Koltut kiertoon tai käyttöön

Vanha Jäärä ei ole niin jämäkkä jurmottaja kuin voisi luulla vaan pikemminkin herkkis, joka menettää yöunensa pienimmistäkin muutoksista fyysisessä tai psyykkisessä ympäristössä. Turinoitiin tästä joskus työpsykologin kanssa ja hän kysyi, onko minulle herkästä luonteesta ollut mitään hyötyä. Pidin kysymystä lähinnä kompakysymyksenä ellen peräti vittuiluna ja vastasin että ei todellakaan. ”Eikö edes tyttäresi kasvatuksessa?” kysyi psykologi tietäväisesti hymyillen. No, pakko myöntää että ilmeisesti on. Tästä todistusaineistona muutama päivä sitten saamani ”ihanalle äidille” osoitettu synttärikortti, jonka B-puolelle oli tekstattu seuraava sitaatti:

Pusertuuko tippaa linssiin vai tuumaatteko kyynisesti että tuo on pohjustusta ensi vuonna koittaviin vanhojen tansseihin, jotta äiti maksaisi mukisematta kaikki kulut? Itse valitsen tietenkin ensimmäisen vaihtoehdon ja pusertelen edelleen minkä kerkiän, mutta pohdinpa nyt hiukan vanhojen tanssit –nimellä tunnettavaa huikeaa kulutusjuhlaa, joihin valmistautuminen alkaa monessa lukion 2-luokkalaisen tytön perheessä jo näihin aikoihin. Ja joka aiheuttaa Vanhalle Jäärälle oikeinkirjoituksellista päänvaivaa. Vanhojen tanssit ja vanhojentanssimekko?? Vanhojen tanssimekko taas on ihan eri asia. Vaikeaa...

Löysin tällaista statistiikkaa: ”Vuonna 2006 ylioppilastutkintoja suoritettiin lähes 33 000. Nykyisin ylioppilastutkinnon suorittavista 58 prosenttia on naisia”. Oletetaan että vanhojen tansseihin ei osallistu enempää tyttöjä kuin mitä poikia on tarjolla vaikka osa tytöistä tanssiikin esim vuotta nuoremman pojan kanssa ja pieni osa lehmäparissa (tuosta termistä ei saa feministit suuttua, sehän on vain härkäparin naisversio). Tällä logiikalla saadaan tanssiparien määräksi 13 860. Osa suorittaa yo-tutkinnon iltalukiossa tai ammattikoulussa, joissa ei tietääkseni tanssahdella. Arvataan siis edelleen että 10 000 tyttöä vuodessa osallistuu vanhojen tansseihin. Mitä tapahtuu kaikille niille satiini-sifonki-paljettiluomuksille kertakäytön jälkeen?

Oma kertakäyttöinen ja itse ommeltu asuni vuodelta -86 päätyi ainakin roskikseen. Enpä tiedä onko Roswitha Möhringillä vielä minulle tietämättään lainaamansa mustat hanskat tallella. Sorry Roswitha, poltin niihin tupakalla reiän, tunnustan sen nyt lähes 30 vuoden jälkeen! Nyt olen sen verran rahoissani että voin ostaa sinulle vaikka uudet hanskat. Ota yhteyttä mikäli olet juhlahanskoja vailla!

Bongaa kuvista tuttuja ja Roswithan hanskat! Luulen että kuvissa esiintyvät eivät tästä julkaisusta pahastu, koska hädin tuskin tunnistan tuosta itseni saati ketään muita.

Mekkomuoti on n. 30 vuodessa hiukan muuttunut! Silloin dinosaurusten aikaan itse ommeltu mekko ei ollut mikään harvinaisuus. Ja vaikka varsinaiset "vanhat" asut olivat jo silloin katoamassa, niitä jonkin verran kuitenkin näkyi. Voimme tehdä luotettavaa vertailevaa tutkimusta, koska tytär on samassa lukiossa kuin äitinsä aikoinaan. 

Minulla oli asussani sentään kierrätysosuus: hanskat. Alun perin mekkonikin piti olla kierrätystä ihan parhaasta päästä: äidinäitini juhlamekko 1930-luvulta. Muutamaa päivää ennen juhlaa äitini kuitenkin rykäisi herneet nenäänsä jostain älyttömästä asiasta kuten hänellä on tapana tehdä, ja minun piti ottaa pikaisesti käyttöön plan B. Onneksi olin jo silloin ompelutaitoinen. 

Pahoin pelkään että tanssiaismekkojen kierrätys on kuitenkin melko vähäistä vaikkei kierrätyksen esteenä olisikaan epäluuloisen persoonallisuushäiriön aiheuttamat perheensisäiset ristiriidat. Jonkin verran mekkoja näkyy myytävänä nettikirppiksillä, muttei todellakaan tuhansittain. Ja useammat haluavat juuri tietynlaisen mekon – jos vaan vanhempien kukkaro suinkin antaa myöten. Eivät kierrätyskappaletta, jonka malli tai väri eivät omaa silmää aivan tarkalleen miellytä. Enhän minäkään voi pikku mussukaltani kieltää juuri sellaista mekkoa kuin hän haluaa kun hän teki niin ihanan synttärikortinkin (jep, suunnitelmansa onnistui)! Tai kyllä voin jos yrittää ostattaa esim tällaisen Spidermanin morsian -tyylisen pornokermakakun (kuva kopioitu täältä)!

Mitäpä noille kertaalleen käytetyille "ihanuuksille" voisi tehdä jotteivat jää komeroon pölyyntymään? Ykkösvaihtoehto on tietenkin laittaa se sellaisenaan kiertoon. Mutta muitakin hiukan luovempia vaihtoehtoja tuli mieleen. Jos malli on sellainen, että helman voi lyhentää, mekosta saisi tehtyä vähemmän juhlavan version elämän hiukan pienempiin juhliin. Itse en ole iltapukutyyppistä ratkaisua tarvinnut kertaakaan vanhojen tanssien jälkeen. Jos materiaali olisi sellaista, että sen voisi valkaista, mekon voisi uusiokäyttää morsiuspukuna. Siinäpä business-idea: valkaistavat vanhojentanssimekot! Useimmitenhan ne ovat keinokuitua, jonka valkaiseminen ei onnistu, joten tuotekehitystä peliin. Tätä ideaa saa hyödyntää ihan vapaasti, en taida itse jaksaa alkaa värkkäillä valkaistavien mekkojen parissa. Oheisbusineksena voi pyörittää laihdutusvalmistekauppaa ja personal trainer -palveluita, jotta saadaan pari lasta pyöräyttäneet entiset vanhojentanssijat tungettua uudelleen samaan mekkoon. 

Kolmas vaihtoehto on simppeli: koltut käyttöön. Iltapukua päälle vaan kun naapuri pyytää kahville tai kun piipahtaa parille paikalliseen. No, ehkei ihan noihin tilaisuuksiin, mutta voisihan sitä alkaa järjestää bileet aina sillä mentaliteetilla että paras asu palkitaan. Jos ei iltapukua komerosta löydy, saa tulla muussakin asussa, mutta olemassa olevan iltapuvun käyttö pakollista tai ainakin erittäin suotavaa.

Iltapäivällä lähdetään aloittamaan sovituskierrosta, wish me luck and patience!