Mrs Farkku-Tyyny

Vanha Jäärä eksyi jostain Styleroomiin ja sen jälkeen eksyi Styleroomissa. Erilaiset kuvatulvapalvelut eivät ole Vanhan Jäärän juttu. Olen niitä (harvinaisia?) ihmisiä, joiden mielestä tuhat sanaa hakkaa yhden kuvan mennen tullen. Siellä sisustuskuvien seassa hortoillessani törmäsin Tee itse sisustustyyny -kilpailuun. No, SE olisi ollut meikäläisen juttu. Itse väkerrettyjä sohvatyynyjä meiltä nimittäin löytyy. Mutta kilpailuun osallistuminen tyssäsi teknisiin vaikeuksiin…luo kuva-albumi…siis mikä? Liitä hakusana sisustustyyny…öö mikä ja mihin? Pääosin 90-luvun alkupuoliskolla (ja osin 80-luvulla) hankitusta sähkö-DI:n koulutuksesta ei ole juuri apua näissä internetin kotkotuksissa. On pieni ihme että olen onnistunut tätä blogia julkaisemaan. Sen ulkoasu ei ole karu harkitusti, vaan siksi, ettei ole hajuakaan miten saisin sitä koristeltua.

 

En siis osallistu Styleroomin kilpailuun. Kilpailut ovat sitäpaitsi ikäviä siksi, että niissä ei aina (lue: koskaan) voita, vaikka omasta mielestään olisi voiton kiistatta ansainnut. Jos joku muu oli parempi, se käytti taatusti dopingia. Itse en ole ommellut sohvatyynyjä kiellettyjen aineiden vaikutuksen alaisena, joten esittelenpä niitä tässä, koska kilpailuun osallistuminen on teknisesti ja henkisesti turhauttavaa. Valitsin esiteltäväksi Mr Vanhan Jäärän vanhoista farkuista tehdyt tyynyt ja pari anglosaksista tyynyä, joista toisessa on myös hieman farkkua. Tästä siis tuossa profiilissani mainittu ”riistää vanhat farkut jalasta vaikka väkisin”. Nämä tyynyt eivät ole sohva- vaan sänkytyynyjä ja asuvat Jäärä Juniorin huoneessa. En voi esitellä tyynyjä niiden luonnollisessä elinympäristössä, koska siellä näyttää tältä:

Voisin kuvitella että pienten lasten vanhempien hymy hyytyy tämän kuvan nähdessään. Olette ehkä kuvitelleet että kaaos lastenhuoneessa menee joskus ohi. No,  ei tarvitse enää kaivella lego-palikoita jalkapohjistaan, mutta kaaos menee ohi siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Kaivoin tyynyt tuon näkymän alimmasta sedimenttikerroksesta ja kiikutin ne olohuoneen sohvalle kuvattavaksi, kas näin:

Leviksistä tehdyt tyynyt ovat tietenkin kaikkein tyylikkäimpiä. Tämäkin luonnonvara on valitettavasti uusiutumaton (kuten filmipurkit ja metalliset kärrypoletit). Mr Vanha Jäärä oli uskollisesti käyttänyt 501:iä vuosikaudet, mutta kun eräänä päivänä vuosia sitten menimme ostamaan uusia sellaisia, huomasimme kauhistukseksemme että mallia oli muutettu siihen aikaan muodissa olleiden persvaon paljastavien lökäpöksyjen suuntaan. Eihän kukaan Jäärä sellaisia voi käyttää. Päivittelimme ja paheksuimme asiaa aikamme. Sitten oli pakko myöntää ettei Toyota Corollakaan näytä samalta kuin 70-luvulla. Niin se maailma muuttuu jääräseni! Mutta Levis-valikoima on joka tapauksessa niin muuttuvainen ja sekava että siitä ei Mr Vanha Jäärä enää yritä ottaa tolkkua vaan on siirtynyt halpisfarkkuihin. Niistä ei valitettavasti saa aivan yhtä tyylikkäitä sohvatyynyjä.

Sohvatyynyjen ompelu vanhoista vaatteista, verhoista, keittiöpyyhkeistä jne. on halpaa hupaa ja mukavaa kierrätyspuuhaa. Oma roska muuttuu omaksi aarteeksi. Yksistä Mr Vanhan Jäärän ex-Leviksistä en päässyt tekemään tyynyä. Jäärä Junior löysi ne ja pyysi minua leikkaamaan niistä shortsit. Olette ehkä kuulleet boyfriend-farkuista, mutta meilläpä onkin keksitty stepfather-shortsit. Kovia kierrätysinnovaattoreita koko perhe olemme me :-)