Syksy yllätti matkailijat

Rakkaat ystävät!

Olen palannut blogisorvin ääreen. Kun lähdettiin Menorcalle, pääkaupunkiseudulla oli vielä kesä. Ilma oli ainakin lämpimämpi kuin tämän vuoden kesäkuussa. Kun palattiin, olikin jo taas se aika, jolloin ihmetellään latvustojen tuuheuksia. Katselin kerran töissä ikkunasta näkyvien vierekkäin istutettujen vaahteroiden latvustoja. Yhdessä oli vielä melkein kaikki lehdet vihreinä, toisessa ruska parhaimmillaan ja kolmas oli ehtinyt jo pudottaa melkein kaikki lehtensä. Kanssani oli ihmettelemässä kolme miestä: yksi oli melkein kokonaan kalju, toisen kaljuuntumisen alkaminen oli selkeästi havaittavissa ja kolmannella oli vielä erittäin tuuhea tukka päässään. Lohkaisin siinä sitten että:"Eihän nuo vaahterat oikeastaan niin kummallisia ole. Onhan meillä tässäkin kolme suht samanikäistä ja samanlaisissa olosuhteissa kasvanutta miestä, joiden latvustojen tuuheudessa on myös huomattavat erot!" Arvatkaa seurasiko jäätävä hiljaisuus. Tuuhealatvustoinen kaveri tukahdutti hermostuneen hihityksen ja se siitä.

Erilaisten latvustojen lisäksi kotona odotti täyteen kukoistukseen  puhjennut pelargonia. Tässä se on jo sisälle pelastettuna.

Hotellimme Menorcalla oli sattumoisin "lapsilta kiellettyä" mallia, siis sellainen, johon ei oteta alle 17-vuotiaita asiakkaita. Emme todellakaan erityisesti halunneet sellaiseen, mutta koska paikassa, johon halusimme, ei ollut kyseisellä matkatoimistolla muunkaanlaisia hotelleja tarjolla, niin menimme sitten sellaiseen leimautumaan lapsivihaajiksi. Paikan päällä alkoi mietityttää että onkohan sellainen hotelli sovelias häämatkan viettoon. (Emme itse olleet häämatkalla, ehei, johan tässä on naitu ajat sitten)

Hotellissa ei toki ollut kirkuvia kakaroita, jotka voisivat saada vastanaineet luopumaan lapsentekohaaveista - ja kaikillahan tuntuu nykyisin olevan lapset tehtynä jo ennen hääyötä. Mutta hotellissa oli jotain paljon pelottavampaa: laumoittain tynnyrimahaisia miehia rotkottamassa uima-altaalla keskivartaloaan esitellen. Se saattaa tuoda tuoreen vaimon mieleen ei-toivottuja mielikuvia omasta puolisosta 50-vuoden päästä ja aiheuttaa paniikkireaktion.

Tällaisessa pytingissä isomahaiset lapsivihaajat asustavat.

Porukka ei ollut kyllä aivan niin eläväistä kuin eräässä tällaisia hotelleja mainostavassa tv-mainoksessa jossa vanha pariskunta pulahtaa hotellin uima-altaaseen kuutamouinnille palattuaan baarikierrokselta. Jaksoivat kaikki kyllä harrastaa sitä, mitä lomahotellien asukkaat muutenkin: reipasta huonekalujen siirtelyä molemmin puolin keskiyön. Onko tämä jokin mahtava lomatraditio, jota me emme ymmärrä? Me menemme yleensä vain nukkumaan ilman että ensin pariin kertaan siirrämme huonekalut uusille paikoille.

Syynä saattoi tosin olla myös sängy, joka lähti liikkeelle, jos sen päädyssä istui seinään nojaten. Kenties mummo istui sängyssä ja sanoi aina vähän väliä papalle: "Tuuppaapa!" (sänky takaisin pakoilleen) ja pappahan tuuppasi iloisena siitä että jokin tuuppauksen alalaji vielä sujuu ketterästi. Noin ainakin meidän huoneessamme toimittiin sinä yhtenä iltana, kun yritin lukea sängyssä. Näin siis avioliitossa pitää toimia! Hyvin menee, vaikka Jäärä Junior juuri totesi meidän hitaan valssin harjoittelua katsoessaan:"Miten te jaksatte ton tanssimisen kanssa, kun te aina alatte tapella?" Kieltämättä asiaan vihkiytymätön saattaa sekoittaa tanssiharjoitukset ja remontoinnin, molemmista kuuluu välillä samantapaisia ääniefektejä. Mutta jos ei tanssittaisi ja remontoitaisi, saatettaisiin alkaa tapella jostain oikeista asioista ja muuttua onnettomiksi!

Tomaattisato ei vieläkään ole kypsä

vaikka Menorcalle oli tilattu spesiaalia ilmastonmuutosta kiihdyttävää ohjelmaakin. Siellä oli RAF:n Red Arrows taitolentotiimin näytös, jonka aivan sattumalta bongasimme. Tämän kirjoituksen ensimmäinen kuva on siitä. Hävettää tällaista wanna-be-viherpiipertäjää tunnustaa että oli se vaan aivan hemmetin mahtava kokemus. Nuo mainiot miehet (naiset?) lentävissä koneissaan. Kerosiinia palaa, mutta so not. Oli kertakaikkiaan upeaa. Hyi mua!