Kun tuo ihmeellinen sisältöpalvelu tuli hankittua, pitäähän sitä katsoa ja telkkarista tietenkin. Tässä se sukupolvien välinen kuilu ilmenee. Jäärä Juniorin mielestä Netflixin pointti on se, että sen avulla voi katsella ohjelmia esim läppärillä tai halutessaan vaikka kännykällä eikä tarvitse olla riippuvainen olohuoneen 40-tuuman tv-ruudusta. Vanhat Jäärät taas ovat saaneet tarpeekseen pikkuruisten (mustavalkoisten!) tv-ruutujen tihrustamisesta 70-luvulla ja tahtovat katsoa ohjelmansa isosta ruudusta (eivätkä pienistä ruuduista enää yhtään mitään näekään jos rehellisiä ollaan).
Toimivana telkkarina joku on tätä myynyt (täältä), ohjelmakin näyttää olevan sitä, mitä 70-luvulla yleensä oli!
Tästä Mrs ja Mr Vanhan Jäärän perverssistä katselutottumuksesta seurasi sitten se varustelukierre. Läppärin HDMI-liitännässä oli jotain häikkää. Sen kun liitti televisioon, Netflixin ohjelmatarjonta näkyi telkkarista ensin aivan kauniisti joko 5 min tai tunnin ja alkoi sitten pätkiä 5s-5 min välein siten, että kuva muuttui negatiiviksi. Ohjelmia ei ole mitenkään kovin antoisaa katsoa negatiiviväreissä vaikka juonesta toki saa selvää sitenkin. Alkuperäinen visuaalinen konteksti ei kuitenkaan ehkä ihan saavuta täyttymystään vai mitenhän Jorma Uotinen tämän asian ilmaisisi... Kun väärää väriä pukkaa, on ikävä katsella kukkaa.
Luonto-ohjelma saaristosta olisi näyttänyt tältä.
Piti siis ostaa uusi läppäri. Onneksi se ei ainakaan vielä ole johtanut siihen että pitäisi ostaa uusi televisio, pelikonsoli, tiskikone ja lämminvesivaraaja. Töissä Vanhalle Jäärälle kävi joskus niin, että vanhan näytön hajottua piti hankkia uusi. Uuden näytön resoluution kanssa oli ongelmia ja mikrotuki kutsuttiin hätiin. "Vaikea saada näitä uusia näyttöjä toimimaan vanhojen läppäreiden kanssa" oli diagnoosi. Meni jonkin aikaa ja läppäri laukesi, piti hankkia uusi. Taas oli kutsuttava mikrotuki paikalle ja tällä kertaa diagnoosi oli tietenkin:"Vaikea saada näitä vanhoja näyttöjä toimimaan uusien läppäreiden kanssa". Näiden tapahtumien välillä oli varmaankin kaksi vuotta. Kahdessa vuodessa näyttö muuttui upouudesta aivan antiikkiseksi. Sattumoisin sain muuten töissä hiljattain ukaasin tilata uusi läppäri, entinen oli hiukan yli 4-vuotias eli antiikkia. Tällä kertaa vältin ongelmat ruinaamalla pomolta luvan tilata myös uusi näyttö.
En olisi uskonut että kutsuisin minkäänlaista tietokonetta tyylikkääksi, mutta tämä kyllä on aika virtaviivainen.Tämä on siis kotiläppäri. Kertokaapa joku viisas mikä on tuo poikkiviiva keskellä pimeää ruutua, salamavalo sen teki siihen.
Digitaalinen varustelukierre on jossain määrin varmaankin väistämätön. Kohta 7 vuotta vanhalla kännykälläni pystyy kuitenkin edelleen soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä aivan mainiosti, se ei siis ole muuttunut yhteensopimattomaksi maailman kanssa. Se on lisäksi erinomaisen turvassa varkailta, en usko että kohta kukaan enää osaa käyttää ei-kosketusnäytöllistä kännykkää.
Viikon ekovinkki: Pukeutumisessa ja sisustamisessa voi välttää varustelukierteitä suhtautumalla väri- ja tyylikysymyksiin räikeällä välinpitämättömyydellä tai ainakin "ei oo niin nökönuukaa" -asenteella. Mutta kyllä jokin tyylikäs työpiste pitäisi hankkia uuden läppärin alle...
Vanhan Jäärän kotiasu mallia "blatant disregard" kuten jenkkiläisissä lakisarjoissa sanottaisiin ja tuomittaisiin moisen käyttäjä varmaan ehdottomaan vankeuteen käyttämään pelkkää oranssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti