillisissa lajeissa.
Paritanssin treenivaatestandardi EI ole "mahdollisimman jurvat alennysmyynnistä löydetyt romppeet" vaikka Vanhan Jäärän paritanssivaatteista näin voisikin (aivan oikein) päätellä. Monet naiset tanssivat hameessakin, minä suosin stretch-housuja ja pyllyn peittävää kauhtanaa.
Edellä kuvattuja tanssilenkkareita tykkään käyttää fuskua, jiveä ja salsaa (kumma kyllä) tanssittaessa, alla olevan kuvan vasemmanpuoleisia korollisia kenkiä muissa lajeissa. Oikeanpuoleisia koiran syömän näköisiä kenkiä käytän treenisalien ulkopuolella kuten lavoilla ja laivoilla (kas, näissä tanssipaikoissa on vain yhden kirjaimen ero). Tanssipaikoilla ei yleensä pyöri koiria jaloissa järsimässä kenkiä, laivoilla pyörii usein kyllä lapsia, mutta eivät hekään yleensä iske hampaitaan tanssijoiden kenkiin. On siis täysi mysteeri mistä nuo nirhamat ovat mahtaneet tulla...koskaanhan kukaan ei astu kenenkään varpaille...
Sitten varsinaiseen tanssin juhlaan: flamencoon. Ei ole ehkä juhlaa katsoa kun Vanha Jäärä tanssii flamencoa, mutta flameco-varusteet ovat vaan niin ihania! Viuhkoja, huiveja ja kenkiä voisin ostaa vaikka kuinka paljon, mutta etenkin huivien ja kenkien kohdalla tulevat taloudelliset rajoitukset vastaan. Flamenco on Vanhan Jäärän pimeä naisellinen piste. Muuten en pukeudu alkuunkaan naisellisesti enkä jaksa innostua kukkasista ja röyhelöistä, mutta flamencossa kyllä.
Perustreenisetissä on hame ja yleensä mikä tahansa päälle sattunut t-paita, kuvassa tavattoman tyylikäs Åland-paita.
Kenkiä minulla on kahdet, vasemmanpuoleiset nauloilla ja oikeanpuoleiset ilman. Con ja sin clavos kuten espanjaksi sanotaan. Nauloja tarvitaan metelin maksimoimiseksi, mutta kyllä meidän ope saa valtavan töminän aikaan vaikka sukkasillaan. Naulattomia tarvitaan esiintyessä paikoissa, jotka eivät halua esiintymislavoihinsa hakattavan vasaralla kuoppia eli siis kaikkialla.
Flamenco- ja paritanssikenkien kanssa käytän aina kuvassa näkyvän kaltaisia mustia 40 denierin sukkia tai sukkahousuja siksi ettei tarvitse ajella säärikarvoja talvellakin.
Tältä ne naulat näyttävät.
Pesäpallossa merkki päällä? Viuhka on ehdoton suosikkivälineeni. Niitä ei voi naisella olla liikaa!
Bata de cola eli laahushame. Vaikea ommeltava, vaikea käytettävä ja vaikea kuvattava yksinään onnettoman pokkarikameran kanssa. Saatte tyytyä tähän kuvaan, en kuvaa enkä ompele tuollaista enää koskaan. Vanhan Jäärän innokkaimmat fanit (siis mitkä??) huomaavat että kierrätyskierrätyskassi on yhä käytössä. Kuvassa myös huiveistani toinen - tai ainakin osa siitä...
Vielä toinenkin huivi.
Sellaisia treenikamppeita täältä löytyy. Sitten se pakollinen ympäristönäkökulma. Tämän hetken harrastuspaletti aiheuttaa 100 km autoilua viikossa. Viikossa! Toisaalta tuo 100 km tulee Nyhtänköljän papalle täyteen jo yhdellä viikottaisella bingoreissulla kirkonkylälle (yhteen suuntaan...). Pääsisi täällä toki bussillakin liikkumaan, mutta pahimmillaan matkoihihin käytetty aika viisinkertaistuisi. Ekologisinta olisi toki hyökätä vain suoraan ovesta lenkille, harrastan minä joka toinen sunnuntai sitäkin kun lenkkikaverini autoilee tänne enkä minä sinne.
Mikä olisi sitten kaikkein epäekologisin harrastus: moottoriurheilu, laitesukellus, laskuvarjohyppy...? Kaikissa näissä ainakin palaa paljon bensaa. Näihin verrattuna Vanhan Jäärän harrastusten hiilijalanjälki on melko maltillinen. Kaikissa asioissa ei voi eikä pidäkään laskea päästöjä - saanen silti sanoa että kaikenlainen moottoriurheilu on ihan älytöntä. Mutta jos motocross on ainoa, joka pitää sinut pirteänä ja jaksat sitten paremmin arkea, niin mikä ettei. Vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti