Arvonnan voittaja ja lisää askartelua

Tulipa viime viikolla järjestettyä kaksi arvontaa yhdellä kertaa: ensimmäinen ja viimeinen. Osallistujien määrä oli aika lannistava: tasan yksi. Arvonnan suorittamiseen ei juuri satunnaislukugeneraattoria tai numeroituja lappusia pipossa tarvita. Onnittelut ja suuret kiitokset rohkeasta osallistumisesta Johannalle! Saat palkintosi normaalin sunnuntailenkin yhteydessä.

Olisi voinut kuvitella että muutkin tuttavani/kaverini/ystäväni olisivat osallistuneet edes kohteliaisuudesta tai säälistä. Mutta ei. Valitse oikea seuraavista säälittävistä vaihtoehdoista:
a) Vanhan Jäärän kaverit eivät lue hänen blogiaan, koska joutuvat kuuntelemaan samoja jorinoita muutenkin
b) Vanhan Jäärän kaverit tuntevat hänen ompelutyönsä laadun (tai pikemminkin sen puutteen)
c) Vanhalla Jäärälle ei ole kavereita (ainoa osallistujakin on Vanhan Jäärän itsensä keksimä ja kirjoittama)

On toki sekin vaihtoehto että Johanna kätevänä koodarina häkkäsi tuon postauksen niin, ettei kukaan muu pystynyt enää kommentoimaan siihen.

Tuntemattomiin lukijoihin sen sijaan pätevät jotkin muut lainalaisuudet. Valitse oikea seuraavista todennäköisistä vaihtoehdoista:
a) Lukijat epäilevät että Vanha Jäärä on nettihäirikkö, jolle ei uskalla kertoa s-postiosoitettaan
b) Lukijoissa ei ole yhtään "Sisustus on lumivalkoinen" -henkilöä, joka kaipaisi valkoista tyynyä
c) Lukijoissa ei ole yhtään henkistä tai syntyperäistä pohjalaista, joka olisi riehaantunut iliman-saamisen mahdollisuudesta

Niin tai näin, "Eteenpäin!" sanoi mummo (eli Vanha Jäärä vaikkei mummo olekaan) lumessa. Hetken kyllä kirpaisi ja ajattelin lopettaa bloggaamisen kokonaan, mutta ehei, kiusa se on pienikin kiusa ja jatkan koska lukijoita kuitenkin on.

Tälläkin viikolla aiheena on eräänlaista nikkarointia. Jäärä Junior innostui tekemään niitä sellaisia juttuja, joita ihmiset tapaavat antaa toisilleen siinä yhdessä tapahtumassa ensi kuun loppupuolelle...you know...Posliinitussin ja uunin avulla syntyi tällaisia koristelautasia/tarjoiluvateja:

Näistä muistui mieleeni, että meillä on jossain varastojen kätköissä sellaisia ihmeaineita kuin kalvovärit, joilla voi koristella lasia vähemmän pysyväisesti (toivottavasti). Kalvovärillä syntyy nimensä mukaisesti kalvo, jonka voi halutessaan kuoria lasin päältä pois. Ja näin ratkesi eräs ihmiskuntaa pitkään piinannut ongelma.

Ihmisethän tapaavat erilaisissa illanistujaisissa usein juoda viiniä, mutta unohtavat illan edetessä yleensä että mikäsh she olikaan mun lashini. Tähän on tarjottu ratkaisuksi viinilasien merkkausrenkaita. Mutta ihmiset unohtavat yleensä myös että olikos mulla sirppi vai vasara vai punainen vai sininen killutin lasin jalassa roikkumassa. Mutta tuskin koskaan ihmiset nauttivat niin paljon viiniä että unohtavat oman nimensä. (Ainakaan Vanha Jäärä ei ole koskaan ollut sellaisissa juhlissa, mutta kokemusmaailmani saattaa toki olla rajallinen.) Tässä kalvovärit tulevat kuvaan:

Kirjailin noita satunnaisnimigeneraattorilla tempaistuja nimiä eilen illalla. Sekä Mr Vanha Jäärä että Jäärä Junior kävivät kumpikin erikseen ihmettelemässä, että pitikö se nyt kokeilla heti noin moneen lasiin kerralla. Mitäs jos teksti ei irtoa? Siihen minä että se ei pelaa, joka pelkää! Ja jos tekstit eivät irtoa, täytyy sitten vain myydä netissä käsin nimikoituja Iittalan viinilaseja. Ei kuitenkaan Vanhan Jäärän blogikirppiksellä, täältähän tavara ei tutkitusti liiku edes ilmaiseksi.

Ei tarvinnut kuitenkaan laittaa laseja myyntiin, koska tekstit kyllä irtosivat ihan nätisti.

Tuli mieleeni että tällä ratkaisulla pääsee eroon myös boolimaljan yhteydessä normaalisti käytettävistä kovamuovisista kertakäyttömukeista ja niiden merkkaamiseen käytetettävästä spriitussista. Tavallisia laseja vaan merkkaamaan kalvovärillä ja maailma pelastuu! Miksipä ei tarvittaessa myös glögilaseja, jos joku jaksaa tempoa useamman kuin yhden kupillisen glögiä yhden illan aikana.

Ja nyt nylkyttämään niitä loppuja kirjaimia irti...(kyllä ne lähtevät, mutta kynnenaluset ovat kovilla)